Olin todella kovassa kunnossa ennen raskautta, mutta vaikea raskausaika, jonka aikana paino nousi reilusti (vuodelepo ja raskausdiabetes oli aika raju yhdistelmä) ja raju synnytys joiden jälkeen olin siinä kunnossa, että olin onnellinen, kun jaksoin kävellä muutaman kilometrin ovat muuttaneet tilanteen. Siihen päälle erinäisiä terveysongelmia niin olen nyt ns pakotetusti päässyt siihen pisteeseen, että olen itseeni tyytyväinen, kun en vain loju kotona. Juuri oli toissapäivänä surkein treeni moneen kuukauteen ja kyllähän se harmitti, mutta ajattelen juurikin noin, että parempi kuin tyhjää. Ja ylipäätään yritän ajatella, että onko tämä tähän hetkeen itselleni hyvä suoritus enkä vertaamaan menneeseen tai muihin. Elämä kun ei ole aina nousujohteista. 
