Mä heitin villin kortin tälle aamulle, ja kävin juoksemassa! Edellisistä juoksenteluista onkin aikaa yli kolme vuotta 
esikoisen alkuraskaudessa taisin viimeisen juoksulenkkeilyn käydä joskus ennen joulua. Tässä välissä on painoa ollut niin paljon ettei puhettakaan juoksusta. Nyt oon kevyempi kuin silloin 2021 kesällä-syksyllä, ja kun noita hiittejä on taustalla niin halusin käydä kokeilemassa. Oltiin lähdössä mummolaan, joten mies keksi että mä lähden edeltä juoksemaan ja poimivat mut matkalta kyytiin. Itse päätin että puoli tuntia haluan etumatkaa. Kerkesin 36 minuuttia ja hiukan vaille 5 kilometriä hölkätä kun nappasivat mut kyytiin! Lähtötilanne (useamman vuoden tauko, kaksi vauvaa, esikoisen vauvavuoden jälkeen ihan nollista rakenneltu kunto) huomioon ottaen siis ihan huikea suoritus 
pidin sykkeen siinä n. 70 % sykealueella, jaksoin juosta koko ajan, olo autoon noustessa oli yhä sellainen että vielä olis maistunut juosta, ja mikä tärkeintä, olin yhtä leveätä hymyä juostessani 
lantionpohjakaan ei tehnyt mitään tuntemuksia, vaikka sitäkin jännitin etukäteen! Voi olla, että pieni lenkkikärpänen puraisi ja omaa aikaa pientä lenkkiä varten tulee vaadittua jatkossa
