Heipsan!
Josko sitä itsekin aktivoituisi pitkästä aikaa kirjoittamaan. Meillä myös ihan muutama päivä sitten lähdettiin (vihdoin) ryömimään. Pääsee jo ihan kohtuu vauhtiakin, mutta ei ole mitenkään sata lasissa menossa koko ajan, lähinnä aktivoituu ryömimään, kun edessä nkyy jotain kivaa mikä on pakko saada :) Ryömimistä ennen muksu "eteni" kierimällä, tekee sitä toki edelleen. Ja on muuten pirun taitava kierimällä pääsemään haluamaansa kohteeseen...
Illoissa meillä on ollut sama ilmiö. Ennen vaan laitettiin sänkyyn ja sinne nukahti. Sitten ihan yhtäkkiä yhtenä iltana alkoi huuto heti kun selkäni käänsin. Säikähdin ensin ihan kamalasti, meillä muksu ei juuri itkeskele. Rauhoittui kuitenkin heti, kun sängyn viereen meni. Sitten taas alkoi uudelleen, kun yritti lähteä. Ekana iltana heti otin syliin ja heijasin, mutta sitten seuraavina iltoina sanoin hyvät yöt ja poistuin huoneesta. Menin toki melkein saman tien takaisin, en oikein kykene mihinkään unikouluihin, mutta ajattelin ettei siitä nyt kamalasti haittaakaan voi olla, että ehtii hetken siellä itksekellä. Sillain jatkettiin ja aika nopasti alkoi taas nukahtaa nopeammin. Nytkin siis lopulta nukahtaa ihan rauhassa keskenään, alkuun vaan täytyy käydä muutama kerta tutti antamassa.
Mun mielestä ihan selkeästi sellaista eroahdistuksen alkua. Muksu on tajunnut, että itkulla äiti tulee :) Ja hyvähän se on, että sen tietää, tulee varmaan turvallisempi olo. Nukahtaminen sujuu meillä nyt n. 1-20 minuutissa, eilen nukahti heti, tänään meni vartin verran. Mutta eipä ole mua erityisemmin haitannut, kun muuten nukkuu suht hyvin.
Onko muilla mielipiteitä tällaisesta tavasta toimia, että annan muksun itkeä yksin parikin minuuttia ennen kun menen väliin? En pidä unikouluja mitenkään pahoina, mutta eipä ole toistaiseksi moista tarvinnut kokeillakaan. Toisaalta onhan tämä nykyinenkin tapani toimia tietynlaista unikoulua, pyrin "hellästi" opettamaan muksulle taidon rahoittua itse ja nukahtaa itse. Kuitenkin haluan käydä paikalla ja näyttää muksulle, että ätiti on täällä. Luin jo ihan pojan syntymän jälkeen sen Unihiekkaa etsimässä -kirjan ja se oli mun mielestä todella hyvä. Kerrankin asiallista ja kriittisesti esitettyä tietoa, eikä vaan besserwisssereitten "näin tää kuuluu tehdä" -mielipiteitä. Silti ei paljoa tule kuuluteltua muille sitä, että "unikoulutan" näin, joillakin tuntuu olevan todella vahvoja mielipiteitä asiasta. Tosin oon huomannut että äitiyden monista muistakin osa-alueista tuntuu olevan osalla varsin tiukkaa mielipidettä ainakin muilla keskustelufoorumeilla...(Joo ei pidä lukea sitä kaksplussan foorumia:))
Ruoka alkaa meilläkin taas maistua flunssaviikon jälkeen. Neljä "ateriaa" syödään päivässä, sitä viidettä en ole oikein luontevasti saanut aikatauluun mahdutettua, vaikka neuvolassa niin kehottivatkin. Että jää nyt välipala väliin :) Mistään ruuasta ei ole tullut mitään allergiaoireita tai muuta ongelmaa. Kurkkua, riisikakkuja, maissinaksuja ja päärynää nakertaa ominkin sormin, hauskan näköistä. Ja jumalattoman sotkuista ;)
Meteliä meilläkin on alettu pitää enemmän. Sellasta tätätätätää, välillä jo melkein kuulostaa ätä äidiltä :) Ei toki yhtään toiveajattelua ;)
Hyvää kevättä kaikille ja kertokaahan kuulumisia!