Vieras
minulla tilanne se, että mies on melkein koko yhdessä olomme ajan ollut työtön.eli siis melkein 7v työttömänä!lapsia on siunaantunut kaksi tässä 3v sisällä ja nyt mietin että olenko vain lasten ja tottumuksen takia yhdessä mieheni kanssa?
minä itse olen saanut ammatin, miehellä tutkinnot jääneet kesken.milloin ollut vuoden koulussa, milloin työkkärin kursseilla, suurimman osan kuitenkin sossun luukulla juostu.
pari kk sitten tympäännyin tähän touhuun.sanoin ukolle että jos ei työtä ala kuulumaan, saat kengän kuvan takamukseen!sai 2vkoa armon aikaa, ei työtä, mutten kyennyt ratkaisuun!edelleen ollaan tässä tilanteessa.
nyt olen alkanut haaveilemaan/ajattelemaan elämästä ilman miestäni.vain minä ja tytöt!elämä olisi paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa ilman sitä riippakiveä.mutten silti tiedä onko tämä vain joku kriisi suhteessa jonka voi voittaa vai onko tämä nyt vihdoin tien pää?mies on saanut kaksi mahdollisuutta jo petrata muttei tunnu ottavan opikseen.
seksiä suhteessa on ja se on mahtavaa!muttei se kuitenkaan tuo ruokaa pöytään!mistä tietää milloin on aika luovuttaa ja antaa toisen jatkaa maleksimistaan yksinään?
minä itse olen saanut ammatin, miehellä tutkinnot jääneet kesken.milloin ollut vuoden koulussa, milloin työkkärin kursseilla, suurimman osan kuitenkin sossun luukulla juostu.
pari kk sitten tympäännyin tähän touhuun.sanoin ukolle että jos ei työtä ala kuulumaan, saat kengän kuvan takamukseen!sai 2vkoa armon aikaa, ei työtä, mutten kyennyt ratkaisuun!edelleen ollaan tässä tilanteessa.
nyt olen alkanut haaveilemaan/ajattelemaan elämästä ilman miestäni.vain minä ja tytöt!elämä olisi paljon yksinkertaisempaa ja helpompaa ilman sitä riippakiveä.mutten silti tiedä onko tämä vain joku kriisi suhteessa jonka voi voittaa vai onko tämä nyt vihdoin tien pää?mies on saanut kaksi mahdollisuutta jo petrata muttei tunnu ottavan opikseen.
seksiä suhteessa on ja se on mahtavaa!muttei se kuitenkaan tuo ruokaa pöytään!mistä tietää milloin on aika luovuttaa ja antaa toisen jatkaa maleksimistaan yksinään?