Toivelista tulevaan synnytykseen

[Miona78]

Ajattelin luoda tälle aiheelle nyt ihan oman ketjun, vaikka näistä asioista on jo vähän siellä sun täällä mainittukin...
En ole ennen tehnyt synnytystoivelistaa, mutta nyt ajattelin tehdä toisin, koska se on todellakin mahdollista.
Ihan itseni, ja mahdollisimman hyvin toteutuvan synnytykseni vuoksi.
Ja aivan kuin pääsisin näin ihan lähemmäksikin koko tulevaa synnytystä.
Ehkä tekin?
Mutta ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että millaselta teidän toivelistanne näyttää?
Millaisiin asioihin te haluaisitte, että kiinnitettäisiin enemmän huomiota?
Missä asennossa haluaisitte synnyttää?
Minkälaista kivunlievitystä toivoisitte?
Entä mitä toivoisitte mieheltänne synnytyksessä?
Minun mieheni pyysi minua tekemään ihan oman toivelistan myös hänelle, koska ei oikein tiedä, mitä hänen pitäisi siellä sitten tehdä.
Ja miten te itse valmistaudutte tulevaan koitokseen?
Mitä otatte mukaan sairaalaan?
Jne...
Katselin eilen aamuna moniakin synnytysvideoita, ja jotenkin aloin vaan enemmän miettimään omaakin synnytystäni.
Ehkä minäkin voisin yrittää valmistautua kaikkeen vähän paremmin, kuin edellisissä synnytyksissä??
Näin välttyisin varmaan siltä turhalta "hullunmyllyltä" ja paniikilta, ja ehkä pysyisin tajuissanikin paremmin??
Ehkä hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty??

Itse olenkin nyt alustavasti ajatellut listata seuraavia:

- Jos on ilta/yö, niin himmeät valot salissa ja kynttilöitä, jos saa käyttää?
No ainakin paristokäyttöisiä luulisi saavan.
Minusta kynttilät vaan rauhottaa...
Ja pelkkä sairaalaan "kohta käydään nukkumaan"-valaistus enemmänkin ahdistaa.
Valoja voi kyllä lisätä sitten, kun vauva on syntynyt.
- Jotain rauhottavaa meditaatiomusiikkia taustalle. Auttaa keskittymään.
- Eikä missään nimessä mitään harjottelijoita/opiskelijoita mukaan synnytykseen!
- Ja mahdollisimman vähän muutenkin ihmisiä saliin. Vain ne pakolliset mitä tarvii.
- Kivunlievitys on varmaan epiduraali?
Ehkä? Kestäisinköhän ilman?? Sitäkin mietin vielä...
- Toivoisin myös peräsuolen tyhjennystä.
Kaikki ylimääränen paine pois...
- Ja ei kiitos ilokaasulle! Tulee vaan huono ja oksettava olo.
- Haluan voida liikkua, kävellä ja "heijata" vapaasti ennen ponnistusvaihetta. Auttaa minua kestämään avaavat supistuksetkin paremmin ja auttaa avautumisessa muutenkin.
- Myös jumppapallo olis kiva.
- Ehkä menen tarvittaessa lämpöseen suihkuun avausvaiheessa, jos saan. Sekin rauhottaa ja rentouttaa.
- Synnytysasento on varmaan sängyssä selälleen selkänoja ylhäällä.
- Reilusti öljyä mukaan auttamaan ponnistusvaiheessa.
- Ehkä joku voisi painaa myös lämpöpussilla välilihaa mahdollisen repeytymisen välttämiseksi ja lihaksen rentoutumiseksi?
- Välilihaa leikataan VAIN, jos on ihan välttämätön pakko.
Haluaisin toipua mahdollisimman nopeasti ja mielellään ilman mitään tikkejä alapäässä.
- Pyydän itse lisää kipulääkettä, jos tarvin.
- Toivoisin kuitenkin, että synnytys menisi mahdollisimman luonnollisesti ja rauhallisesti. Ja etenkin, että minä itse pysyisin mahdollisimman rentona ja rauhallisena koko synnytyksen ajan.
En todellakaan haluaisi vain huutaa ja karjua ja kiroilla ja tyyliin haukkua kaikki. Tai etenkään pyörtyä, niin kuin esikoisen synnytyksen ponnistusvaiheessa. Mutta onneksi tulin silloinkin tajuihini ja kaikki meni lopulta ihan hyvin. Eli keskittyisin ja panostaisin nyt ainakin enemmän siihen omaan henkiseen valmistautumiseen.

Ja mieheltäni minä toivoisin:
- Että hän olisi koko synnytyksen ajan lähelläni. Se vaan on minulle enemmän kuin tärkeää.
- Hieroisi/paijaisi alaselkää, kun tulee supistuksia.
- Tarjoaisi juomista ja herkkuja. Sillä varmasti otan karkkia ja energiajuomaa ja muuta kivaa mukaan synnytykseen!
= energiaa ja mielihyvää...
Ja kyllä! Tässä kohtaa se on sallittua.
Mutta ei tietenkään kaksin käsin.
- Että hän pitäisi minua kädestä, paijaisi ja kannustaisi.
- Muistuttaisi olemaan rentona. Ja että hengittäisin.
- Antaisi suukon ja halaisi, jos sitä tarvitsen. Tai vaikken tarvitsisikaan...
- Auttaisi minua ponnistamaan vauvan ulos yhdessä.
- Olisi läsnä ja auttaisi minkä voi...

Ja muuta mitä otan sairaalaan mukaan synnytystä ja synnytyksen jälkeistä aikaa varten itselleni on omat musiikit, niitä kynttilöitä, omat imetysliivit, huulirasvan, nännivoiteen, kuulokkeet, laturin, puhtaita alusvaatteita etc...

Ja harvemminhan kaikki menee, niin kuin suunnittelee ja toivoo, mutta kyllä tämä antaa edes jonkinlaista kuvaa ja informaatiota siitä, mitä minä itse haluaisin, toivoisin ja tarvitsen. Niin itselleni, kuin muillekin.
Ja auttaa valmistautumaan.
Mutta loppujen lopuksi...meni miten meni, kunhan menee mahdollisimman hyvin ja rennosti ja rauhallisesti. Ja ukko kulta on mun kanssa.

 

[Yölento]

Minulla ei ole erityisiä toiveita. Ensimmäisessä synnytyksessä tahdoin ehdottomasti levätä sängyllä, toisessa teki mieli kävellä. Ei voi etukäteen tietää. Kaikki kätilön tekemät välttämättömät toimenpiteet ovat ok. Opiskelijoita saa olla katsomassa, mutta koskea ei saa. Miehen pitää tietenkin olla mukana, mutta ei minulla mitään erityisiä toiveita ole, mitä siellä pitäisi tehdä. Hieroa minua ei saa koskaan.
Jos tuntuu, ettei tarvitse kivunlievitystä, niin ei ole pakko, mutta saatan halutakin. Sittenhän sen näkee. En ota kynttilöitä enkä musiikkia. Aiemmilla kerroilla ei ole tullut mieleenkään syödä mitään, mutta yleensä minulla on pähkinöitä mukana.

Huolellisessa valmistautumisessa on se riski, että tilanne onkin aivan erilainen kuin on kuvitellut ja paniikki tulee siitä, kun ei hallitse tilannetta. Eipä sitä niin ihmeesti tarvitse hallita. Kunhan menee mukana ja pysyttelee rentona ja rauhallisena. Siellä on talo täynnä ammattilaisia ja aina voi kysyä neuvoa ja mielipiteitä.

 

[varpahat]

Mulla on tosiaan toiveena se että mun mahdolliset paniikkikohtaukset huomioitaisiin. Onko noita lämpötyynyjä ja öljyjä sairaalassa vai pitääkö tuoda mukanaan?

 

[Voikukka9]

Mulla ei oo myöskään erityisiä toiveita. Tuosta Yölennon viestistä tuli mieleen, viime synnytykseen oli tulossa kätilöopiskelija, joka oli mies. Se tuntui musta tosi epämukavalta, joten oli pakko sanoa kätilölle siitä ja opiskelija lähti pois. Nyt varmaan toimisin samanlailla. Vaikka tuntuuhan se vähän tylyltä kun hänkin sitä työtä tulee joskus tekemään.. En kyllä tiedä mitä tekisin jos itse kätilö olisi mies.

 

[ErykahB]

Samalla kaavalla kuin ennenkin. Kaikki pakolliset ja lapsen tai mun olon helpottamiseksi, hengissä pysymiseksi tehtävät toimenpiteet ammattilaisten käsissä, mutta toivon että mulle ainakin yritetään selittää mitä tapahtuu ja miestä ei saa jättää ilman informaatiota. Toivottavaa on, että kaikki jäädään henkiin.

Ei lässyttävää kätilöä, mä vihaan lässyttäviä ihmisiä. En ymmärrä edes niitä, jotka lässyttää vauvoille/taaperoille, tai eläimille.

En halua silitellä vauvan hiuksia siinä vaiheessa, kun vasta pusken vauvaa ulos. Esikoisesta kätilö kysyi haluanko ja mä järkytyin koko ajatuksesta. Ei leikellä napanuoraa itse, ei mies enkä minä (mies pyörtyis takuulla) ja istukan näkeminen ei kiinnosta.

Vauvan voinnin mukaan haluisin hänet heti rinnalle. Kiire ei ole pesulle siinä vaiheessa.

 

[IceQueen]

Miulla ei erityisiä toiveita ole. Turha etukäteen miettiä kun ei asiat aina mee niinkun suunnittelee :) Kivunlievitystä otan mitä tarjotaan jos siltä tuntuu. Opiskelijatkaan ei haittaa jos sellanen sattuu olemaan mukana, kunhan itse synnytyksen hoitaa kokenut kätilö. Luotan ammattilaisiin, avoimin mielin mennään :)

 

[Kaitsu_]

Ei kamalasti mielessä mitään, luottavaisin ja hyvin mielin, liikaa miettimättä ajattelin mennä synnyttämään :)
Lääkkeitä/kivunlievityksiä otan vastaan jos niitä tarjotaan ja jos on sellanen olo että tarvitsee.
Ja toivon todella,että ei tarvitsisi leikata välilihaa, se on ainoita asioita synnytyksessä joita pelkään/jännitän oikeesti. Myöskään imukuppisynnytyksestä en innostu..
Ja toivon apua kätilöltä oikean synnytysasennon löytämisessä. Opiskelijoita en halua katsomaan..

Mies mukana vierellä henkisenä tukena, tiedän että hänestä on suuri apu. Ja hän haluaa leikata napanuoran :)

Eipä kamalasti ole ajatuksia kun ensimmäinen kerta kyseessä, positiiviselle mielellä siis vain synnytykseen :)

 

[Marras16]

Tuli tippa linssiin Moona78 kun luin tota mitä mieheltä toivoisit.

Toivon, että kaikki pakolliset toimenpiteet mun ja vauvan hyvinvoinnin eteen tehdään, kuitenkin kertoen samalla mitä tehdään ja miksi. Jos nyt jotain tosi kiireistä ilmenee niin ei tietenkään aikaa tuhlata siihen kertomiseen vaan toimitaan.

Toivon hämärää "tunnelmavalaistusta". Sähkökynttilöitä mukaan.

Toivon epiduraali/tai spinaalipuudutusta, tilanteen mukaan valitaan kumpi parempi.

Haluan peräruiskeen.

Toivon voivani kokeilla vaihtoehtoisia synnytysasentoja

Opiskelijoita en toivoisi mukaan. Viime synnytyksessä niitä oli ja ei ollut mukava kuunnella kun laitettiin muutamaa tikkiä, kun kätilö selitti opiskelijalle mistä ja miten kursitaan. Muutenkin ahdisti se "lauma" siinä sängyn ympärillä. Koen, että olen jo osuuteni tässä opetuskäytössä antanut.

Toivon voivani oleskella ammeessa tai vähintään suihkussa avautumisvaiheessa.

Haluan kuunnella valitsemaani musiikkia.

Toivon ponnistusvaiheessa rauhallista ohjausta.


Tiedän, että asiat voi mennä miten menee ja välttämättä ei toiveet toteudu, mutta ainakin näin edes osalla on mahdollista toteutua ja on mahdollista saada enemmän toivomansa kaltainen synnytys. Mäkään en esikoisen kohdalla osannut toivoa oikein mitään, kun ei tiennyt mitä odottaa. Nyt toivominen on helpompaa kun tietää erityisesti mitä ei halua.


Mieheltä toivon lähinnä läsnäoloa. Voi talutella mua ja auttaa muutenkin ja olla henkisenä tukena. Voi toimia dj:nä välillä ja kuvata vauvaa syntymän jälkeen. En tiedä haluaako leikata napanuoraa. Itseäni ei napanuora tai istukka kiinnosta.

 

[Miona78]

Mulla on tosiaan toiveena se että mun mahdolliset paniikkikohtaukset huomioitaisiin. Onko noita lämpötyynyjä ja öljyjä sairaalassa vai pitääkö tuoda mukanaan?

Pitäisi olla, mutta varmistan vielä itse omasta sairaalasta..