Toisen odotus ja kahden hoitaminen

[Vargynja]

Miehen kanssa ollaan pohdittu pikkusisarusta esikoiselle. Itsellä on ollut jo jonkin aikaa vauvakuume ja nyt se on iskenyt mieheenkin. Yrittämään ei olla vielä ruvettu, mutta ei kovin pahoillamme oltaisi, jos nyt vahinko sattuisi.

Mutta kuinka rankka raskaus on, kun on pieni hoidettavana? Tai ehkä pikemminkin kuinka rankkaa on hoitaa vauvaa/taaperoa raskaana? Ja entä sitten synnytyksen jälkeen? Kuinka paljon elämä eroaa kahden lapsen kanssa siitä mitä se on yhden kanssa? Toki nämä kaikki on tapauskohtaisia, mutta kertokaahan jotain ajatuksia ja kokemuksia aiheesta.

 

[saini]

Itte ny en vielä tiedä millaista on hoitaa vastasyntynyttä vauvaa ja taaperoa yhtä aikaa. Ens vuoden puolella voin jo varmaan siihenkin jotain sanoa :)

Kuitenkin ny raskautta takana pian tuo 27viikkoa ja taaperon kanssa kotosalla ollut päivät :) En silleensä ole huomannut että ois silleensä rankempaa. Ehkä alkuun pahoinvointien kanssa oli haastavaa kun ei olisi yhtä paljoa jaksanu touhuta. Kuitenkin oppi hyödyntämään kaikki rauhallisemmat hetket ja varsinkin kun taapero on päikkäreillä :) Ja sitten on mieskin kyllä auttanu kun on pyytänyt apua niinä hetkinä kun on jaksaminen ollut vähissä. Ihan sekin on ollut välillä pelastus, että mies on lähteny ulkona käymään taaperon kanssa niin itse saanu ihan rauhassa olla :)

Vaikka ittellä ollut ties mitä ongelmaa tässä ja selkä huonona niin en kyll kokisi, että raskausaika taaperon kanssa sen rankempaa ois :) Taaperon kanssa arkielämä tuo jo omat haasteensa, ja kuitenkin tulokas kulkee mukana masussa :)

 

[Äippä x6]

Meillä on tulossa baby #4 ja esikko on "vasta" 4v4kk, pikku 2 on 2v 7kk ja neito numero 3 on 1v7kk.
Joten "vähän" kokemusta sekä raskaana olemisesta ja uudesta vaavista+taperoista:)

Ainakin meillä arkilähtenyt helpommalla käyntiin uuden vaavin synnyttyä kuin esikon synnyttyä kuin kaikki oli niin uutta ja outoa! Isommat hoitaneet apuna pienempiä ja mustasukkaisuudelta ollaan säästytty, onneksi!

Raskaudet esikon ja pikku 2 ikä ero oli 1v 9kk ja odotus meni ihan kivasti ilman suurempia kipuja tms
Mutta sitten pikku 3 odotus olikin sitten jotain ihan muuta (ikäeroa pikku 2&3 on vajaa vuosi) kipuja oli lopussa ihan järkyttävästi radia pukkas ja syntyikin jo viikolla 38. Luulen että tossa välissä kroppa ei kerennyt palautua niin sen takia oli niin kipeä:/
Nyt tämä odotus onkin ollut suht helppo Radi taas riesana ja issiasta välillä meinaa olla, mutta hyvin on mennyt:) täällä isosiskot innolla odottaa uutta vauvaa ja halivat ja pussailevat mahaa<3 arki varmasti lähtee tämänkin synnyttyä hyvin käyntiin kun rytmiin päästään. Ainut huoli on vaan tämä viimeisin että miten ottaa sen uuden vauvan vastaan, varmasti hyvin kun antaa sitä extra huomiota kaikille:)
Niin ja nyt pisin ikä ero pienimmän ja uuden vaavin välillä eli hurjaakin hurjempi 1v10kk:D

Innolla odotetaan koko perheen voimin joulukuussa syntyvää pikkuntonttua:)

Äippä rv 28+4 ja 3 ei enää niin pientä prinsessaa:)

 

[heidi__]

Minä olen 1-vuotiaiden kaksospoikien äiti, kolmas lapsi meille syntyy huhtikuussa.
Itse ainakin koen pärjääväni erittäin hyvin kaksosten kanssa, samalla se menee tämä kolmaskin tulokas :)
Ja jos hankala paikka tulee, apua on kyllä lähellä, kun on mies, perhe, ystäviä..
Ainut mikä vähän huolestuttaa on mahdollinen mustasukkaisuus vauvasta, mutta sitä murehdin vasta silloin kun on sen aika, jos sellainen tulee.
Voin olla ehkä loppuraskaudesta eri mieltä, jos olen iso, kipeä, hankalasti liikkuva.. mutta tällä hetkellä tilanne tämä :)
Pojat syntyivät jo 29+0 enkä silloin ollut vielä niin mahdottoman suurikokoinen, en siis tiedä millaista on viimeisillä raskausviikoilla.. tämäkin mietityttänyt että miten vaikeaa silloin on ylipäätään kaikki liikkumisen muodot, nukkumisasennot tms.. selkävaivaisena, ison massun kanssa juoksentelu parin pikkuisen vipeltäjän perässä <3 :) mutta innolla odottaen joka tapauksessa! <3

 

[Suski88]

Meillä esikoinen on nyt 1v4kk ja on tää raskausaika taaperon kanssa ollut rankkaa, mut selvitty on kuitenkin. Pahinta on tää ihan loppu, kun oma kunto on jo rajoittunutta ja ei pysty ihan kaikkia juttuja tekemään. Tällä kertaa raskaus on sujunut muutenkin hyvin ilman mitään ongelmia, niin senkin vuoksi ollut ihan helppo kuitenkin taaperon kanssa olla, et pahemminkin olisi voinut mennä. Alkuraskaudessa väsymys oli ehkä pahin ongelmana, kun taaperon kanssa ei voi mennä nukkuu silloin kun itseä huvittaa, mutta itse nukuinkin sitten samaan aikaan kun poikakin päikkärit.

Sitä en vielä tiedä millaista on arki sitten taaperon ja vauvan kanssa, kun tämä pikkukakkonen nyt antaa vähän odotuttaa itseään (nyt rv40+4).

 

[della_79]

mulla esikoinen oli 2v 7kk, kun kuopus syntyi. olin jo ehtinyt olla 10kk töissä ennen kuin pikkukakkonen sai alkunsa, joten esikoinen oli päiväkodissa mun työpäivinä eli 4 päivää viikossa ja oltiin kotona perjantaisin. mulla raskausaika oli kohtalaisen helppo, tosin puolen välin jälkeen jouduin välttelemään tytön nostelua liitoskipujen ym. vuoksi. tyttö kiipesikin itse syliin halutessaan sohvalle ja syliin ja opetin hänet käyttämään koroketta hampaita pestessä ja pylly pestiin suihkun alla, kun hän vielä käytti vaippoja. meillä esikoinen oppi päiväkuivaksi hieman ennen pikkukakkosen syntymää, mikä myös helpotti, kun oli vain yksi vaipotettava.

äitiysloman aikana hieman ennen synnytystä tyttö oli alkuun 4 päivää viikossa päivähoidossa 6,5h/pvä ja pikkuveljen synnyttyä 3 päivänä viikossa 6,5h/pvä. tämä nyt varmaan herättää jossakussa kauhistelua ja negatiivisia tunteita, että pidimme esikoista päiväkodissa, mutta me katsoimme sen olevan tytönkin kannalta paras ratkaisu, koska hän oli ehtinyt tottua päivähoitoon 1,5 vuodessa, minkä ehti siellä olemaan ennen mun äitiyslomaa ja hänellä oli päiväkodissa kavereita ja toimintaa erilailla kuin mitä mä olisin voinut vauvan kanssa kotona tarjota.

pikkukakkosen synnyttyä esikoinen auttoi mielellään vauvan hoidossa eikä osoittanut juuri mustasukkaisuutta. koitin huomioida häntä parhaani mukaan, mutta käytännössä siihen oli mahdollisuus vain miehen ollessa kotona. vauvan nukkuessa enemmän päivällä ehdimme toki touhuta ja yhdet päikkärit nukuimme kaikki kolme. tein joitain kotitöitä mm. pyykkäys, ruoanlaitto ja astianpesukoneen käyttö lasten nukkuessa. vauvan kasvaessa lapsista on ollut enemmän seuraa toisilleen ja mustasukkaisuus kohdistuu leluihin ja kun laulelen ja loruttelen pienemmän kanssa, täytyy isompikin ottaa heti perään "vauva-asentoon" ja laulella ja lorutella samat jutut hänenkin kanssaan. nyt pienemmän ollessa vuoden ikäinen on helpompaa huomioida molempia.

mun mielestä elämä kahden kanssa on ollut helpompaa kuin mitä arki oli esikoisen jälkeen. meillä toki vaikuttaa varmaan lasten ikäerokin, kun isompi on ollut omatoiminen monessa asiassa ja päiväkodista oli paljon apua. lapset viihdyttävät toisiaan ja olen ehtinyt mm. syödä ja touhuta omiani lasten leikkiessä.

 

[Rosalina]

Meillä esikoisella ja keskimmäisellä on 1v3kk ikäeroa. Aika hyvin jaksoin odotusajan, toki se infernaalinen väsymys oli seurana. Mut onneksi esikoinen oli itsekseen viihtyvää sorttia, ei tarvinut leikittää - kunhan oli läsnä. Ja kaikin puolin helppohoitoinen muutenkin!

Pahoja muistoja ei ole kahden vaipattamisestakaan yhtä aikaa, edes kestovaippojen kanssa! Vaikka viehän se toki aikaa ja energiaa.

Koin, että keskimmäisen vauvavuosi oli helpompi kuin esikoisen, vaikka silloin olikin se taapero lisänä.:) nautin hirveästi!!

Nyt on kolmas 5kk, isommat 2v10kk ja 4v1kk. Muuten menee hyvin, mutta esikoisen uhma on välillä voimia vievää ja tietty kinastelevat paljon. Kolmas raskaus neljään vuoteen verotti hieman, mutta yllättävän hyvin jaksoin. Kiitos osaltaan loistavien yöunien!! Raskaus+lapsi ei mun ajatusmaailmassa ole mahdoton yhtälö, vaatii vain luovimista aika paljon ja pitää oppia ottamaan iisisti ja mennä välillä sieltä missä aita on matalin.

Ei voi sanoa, että kaks menee siinä missä yksikin. Ei mene! No tietyissä asioissa joo-o, mutta jokainen lapsi on yksilö, jolla on omat erilaiset tarpeensa. Esim lähteminen jonnekin vaatii aina tarkkaa suunnittelua (me liikutaan paljon lasten kanssa!). Mutta ei ole ylivoimaista.:) oikea asenne ja rento ote. Toki lasten terveys ja persoonallisuudet vaikuttavat aina!