Eli meillä siis vuoden vanha poika, ja haaveillaan hänelle sisaruksesta, ehkäisy lopetettiin edellisen kierron lopussa. Mietityttää kuitenkin kovasti elämä kahden pienen kanssa, vaikkakin sitä kovasti jo toivotaan ja odotetaan. Olemme perhekeskeisiä rauhallisia koti-ihmisiä, ja olen rakastanut olla kotona vauvan kanssa. Tämä onkin osasyy toisen lapsen hankkimiselle melko pian ensimmäisen jälkeen; haluan olla lasten kanssa pitkään kotona. Meillä myös molemmilla mieheni kanssa on sisarukset lyhyellä aikavälillä, ja meidän kannaltamme se on aina ollut ihanaa.
Vaikka kuinka vauvakuume polttaakin sielussa ja sydän hakkaa tuhatta kun ajattelen uutta raskautta ja vauva-aikaa, mietityttää muutama asia. Suurimpana huolenaiheenani on niinkutsumani "ahneus", eli onko ns. ahnetta ja itsekästä haluta toinen lapsi, kun on jo yhden kertakaikkiaan täydellisen saanut? Toisena mietin sitä, onko epäreilua esikoista kohtaan tehdä toinen lapsi niin, että molemmat on melko pieniä ja huomioni jakautuu kahdelle lapselle? Tiedän, että pystyn olemaan hyvä äiti kahdelle lapselle ja rakastamaan ja huomioimaan kumpaakin, mutta haluaisin silti kuulla muiden mietteitä, jos jollain ollut samanlaisia ajatuksia!
Vaikka kuinka vauvakuume polttaakin sielussa ja sydän hakkaa tuhatta kun ajattelen uutta raskautta ja vauva-aikaa, mietityttää muutama asia. Suurimpana huolenaiheenani on niinkutsumani "ahneus", eli onko ns. ahnetta ja itsekästä haluta toinen lapsi, kun on jo yhden kertakaikkiaan täydellisen saanut? Toisena mietin sitä, onko epäreilua esikoista kohtaan tehdä toinen lapsi niin, että molemmat on melko pieniä ja huomioni jakautuu kahdelle lapselle? Tiedän, että pystyn olemaan hyvä äiti kahdelle lapselle ja rakastamaan ja huomioimaan kumpaakin, mutta haluaisin silti kuulla muiden mietteitä, jos jollain ollut samanlaisia ajatuksia!