Tyttö on reilut 8kk, ja alkaa ideat loppumaan. Asutaan syrjässä, hyvä jos netti toimii, eikä autoa ole käytössä. Mies on yleensä myöhään töissä. Musta tuntuu että vauva tylsistyy täällä, samoin ite masennun. En kertakaikkiaan keksi meille mitään tekemistä! Tyttöä ei kiinnosta kirjat, paiskoo vaan menemään. Mitkään lelut ei enää kiinnosta. Ei viihdy sylissä, on menevää sorttia. Nousee itse seisomaan kaikkea vasten ja konttaa hurjaa vauhtia.. Ei viihdy myöskään sitterissä kun hetken kerrallaan, jos on jotain räplättävää. Musiikin tahdissa hetken heiluttaa päätä ja hymyilee, mutta sitten sekään ei enää kiinnosta. Ei viihdy myöskään rattaissa kovin kauaa, vaikka kuinka olis katseltavaa, pitäs vaan päästä menemään ite. Lastenohjelmat ei kiinnosta ollenkaan, voi vilkasta ku syödään muttei muuten.. Yritin piilotteluleikkiä, muttei oikeen innostunut. Otin pilttipurkin kansia ja piilottelin maton alle, ensin näytin mistä niitä voi löytää, mutta neiti vaan kääntyi pois ja etsi jotain muuta mielenkiintosta samantien kun kansi meni maton alle piiloon. On tosi seurallinen, tykkää käydä kyllä kylässä, varsinkin toisten vauvojen luona, mutta en tunne täältä ketään lapsiperheitä! Enkä tosiaan pääse päivisin minnekkään.. Olisko kellään jotain vinkkejä, jos on ollut/on yhtä menevä ja levoton lapsi... Tunnen itseni todella surkeaksi äidiksi, tämän kun pitäis olla elämän parasta aikaa mutten itse niin koe. :( Masentaa vaan kauheasti.
Tekemistä päivisin vauvan kanssa?? (8kk)
- Ketjun aloittaja Mammma
- Aloituspäivämäärä
Kraaku
Silmät suurina ihmettelijä
Itsellänikin on nyt rielu 8kk ikäinen poika.
Ensinnäkin neuvoisin sinua etsimään vastaavan ikäisiä lapsia omistavien äitien nettiryhmiä, ja niitähän löytyy! Sinne vaan rohkeasti mukaan juttelemaan, niin saat mukavaa vertaistukea ja ideoita päivien sisältöön.
Seuraavaksi googleta ilmoituksia äiti-vauva-seuranhausta alueellasi, jospa siellä onkin joku toinenkin yksinäinen äiti. Laita hänelle sähköpostia ja mailaile ja sovi tapaaminen. Tässä vaiheessa lapsen iällä ei ole paljon merkitystä, kunhan nyt suurinpiirtein samoja asioita voitte tehdä.
Kolmanneksi, googlettele josko alueeltasi löytyisi kuitenkin joku avoin päiväkoti, Manneheimin lastensuojeluliiton kahvila (jonne siis äidit kerääntyvät lastensa kanssa kahville, jotta pääsevät kotoa pois hetkeksi) tai mikä tahansa ilmainen harrastusmahdollisuus äideille ja lapsille. :)
Jos sinulla siis ei ole autoa, kai sieltä joku bussi menee? jos ei mene, varmasti tämä uusi ystävä voi tulla teillekin päin kahville.
Itselläni ei ollut asuinalueellani ketään tuttua lapsiperhettä, saatika kavereilla lapsia, joten tein kaikki edellä mainitut, ja olen saanut monen monta minulle ennestään tuntematonta kivaa ihmistä kaverikseni. Olen mailaillut heidän kanssaan, ja nähnytkin muutamia. Ehdottomasti "vaivan" väärti! :)
Ja siis mitä me teemme päivisin; poika kulkee kärryn kanssa jonkun aikaa ympäri kämpää kun on oppinut nousemaan seisomaan ja kävelemään, jonkun aikaa jaksaa leikkiä ihan niillä yksinkertaisimmillakin leluilla (kuten muovipullolla, puukauhalla yms.) jos omat lelut on alkaneet tympiä, käymme keinumassa pihalla (plaston kattoon/puuhun kiinnitettäviä muovikeinuja saa prismasta ja muistaakseni cittarista), käymme muuten vain rattailla kävelemässä, mitä vain. Myös minun poikani tylsistyy jos joutuu nököttämään koko päivän sisällä.
Toivottavasti näistä oli jotain apua sinulle. :)
Ensinnäkin neuvoisin sinua etsimään vastaavan ikäisiä lapsia omistavien äitien nettiryhmiä, ja niitähän löytyy! Sinne vaan rohkeasti mukaan juttelemaan, niin saat mukavaa vertaistukea ja ideoita päivien sisältöön.
Seuraavaksi googleta ilmoituksia äiti-vauva-seuranhausta alueellasi, jospa siellä onkin joku toinenkin yksinäinen äiti. Laita hänelle sähköpostia ja mailaile ja sovi tapaaminen. Tässä vaiheessa lapsen iällä ei ole paljon merkitystä, kunhan nyt suurinpiirtein samoja asioita voitte tehdä.
Kolmanneksi, googlettele josko alueeltasi löytyisi kuitenkin joku avoin päiväkoti, Manneheimin lastensuojeluliiton kahvila (jonne siis äidit kerääntyvät lastensa kanssa kahville, jotta pääsevät kotoa pois hetkeksi) tai mikä tahansa ilmainen harrastusmahdollisuus äideille ja lapsille. :)
Jos sinulla siis ei ole autoa, kai sieltä joku bussi menee? jos ei mene, varmasti tämä uusi ystävä voi tulla teillekin päin kahville.
Itselläni ei ollut asuinalueellani ketään tuttua lapsiperhettä, saatika kavereilla lapsia, joten tein kaikki edellä mainitut, ja olen saanut monen monta minulle ennestään tuntematonta kivaa ihmistä kaverikseni. Olen mailaillut heidän kanssaan, ja nähnytkin muutamia. Ehdottomasti "vaivan" väärti! :)
Ja siis mitä me teemme päivisin; poika kulkee kärryn kanssa jonkun aikaa ympäri kämpää kun on oppinut nousemaan seisomaan ja kävelemään, jonkun aikaa jaksaa leikkiä ihan niillä yksinkertaisimmillakin leluilla (kuten muovipullolla, puukauhalla yms.) jos omat lelut on alkaneet tympiä, käymme keinumassa pihalla (plaston kattoon/puuhun kiinnitettäviä muovikeinuja saa prismasta ja muistaakseni cittarista), käymme muuten vain rattailla kävelemässä, mitä vain. Myös minun poikani tylsistyy jos joutuu nököttämään koko päivän sisällä.
Toivottavasti näistä oli jotain apua sinulle. :)
Painin ihan saman ongelman kanssa. Mulla tosin nyt on muutama kyläilypaikka kun ei ihan niin syrjässä asuta. Parissa paikkaa on jotakuinkin saman ikäinen tenava, mutta sekin on toistaiseksi aika yliarvostettu etu kun pääasia tenavalle tuntuu olevan se, että maisema vaihtuu eikä se, että onko ikäistä seuraa vai ei.
Mutta vaikka sitten lähteä itsekseenkin liikkeelle, me ollaan ainakin muksun kanssa aivan hermokimppuja jos yritetään toisiamme viihdyttää sisällä kahdestaan koko ajan. Vaunulenkilläkin saatu raikas happi helpottaa jo kummasti.
Ja sitten, jos ihan realistisia ollaan, niin mitä kahdeksan kuukauden ikäisen, niin-ja-näin liikkuvan mukulan kanssa oikeastaan edes voisi tehdä? Ei meidän vesselin keskittymiskyky riitä kuin maksimissaan vartiksi samaan asiaan/leikkiin, loppuaika on äksyilyä, liikkumisharjoituksia ja muuta yleistä äidin kupolin päälle käymistä. Oletettavasti tämä on huomattavasti helpompaa sitten, kun tuon jälkeläisen kanssa pystyy kommunikoimaankin vähän enemmän..
Mutta vaikka sitten lähteä itsekseenkin liikkeelle, me ollaan ainakin muksun kanssa aivan hermokimppuja jos yritetään toisiamme viihdyttää sisällä kahdestaan koko ajan. Vaunulenkilläkin saatu raikas happi helpottaa jo kummasti.
Ja sitten, jos ihan realistisia ollaan, niin mitä kahdeksan kuukauden ikäisen, niin-ja-näin liikkuvan mukulan kanssa oikeastaan edes voisi tehdä? Ei meidän vesselin keskittymiskyky riitä kuin maksimissaan vartiksi samaan asiaan/leikkiin, loppuaika on äksyilyä, liikkumisharjoituksia ja muuta yleistä äidin kupolin päälle käymistä. Oletettavasti tämä on huomattavasti helpompaa sitten, kun tuon jälkeläisen kanssa pystyy kommunikoimaankin vähän enemmän..
Eikös tuon ikäisen ikiliikkujan kanssa voi jo ulkoilla vähän muutenkin kuin vain vaunuissa? Pukee tarpeeksi päälle ja laittaa kosteutta kestävän ulkokerroksen ja ipana lumihankeen konttailemaan ja harjoittelemaan kävelyä myös pihalla. Toki tietysti kauaa ei voi ainakaan paikoillaan olla, ettei pieni palellu, mutta piristäisikö tämmöinen hetki päivää? Jos on metsää lähellä niin mennä sinne ihmettelemään käpyjä ja oksia ja sen sellaisia luonnon leluja. Harjoitella lumipallojen tekemistä ja niistä ehkä sitten minilumiukkoja jne.
Oma ipana on kohta 3,5 kk ja samoin täällä meinaa pää välillä hajota. Meilläkin on hetkiä jo nyt, ettei kelpaa syli, lattia eikä sitteri. Siihen auttaa vain liike. Pihalle en viittii vielä viskata, koska ei osaa yhtään liikkua itse ja varmasti paleltuu, jos pistää hankeen makaamaan. Meillä ratkasu on ollut rintareppu, jossa tytteli katselee äidin touhuja kuten siivousta, ruuanlaittoa, pyykkäämistä, tiskaamista, leipomista jne.
Suosittelen myös selvittämään noita kahvila ja päiväkerhojuttuja. Meille henkireikä on ollut MLL kahvila. Jos ei ole omaa autoa, löytyisikö joku kahvittelija, joka voisi napata teidät kyytiin matkalla? MLL sivuilla on yhteystietoja, jonne voi soitella ja kysellä vinkkejä. Samoin neuvolasta voit kysellä, mistä alueellanne saisi vertaistukea. Ja jos se auto on kynnyskysymys, kartottakaa taloustilanteenne ja laskekaa, olisiko varaa halpaan kakkosautoon. Kallistahan se on se auton pitäminen, mutta jos se helpottaa elämää niin kannattaahan se selvitellä, miten siihen voisi olla varaa.