Tekeekö lapset onnellisemmaksi?

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Koetteko olevanne onnellisempia, kun on lapsi(a) kuin olitte ennen lapsia?

Itse ainakin koen olevani. Lapsi tuo kyllä enemmän stressiä, tekemistä ja huolta, kiristää pinnaa ja sitä rataa. Mutta niin hän tuo myös enemmän rakkautta, naurua, ylpeyttä, sisältöä ja tarkoitusta elämään. <3
 
Omasta mielestäni olemme onnellisempia lapsen kanssa kuin ilman. Kyllä lapsi on tuonut paljon sisältöä elämään, vaikka ei miehen kanssa enää päästä kahdestaan minnekään kuin kovin harvoin. ( onneksi on ihanat isovanhemmat)

Esikoinen täyttää pian 6 vuotta, ja on välillä sellainen taivaanrannanmaalari että tahtoo hermo mennä, varsinkin arkisin, kun olisi kiireisempi aikataulu. On kuitenkin ollut hienoa nähdä hänen kasvavan omaksi itsekseen.

Saa sitten nähdä miten sisko suhtautuu vauvaan, kun on niin kauan ehtinyt olla ainoa lapsi.
 
En sanoisi että olen onnellisempi. Tarkoitan, että ennen lapsia oli erilaiset onnen aiheet, olin silloinkin oikein onnellinen. Tavallaan en olisi tiennyt mistä jään paitsi jos olisin jäänyt lapsettomaksi, koska lapsia ei koskaan hampaat irvessä tarvinnut yrittää.

Nyt lasten kanssa onnellisuus on erilaista. Rakkauden määrä on lisääntynyt ja prioriteetit muuttuneet. Jotenkin en osaa verrata kahta täysin erilaista elämänvaihetta. Molempiin on mahtunut eri syistä myös onnettomia vaiheita mutta kokonaisuudessaan elämä on ollut onneksi onnellista :)
 
Kyllä tekee onnellisemmaksi. Kärsin masennuksesta aina ajoittain ennen lapsia. Enään ei oo ollut 6v aikana minkäänlaista masennusta. Mä olin varma että en halua äidiksi kunnes ajatus muuttui kun ikää tuli. Nyt kahden pienen lapsen äitinä olen paljon onnellisempi kun koskaan ennen vaikka äitinä ei oo aina helppoa olla.
 
Ehdottomasti tekee. Sen jälkeen kun sai lapsen, on kaiken aikaa ollut läsnä taustalla sellainen perusonnellisuus, johon vastoinkäymiset eivät pysty aiheuttamaan säröä. Tuo puuttui ennen lapsia, taustalla oli vain tyhjää.
 
Tekeehän ne. Jos tätä olisi kysytty parisen vuotta sitten, kun poika oli vielä pienempi, en välttämättä olisi vastannut näin. Mutta nyt, kun olen kasvanut äitiyteen, en enää sairasta synnytyksenjälkeistä masennusta ja tuo pikkuheppu on minulle järkyttävän rakas ja tärkeä, on itsestäänselvää minulle, että tekee kyllä. Olen lapsen myötä kasvanut ihmisenä ja yksilönä, koen että olen parempi nyt kuin aiemmin. Lapsi tuo sellaista sisältöä elämään, mikä ennen hänen syntymäänsä oli tietyllä tavalla tyhjiö. En ole sellainen persoona, joka kaipaisi kovasti extremematkustelua, runsaasti vapautta tai muutakaan erityistä mitä voisi tehdä vain lapsettomana. Lähestulkoon kaikkea pystyy tekemään mitä ennenkin. Ja mä kieltämättä mieluummin lässytän siellä kotieläinpuistossa innoissani niille lampaille, käristän makkaraa ja jolkotan mikroauton perässä kuin makaan ylhäisessä yksinäisyydessä porottavan auringon alla drinkin kera :grin

Se on ehkä se, että arjessa on sisältöä eri tavalla. Saan palkkion lapsen hymystä ja onnistumisen hetkistä, on perhe jonka kanssa voi tehdä kaikenlaista ja jakaa sen elämän.
 
Takaisin
Top