Tehtiinkö teille synnytystapa-arviointia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Pettynyt synnyttäjä
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
P

Pettynyt synnyttäjä

Vieras
Minulla oli raskauden loppuvaiheessa maha jättimäinen, ja lapsen liikkeistä päättelin, että kyseessä ei todellakaan ole mikään perus 3-kilon paketti. Pyysin synnytystapa-arviointia, mutta sellaista en saanut. Olisin voinut vaatimalla vaatiakin, mutta hoitaja totesi vauvan olevan korkeintaan 3,5kg ja suhtautui todella nihkeästi synnytystapa-arviointi -pyyntöihini. Minä alistuin tähän. Ei olisi pitänyt! Lapsi olikin paljon päälle nelikiloinen, väärässä asennossa, synnytys pitkä ja repeämät vakavat. Lapsen henki oli vaarassa. Jossain vaiheessa lääkäri tuli paikalle ja sanoi että nyt mennään hätäsektioon. Sinne ei kuitenkaan ollut asiaa, sillä lapsi oli niin jumissa synnytyskanavassa, että pakko oli repiä väkisin ulos imukupin ja välilihanleikkauksen siivittämänä. Synnytyksestä on yli vuosi, ja vieläkin paikat kipuilevat, varsinkin seksin aikana. Lähes vuoteen seksistä ei tullutkaan mitään. Yritän päästä tämän yli, mutta edelleen on surullinen ja katkera olo. :(

Oletteko te saaneet synnytystapa-arviointia? Minkä takia se tehtiin ja oletteko itse pyytäneet sellaista?
 
Moikka. Kuvailu kuulostaa mun ekalta synnytykseltä, noin pitkiä jälkiongelmia lukuunottamatta.

Sillon ekassa raskaudessa synnytystapa-arviota tosiaan ei tehty, sillä mun lantion pääteltiin olevan normaali ja joustavan normaalisti ja lapsen olevan normaalikokoinen. No, sieltä syntykin sitten semmonen isohko normaalikokoinen ja mun lantion onkin pienehkö normaalikokoinen. Myös täällä synnytys eteni hitaasti, poika oli tulossa huonossa asennossa, sektiota pohdittiin pitkin synnytystä ja kun lopulta lapsella oli niin hätä että oli saatava heti ulos, oli kuitenkin jo niin pitkällä ja jumissa synnytyskanavassa että väliliha leikattiin ja imukupilla kiskottiin ulos. Veltto ja hengittämätön poika vietiin suoraan teholle ja mä jäin hätääntyneenä itkemään ja huutamaan lapseni perään.

Poika on nyt iloinen, terve, normaalisti kehittyvä kolmivuotias :) Ite palauduin fyysisesti synnytyksestä hyvin, mutta henkiset vauriot olikin isompia. Pitkään syyttelin itteäni kun en saanut lasta turvallisesti synnytettyä. Olin loppuraskaudesta pohtinut, mitenköhän synnytyksessä toimitaan jos lapsi jää jumiin, mutta neuvolantäti vähän niinku ohitti mun huolen höpsönä pohdiskeluna ("Kyllä se lapsi sieltä ulos tulee..."). Syyttelin itteäni, et ois pitäny kuunnella omia huoliani vahvemmin. Ajan myötä olo helpottui, ehkä suurin helpotus tuli sen jälkeen kun vuoden ikäinen poika todettiin täysin normaalisti kehittyväksi eikä rajusta alusta ollut jäänyt mitään pysyvää vaivaa (neurologin ja fysioterapeutin seurannassa oltiin siihen asti, erityisesti jotain neurologista vaivaa epäiltiin aiheutuneen).

Ekan synnytyksen traumat tuli pintaan kuitenkin toisen raskauden kohdalla ekan ultran jälkeen (ennen ultraa en suostunut uskoa olevani raskaana/pelkäsin aikaista keskenmenoa/yms) ja seuraavalla neuvolakerralla hajosinkin sit täysin parkumaan kun neuvolantäti kyseli miten eka raskaus ja synnytys oli menny. Ekan synnytyksen jäljiltä toista raskautta ja pienen kasvua seurattiinkin vähän tarkemmin ja myös synnytystapa-arvio tällä kertaa tehtiin. Puolessavälissä raskautta ahdistuin tulevasta synnytyksestä täysin, ja neuvolantäti ohjas mut äippäpolille. Siellä oli ihan kusipäälääkäri (anteeks kärkäs ilmaisu), joka vaan hihku että sieltähän on jo yli nelikilonen tullut ja oli kovin kirjottamassa reseptiä jollekin mielialalääkkeelle. Kun olin tarpeeksi monta kertaa ja tarpeeksi vahvasti esittänyt kantani etten nyt ihan siltä istumalta rupea lääkkeillä itteäni turruuttamaan pelkoani sen enempää käsittelemättä, päätyi lääkäri kirjottamaan lähetteen synnytyspelkoihin erikoistuneelle psykologille. Psykologilla kävin loppuraskaudesta muutaman kerran ja se autto mua toden teolla, ja lopulta sain mennä levollisin mielin synnytykseen.

Tyttönen oli isoveljeään pienempi ja tä toinen synnytys menikin huomattavasti paremmin. Rvk:lla 35+jotain tehty painoarvio oli muuten aikast tarkka - tytön syntymä osu maanantaille ja paino oli silloin 3690g, kun painoarvio edeltävälle perjantaille oli 3670g...

Synnytystapa-arvioon päästiin täällä siis vasta vahingosta viisastuneena :(
 
Mulle tehtiin synnytystapa-arvio ja ihan syystäkin. Mukulan todettiin olevan perätilassa ja jo pelkästään sen takia kun ei ulkokäännös onnistunut ni piti pohtia et miten se sieltä halutaan ulos. Sektiolla hän sieltä lopuujen lopuksi sieltä maailmaan tuli, kun olin epäkypsä ja painoarvio ylitti jo neljän kilon rajan.
Ikionnellinen olen siitä sektiopäätöksestä, ei olisi ikimaailmassa tullut alateitse, sen verta tiukasti oli napanura kaksi kertaa kaulan ympäri.
 
Ja unohtui vielä laittaa, jos myöhemmin raskaudun, tehdään synnytystapa-arvio automaattisesti, johtuen tästä ensimmäisestä tapauksesta.
 
Täällä tehtiin jättimäisen raskausmahan koon vuoksi ja oman pienuuteni. Lapsi arvioitiin NKL:n arviossa reilu 3,3 kg joka sitten heittikin huimat pari sataa grammaa. Mutta minuun ainakin suhtauduttiin vakavasti ja aloite arviosta tuli neuvolalääkäriltä. Itse en moisesta siihen aikaan edes tiennyt.
 
Meidän seudulla synnytystapa-arvio tehtiin automaattisesti ilman sen kummempia kyselyitä tai ihmettelyjä. Lääkäri arvioi painoksi jotain n. 4 kg ja että mahtuu normaalisti eikä mitään hätää ole. Kun synnytys ei ollut edennyt käytännössä 4 vuorokauden aikana 3 cm aukeamisesta yhtään mihinkään useasta käynnistysyrityksestä ja kalvojen puhkaisusta huolimatta, mentiin kiireelliseen sektioon. Vauva oli lopulta 4550g eli arvio heitti mielestäni aika paljon! Ja lisäksi vauva oli virhetarjonnassa (leuka edellä suu auki) ja kätilöiden mukaan ei olisi missään nimessä mahtunut ja tullut ulos normaalisti. Että se siitä synnytystapa-arvioiden paikkansa pitävyydestä, ne on kirjaimellisesti arvioita ja meidän kohdalla meni pahasti pieleen.
 
Mulla olis ollut tammikuussa vko 36 synnystystapa-arvio ja paino-arvio,mutta sinne en koskaan sattuneesta syystä päässyt.Nyt ens pe sanon jo ekassa ultrassa että uusin tulokas tulee syntymään sektiolla niinkuin edellinenkin joutui.En otariskiä,että paikat tai haavakohta repeää kunuusintulokas tuli näin aikaisin.
 
Kävin raskausaikanani kahden eri sairaanhoitopiirin neuvolassa ja siinä varsinaisessa omassani, jossa synnytin, se kuuluu rutiineihin, mutta koska siirryin sinne vasta paria viikkoa ennen laskettua aikaa, en sellaiseen ehtinyt. Toisessa sairaanhoitopiirissä se ei kuulu ohjelmaan, joten en saanut sitä, vaikka kuinka kinusin. Mutta onneksi vauva oli ihan täydellisessä tarjonnassa ja 3,5-kiloinen, normikokoinen
 
Esikoinen oli perätilassa koko raskauden, ulkokäännöstä yritettiin eikä kääntynyt, kävin lantion magneettikuvassa ja sovittiin, että yritetään alakautta, tilaa käsittääkseni lantiossa on siis hyvin. Arvioitiin viimeisen kerran ä-polilla rv 39+2 vauvan painoksi 3,4-3,6kg. Synnytys käynnistyi spontaanisti rv 40+1, meni kiireellisenä sektioon vauvan jalkatarjonnan vuoksi. Onneksi. Vauva painoi 4034g. Joten olis varmaan aika sitkeessä ollu... Tämä siis kesällä 2010.
Nyt olen toistamiseen raskaana, vauva tosin tällä kertaa pää alaspäin, menen edellisen sektion vuoksi synnytystapa-arvioon rv 37+2. Sittenhän se kääryle saiskin jo heti perään syntyä :-) Menossa olen samaan sairaalaan kuin missä esikoinen syntyi, joten varmaan heillä käytettävissä on nuo kolmen vuoden takaiset kuvat (tai ainakin jonkinlainen tieto siitä, mitä niistä silloin on näkynyt). Itse en sen kummemmin koskaan kysellyt "kuvien tuloksista" mitään, olettamuksena vaan pidän näin jälkikäteen, että lantio varmaankin on aika "sopiva" alatiesynnytykseen, kun lääkäri ensikertalaisenkin olis antanu perätilavauvan alakautta pusertaa.
Sitä olen tässä miettinyt, että mitä siellä arvio-käynnillä tehdään? Paikkana siis Seinäjoki. Varmaankin vauvan koon ultraavat ja sisätutkimuksen tekevät, mutta itse ajattelisin että minkäänlainen "nyrkillä lantioluiden mittaaminen" varmaan on turhaa, jos käytössä magneettikuvat...? Monenlaisia kokemuksia olen synnytystapa-arvioinneista lukenut eri keskustelupalstoilta, joissain sörkitään oikein urakalla, venytetään paikkoja, häntäluuta yms ja jossain jotakin muuta. Mua itseäni ei niin hirveesti tuo "sörkkiminen" haittaa, jossei tosissaan tee kipeää, joten ei sillä.
 
Minulle tehtiin viime viikolla synnytystapa-arvio. Lääkäri ultrasi vauvan, totesi olevan tulossa pää alaspäin ja teki painoarvion, 3,6kg pitäisi kuulemma vauvan olevan täysiaikaisena. Kokeili myös hieman lantiota ja totesi meikäläisellä olevan oikein synnyttäjän lantio... Tuli vaan vähän sellainen olo, että lääkäri sanoi noin vain rauhoitellakseen ensisynnyttäjää ja toisekseen, se lantion tutkiminen oli vain lähinnä sellaista vähän sinnepäin- tutkimista. Lääkäri ei siis todellakaan tukkinut mitään nyrkkiä tuonne sisuksiin tms. :D Mutta koitan luottaa tohtorin arvioon kun en muutakaan voi ja tässä parin viikon sisällä selviää myös, miten hyvin tuo painoarvio pitää kutinsa. :)
 
Joissain muissakin keskusteluissa tuo "nyrkillä mittaaminen" on nostattanut niskakarvoja pystyyn... Käsittääkseni siis ihan ulkopuolelta "mittaillaan", jos normaali aikuisen nyrkki sopii "luiden väliin" niin pitäs normaalikokoinen vauvakin sopia siitä välistä. Siis sisään asti ei nyrkkiä ahdeta! :-D
 
Minullekaan ei tehty synnytystapa-arviota ekassa raskaudessa. Sanoivat ettei vauva voi painaa yli 3,5 kiloa. No painoi sit kumminkin 3,9 kiloa, ja tuli kolmannen asteen repeämät imukuppivedon jälkeen. Leikkaussalissa minut kursittiin kasaan ja yllättävän nopeasti toivuin. Toisessa raskaudessa (n.2v myöhemmin) minut passitettiin automaattisesti synnytystapa-arvioon, jonka seurauksena sain ajan suunnitelluun sektioon (vaikka en itse sitä vaatinut/pyytänyt).
 
Sisko synnytteli keväällä eteläsuomessapäin ja kertoi ettei kuulema enää automaattisesti kuulu synnytystapa-arvio loppuvaiheeseen (?). Sitä en tiedä miksi, voisko johtua just siihen arvailuun... Synnytteli sitten yi 4,5 kilosen lapsen, alakautta, eihän se herkkua ollut, mutta selvisi....

Omalla kohdallani 2010 se vielä kuului automaattisesti (ainakin ensisynnyttäjille). Ja arviokin osui juuri nappiin lapsen kohdalta. Nyt jos matkalainen pysyy kyydissä niin mielenkiinnolla odottaen, mitä tuleman pitää :)
 
En tiedä, mikä on nykykäytäntö, mutta täällä Varsinais-Suomessa tehtiin ainakin vielä 2011 noita arvioita. Mulle on tehty automaattisesti synnytystapa-arviot ekan ja tokan lapsen kohdalla. En tiedä, tehdäänkö nyt enää kolmannen kohdalla, kun edellinen lapsi oli yli nelikiloinen ja mahtui vaivatta ulos. Kuulin kyllä huhua, että neuvolakäyntejä on ihan uusien ohjeiden mukaisesti karsittu todella paljon koko Suomessa nimenomaan säästöjen vuoksi :/
 
Kainuussa ainakin vielä viime syksynä tehtiin ensisynnyttäjille automaattisesti synnytystapa-arvio. Jännä nähdä miten jatkossa, etenkin kun itse kuulun näihin >4kg synnyttäneisiin, et tekeekö ne mulle sit arvion tulevissakin raskauksissa ilman kyselyitä.. :)

Ja niin, lääkäri veikkasi vielä viikko ennen laskettua aikaa vauvan painoksi n. 3,6kg, vaan heittipä se arvio (4025g). Oikein vielä painotti, et "ei tämä ainakaan nelikiloinen ole!". :D "EIPÄ"! Törmäsin lääkäriin synnyttäneiden osastolla seuraavana aamuna, ja se sit tunnisti mut ja kysy et minkä kokoinen syntyi.. :D
 
Mulle tehtiin synnytystapa-arvio, joka ei ollut yhtään mukava johtuen lääkärin (nuori nainen) kovakouraisuudesta :( Painoarvio oli rv36 2534g ja nyt on menossa rv37+3 joten vielä jännitellään, että mikä on lopputulos :D
 
Kauheeta lukea noita kokemuksia. Mä en ees tienny mistään synnytystapa-arvioinnista, mutta nyt kakkosen kohdalla neuvolatäti oli mun ekaa synnytystä kerratessa sitä mieltä että arvio olis hyvä tehdä. Mulla siis liki 30h kestänyt synnytys joka päättyi imukuppiin ja repeämiin, ja lasta virvoiteltiin jonkin aikaa happikaapissa. Ihan kiitollinen oon tulevasta arvioinnista, vaikka en toista synnytystä pelkääkään.
 
Takaisin
Top