Teetkö päätökset järjellä vai niinkuin sydän sanoo?

Bella Swan

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Kummin yleensä?

Teen useimmiten päätökset sydämellä. Töissä kuitenkin teen kaiken järjellä.
Järki sanoo, että töihin pitää palata ennenkuin lapsi täyttää 2, sydän että 3v olisi ihana olla kotona.
Järki sanoo, että kolmatta lasta ei kannata tehdä, kaksi riittää. Talousasiat, raskauden ja kolmannen sektion mahdolliset riskit. Mutta sydän kaipaa..
Järki myös sanoo, että sterilisaatio viimeistään seuraavan sektion yhteydessä, sydän miettii että entä jos neljänteenkin lapseen saisi luvan leikkaavalta lääkäriltä.. hullua!
 
Yleensä kyllä ihan sydämellä tulee päätökset tehtyä. Tietysti joitakin asioita on pakko järkeillä ja toki, jos tietää että jossain on isoja riskejä, on ajateltava realistisesti. Mutta enemmän on tunnepainotteista ratkaisujen teko omassa arjessa. Työssä pyrin tekemään päätökset järjellä, välillä tosin se on rankkaa, kun tulee koskettavia asioita ja päätöksiä eteen.
 
Molempia tulee käytettyä, järkeä ja sydäntä. Sekä kotona että töissä. Monesti ne ovat samansuuntaisia päätöksiä.

Ikuisen vauvakuumeen ratkaisi se, että Kuopuksen jälkeen tuntui, että enempää en haluaisikaan. Tosin mahdollisuudet raskauteen siinä vaiheessa olisivat muutenkin olleet mitättömät.

Halusin olla hoitovapaalla pitkään, mutta halusin myös että lapsi saa aloittaa päiväkodin elokuussa. Niinpä hän aloitti hoidon sen vuoden elokuussa, kun täytti 3 vuotta.
 
Järjellä aina. Mutta järjelläkin pitää ottaa huomioon vietit ja se, mitä elämältään haluaa. Jos haluaa tehdä lapsia, niin sittenhän ne kannattaa tehdä, ja järjellä valita niin, että elämä monen lapsen kanssa onnistuu mahdollisimman hyvin. Lasten haluaminen on aina puhtaasti viettilähtöinen asia, eikä ole olemassa mitään sellaista skenaariota, jossa edes yhden lapsen hankkiminen olisi vaikkapa taloudellisesti kannattavaa. Viettien jättäminen huomiotta se vasta järjen puutetta olisikin. :wink
 
Suurimman osan päätöksistä teen sydämmellä, mutta joskus on vaan pakko ajatella järjellä vaikka en usein halua. Mies on mulla aina järjen ääni.
- Tiedän kanssa että haluaisin ison perheen, mutta en tiedä onko se järkevää sairauden takia, mies kyllä sanoi että se luottaa muhun ja uskoo, että me voidaan tehä vielä pari lasta, kun pärjään tosi hyvin ton yhden kanssa.
- Aina ei tavaroita tarvitsisi ostaa, mutta toisaalta en ole yhtäkään ostosta katunut.
 
Enpä osaa sanoa - sydämellä ajattelen, mutta järjellä teen päätökset.

Olisi esimerkiksi ihana saada isompi asunto, mutta realistisesti asuntolainan kasvattamisessa ei tällä hetkellä olisi mitään järkeä. Tiedän myös, että en tälläkään kerralla uskalla olla töistä pois kovin kauaa, jos haluan pitää nykyisen asemani. ( esikoinen oli 1,5-vuotias kun aloitti päiväkodissa) Jospa mies vaikka tällä kertaa osaisi jäädä myös hetkeksi kotiin?
 
Varmaan sekä että. Tunteella esimerkiksi haluan toisen lapsen. Ei siinä ole järjellä mitään tekemistä, minä vain haluan. Toisaalta sydämeni haluaisi asua omakotitalossa. Järjellä ajatellen taas... Tämä rivitalo on kyllä optimaalisin. Ehkä voisi sanoa että ajattelen järjellä, kun pitää. Kun taas sydämen päätös ei tuottaisi järjellä ajateltuna ongelmia menen sydämellä.
 
Suski ⛱ sanoi:
Järjellä aina. Mutta järjelläkin pitää ottaa huomioon vietit ja se, mitä elämältään haluaa. Jos haluaa tehdä lapsia, niin sittenhän ne kannattaa tehdä, ja järjellä valita niin, että elämä monen lapsen kanssa onnistuu mahdollisimman hyvin. Lasten haluaminen on aina puhtaasti viettilähtöinen asia, eikä ole olemassa mitään sellaista skenaariota, jossa edes yhden lapsen hankkiminen olisi vaikkapa taloudellisesti kannattavaa. Viettien jättäminen huomiotta se vasta järjen puutetta olisikin. :wink
Click to expand...
tää kuvaa tosi hyvin munkin ajatusmaailmaa :)
 
Takaisin
Top