Tasa-arvo

[Vargynja]

Tänään vietetään Minna Canthin ja tasa-arvon päivää. Onko teistä Suomi tasa-arvoinen maa? Millaiset asiat edistäisivät tasa-arvoa.

Omasta mielestäni tekemistä on vielä paljon tasa-arvon eteen. Ongelmia on esimerkiksi naisvaltaisten alojen arvostuksen puute ja sitä kautta huono palkkaa ja ylipäätään naisten arvostaminen. Yleisissä asenteissa nainen näkyy niin usein vähemmän arvokkaana kuin mies. Pehmeitä arvoja pidetään huonompina, raiskauksesta syytetään naisen vaatteita, naisen pitäisi meikata miellyttääkseen miehiä, äitiä ei kuunnella lasten vaivoista näin muutaman asian mainitakseni. Vähemmistöjen suhteen ollaan vielä paljon kauempana tasa-arvosta. Mutta ehkä jätän tämän tähän ja areenan teille.

 

[Pilkki24]

Paljon on vielä tehtävää, mutta paljon ajaudutaan keskusteluissa myös mielestäni epäolennaisille raiteille. Oma näkemykseni on, että tilanne on parantunut viimeisen 15 vuoden aikana huomattavasti. Olen koko työurani työskennellyt miesvaltaisilla aloilla ja muutos on ollut huima. Jonkin verran on vielä rakenteellista ja tiedostamatonta epätasa-arvoa, mutta ainakin omalla työpaikallani tilanne on senkin suhteen parantumassa.

En usko, että vika on niinkään naisvaltaisten alojen arvostuksessa kuin siinä, että ne ovat pääosin aloja, jotka pyörivät julkisen rahoituksen varassa tai niillä tehdään vähemmän voittoa. Enemmän ihmettelen naisten intoa hakeutua mieluummin sairaanhoitajiksi kuin insinööreiksi. Oma ammattini on miesvaltainen, muttei vaadi mitään miehisiä ominaisuuksia kuten voimaa.
Tässä suhteessa ehkä vastuuttaisin myös naisia itsejään.

Gynekologisten vaivojen ja synnytyksen jälkeisten ongelmien hoito on ala-arvoisella tasolla. Ylipäätään naisten terveydenhuolto. Lääketutkimukset ja diagnoosit on tehty miesten ehdoilla ja tästä syystä naisten diagnoosit ja kunnollinen hoito takkuaa ja viivästyy. Tähänkin on onneksi viime vuosina kiinnitetty huomiota!

Yleisesti olen optimistinen tasa-arvon kehityksen suhteen. Paljon on saavutettu, mutta vielä on työnsarkaakin jäljellä.

 

[Pingviiniemo]

Paljon on vielä tehtävää, mutta paljon ajaudutaan keskusteluissa myös mielestäni epäolennaisille raiteille. Oma näkemykseni on, että tilanne on parantunut viimeisen 15 vuoden aikana huomattavasti. Olen koko työurani työskennellyt miesvaltaisilla aloilla ja muutos on ollut huima. Jonkin verran on vielä rakenteellista ja tiedostamatonta epätasa-arvoa, mutta ainakin omalla työpaikallani tilanne on senkin suhteen parantumassa.

En usko, että vika on niinkään naisvaltaisten alojen arvostuksessa kuin siinä, että ne ovat pääosin aloja, jotka pyörivät julkisen rahoituksen varassa tai niillä tehdään vähemmän voittoa. Enemmän ihmettelen naisten intoa hakeutua mieluummin sairaanhoitajiksi kuin insinööreiksi. Oma ammattini on miesvaltainen, muttei vaadi mitään miehisiä ominaisuuksia kuten voimaa.
Tässä suhteessa ehkä vastuuttaisin myös naisia itsejään.

Gynekologisten vaivojen ja synnytyksen jälkeisten ongelmien hoito on ala-arvoisella tasolla. Ylipäätään naisten terveydenhuolto. Lääketutkimukset ja diagnoosit on tehty miesten ehdoilla ja tästä syystä naisten diagnoosit ja kunnollinen hoito takkuaa ja viivästyy. Tähänkin on onneksi viime vuosina kiinnitetty huomiota!

Yleisesti olen optimistinen tasa-arvon kehityksen suhteen. Paljon on saavutettu, mutta vielä on työnsarkaakin jäljellä.

Joo!!!! Gynegolokisiin vaivoihin saa kyllä apua yksityiseltä nopeasti kun menee naistentauhteihin perehtyneen lääkärin luo. Sit terveyskeskuksen kautta kaikki tämmöinen kestää ja en itse mielelläni mene millekkään tavalliselle lääkärille näistä puhumaan. Ja aihe on niin moniuloitteinen ettei sitä ymmärrä kuin tosiaan naistentauteihin perehtynyt gynegoloki. Opin itse paljon uutta kun kävin yksityisellä gynekologilla. Esim lantionpohjan palautuu jopa 2 vuotta synnytyksen jälkeen vielä, mikä omalla kohdalla piti paikkansa.

Täällä foorumilla vasta kuulin äitiysfyssarista ja mitä siellä tehdään!

Monien synnytysten jälkeisten vaivojen kanssa jää hyvin yksin edelleenkin ja joutuu arpoa mikä on normaalia ja mikä ei! Onneksi näistä aletaan puhua kokoajan enemmän.

 

[Pilkki24]

Joo!!!! Gynegolokisiin vaivoihin saa kyllä apua yksityiseltä nopeasti kun menee naistentauhteihin perehtyneen lääkärin luo. Sit terveyskeskuksen kautta kaikki tämmöinen kestää ja en itse mielelläni mene millekkään tavalliselle lääkärille näistä puhumaan. Ja aihe on niin moniuloitteinen ettei sitä ymmärrä kuin tosiaan naistentauteihin perehtynyt gynegoloki. Opin itse paljon uutta kun kävin yksityisellä gynekologilla. Esim lantionpohjan palautuu jopa 2 vuotta synnytyksen jälkeen vielä, mikä omalla kohdalla piti paikkansa.

Täällä foorumilla vasta kuulin äitiysfyssarista ja mitä siellä tehdään!

Monien synnytysten jälkeisten vaivojen kanssa jää hyvin yksin edelleenkin ja joutuu arpoa mikä on normaalia ja mikä ei! Onneksi näistä aletaan puhua kokoajan enemmän.

Yksityistä itsekin olen käyttänyt, mutta kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta. Toki julkinen terveydenhuolto on kaikin puolin rapautumassa, mutta valitettavasti se tarkoittaa juurikin sitä ettei ainakaan sillä alueella tule tasa-arvo kehittymään.

 

[Pingviiniemo]

Yksityistä itsekin olen käyttänyt, mutta kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta. Toki julkinen terveydenhuolto on kaikin puolin rapautumassa, mutta valitettavasti se tarkoittaa juurikin sitä ettei ainakaan sillä alueella tule tasa-arvo kehittymään.

Juuri tämä! Ihan hirveä ajatus että ihmisen hoidon saanti on rahasta kiinni! Oma ikävä kokemus on että apuja saa ajoissa ja helpommin yksityiseltä mikä on todella väärin. Eikä meillä ole ollut esim mitään vakuutuksia enkä ois niitä saanutkaan, kun ns. Riskiraskaus ja itsellä krooninen sairaus. Ollaan varhaisultran aikoihin oltu köyhiä ja nipistämällä saatiin pienemmältä paikalta ultra satasella mielenrauhan vuoksi. Myös vanhemmat maksoivat tuolloin lääkärikäyntejä, kun itsellä ei ollut rahaa mikä oli onni. Todella monella ei näin ole!

 

[Vargynja]

Enemmän ihmettelen naisten intoa hakeutua mieluummin sairaanhoitajiksi kuin insinööreiksi. Oma ammattini on miesvaltainen, muttei vaadi mitään miehisiä ominaisuuksia kuten voimaa.
Tässä suhteessa ehkä vastuuttaisin myös naisia itsejään.

Minusta ongelma on systeemissä, kun kaikkien alojen palkoilla ei elä ilman tukia ja/tai saa laskea joka sentin. Vaikka tekisi kokopäivätyötä. Se ei ole tasa-arvoista. En siis tästä syyttäisi näillä aloilla työskenteleviä. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus työskennellä itseä kiinnostavalla alalla ja saada kohtuullista palkkaa. Yhteiskunta olisi pulassa, jos kaikki matalapalkka-alojen työntekijät jättäisivät työnsä. No ehkä siinä kohtaa alkaisi löytyä rahaa palkkojen nostoon.

Siitä sen sijaan olen samaa mieltä, ettei terveydenhuoltokaan ole tasa-arvoista. Ei naistenvaivojen eikä esim. mielenterveyden osalta.

 

[Myrsky21]

Onhan parantamisen varaa mutta itsekkin sanoisin että on menty etiäpäin mun elinaikana.
Itsekkin työskennellyt miesvaltaisella alalla ja aikanaan esimerkiksi koneet olivat aina mitotettu miehien mukaan joka toi oman haasteen sirolle naiselle. Nykyään on siinäkin kehitystä tullut myös nykyään löytää työvaatteita jotka on sopivan kokoiset toisin kuin aikanaan vaatteet olivat aina auttamatta liian isoja ja joko kärsin siitä tai jouduin muokkaamaan itse työvaatteita ja aikanaan sain vääntää esimiesten kanssa siitä sopiiko joku työ naiselle... Mutta uppiniskaisesti kuin asiat nosti esille ja näytti ettei nainen kuulu vain sinne hellan ääreen kotiin niin meilläkin työntekijöissä alkoi olla naisia
Toki työelämässä tasa arvon kanssa on paljon vielä töitä ja myös siellä ihmisten asenteissa.

Naisten terveysasiat itseäkin sapettaa usein ja yksityiset palvelut(lääkärit, gynet, äitiysfyssarit) on kultaakin kalliimpaa vaikka ketuttaa että asia on niin että jos viittit maksaa niin saat arvokasta hoitoa ja ymmärrystä mutta julkisen kautta olet arpapelissä millaisen arvaus tohtorin/hoitajan saat


Äitiys ja isyys meiningissä nostan hattua nyky meiningille ja tasa arvoisemmalle vanhemmuudelle. Nykyään on helpompaa ja normimpaa jakaa vanhemmuus eikä se ja koti jää vain äidin harteille koska sattuu olemaan nainen.

Naisvaltaiset alat mun mielestä vähän kiehauttaa mua....
Toki palkka on huono monessa naisvaltaisessa alassa mutta onhan siellä myös miespitoisia aloja joissa palkat on alakanttiin ja aina nostetaan vaan hoitajat ja lastentarhatädit jalustalle palkka erot on valitettavasti julkisin varoin kustannettavissa työpaikoissa kehnoja ja asioita pitäisi muuttaa monessakin mielessä.
Arvostus täytyy ansaita ja tuntuu että moni uhriutuu että kun ei arvosteta, palkka on huono jne mutta myös on valinnut itse työalan ja työnsuorittaminen ei ole priimaa. Arvostan päiväkodin henkilökunnan panosta ja toivoisin heille parempaa palkkaa mutta on myös päiväkoti tätejä joille toivoisin myös järkeä päähän ja oikeaa asennetta työntekoon ja suuntautumista alalle mikä oikeasti sopisi hänelle samoin kuin sairaanhoitajille tms ja sitä työ asennetta millä sen arvostuksen saa palkkoja kuuluisi toki tarkistella varsinkin pienipalkkaisilta aloilta ja niitä tukea rahallisesti jotta saisimme yhteiskunnan pyörimään pätevillä työntekijöillä.

 

[Pilkki24]

Minusta ongelma on systeemissä, kun kaikkien alojen palkoilla ei elä ilman tukia ja/tai saa laskea joka sentin. Vaikka tekisi kokopäivätyötä. Se ei ole tasa-arvoista. En siis tästä syyttäisi näillä aloilla työskenteleviä. Jokaisella pitäisi olla mahdollisuus työskennellä itseä kiinnostavalla alalla ja saada kohtuullista palkkaa. Yhteiskunta olisi pulassa, jos kaikki matalapalkka-alojen työntekijät jättäisivät työnsä. No ehkä siinä kohtaa alkaisi löytyä rahaa palkkojen nostoon.

Siitä sen sijaan olen samaa mieltä, ettei terveydenhuoltokaan ole tasa-arvoista. Ei naistenvaivojen eikä esim. mielenterveyden osalta.

En voi sanoa olevani tuosta samaa mieltä, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tehdä työtä kiinnostavalla alalla. Mielenkiintoinen työ on minusta ansaittu tai onnekas etu eikä niinkään oikeus. Olen tehnyt ihan kaikenlaista työtä elääkseni, koska olen aina kokenut, että minulla on velvollisuus kantaa korteni kekoon tässä yhteiskunnassa. Aina ei ole kiinnostanut mennä töihin, mutta en ole nähnyt vaihtoehdoksi heittäytyä muiden elätettäväksi, kun olen ihan normaali ja työkykyinen ihminen.

Toinen kysymys on se, ettei matalapalkka-aloilla tule Suomessa toimeen. Tuo sama koskee esim rakennusalaa, joka on hyvin miesvaltainen ala. Tämä ei mielestäni ole niinkään tasa-arvokysymys vaan ihan kaikkia koskeva työmarkkinaongelma.

@Myrsky21 Koen juurikin samalla tavalla, että nykyään otetaan ergonomia- ja työvaateasioissa myös naiset paremmin huomioon. Myös yleinen asenne on työyhteisöissä muuttunut, eikä naista koeta enää huonompana tekijänä. Jos ennen tarvitsi tehdä 10 kertaa enemmän/paremmin töitä, että pidettiin yhtä hyvänä niin nykyään ehkä enää kaksi kertaa paremmin . Ja tuossa tulee esiin juurikin se rakenteellinen ja tiedostamaton syrjintä, kun ihmisellä on luontainen taipumus pitää itsensä kanssa samankaltaista ihmistä älykkäämpänä ja taitavampana kuin erilaista.

 

[Vargynja]

En voi sanoa olevani tuosta samaa mieltä, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tehdä työtä kiinnostavalla alalla. Mielenkiintoinen työ on minusta ansaittu tai onnekas etu eikä niinkään oikeus. Olen tehnyt ihan kaikenlaista työtä elääkseni, koska olen aina kokenut, että minulla on velvollisuus kantaa korteni kekoon tässä yhteiskunnassa. Aina ei ole kiinnostanut mennä töihin, mutta en ole nähnyt vaihtoehdoksi heittäytyä muiden elätettäväksi, kun olen ihan normaali ja työkykyinen ihminen.

En tiedä ymmärsitkö minua ihan oikein. Tarkoitin, että kaikista töistä pitäisi saada sellaista palkkaa, että sillä elää. Olettaen että tekee kokopäivätyötä. Matalapalkka-alat luovat siis rikkaat-köyhät vastakkainasettelun, mikä ei ole tasa-arvoista. Tietenkin aina on parempia ja pienempiä palkkoja, mutta olisi hyvä jos sillä pienemmälläkin palkalla selviäisi ilman tukia (joita niitäkin leikataan) ja senttien laskemista. Eli kyllä pitäisi olla oikeus elää työllä jota tekee, eikä miettiä pitääkö vaihtaa alaa, jotta lapsille pystyy ostamaan vaatteita.

 

[Pilkki24]

En tiedä ymmärsitkö minua ihan oikein. Tarkoitin, että kaikista töistä pitäisi saada sellaista palkkaa, että sillä elää. Olettaen että tekee kokopäivätyötä. Matalapalkka-alat luovat siis rikkaat-köyhät vastakkainasettelun, mikä ei ole tasa-arvoista. Tietenkin aina on parempia ja pienempiä palkkoja, mutta olisi hyvä jos sillä pienemmälläkin palkalla selviäisi ilman tukia (joita niitäkin leikataan) ja senttien laskemista. Eli kyllä pitäisi olla oikeus elää työllä jota tekee, eikä miettiä pitääkö vaihtaa alaa, jotta lapsille pystyy ostamaan vaatteita.

Itse puhuin asiasta ehkä enemmän sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta. Haluaisin, että naiset näkisivät muitakin vaihtoehtoja ympärillään kuin esimerkiksi hoitoalan mikäli haluavat parempaa palkkaa. Ja kuten sanoin niin liian matalat palkat ovat ihan yleinen työmarkkinaongelma sukupuoleen katsomatta. Palkalla pitää pystyä elämään, mutta itse en usko sellaiseen ajatteluun, että joka työstä pitäisi silti saada yhtä paljon palkkaa tai jokaisen pitäisi saada tehdä juuri haluamaansa työtä. Sopiva kuilu tuloeroissa palkitsee yrittämään, kun lahjakkuudesta ja ahkeruudesta palkitaan, mutta liian iso kuilu taas aiheuttaa yleistä turvattomuutta ja ajaa ihmisiä vähäosaisuuden kierteeseen.

Ja mitä useampi ihminen kantaa kortensa kekoon tässä yhteiskunnassa (työntekijänä tai yrittäjänä) sitä paremmat olot voidaan turvata myös niille, jotka eivät oikeasti töihin kykene. Tällä hetkellä meillä on jatkuvasti enemmän työkyvyttömiä ja jatkuvasti vähemmän veronmaksajia mikä on ihan kestämätön tilanne. Tästä syystä meidän pitäisi saada ihmiset huolehtimaan itsestään ja pääsemään osaksi yhteiskuntaa, jotta jokaiselle riittäisi sitä hyvinvointia.

Ja mitä tulee alan vaihtamiseen niin itse olen sillä kannalla, että ihmisten pitää kyetä uudelleenkouluttautumaan ja vaihtamaan alaa ja tämän nykyisen hallituksen päätös poistaa aikuiskoulutustuki oli aivan väärä mikäli halutaan kannustaa ihmisiä ottamaan enemmän vastuuta omasta elämästään ja kehittymään. Matalapalkka-aloille muodostuu myöskin työvoimapulaa mikäli ihmiset hakeutuvat jatkuvasti parempiin töihin, jolloin saadaan palkankorotuspainetta niillekin.

Asumistuen problemaattisuudesta sen verran, että vaikka sillä tuetaan vähävaraisia niin tosiasiassahan se menee hyvätuloisten taskuun pitäessään yllä korkeampia vuokria. Sitä en tiedä miten tilanteen saisi normalisoitua ilman vähävaraisten kärsimystä.

Taas päivän politiikkapläjäys . Huutia vasemmalle ja huutia oikealle.

 

[Bella Swan]

Ainakaan "naistenvaivojen" hoito ja tietämys niistä ei todellakaan ole ajan tasalla. Vaikka PMDD, (esi)vaihdevuodet, synnytyksen jälkeinen hoito.
Isät ovat hoitohenkilökunnan mielestä hysteerisiä äitejä vakuuttavampia. Käsittääkseni hedelmällisessä iässä olevia naisia syrjitään usein yhä, mikäli työtä havittelee myös miesoletettu.
Naiset joutuu maksaa kuukautissuojista ihan liikaa.
Kyllähän niitä on.

 

[Lilileilaa]

Pahottelen jo valmiiks hirveetä ränttäystä mä olin jo jossainkohtaa päättäny, etten jaksa kirjottaa tätä viestiä.

Moni asia on täällä tasa-arvon näkökulmasta verrattain hyvin ja uskon, että isoimmat vaikutukset on ollut suhteellisen pitkään jatkuvalla rauhanajalla, järjestäytyneellä ay-liikkeellä ja hyvin tietoisilla poliittisilla päätöksillä rakennetulla hyvinvointivaltio-mallilla. Yksi syy on varmasti myös se, että meillä ei historiallisista syistä ole kehittynyt voimakasta yhteiskuntaluokka jakoa(vrt. esim Britannia). Ja nämä syyt huomioon ottaen(siis että miten tietyllä tavalla hyvät edellytykset meillä täällä olisi) pidän hyvin kummallisena sitä, että euroopan tasolla Suomi on hyvin korkealla parisuhdeväkivalta, työpaikkahäirintä ja seksuaalinenhäirintä tilastoissa, kuten myös etnisyyteen ja alkuperään perustuvassa syrjinnässä(ja väkivallassa) ja olihan tässä taannoin selvitys, jossa Suomi koettiin tummaihoisten afrikkalaistaustaisten kannalta yhdeksi rasistisimmista Eu-maista(niitä on kuitenkin 27kpl). Tuoreessa muistissa on varmaan monella myös kyselytulokset siitä vaikuttiko pressa-ehdokkaan seksuaalinen suuntautuminen äänestyspäätökseen yms. En tiedä saako tänne linkata miten, mutta noi kaikki tilastot on melko helposti löydettävissä tilastokeskuksen sivuilta googlaamalla.
Vammaisten syrjinnästä, oli mun mielestä hyvin sanottu kans tämä:
”Voidaan sanoa, että vammaisten ihmisten oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta ongelmana on oikeuksien toteutuminen arjessa, koska asenteet vammaisuutta ja vammaisia ihmisiä kohtaan ovat peräisin edellisiltä vuosikymmeniltä.”
Tää pätee monessa asiassa Suomessa... jotenkin ihmisten tapa suhtautua toisiinsa on välillä jotenkin tosi kylmän ja epä-empaattisen tuntusta. Vaikka meillä olisi itellämme asiat hyvin, pidetään sitä jotenkin omana saavutuksena, eikä enää haluta samaa muille.


Tästä naisvaltaset alat/miesvaltaset alat puolesta ajattelen(ehkä vähän skeptisesti) että arvostus ja palkka nousee vain jos hoiva-alalle saadaan enemmän miehiä. Eli tasa-arvo ratkasu ei oo se, että naiset hakeutuu mies-valtasille aloille van toistepäin. Meillä on ihan jäätävä pula tekijöistä hoito-alalla ja vetovoimaa pitäisi saada sinne asap. Omassa tuttava piirissä on myös enemmistö miehistä sosiaali-terveysalalla(tosin heistä iso-osa maahanmuuttaja taustaisia, eli "kantasuomalaisia miehiä" ei ala niin vedä.)

Eli summasummarum, täällä voi elää elämänsä vielä mukavasti, mutta on myös isoja epäkohtia joihin luulisi olevan hyvinkin mahdollista löytää ratkasuja jos ne vain koettaisiin "kannattavaksi".

 

[Pikkupikkupikkunen]

Pahottelen jo valmiiks hirveetä ränttäystä mä olin jo jossainkohtaa päättäny, etten jaksa kirjottaa tätä viestiä.

Moni asia on täällä tasa-arvon näkökulmasta verrattain hyvin ja uskon, että isoimmat vaikutukset on ollut suhteellisen pitkään jatkuvalla rauhanajalla, järjestäytyneellä ay-liikkeellä ja hyvin tietoisilla poliittisilla päätöksillä rakennetulla hyvinvointivaltio-mallilla. Yksi syy on varmasti myös se, että meillä ei historiallisista syistä ole kehittynyt voimakasta yhteiskuntaluokka jakoa(vrt. esim Britannia). Ja nämä syyt huomioon ottaen(siis että miten tietyllä tavalla hyvät edellytykset meillä täällä olisi) pidän hyvin kummallisena sitä, että euroopan tasolla Suomi on hyvin korkealla parisuhdeväkivalta, työpaikkahäirintä ja seksuaalinenhäirintä tilastoissa, kuten myös etnisyyteen ja alkuperään perustuvassa syrjinnässä(ja väkivallassa) ja olihan tässä taannoin selvitys, jossa Suomi koettiin tummaihoisten afrikkalaistaustaisten kannalta yhdeksi rasistisimmista Eu-maista(niitä on kuitenkin 27kpl). Tuoreessa muistissa on varmaan monella myös kyselytulokset siitä vaikuttiko pressa-ehdokkaan seksuaalinen suuntautuminen äänestyspäätökseen yms. En tiedä saako tänne linkata miten, mutta noi kaikki tilastot on melko helposti löydettävissä tilastokeskuksen sivuilta googlaamalla.
Vammaisten syrjinnästä, oli mun mielestä hyvin sanottu kans tämä:
”Voidaan sanoa, että vammaisten ihmisten oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta ongelmana on oikeuksien toteutuminen arjessa, koska asenteet vammaisuutta ja vammaisia ihmisiä kohtaan ovat peräisin edellisiltä vuosikymmeniltä.”
Tää pätee monessa asiassa Suomessa... jotenkin ihmisten tapa suhtautua toisiinsa on välillä jotenkin tosi kylmän ja epä-empaattisen tuntusta. Vaikka meillä olisi itellämme asiat hyvin, pidetään sitä jotenkin omana saavutuksena, eikä enää haluta samaa muille.


Tästä naisvaltaset alat/miesvaltaset alat puolesta ajattelen(ehkä vähän skeptisesti) että arvostus ja palkka nousee vain jos hoiva-alalle saadaan enemmän miehiä. Eli tasa-arvo ratkasu ei oo se, että naiset hakeutuu mies-valtasille aloille van toistepäin. Meillä on ihan jäätävä pula tekijöistä hoito-alalla ja vetovoimaa pitäisi saada sinne asap. Omassa tuttava piirissä on myös enemmistö miehistä sosiaali-terveysalalla(tosin heistä iso-osa maahanmuuttaja taustaisia, eli "kantasuomalaisia miehiä" ei ala niin vedä.)

Eli summasummarum, täällä voi elää elämänsä vielä mukavasti, mutta on myös isoja epäkohtia joihin luulisi olevan hyvinkin mahdollista löytää ratkasuja jos ne vain koettaisiin "kannattavaksi".

Siis ihana ränttäys! Hyvä että kirjoitit. Mikään ei oo parempi kuin et joku ränttää täysillä asiaa! Ja oon täsmälleen samaa mieltä sun kanssa. Totta kai moni asia on hyvin ja monessa asiassa ollaan menty paljon eteenpäin, mutta se ei missään nimessä tarkoita että ois valmista.

 

[Pilkki24]

Pahottelen jo valmiiks hirveetä ränttäystä mä olin jo jossainkohtaa päättäny, etten jaksa kirjottaa tätä viestiä.

Moni asia on täällä tasa-arvon näkökulmasta verrattain hyvin ja uskon, että isoimmat vaikutukset on ollut suhteellisen pitkään jatkuvalla rauhanajalla, järjestäytyneellä ay-liikkeellä ja hyvin tietoisilla poliittisilla päätöksillä rakennetulla hyvinvointivaltio-mallilla. Yksi syy on varmasti myös se, että meillä ei historiallisista syistä ole kehittynyt voimakasta yhteiskuntaluokka jakoa(vrt. esim Britannia). Ja nämä syyt huomioon ottaen(siis että miten tietyllä tavalla hyvät edellytykset meillä täällä olisi) pidän hyvin kummallisena sitä, että euroopan tasolla Suomi on hyvin korkealla parisuhdeväkivalta, työpaikkahäirintä ja seksuaalinenhäirintä tilastoissa, kuten myös etnisyyteen ja alkuperään perustuvassa syrjinnässä(ja väkivallassa) ja olihan tässä taannoin selvitys, jossa Suomi koettiin tummaihoisten afrikkalaistaustaisten kannalta yhdeksi rasistisimmista Eu-maista(niitä on kuitenkin 27kpl). Tuoreessa muistissa on varmaan monella myös kyselytulokset siitä vaikuttiko pressa-ehdokkaan seksuaalinen suuntautuminen äänestyspäätökseen yms. En tiedä saako tänne linkata miten, mutta noi kaikki tilastot on melko helposti löydettävissä tilastokeskuksen sivuilta googlaamalla.
Vammaisten syrjinnästä, oli mun mielestä hyvin sanottu kans tämä:
”Voidaan sanoa, että vammaisten ihmisten oikeudet ovat Suomessa muodollisesti hyvät, mutta ongelmana on oikeuksien toteutuminen arjessa, koska asenteet vammaisuutta ja vammaisia ihmisiä kohtaan ovat peräisin edellisiltä vuosikymmeniltä.”
Tää pätee monessa asiassa Suomessa... jotenkin ihmisten tapa suhtautua toisiinsa on välillä jotenkin tosi kylmän ja epä-empaattisen tuntusta. Vaikka meillä olisi itellämme asiat hyvin, pidetään sitä jotenkin omana saavutuksena, eikä enää haluta samaa muille.


Tästä naisvaltaset alat/miesvaltaset alat puolesta ajattelen(ehkä vähän skeptisesti) että arvostus ja palkka nousee vain jos hoiva-alalle saadaan enemmän miehiä. Eli tasa-arvo ratkasu ei oo se, että naiset hakeutuu mies-valtasille aloille van toistepäin. Meillä on ihan jäätävä pula tekijöistä hoito-alalla ja vetovoimaa pitäisi saada sinne asap. Omassa tuttava piirissä on myös enemmistö miehistä sosiaali-terveysalalla(tosin heistä iso-osa maahanmuuttaja taustaisia, eli "kantasuomalaisia miehiä" ei ala niin vedä.)

Eli summasummarum, täällä voi elää elämänsä vielä mukavasti, mutta on myös isoja epäkohtia joihin luulisi olevan hyvinkin mahdollista löytää ratkasuja jos ne vain koettaisiin "kannattavaksi".

Ongelmia on, mutta kysymys on, että mitä itse voi tehdä näille, ei se mitä muiden pitäisi tehdä. En tiedä onko sosiaalisen median, tasapäistävän kasvatuksen, individualismin korostamisen vai minkä syytä, mutta tuntuu, että ihmiset löytävät kyllä ongelmia ja haluavat vastuuttaa muut niistä, mutta hyvin vähän tekevät itse asioille mitään.

Kuvaamasi ongelmat ovat mielestäni kaikki ratkaistavissa asiallisella keskustelulla ja yhteisöllisyyden korostamisella yhteiskunnassa. Siinä meistä ihan jokainen on avainasemassa. Juurikin se, että kohdattaisiin toinen ihminen ihmisenä.

Paheksunnan ja syyttelyn sijaan kannattaa kuunnella sitä itselle epämiellyttävääkin kantaa asiaan ja koittaa löytää tilaa oikealle keskustelulle. Ihmisten sietokyky erilaisille ihmisille ja mielipiteille tuntuu hävinneen kokonaan. Liittyneekö siihen, että elämä on nykyään helpompaa kuin koskaan, niin resilienssimme ei pääse kehittymään.

Ja kärsivällisyys! Sitä tarvitaan mikäli halutaan muutosta.

Olen itse menettänyt joitain kavereita ihan vain sen takia, että he eivät ole voineet ymmärtää miksi olen jonkun toisenlaisen ihmisen kanssa tekemisissä. Tämä on minusta aivan äärettömän surullista. Olen kokenut erilaiset ihmiset ja mielipiteet lähipiirissäni rikkautena, josta olen voinut ammentaa omaan elämääni ja ajatusmaailmaani.

Olen myös miettinyt sitä, että ehkä tänä individualismin korostamisen aikakaudella ihmisten tarve yhteisöllisyydelle näyttäytyy juurikin hakeutumisella erilaisiin ideologisiin ryhmiin. Mikäli yhteiskunnassa korostettaisiin ja ihailtaisiin enemmän yksilön vastuuta osana yhteisöä, voisi yhteisöllisyys näyttäytyä laajemmassa kontekstissa kuin pienempien ideologisten kuplien kautta. Tällöin esiin tulevat ongelmat olisivat yhteisiä, eikä teidän tai meidän ongelmia.

 

[Vargynja]

En tiedä saako tänne linkata miten, mutta noi kaikki tilastot on melko helposti löydettävissä tilastokeskuksen sivuilta googlaamalla.

Saa linkata tietoa. Kaupallinen mainostaminen ja Facebook ym. ryhmiin linkkaaminen on kiellettyä.

 

[Lilileilaa]

Vastaan ehdotuksia, vaik en tiedä oliko viesti nyt mulle varsinaisesti suoraan tarkotettu, vaan enemmänkin keskustelun herättämiseksi

Mitä itse voi tehdä: Puutu epäasialliseen kohteluun jos sitä huomaat ja jos itse olet tämä epäasiallinen kohtelija(niinkuin me kaikki ollaan monesti huomaamattakin) niin lopeta, ole kiinnostunut mitä muille kuuluu, seuraa ja altista itseäsi erilaisille kokemuksille/tarinoille/todellisuuksille joissa ihmiset elävät, kouluttaudu ja seuraa yhteiskunnallista keskustelua, kasvata lapsesi empaattisiksi(älä siirrä omia ennakkoluulojasi heille), pyri vaikuttamaan päättäjiin tärkeiksi kokemiesi asioiden puolesta, jos voimavaroja niin kuulu yhdistyksiin ja yhteisöihin ja kansalaisvaikuta, ole töissä kiva työkaveri joka auttaa ja tukee ilmapiiriä ja uusien oppimista, äänestä niinkuin oikeaksi koet, pyri ulottamaan yhteisöllisyytesi myös ydinperheesi ulkopuolelle.... tässä tämmönen "täydellisen ihmisen paletti" johon harva meistä pystyy eikä kannata tämmöseen täydellisyyteen pyrkiäkkään, mutta jos viestistäni jäi olo, että vain marisen enkä osaa tarjota mitään tilalle.

Mielestäni yksilön vastuun nostaminen on individualismia, eikä se yksilö riitä ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia vrt. Ilmaston muutos versus jonkun yksittäisen henkilön kasvissyönti.
Mun mielestä Suomi on myös täynnä esimerkkejä siitä miten isoja juttuja on voitu saavuttaa silloin kun on lähdetty puhaltamaan samaan hiileen jotta heikommassa asemassa olevien olot paranisi.

Mihin poliittisten päättäjien pitäisi (mun mielestä) kiinnittää huomiota: Eriarvoistuminen! Kaikin tavoin nyt tulisi ehkäistä eikä lisätä lapsiperheköyhyyttä. Myös terveydenhuollon tai hoitopaikkojen vähennystä tulisi ehkäistä ja näiden paikkojen ruuhkautumista estää vaikkapa miettimällä ennemminkin mikä todellisuudessa lisäisi suomalaisten terveyttä. Väestön ikärakenteellehan me ei pikaisesti voida ihmeitä tehdä. Työttömien ja työssäkäyvien vastakkainasettelu, mitä mediakin tällä hetkellä vahvistaa, on todella haitallista mm. sille keskustelukulttuurille. Yhteisöllisyys on mielestäni avainasemassa oleva termi tässä yhteiskunnassa. Se miten sen kukakin määrittelee on varmasti erilaista riippuen yhteisöistä joihin kuuluu(koska kaikki me kuulutaan johonkin yhteisöön).

Se, että mistä rahat tähän saataisiin on mun osaamisen ulkopuolella(kuten moni muukin asia tässä ränttäyksessä, sanon kuitenkin että olen toiminut vuosia ns. ruohonjuuri-tasolla ja sieltä tullut poimittua ja opittua elämänkatsomuksellisia juttuja liuta).

 

[Miyn]

Kyllähän se työelämäkin muuttuu siltä osin, että koko ajan eläkkeelle jää sitä porukkaa, joka on kasvanut ja kasvatettu aikana, jolloin naisella ei ole ollut muuta arvoa kuin olla kotona hellan edessä. Ne puheet ja se ajatusmaailma katoaa. Nykyajan nuoret ovat jo hyvinkin kasvatettu siihen ajatusmalliin, että nainenkin voi olla raksalla töissä eikä siitä tehdä aluesanomiin aukeaman juttua, miten Minna päätti ottaa vasaran käteen, "miten ihmeellistä".

 

[Pilkki24]

Vastaan ehdotuksia, vaik en tiedä oliko viesti nyt mulle varsinaisesti suoraan tarkotettu, vaan enemmänkin keskustelun herättämiseksi

Mitä itse voi tehdä: Puutu epäasialliseen kohteluun jos sitä huomaat ja jos itse olet tämä epäasiallinen kohtelija(niinkuin me kaikki ollaan monesti huomaamattakin) niin lopeta, ole kiinnostunut mitä muille kuuluu, seuraa ja altista itseäsi erilaisille kokemuksille/tarinoille/todellisuuksille joissa ihmiset elävät, kouluttaudu ja seuraa yhteiskunnallista keskustelua, kasvata lapsesi empaattisiksi(älä siirrä omia ennakkoluulojasi heille), pyri vaikuttamaan päättäjiin tärkeiksi kokemiesi asioiden puolesta, jos voimavaroja niin kuulu yhdistyksiin ja yhteisöihin ja kansalaisvaikuta, ole töissä kiva työkaveri joka auttaa ja tukee ilmapiiriä ja uusien oppimista, äänestä niinkuin oikeaksi koet, pyri ulottamaan yhteisöllisyytesi myös ydinperheesi ulkopuolelle.... tässä tämmönen "täydellisen ihmisen paletti" johon harva meistä pystyy eikä kannata tämmöseen täydellisyyteen pyrkiäkkään, mutta jos viestistäni jäi olo, että vain marisen enkä osaa tarjota mitään tilalle.

Mielestäni yksilön vastuun nostaminen on individualismia, eikä se yksilö riitä ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia vrt. Ilmaston muutos versus jonkun yksittäisen henkilön kasvissyönti.
Mun mielestä Suomi on myös täynnä esimerkkejä siitä miten isoja juttuja on voitu saavuttaa silloin kun on lähdetty puhaltamaan samaan hiileen jotta heikommassa asemassa olevien olot paranisi.

Mihin poliittisten päättäjien pitäisi (mun mielestä) kiinnittää huomiota: Eriarvoistuminen! Kaikin tavoin nyt tulisi ehkäistä eikä lisätä lapsiperheköyhyyttä. Myös terveydenhuollon tai hoitopaikkojen vähennystä tulisi ehkäistä ja näiden paikkojen ruuhkautumista estää vaikkapa miettimällä ennemminkin mikä todellisuudessa lisäisi suomalaisten terveyttä. Väestön ikärakenteellehan me ei pikaisesti voida ihmeitä tehdä. Työttömien ja työssäkäyvien vastakkainasettelu, mitä mediakin tällä hetkellä vahvistaa, on todella haitallista mm. sille keskustelukulttuurille. Yhteisöllisyys on mielestäni avainasemassa oleva termi tässä yhteiskunnassa. Se miten sen kukakin määrittelee on varmasti erilaista riippuen yhteisöistä joihin kuuluu(koska kaikki me kuulutaan johonkin yhteisöön).

Se, että mistä rahat tähän saataisiin on mun osaamisen ulkopuolella(kuten moni muukin asia tässä ränttäyksessä, sanon kuitenkin että olen toiminut vuosia ns. ruohonjuuri-tasolla ja sieltä tullut poimittua ja opittua elämänkatsomuksellisia juttuja liuta).

Keskustelua koitan herättää ja ehkä ajattelemaan suurempaa kokonaisuutta ja omaa roolia osana sitä.

Yksilön vastuun korostaminen osana yhteisöä ei suinkaan ole individualismin korostamista. Ihmisen oikeuksien nostaminen yhteisöllisen vastuun edelle puolestaan on.

Mutta juurikin noilla mainitsemillasi asioilla voi vaikuttaa ja saakin vaikuttaa. Itse lähtisin vielä lisäksi ehkä jopa arkisempiin asioihin, kuten siihen miten kohtaat muut ihmiset astuessasi ulos. Ja juuri noissa pienissä asioissa tulee se yksilön vastuu tästä yhteiskunnasta. En usko, että monikaan olettaa kaikkien ihmisten olevan täydellisiä, mutta ainakin itse odotan muilta, että tekevät osansa (paremmilla eväillä isompi osa ja huonommilla pienempi). Mitä paremmin yksilöt hoitavat oman osuutensa (käyvät parhaansa mukaan töissä, perustavat yrityksiä, pitävät huolta muista, tekevät lapsia, pitävät ympäristön siistinä, kunnioittavat luontoa ymsyms.) sitä parempi yhteiskunta meillä on tarjota meille kaikille, myös niille, jotka eivät pysty käymään töissä tms.

Tällä hetkellä realiteetti on se, että meidän yhteiskunnalla ei ole varaa pitää yllä entisenlaista hyvinvointia. Se raha asioiden saattamiseksi paremmalle tolalle tulee juurikin siitä, että yksilöt hoitavat kunnialla tonttinsa.

Tämän hetkiseltä hallitukselta olisin odottanut enemmän pienille yrityksille kohdistettuja helpotuksia ja investointiporkkanoita. Mitä enemmän yritykset kykenisivät satsaamaan kasvuun, sitä enemmän meillä olisi työpaikkoja ja sitä kautta hyvinvointia. Tuntuu, että nykyään politiikka on kahden laidan populistista pingpong-ottelua oikeasti toimivien rakenneuudistusten tekemisen sijaan. Mitään oikeasti toimivaa ei tehdä, kun sen pelätään karkottavan äänestäjät.