[PARSEHTML]Meillä syödään tuttia. Syöty jo sairaalasta lähtien ja oltu tyytyväisiä :).. Tytyllä on ihan hirveä imemis-tarve ollu alusta asti (niinku varmasti kaikilla vauvoilla) eikä mun kärsivällisyys riitä siihen että istun/makaan tissi suussa tunnin välein (jopa tiheämmin).. Sitäpaitsi nykyään kun tulee niin hirmuna maitoa niin tyty monesti alkaa kiemurtelemaan imiessään 10 min imemisen jälkeen ja tulkitsen sen niin että "minuun ei mahdu enempää!", otan tissin irti ja työnnän tutin tilalle, imeminen jatkuu mutta kiemurtelu loppuu ja tyty on tyytyväinen. Eli meidän tytyn imemisen tarve on suurempi kuin vatsan tilavuus, jos sen näin voisi ilmaista :D Ja mulla oli synnäriltä lähtien nännit aivan sairaan kipeät n. kahden viikon ajan, siis niin kipeät että itku pääsi joka kerta ku imetin! Ettei puhettakaan että tyty ois roikkunu kokoajan tissillä, ku sen vaan että saa maidon nousemaan ja nälkänsä tyydytettyä. Siitä valitinki synnärillä kun tyty nukahti aina tissille ja luputti siinä nukkuessaanki niin kätilö vaan tuumas ystävällisesti että taitaa pitää sua tuttinaan ja anto vauvalle tutin, itse jopa suositteli sitä sanoen "jos se vauva sitä tarvii ja se muutenkin rauhoittaa lasta niin miksi sitä ei voisi antaa?". Tästä huolimatta meillä ei ole imuotteen kanssa ongelmia, eikä muutakaan onkhelmaa. Tutti toimii erinomaisena rauhoittajana ja "ylimääräisen" imemistarpeen tyydyttäjänä. Ei se sitä "turhaan" luttuuta, kun ei tarvi niin sylkee pois tai ei huoli vaikka itkisi ja sitä yrittäisi tuputtaa. Maitoa mulla tulee tosi hyvin ettei se ole meillä vaikuttanu siihenkään. <br />
Mielestäni siis turhaan meuhkataan tuosta tutin opettamisesta/käyttämisestä, kyllä sen ite tietää tarviiko sitä vai ei, sanon minä :)[/PARSEHTML]
