[PARSEHTML]Mun mielestä tuo riippuu vähän lapsesta, pärjääkö ilman tuttia ja kuten <strong>Minttuliina</strong> hyvin totesi, myös vanhemmista. Toisilla vauvoilla on kovempi imuntarve kuin toisilla. Haluaako äiti sitten itse toimia vauvan huvituttina vai ei, jos sellainen kovan imun vauva sattuu tulemaan? Jos taas vauvalle antaa tutin, niin onko valmis käymään läpi mahdollisen "taistelun" tutista vieroittaessa?<br />
<br />
Mä en itse olis halunnut antaa tuttia lapselleni, mutta toisin sitten kävi. Meille syntyi oikein kovan imutehon omaava neiti, jonka kädet löysivät tiensä suuhun vajaan kolme kuukauden iässä. Ja tyttö selvästi käytti sitä käsien imeskelyä rauhoittuakseen ja nukahtaakseen. Siinä vaiheessa muuttui meikäläisen mielipide tutista, kun sain kerta toisensa jälkeen olla kiskomassa niitä tytön käsiä pois suusta ja piti oikein opettaa tyttö syömään tuttia ;) Mä en myöskään kyennyt imettämään pitkään, joten en voinut sitä imuntarvetta tyydyttää tissilläkään. Ja jälkeenpäin ajatellen, olisin varmaan mieluummin antanut sen tutin kuin itse toiminut tuttina. Vaikka vauvan tarpeet pitäisikin varsinkin alussa pyrkiä tyydyttämään viipymättä, niin onhan se kaikkien etu, että äiti pääsee käymään vessassa ja syömään.<br />
<br />
Mä en pidä tuttia mitenkään huonona kapistuksena. Mun mielestä se hyvin toimiessaan helpottaa meidän kaikkien perheenjäsenten elämää. Puolen vuoden iän jälkeen ollaan vähennetty tutin käyttöä, niin että se olis pääsääntöisesti vain unilla tytön suussa. Eipä se kyllä koskaan olekaan ollut ilman hyvää syytä tytöllä.[/PARSEHTML]
