Tammikuun turinat

Pienestä sitä nykyään säikähtää: kävin vessassa ja näytti siltä kuin paperissa olisi ollut jotain punaista. Heitin paperin pois ja pyyhin lisää. Ei näkynyt enää punaista. Sen jälkeen piti tunnin sisällä tarkistaa vielä kolme kertaa. Luulen, että paperissa oli joku punainen värjäymä, kun se oli kierrätyspaperia. Niissä on näkynyt ennenkin jotain väriä. Ihme tapa tämäkin tarkistaa aina se paperi. Noh, olen nähnyt pari kertaa painajaista, että alan vuotaa verta. Vauva onneksi liikkuu, se rauhoittaa.
 
Hei osaako joku kertoa noista vauvan vakuutuksista ja kannattaako ottaa ennen syntymää?
 
Tälle aiheelle on omistettu oma ketju, löytyy alempaa tuolta etusivulta :)
 
Pienestä sitä nykyään säikähtää: kävin vessassa ja näytti siltä kuin paperissa olisi ollut jotain punaista. Heitin paperin pois ja pyyhin lisää. Ei näkynyt enää punaista. Sen jälkeen piti tunnin sisällä tarkistaa vielä kolme kertaa. ....
Mulle kävi kans noin. Vessapaperissa oli sykkyrällä punaista ompelulankaa (älkää kysykö mistä se oli papruun päätynyt...) ja sydämestä ihan otti kun säikähdin. Mä oon kyllä tarkistanut paperini plussauksesta alkaen.
 
Mä oon useita kertoja niistänyt ensin vessapapruun ja sitten pyyhkinyt ja sitten purkanut taitokset että onhan tää veri ollut siinä niistokohdassa...huoh.
 
Mä oon tarkistanu paperin kans joka kerta pyyhkimisen jälkeen plussauksesta asti :D ja joka kerta edelleen pelkään että se onkin verinen..
 
En olekaan siis ainoa paperin tarkistelija :D Sitä verta pelkää edelleen, se on viimeinen asia mitä haluaisi nähdä. Ihan alussa oli jotenkin epätodellinen tunne, että eikö ne kuukautiset tosiaan ala. Edelleenkin välillä on tunne, että olenko mä tosiaan raskaana.
 
Juu luinkin tästä just mut en kyllä ajatellutkaan saavani tän vuoden pakkausta :D ei sillä niin välii, mun mielestä se on niin uskomattoman hieno etuus ettei väliä minkä vuoden tulee :)

Näinhä se on :) sillä mäki laitoin sen heti tilauksee ja katoin ni eilen on lähetetty! Jeeeeee :)
 
Huh, kaaduin tänään tuol pääkallokelissä, vaikka olin tosi varovainen, oli säähän sopivat kengät jne. Itelle iski kauhee hätä vauvan puolesta, soitin neuvolaan niin sanottiin et täällä on se käytäntö et aina jos kaatuu niin käydään ultrassa. Töistä sit äippäpolille ihan stressissä mut kaikki näytti olevan ihan hyvin. Oli kiva päästä kurkkaamaan pikkukaveria ja nähdä et hyvin käyrillä kasvaa edelleen. Miehelle iso kunnia, tällaisis tilanteissa huomaa miten ihanan kumppanin on vierelleen ja tuekseen saanut. :Heartred vieläki vähän järkyttynyt olo mut josko se tästä kun pääsee taas illalla tuntemaan potkuja. On se vaan jännä miten tärkeä toi pikkutyyppi jo on.
 
Huh! Onneksi selvisitte säikähdyksellä! Ja ihana että heti varmistettiin että kaikki hyvin, ettei tarvitse huolehtia. :Heartred
 
Huh! Onneksi selvisitte säikähdyksellä! Ja ihana että heti varmistettiin että kaikki hyvin, ettei tarvitse huolehtia. :Heartred



Juu on se kyllä niin mahtava tää neuvolasysteemi Suomessa. Ite kyllä edelleen vähän pois tolaltani kun päivisin ei potkutkaan sillee tunnu. Miten sitä mahtaa tuol enää uskaltaa kävelläkään.
 
On kyllä ikävää kun kaaduit.sitä tässä pelätä saa kukin. Eipä paljon ulos huvita lähteä reippailemaan vaikka se hyvää kyllä tekisi.
 
Muokattu viimeksi:
Huh, kaaduin tänään tuol pääkallokelissä, vaikka olin tosi varovainen, oli säähän sopivat kengät jne. Itelle iski kauhee hätä vauvan puolesta, soitin neuvolaan niin sanottiin et täällä on se käytäntö et aina jos kaatuu niin käydään ultrassa. Töistä sit äippäpolille ihan stressissä mut kaikki näytti olevan ihan hyvin. Oli kiva päästä kurkkaamaan pikkukaveria ja nähdä et hyvin käyrillä kasvaa edelleen. Miehelle iso kunnia, tällaisis tilanteissa huomaa miten ihanan kumppanin on vierelleen ja tuekseen saanut. :Heartred vieläki vähän järkyttynyt olo mut josko se tästä kun pääsee taas illalla tuntemaan potkuja. On se vaan jännä miten tärkeä toi pikkutyyppi jo on.

Onneks ei mittää sattunu! Huhuh, tänä vuonna kyl ollu semmosii pääkallokelei et itelläki lipsuu jalka suuntaan jos toiseen :rolleyes:
 
Onneks ei mittää sattunu! Huhuh, tänä vuonna kyl ollu semmosii pääkallokelei et itelläki lipsuu jalka suuntaan jos toiseen :rolleyes:

Mua on harmittanu ihan hirveästi kun oon niin supervarovainen ollu, et jos jotain olis käyny :sad001 Mieskin aamulla lähtiessä viel sanoi et mene varovasti. Ei semmoselle toki mitään voi ja aika harvinaista tollee vissiin on et mitään kävis. Silti on kyl paha mieli ollut, hormonit viel pahentaa. Onneks kaaduin kevyesti kyljelle etanavauhdista ja oli toppavaatteet pehmentämässä. Pitää käydä uudet liukuesteet ostamassa kenkiin, tuplana vaikka. Pelottavat kelit on.
 
Mua on harmittanu ihan hirveästi kun oon niin supervarovainen ollu, et jos jotain olis käyny :sad001 Mieskin aamulla lähtiessä viel sanoi et mene varovasti. Ei semmoselle toki mitään voi ja aika harvinaista tollee vissiin on et mitään kävis. Silti on kyl paha mieli ollut, hormonit viel pahentaa. Onneks kaaduin kevyesti kyljelle etanavauhdista ja oli toppavaatteet pehmentämässä. Pitää käydä uudet liukuesteet ostamassa kenkiin, tuplana vaikka. Pelottavat kelit on.

*hali* kyl se siitä. Säikähyksellä selvittiin! :Heartred Joo no ymmärrän et tulee semmone olo et miks en ollu varovaisempi mut näitä sattuu! Varsinkin meille raskaana oleville hyvinki usein... Yks tuttu kaatu rappusis ja pyöri tyylii ylhäältä alas usseemman kerran viimesillää mut kaik oli massus hyvi ja nyt on jo tuhisijaki kainalos! :) on niillä onneks aika hyvät pehmusteet tuolla kohdus :D
 
Takaisin
Top