Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jennese
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Jennese

Jennese

Varmaotteinen viestittelijä
Kesämammat 2017
Onks tääl tammikuun ketjuu vai oonko mä sokee :D No nyt on ;) Semmosta aattelin gallup-luontosesti kysyy et onko vastaantulijat yms jo alkanu massuja ihastelee? Vai kui teil näkyy massut jo? Ja koetteko massun taputtelijat ahistavina? Mul ei oo viel kukkaa tuntematon mahasta sanonu, hyvi alkanu jo pullottaa :) musta on ahistavaa ku sukulaiset tullee mahaa hieroo, nyt ovat onneks vielä käpäläsä pitäny erossa :D
 
Mulla ei ihan hirveesti vielä näy, ihan vasta tässä lähiaikoina jos on tiukempaa vaatetta päällä niin vähän alkanu erottua. Oon tosi paljon ihmisten kans töissä tekemisissä ja pari viikkoo ruvennu ihmiset kattelee mahanseutua sillee et näkee et miettivät onko se vai ei. Mahantaputtelijoita toivon ettei tulekaan kun kokisin sen tosi epämukavaksi jos en lupaa erikseen oo antanut.
 
Yllättävän vähän tullut vielä kommentteja. Mulla on huomenna rakenneultra ja oon kyllä pukeutunut vähän sellaisiin löysempiin vaatteisiin, mut en mitenkään erityisesti peitellyt eikä kukaan ole sanonut mitään!
 
Vielä ei ole tullut yhtään kommenttia keltään. Mutta välillä ihmiset kyllä selvästi tuijottaa mahan seutua saapa nähdä koska ensimmäinen sanoo jotain.
 
Muutama työkaveri sanonu kun vaatteita ollaan vaihtamassa että kyllä se näkyy jo :D mutta ei sitä itse oikein vielä huomaa..
 
Tänään tuli 20 viikkoa täyteen ja eilen ensimmäistä kertaa töissä huomattiin kasvanut maha. :D Oon koko ikäni ollut hiukan alipainoinen ja käyttänyt koko raskauden ajan maanantain rakenneultraan asti mustia löysähköjä paitoja, joten kai kaikki on vaan ajatellut mun vihdoin onnistuneen painon nostamisessa. Paitsi että vielä maanantaina kummastelivat mahan puuttumista.. :D
 
tinttti sanoi:
Tänään tuli 20 viikkoa täyteen ja eilen ensimmäistä kertaa töissä huomattiin kasvanut maha. :D Oon koko ikäni ollut hiukan alipainoinen ja käyttänyt koko raskauden ajan maanantain rakenneultraan asti mustia löysähköjä paitoja, joten kai kaikki on vaan ajatellut mun vihdoin onnistuneen painon nostamisessa. Paitsi että vielä maanantaina kummastelivat mahan puuttumista.. :D
Click to expand...

Eikä :D hihi.
 
Töissä ovat maininneet kun työvaatteissa näkyy maha jo. Mutta eipä muutoin. Anoppi erehtyi kerran taputtelemaan mahaa (jota ei tuolloin edes ollut) ihan alkuraskaudessa. En tiedä oliko katseeni murhaava vai onkohan mies kenties maininnut asiasta, mutta ei oo toiste taputeltu enää. :D Ja jos joku tulee sen tekemään, en tiedä miten sen saisi sanottua että jos nyt et kuitenkaan... O_o
 
Mulla viikkoja on nyt 19 ja viime viikolla tuttavarouva tuli pyysi lupaa taputtaa vatsaani. Mahan saa vielä piilotettua löysien paitojen alle, mutta tiukoissa paidoissa ihan selkeä tapaus... ;-) En erikoisemmin kosketteluista pidä, mutta kestän sen kyl jotenkin... hyvää ne taputtelijat tarkoittaa. :-D
 
Huomenna tulee 20 viikkoa täyteen! Mun maha on ollut aika selkeä jo kuutisen viikkoa ja sitä ennen olin niin turvoksissa että ihmiset arvasi raskauden. Mä olen aina ollut enemmän tai vähemmän pullea ja ulkonäköön liittyy kaikelaisia solmuja. Mä en ole ennen raskautta tuntenut tällaista ylpeyttä mun kropasta enkä ole kokenut oloani näin tyytyväiseksi ja mukavaksi ja kauniiksi. Siksi musta on vaan ihanaa kun ihmiset huomaa... Lääppijöitä ei tosin oo vielä tullut vastaan...(Paitsi oma äiti). Voi olla että siinä menee raja .
 
Se on kyllä totta et mustaki tuntuu raskaana tavallista seksikkäämmältä ja naisellisemmalta ja tykkään myös sillo mun kropasta eniten! Bmi mulla 29, en oo siis iha sieltä pulleimmasta mut laihuus on kaukana :D
 
SuviMinnu sanoi:
Huomenna tulee 20 viikkoa täyteen! Mun maha on ollut aika selkeä jo kuutisen viikkoa ja sitä ennen olin niin turvoksissa että ihmiset arvasi raskauden. Mä olen aina ollut enemmän tai vähemmän pullea ja ulkonäköön liittyy kaikelaisia solmuja. Mä en ole ennen raskautta tuntenut tällaista ylpeyttä mun kropasta enkä ole kokenut oloani näin tyytyväiseksi ja mukavaksi ja kauniiksi. Siksi musta on vaan ihanaa kun ihmiset huomaa... Lääppijöitä ei tosin oo vielä tullut vastaan...(Paitsi oma äiti). Voi olla että siinä menee raja .
Click to expand...

Ihan niinku omaa tekstiä. Ekaa kertaa eläissään ei ällötä oma kroppa vaikka tätä ylimääräistä onkin. :)
 
Mä oon ollut lievästi ylipainoinen teini-iästä asti, parikymppisenä vähän aikaa merkittävästikin mut siitä painosta putos 15 kiloa aika nopeasti. Paino on jojoillut kymmenen vuotta ylipainon puolella kuitenkin ja just ennen raskautta tein elämäntaparemontin jonka seurauksena laihduin 12 kiloa ja olin tosi terve ja hyväkuntoinen. BMI oli mulla silloin 29. Raskaus on saanu mut niin väsyneeksi ja turvonneeksi että en oo oloani näin epähehkeäksi kokenut varmaan ikinä vaikka mulla on hirveästi itsetunto-ongelmia ollut kropan takia. Näytän edelleen vain lihonneelta ja vatsa pullataikinalta ja muutenkin olo on suoraan sanottuna ruma. Huonot olot mulla väistyi vasta viime viikolla, nyt 19+5, ja sitä hehkeyttä mä tässä odottelen. Lähtökohtaisesti musta on upeaa nähdä ja kokea mihin mun vartalo pystyy mut toistaiseksi tää on ollut kyllä raskaampaa mitä hehkeää. Vatsan kasvaessa olo ehkä muuttuu.
 
SuviMinnu sanoi:
Huomenna tulee 20 viikkoa täyteen! Mun maha on ollut aika selkeä jo kuutisen viikkoa ja sitä ennen olin niin turvoksissa että ihmiset arvasi raskauden. Mä olen aina ollut enemmän tai vähemmän pullea ja ulkonäköön liittyy kaikelaisia solmuja. Mä en ole ennen raskautta tuntenut tällaista ylpeyttä mun kropasta enkä ole kokenut oloani näin tyytyväiseksi ja mukavaksi ja kauniiksi. Siksi musta on vaan ihanaa kun ihmiset huomaa... Lääppijöitä ei tosin oo vielä tullut vastaan...(Paitsi oma äiti). Voi olla että siinä menee raja .
Click to expand...

Hei sama täällä! Mulla ekstraa ei oo ollut kuin 5kg, mutta ah mikä autuus on nyt kun maha ei näytäkään (omiin silmiin) makkaramahalta vaan sille on joku syy, ja voin vetää farkut ja kireän paidan neuleen kanssa positiivisin mielin :)
 
Toistaiseksi on yksi vanhempi naishenkilö koskenut mun mahaan tosta noin vaan, ja hitto se hämmensi! On se kumma että yhtäkkiä toisen kroppa on tollaiselle avoin... voishan sitä kysyä lupaa tai vaan halata, tarkoitus on kuitenkin sama.
 
Itse koen tällä hetkellä valtavaa ahdistusta muuttuvasta kehostani. Olen ollut aina hoikka ja viime vuodet tietoisesti kehittänyt itsestäni enemmän lihaksikasta ja kiinteämpää versiota. Nyt raskauden myötä liikunta on selvästi vähentynyt ja ruokailut muuttuneet, koska mikään ei oikein leipää lukuunottamatta maistu. Kasvoista ja käsistä tunnistan vielä vanhan itseni, mutta muuten koen peiliin katsoessa pelkkää ahdistusta. Miehen mukaan mun pyöreä maha on ihana, mutta itse osaan vain miettiä miten paljon se vielä kasvaa. Suurta ahdistusta herättää myöskin se, että vaatekaappi on pullollaan sellaisia vaatteita joihin olen mahtunut vuosia, mutta nyt mikään ei mene päälle. Neuvolan punnitukset ahdistaa jo ajatuksenakin, kun vaaka huitelee aivan uusilla kymmenluvuilla.
Ymmärrän kyllä, että kehon pitääkin muuttua raskauden edetessä ja kiloja väistämättä tulee. Samalla kun tuskailen muuttuneen kehon kanssa, koen huonoa omaatuntoa siitä että murehdin normaaleja muutoksia. Mies kärsii jonkin verran tästä mun ahdistuksesta, koska pakoilen läheisyyttä, ehkä hieman alitajuisesti, sillä en tällä hetkellä pidä itseäni ollenkaan haluttavana.
 
Aza sanoi:
Itse koen tällä hetkellä valtavaa ahdistusta muuttuvasta kehostani. Olen ollut aina hoikka ja viime vuodet tietoisesti kehittänyt itsestäni enemmän lihaksikasta ja kiinteämpää versiota. Nyt raskauden myötä liikunta on selvästi vähentynyt ja ruokailut muuttuneet, koska mikään ei oikein leipää lukuunottamatta maistu. Kasvoista ja käsistä tunnistan vielä vanhan itseni, mutta muuten koen peiliin katsoessa pelkkää ahdistusta. Miehen mukaan mun pyöreä maha on ihana, mutta itse osaan vain miettiä miten paljon se vielä kasvaa. Suurta ahdistusta herättää myöskin se, että vaatekaappi on pullollaan sellaisia vaatteita joihin olen mahtunut vuosia, mutta nyt mikään ei mene päälle. Neuvolan punnitukset ahdistaa jo ajatuksenakin, kun vaaka huitelee aivan uusilla kymmenluvuilla.
Ymmärrän kyllä, että kehon pitääkin muuttua raskauden edetessä ja kiloja väistämättä tulee. Samalla kun tuskailen muuttuneen kehon kanssa, koen huonoa omaatuntoa siitä että murehdin normaaleja muutoksia. Mies kärsii jonkin verran tästä mun ahdistuksesta, koska pakoilen läheisyyttä, ehkä hieman alitajuisesti, sillä en tällä hetkellä pidä itseäni ollenkaan haluttavana.
Click to expand...

Mulla on tämä ihan sama. Myös toi läheisyyden pakoilu, tuntuu itsestä tosi kurjalta kun mies on edelleen yhtä ihana kuin ennenkin. Mutta vertaistukea täällä, nämäkin kuuluu asiaan ja palkinto on varmasti sen arvoinen. Ohimeneväähän tämä on ja haluun itse uskoa et henkisesti vielä tottuu tähän muutokseen ja alkaa rakastaa tätäkin vartaloa koska onhan se ihmeellistä mihin naisen vartalo pystyy.
 
Mulla on myös ollut ylipainoa viimeiset kymmenisen vuotta. Ennen raskautta bmi oli 27,5. Olin juuri saanut laihdutettua pari kiloa. Nyt on tullut nelisen kiloa lisää, lähinnä varmaan siksi kun on niin kauhea nälkä ja olen syönyt aika paljon. Rinnat ovat kasvaneet yhdellä kuppikoolla C:stä D:hen. Mä en silti vieläkään nyt viikolla 18+2 näytä omasta mielestäni raskaana olevalta, vain pulskalta. Vatsa näyttää vain siltä kuin olisi liikakiloja (joita siis tietty onkin.) Odotan innoissani sitä, että raskaus alkaisi oikeasti näkyä. Mun suhde omaan vartaloon on kuitenkin aika samanlainen kuin ennen raskautta. Joistain asioista tykkään ja joistain en. Ylimääräinen vatsan seudulla on häirinnyt mua kaikkein eniten viime vuosina. Nyt vaan toivoisin, että vatsa ei enää näyttäisi pulskalta vaan raskaana olevalta :)
 
Ihana lukea noita viestejä kuinka odottavat äidit olette onnellisia kropassanne. Mä en oo raskautta ekalla kerralla enkä nytkään kokenut mitenkään hehkuvana tilana. Oon sellanen joka pursuaa korvista varpaisiin ja niinkuin norsu, joka mahoineen vyöryy paikalle.. :-D
Hauska miten eri tavalla koemme tämän, mutta nauttikaa kehoistanne, jos vaan siltä tuntuu.;-)
 
Kiitti kommenteista Jennese, Mistymorning ja Sinituulia!

Mimmii ja Aza: mitä luulette, liittyykö teidän kroppabrobleemi siihen että ootte ennen olleet hallinnassa omasta ulkonäöstänne ja nyt ette? Mä vaan olen huomannut etten oikeestaan osaa ajatella mun kropasta enää et se on mun vaan se kuuluu nyt äitiydelle ja vauvalle. Mä en ole isomahainen vaan äitiys on. Luulen et tää muutos on helpompi, jos kroppa ei ole ollut niin täydellisesti hallinnassa aiemmin...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top