Tammikuun turinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja amanita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

amanita

Näppärä viestien naputtelija
Toukokuunmammat 2015
Maalismammat 2017
Mites muiden maaliskuisten vuosi on lähtenyt käyntiin?
 
Vuosi on täällä lähtenyt käyntiin melko takkuisesti, mutta odottavalla fiiliksellä! :) Miehellä tuli älytön kipu hampaaseen tuossa viikonloppuna ja tänään pääsi parin valvotun yön jälkeen hammaslääkäriin... Nuorimmainen vääntää hampaita ja kipuili perjantaina annetun vitosrokotteen jäljiltä. Itsellä jäänyt unet lähinnä haaveksi...

Alkaa pyöriä synnytys ja imetys enemmän päässä päivittäin ja tulikin kirjastosta lainattua taas useampi aiheita käsittelevä opus. Kolmesti mennyt imetys puihin, kahdella kerralla en oikein itse voinut vaikuttaa, kolmas oli osittain oma moka, niin nyt vielä enemmän yritän perehtyä kaikkiin mahdollisiin sudenkuoppiin, jotta voisi tällä erää onnistua. Synnytyksessä mietityttää lähinnä jos tuo tyyppi ei tajua kääntyä raivotarjontaan, että mahtuuhan hän sitten vrmasti tulemaan peppu edellä maailmaan. Viime synnytyksen avautumisvaihe oli aivan järkyttävän kipeä, epäilen vauvan olleen avotarjonnassa aluksi, joten nyt ajattelin myös erilaisiin synnytysasentoihin perehtyä enemmän ja selvitä pidempään kotona :) Nyt on liikunta onnistunut lähes normaalisti, vähän vaan tahtia himmaillen, joten oletettavasti jaksan synnyttääkin helpommin ja palautuminen lähtee vauhtiin. Tosin eipä ole ollut palautumisen suhteen ongelmia aikaisemminkaan, vaikka kaks edellistä raskautta menikin rasituskiellossa ja liikunta rajoittui lähinnä hitaaseen kävelyyn.

Tänään kun poksahti tuo 30+0 täyteen, niin sitä ihan hätkähti, että 7 viikon päästä ois tuo mahan asukki jo täysiaikainen o.O On tämä aika vaan mennyt hurjan nopeasti!
 
Vähän takunnut täälläkin tämä vuoden aloitus :shy: tyttö aloitti oksentamisen uudenvuoden yönä ja vielä tänäänkin aamupäivällä antoi kaiken ylen. Muihin se ei ainakaan vielä ole tarttunut ja toivottavasti ei enää tartukkaan... Odottelen jo seuraavaa neuvolaa pitkästä aikaa! se ois viikon päästä, siellä vihdoin kans isyyttä tunnusteltais ja ultraavat sellasella iän ikusen vanhalla masiinalla että onkohan tämä lapsi perätilassa, kun olotila on tosiaan vähän samanmoinen kuin aiemmassa raskaudessakin oli... Siitä seuraavana päivänä ois sitten läkärille aika varattuna ja saa jatkaa sairasloman 27.1 saakka, jolloinka mammaloma sitten alkais seuraavana päivänä (samalla tehdään vähän sisätutkimuksia ja katsotaan onko kohdunsuulla tapahtunut mitään erikoisempaa näiden kipujen takia) ja siis tosiaan, äitiysloma alkaa virallisesti vielä tän kuun aikana! :eek::grin

Kovin aletaan olla jo odottavaisin mielin ja mielessä liikkuu jo kovin että minkähänlainen synnytys tämä kolmas tulee olemaan :nailbiting: vähän jo miettinyt sairaalakassiakin (pakannut mitään en vielä tässä vaiheessa ole) että mikä ois järkevää ottaa mukaan ja niiden tissiliivien kanssa tosiaan painin tällä hetkellä ja googlettelen :hilarious: en millään jaksais lähtiä ajamaan kaupunkiin 30km että pääsis liiviostoksille :shifty:

Kovin on myös alkaneet siintämään ajatukset kohti kevättä vauvan syntymän jälkeen, että minkälaista se elämä sitten onkaan kolmen lapsen kanssa ja omaan palautumiseen ja siinä onnistumiseen (enää meille ei lapsia enempää tule), on tullut hirveä himo oikein saada se oma kroppa kunnolla takaisin mitä se oli ennen nuorimmaisen raskautta.

Ristiäisiäkin olen jo vähän miettinyt, johtuen ehkä siitä että niitä on nyt lähipiirissä viime aikoina ollut :) Kun itse elänyt uusioperheessä niin ne pienet ja intiimitkin (juhlat) ristäiset tuppaa kasvamaan vaikka kutsuis vaan sisarukset perheineen, vanhemmat puolisoineen sekä isovanhemmat....Uhhuh!
 
täällä vuos alkanu aika normaalisti,tänään"paluu arkeen" eli kaksosilla jatku hoito ja esikoisella eska :) kyllä vaan sai taas tuskailla niiden himputin portaiden kanssa siellä,tosiaan jo ajattelin etten kauaa enää 3krs kerralla nouse! Sais KAIT sitä hissiä käyttää mutten kehtaa ku lukee(vain hlökunnan/tavaran kuljetukseen) :(
ja mies ku ei ikinä voi olla hakemassa ku töissä just siihe aikaa olipa aamu-tai iltavuoro...
mummoo pitäs myös pyytää käymään jossai välis nii lähtis mukaan hakemaan poikia hoidosta jollon näkis mistä ja miten ne pitää sit hakee kun/jos ollaan miehen kans synnyttämässä :D
ja muutenki on edellee synnytystäkin miettiny ja jänskättäähä se... :( ja tosiaan myös sitäki miettiny millasta se elämä sit on 4 lapsen kanssa ja miten vauva arki menee ku noilla 3 on kyl niiiii himona virtaa :/
koht puolii pitäs käyä kuhtumassa jo sisälle pojat ku alkaa hämärtyä ja ruoka-aika...kyl nuo on riehunu tuolla ihan älysti taas.koko aja saa ikkunoista kyyläillä missä päin menevät ku ei ite jaksa olla tuolla pihalla:( ja on nii älyn liukastaki et rasittaa jo ku koko aja pitää niin varoo :(
 
Meillä on ollut teinien (13v ja 15v) kavereita kauempaa nyt 4 päivää. Huomenna onneksi lähtevät, oon aivan väsyny ja kypsänä niihin! Kun ei heillä oikein ole haluja noudattaa meidän perheen sääntöjä... Ja kun vielä itse oon aivan poikki tästä flunssasta. Ei viitsitty perua vierailuja kun olivat jo junaliputkin aiemmin varanneet. Sanoin kyllä lapsille, että nyt alkaa puolen vuoden paussi kaikenmoisiin yökyläilyihin ainakin! Haluan päästä kunnolla parantumaan ja rauhoittumaan kohti vauva-arkea. Kovasti tekis mieli alkaa laittaa jo pienelle sänky ja hoitotaso valmiiksi, sekä alkaa pesemään kaikki vaatteet & järkkäilemään hyllyyn :) Ootan vaan että viikon kuluttua koulut alkavat ja saan rauhassa päiväsaikaan touhuta ja vedellä päikkäreitä! Aion nimittäin hakea sairaslomaa kaikenmoisten vaivojen vuoksi, äitiysloma alkais virallisesti 28.1.
 
Mulla lähteny todella ikävästi vuosi käyntiin. Mun isä kuoli uuden vuoden aatto aamuna mun silmien edessä. Elämä heitti totaalisesti. Maanantaina sit järkkäilly asioita ja jatkuu vielä järjestely monta päivää. Supistelee tosi herkästi nyt, vähän pelottaa mahtaako pikkunen pysyä vielä tovin masussa. Täytyy varmaan soitella lääkäriin että katsottais mikä toi tilanne on tuol, on meinaan ikävän tuntuisia supistuksii.
 
Täälläkään ei kovin häävisti lähetty uuteen vuoteen, rakas pappa ja ensimmäinen läheinen sukulainen nukkui pois 8.12. Tosin se oli ollut jo pitkään odotettavissa mutta tämä tilanne tuli silti puskista. Suru ja ikävä on välillä suunnaton kun hän ei ehtinyt mun esikoista koskaan näkemään ja enemmän tuskaa tuottaa ajatus yksin jääneestä mummusta. He olivat 67 vuotta yhdessä. Sitten itsellä jo helpottaneet selkävaivat laukesivat uudestaan päälle aatonaattona kauppareissulla, en oo joulun jälkeen tehny muuta kun maannu, tuli jo ite purettua kipulääkityksiäkin pois mutta nyt joudun taas ottamaan ihan täydet annokset panadolia ja hermosärkyyn särkylääkettä :( vessassa käynti aiheuttaa yleensä kovan kopukohtauksen vasempaan pakaraan ja säteilee pohkeeseen ja sääreen. Olin välipäivinä yhden yön osastollakin kun omat kipulääkkeet ei riittänyt, mutta ei sairaalalla kauheasti ole keinoja tässä vaiheessa (31+2) kipujen hoitoon :( yritän päästä noiden lääkkeiden purkuun osastoseurantaan kun tiedän etteinse tuu onnistumaan kotona...

Kaikille oikein paljon tsemppiä loppurutistukseen, kaikesta huolimatta meillä on kohta tuhisevat vauvalta tuoksuvat nyytit kainalossa <3
 
Jaksamista, haleja ja voimia kaikille surujen ja kipujen kanssa, aika kuluu ja kaikki kyllä vielä helpottaa! Elämään kuuluu monenmoisia käänteitä, onneksi meillä on yksi ihana etappi pian edessä!
 
Tänää käytii ottamassa vauvalle vakuutus. Toivottavasti tää mun veritulppariski ja klexanen pistäminen ei vaikuta vakuutukseen
 
Täällä tosiaan vuosi vaihtui myös ei niin mukavissa merkeissä, kun maanantaina kauppareissulla kaaduin vasemmalle kyljelleni. Ulkona oli niin pirun liukas ja kaupan pihalla vain nimekseen hiekkaa. Siitä sitten sain ajaa 30 kilometrin päähän svo:lle jossa laitettiin käyrille ja supistusten takia siirrettiin sitten osastolle. Käyriä seurattiin ahkerasti pari päivää ja verikokeita otettiin moneen kertaan myös. Sisätutkimuksissa oli paikat pysyneet onneksi kiinni. Plv oli puhdas ym. Tänään otettiin viimeisimmät käyrät ja verikokeet. Mitään suurempaa syytä supistuksille ei löydetty. Ensiviikolla taas uudelleen labraan kokeisiin ja lääkärille tutkimuksiin. Supistukset kestää noin 30 sekuntia ja hieman alle sekä niitä tulee hyvin epäsäännöllisesti aina vain. Nyt ainakin loppuviikko on sairaslomaa.. Onneksi mies kotiutuu töistä huomenna.
 
Tuolla saakin kyl olla tosi varovainen noilla jäisillä teillä! Itsekin oon miettinyt nastakenkien hankkimista. Toivottavasti smiley selvisit säikähdyksellä!
Äsken kävin taasen lääkärissä ja tulehdusarvot onneksi laskeneet vaikka yskä ja hengenahdistus riesana edelleen, samoin kuin päivittäiset supistelut. Lääkäri sattui tk:ssa onneksi olemaan sama joka tutki neuvolankin puolella, ja tsekkasi kohdunkaulan tilanteenkin. Kaikki ok sen suhteen, eli supistukset eivät ole mitenkään lyhentäneet kohdunkaulaa. Kuitenkin päädyttiin kaikkien vaivojen ja huonontuneen yleisvoinnin vuoksi, että jään sairaslomalle äitiysloman alkuun saakka (28.1). Jess, tosi helpottunut fiilis siitä, saan rauhassa lepäillä kotona :)
 
Nyt jo pitkän aikaa supistellut, suurin osa kivuttomia mutta on myös ollut kivuliaita. Vatsaan sattuu niin että suorassa ei pysty kävelemään, vissiin kohdun kiinnikkeet(?) aiheuttaa tosi kovaa kipua vasemmalle puolelle vatsaa.
Eilen sain myös tiedon että meille sopiva ja tilava kolmio vapautui! Sinne pääsee helmikuun aikana muuttamaan. Nyt olen innoissani siitä ja toivon että päästään muuttamaan pois tästä ahtaasta kaksiosta ennenkuin vauva tulee maailmaan!
 
Onneks ei ite tartte muuttaa enää. Millää ei jaksais kantaa tavaroita enää tän mahan kanssa puhumattakaa et sais kaiken pakattua ja paikoillee uudes asunnos.

Mulla on jo kauhee stressi kerkiikö vauvanhuoneen remppa valmistua enne pienen syntymää. Mies ku ei oo hätäilly sen kans ja ku ite haluisin jo et sinne saatas uudet tapetit seinää.
 
Eilen oli neuvola ja siellä kaikki ok, vähän aikaa sai etsiä terkkari laitteella vauvan päätä mutta löytyi se lopulta tuolta alhaalta, tuolta oikeelta sivusta, että ei nyt ainakaan olla pää aivan ylöspäin. Tänään olikin sitten lääkäriaika loppuajan sairaslomaa ajatellen ja ronklashan sen toki alakertaakin. Kipeetä kyllä otti mutta paikat kiinni ja vauva tosiaan poikittain mahassa, ei lähimaillakaan asettumassa vielä asemiinsa. Ja onhan se tosiaan viikolla 35 viellä lääkärineuvola, missä otetaan se streptokokki-näytekkin :grin
Supistelujen takia pitkät automatkat on nyt kiellettyjä... muuten saa elellä normaalia elämää.

Kävin tänään tyhjäämässä pukukaapin ja kyllähän se vähän haikealta tuntu jättää avaimet sinne, seuraavan kerran sitten vuoden päästä aikasintaan taas hommissa mukana (ellen käy jossain vaiheessa keikkaa pyhinä heittelemässä).

Lapsien kanssa ollut yhtä taistoa loppuloma ja tämä viikon alkupuoli, kauheeta uhmaamista. jotenkin yötkin on olleet levottomia tuon melkein kolme ween kanssa, viime yönäkin taisin olla hereillä lasten takia kolme kertaa plus vielä omat kommellukset siihen päälle. Hitto kun sais nukuttua niin päivätkin menis vähän rauhallisemmin... kai nuokin meikäläisen hermoilusta mallia ottaa :inpain:
 
Kyllä tässä itekki olis valmis ripustaan vaatteet koukkuun ja jättää työt taakse. Mutta pitääpä malttaa vielä muutama viikko. En tiedä miks mutta jostain syystä tuntuu ettei mun naama enää miellytä pomoo työpaikalla. Pyysin siirron istumatyöhön kun ei yksinkertasesti ollu enää voimia seistä ja nostella juttuja töissä. Pääsin ompelupuolelle mutta ilmeisesti kuitenkin tän pyynnön takia oon nyt täys nolla työntekijä. Ei ainakaan nosta motivaatioo mikä jo on osittain lomalla. Ja tää rannekkin tuntuu vetelevän viimesiä mutta sitkeesti yritän etten kelan sairaspäivärahoille joudu.
 
Juu ei munkaan naama miellytä pomoa enää työpaikalla. Olin rv 10 kun jo kerroin töissä niin siitä asti kuulunut lähes pelkkää vittuilua joka asiasta. Seuraavana päivänä pomo tokaisi että täytyy alkaa etsiin uutta työntekijää ja ottaa joku 50v niin ei heti jää äitiyslomalle. Tämän sanoi siis mulle. Välillä se esittää kiinnostunutta ja kyselee onko vauvalla kaikki kunnossa ja seuraavassa hetkessä tuleekin pelkkää paskaa niskaan.
2 viikkoa niin alkaa onneksi äitiysloma :)
 
Huhhuh, ei ole kyllä ihme jos työmotivaatio ei ihan huipussaan tommosilla kommenteilla :(

piia84, mulla kans tuntuu tuo vauva nyt ihan poikittain, viimeksi neuvolassa oli perätilassa. Tänään ois neuvolalääkäri, sas nähdä miten päin tyyppi tuolla nyt majailee! Oon kyllä enemmän kiinnittänyt nyt huomioita istuma-asentoon, en enää röhnötä sohvalla nojaillen, istun lähinnä jumppapallolla etukenossa. Varmaan sit loppuajan konttaan kämppää ympäri jos pidempään näyttää vauva viihtyvän perätilassa :D Hyvinhän tuo vielä mahtuu pyörimään, et en sikäli hätäile, mut varman se sit alkaa loppua kohti jännittämään jos perätilasynnytys edesä :)

Emmidamaria, tsemmpiä muuttoon! Ite esikoista odotaessa muutettiin ku olin melko viimesilläni raskaana, hyvin meni. Oli kyllä mukava sit aloittaa vauvan kans siistissä uudessa kodissa :)
 
Takaisin
Top