TAHDON? Naimisiinko ennen vauvan syntymää?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja -katieh
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
K

-katieh

Silmät suurina ihmettelijä
Nykyään taitaa olla aika tavanomaista, että avoparit saavat lapsia ja niin moni ei ole avioliitossa lapsen syntyessä, kuin "joskus silloin vanhaan hyvään aikaan"? Olenko väärässä? Itse olen avoliitossa ja luonnollisestihan lapsen syntymän jälkeen isän täytyy tehdä jonkinlainen isyyden tunnustus tm, jos ei ole avioliitossa? Onko tämä (isyyden tunnustus) monilla edesauttamassa päätöstä naimisiinmenosta ennen lapsen syntymää? Toisaalta, eikait rakastuneille ihmisille katso paikkaa ja aikaa naimisiinmenolle. :) Ja monethan hankkivat lapsia myös monta vuotta naimisiinmenonsa jälkeenkin. Itse en halua kiiruhtaa naimisiin vielä.
 
Mielestäni on aika teennäistä mennä naimisiin hetikö pamahtaa paksuksi. Tai siis tavallaan sillonhan mennään sen vauvan takia. Itse olen avoliitossa ja meillä ei tuottanut ongelmia käydä isyyden tunnustuksessa. Mua pelottaa koko naimisiin meno koska pelkään niin paljon sitä että tulee ero sitten 20 vuoden jälkeen. voisin veikata että se on aika pyllystä. Mutta miehen kans arki rullaa hyvin ja ollaan selvitty todella suurista ongelmista ja silti ollaan yhdessä, niin on alkanu tuntumaan että tämän miehen kanssa haluan naimisiin. Ja itse asiassa mies onki vihaillu että voi olla että tässä lähiaikoina voi kysästä jotain. Jänskättää. :) Mutta kaikki tekee asiat niinkö itestä tuntuu :)
 
Minä olin naimisissa mutta ei yritetty lapsia. Nyt (eri miehen kanssa) yritetään lapsia, mutta ei olla naimisissa. Kosii sitten joskus jos kosii, ei mulla ole kiire. Itse menin naimisiin hyvin aikomuksin mutta ilmeisesti kuitenkin vääristä syistä...
 
Minusta avioliitto on kahden aikuisen välinen asia, eikä sillä sinällään pitäisi olla mitään tekemistä lapsen saamisen kanssa. Toki tiettyä turvallisuutta avioliitto noin virallisissa asioissa tuo lapsen kannalta. Me emme ole naimisissa, eikä kauheasti ole suunnitelmiakaan sen suhteen. Emme kyllä ole kihloissakaan ;) Toki välillä aiheesta puhutaan, mutta ei olla koettu ajankohtaiseksi. On tämä suhde tässä aika haipakkaa edennyt ilman avioliittoakin: 2009 tapasimme ja 2011 alkuvuodesta syntyi esikoinen, 2012 muutettiin omakotitaloon ja nyt loppukesästä odotellaan kaveria esikoiselle. Mennään sitten joskus naimisiin kun tuntuu aika sopivalta. Eipä tuo lapsen tunnustaminen niin kovin hankala prosessi ollut että sen takia oltaisiin koettu tarvetta mennä naimisiin. Erosta taas puheenollen en henkilökohtaisesti usko että avioliitto tai avoliitto olisi toistaan parempi, kyllä niitä eroja ja pitkiä parisuhteita on kummassakin. Ainoa mistä olen 100% varma niin avioliitto ei ole  eron vaihtoehto, eikä lasta kannata huonoa parisuhdetta parantamaan tehdä. Näitä ikäviä paikkailuja on tuttavapiirissä ollut joitain, eikä niistä paikkauksista ole juuri muuta kuin lisähaastetta ja murhetta tullut.
 
Mä en uskonut meneväni nykyisen mieheni kanssa naimisiin... Ainakaan vielä piiiitkiin aikoihin. Mulla takana lähes 15 vuoden suhde, jossa 5 vuotta naimisissa. Siinä suhteessa ei lasta yritetty koskaan. Naimisiin mentiin kai siksi, että oltiin oltu lähes 10 vuotta yhdessä =P. Nyt kun ajattelee, niin järkevämpää olis ollut erota.

Nykyisen kanssa mentiin kihloihin 1.1.2012. Silloin oli jo yritys  päällä, mutta paineita naimisiin menosta ei ollut. Vaikka olin keväällä raskaanakin, niin naimisiin menosta ei edes puhuttu. Tuli ihan puun takaa, kun mies syksyllä ehdotti, että mennään naimisiin. Oli miettiny päivänkin valmiiksi :). Tietämättäni olin naimisiin mennessäni raskaana. Sekin meni sitten kesken.
Me ollaan oltu nyt vähän reilu 2 vuotta yhdessä. Ekat säädöt tosin oli jo vuonna 1994, mutta sitten oli välissä lähes 17 vuotta, ettei oltu tekemisissä. Eli pikaseen ollaan mekin edetty tässä suhteessa. Mutta miksipä ei, kun kerran oikeelta tuntuu!

Mutta tosiaan, samaa mieltä IhaNaisen kanssa. Kahden aikuisen ihmisen välinen asia, johon ei ulkopuolisten asioiden tai paineiden pitäisi vaikuttaa. Teette niin kuin itsestä hyvältä ja oikealta tuntuu :). 
 
Olenko ainoa jonka mielestä lapsen hankkiminen parisuhteessa on paljon suurempi sitoumus kuin naimisiin meno? Lapsi kuitenkin sitoo vanhemmat yhteen loppuiäksi (olettaen tietenkin, että lapsi on laitettu alulle yhteismielin) kun taas avioliitosta "pääsee eroon" vajaassa vuodessa (eikös harkinta-aika ole 6kk?).
 
Kyllä minulle lapsen hankkiminen on ainakin suurempi sitoumus kuin naimisiin meno. Tosiaan itse en avioliitossa halunnut lapsia, "ei ollut oikea aika." Itse asiassa ei ollut oikea mies ja koko ajan petasin suhdetta tyyliin "sitten kun eroamme." En sitä tietenkään silloin tajunnut niin, mutta näin jälkikäteen ajateltuna. Nyt taas olen itse todella päättänyt sitoutua loppu iäksi ja silloin avioliitolla on vähemmän merkitystä. Mies kosii jos siltä tuntuu, itse en halua enää "järkisyistä" naimisiin.
 
Juuh myös minun mielestäni lapsen hankkiminen sitoo vanhempia enemmän kuin naimisiin meno. Meille raskaus tuli yllätyksenä, eli ei oltu suunniteltu. mutta jos menen naimisiin haluan olla täysin varma, koska mulle avioliitto merkkaa sitä, että sen ihmisen kanssa ollaan koko loppu elämä. Mutta eihän tietenkään koskaan voi tietää mitä elämässä tapahtuu. Sen takia naimisiin meno on aina pelottanu. 

Lisäyksenä vielä, abortti ei tullut kysymykseenkään vaikka en ollut varma haluanko lapsen isän kanssa naimisiin. 
 
Olemme olleet tulevan mieheni kanssa yhdessä pian 7 vuotta ja asuneet yhdessä 5 vuotta. Kihloissa ollaan oltu pari vuotta. Olen nyt 18. vkolla raskaana ja häämme ovat kuukauden kuluttua. Meillä on aina ollut tarkoitus mennä naimisiin ja vauvauutinen joudutti suunnitelmiamme. Ny säästymme muun muassa isyyden tunnustamiselta, jonka koen itse hieman kiusalliseksi ja henkilökohtaiselle aluuelle tunkeutumiseksi.

Olen myös joissain asioissa hieman vanhanaikainen ja halusin, että koko perheellä on sama sukunimi. Jollain tapaa koen oloni turvallisemmaksi avioliitossa ja se myös turvaa mieheni asemaa, jos minulle sattuu jotain. Oikeastaan en usko avioliiton muuttavan yhtään mitään elämässämme, sillä olemme jo aika "vanha" pari ja vuodet ovat hioneet terävimmät kulmat pois. Yhdessä on helppo ja hyvä olla . Mieheni on myös sielunkumppanini ja paras ystäväni enkä voisi koskaan kuvitella jakavani elämääni kenenkään muun kanssa. Itseni kohdalla tässä on kyse myös uskon asioista. Silti jokainen tehköön tyylillään.
 
Me varattiin hääpäivä kirkkoa ja juhlapaikkaa myöten viime vuoden heinäkuussa. Häät piti olla 10.8.2013, mutta marraskuun lopulla saatiinkin iloinen yllätys esikoisesta raskaustestistä puolen vuoden tulee-jos-on-tullakseen -asenteella, kun ehkäisy oli jätetty pois.
Laskettu aika on 31.7.2013 joten peruttiin häät, eli siirrettiin johonkin hamaan tulevaisuuteen :D. Kihloissa ollaan oltu puolitoista vuotta.

Ei edes mietitty että mentäisiin naimisiin ennen muksua. Maistraatti ei kummankaan mielestä tule kysymykseenkään ja ei kai se isyyden tunnustaminen ole kovin kummoinen juttu. Tiedä sitten mitä ne siellä kyselevät, mutta kun se nyt meidän pienokainen on, niin ylpeydellähän sen omakseen tunnustaa! 
Kirkkoherran kanssa juttelin häistä, se jo ehdotteli että pitäkää sitten yhteiset juhlat; häät ja ristiäiset, mutta kuten äitini minun kanssa halusi omat juhlat molemmille tilaisuuksille (lopputulos: minut ristittiin ja äiti ei päässyt naimisiin; on sitten elänyt kihloissa avoliitossa reilut 30 vuotta :D ), niin haluan minäkin häät sitten ihan meille miehelle ja naiselle ja lapsen nimelle omat kemmakat.

Katotaan nyt koska sitten päästään naimisiin asti.
 
Me elelemme avoliitossa ainakin toistaiseksi vielä :) Kummallekin on kuitenkin selvää, että naimisiin mennään sitten joskus 10 vuoden sisällä. Ei kai nykypäivänä ole niin häveliästä tuo isyyden tunnustaminen. Kai se on mitä mieltä itse on? En nyt lähtisi kiiruhtamaan naimisiin raskausaikana vain sen takia, että säästyisi häpeältä. Konservatiivisten ajatustenhan mukaan seksiä ei saisi harrastaa ennen avioliittoa, joten nythän on liian myöhäistä jo.
Mutta tottakai jos naimisiinmeno tuntuu hyvältä vaihtoehdolta ja siitä on jo ennemminkin puhuttu niin mikä ettei :)
 
Kyllä lapsen saanti on mielestäni huomattavasti sitovampaa kuin avioliitto. Avioliitto kun on "vain" lupaus ja byrokratiaa. Siitä voi erota, mutta lapsesta ei niin vain oteta eroa, jos alkaa tuntua ettei ollutkaan oikea ratkaisu. Ja lapsen kautta vanhemmat on yhteydessä toisiinsa vähän väkisin, jos eivät halua tehdä lapsen elämää vaikeaksi. Tietenkin on suotavaa, että kun kerran mennään naimisiin, kanssa pysytään naimisissa. Mutta silti vauva on isompi asia kuin avioliitto.

Oman mieheni olen tuntenut nelisen vuotta ja naimisissa oloa tulee kesällä kaksi vuotta. Nyt tosiaan kuumeillaan ensimmäistä lasta. Tuolloin tuntui sopivalta ajankohdalta mennä naimisiin (eikä päivääkään ole kaduttanut). Nyt aika tuntuu sopivalta antaa lapsen tulla, jos tulee. :) Antaa se avioliitto tässä jonkinlaista varmuutta ja tuntuu lähentäneen meitä.

Jokainen kuitenkin tyylillään. Ei meidän toimintamalli ole ainoa oikea. Jos tuntuu että on valmis äidiksi, mutta ei vaimoksi niin siitä vaan. :) Nykyisin on paljon lapsellisia avopareja ja harvemmat katsovat pahalla aviottomien lasten saantia. Ei nyt sentään keskiajalla eletä. :)
 
En haluais raskaana naimisiin. mun mielestä jotenkin teennäistä. ja haluan voida juhlia häitäni. me mennään naimisiin kun siltä tuntuu. ei oo mitään määritelmää milloin ja missä järjestyksessä elämäänsä elää. voi olla ettei mennä koskaan. lapsi nyt kuitenkin sitoo yhteen loppuelämäksi kuin avioliitto josta voi aina erota. lapsen kautta olet ikuisesti jonkinlaisessa yhteydessä puolisoosi.
 
Meidän esikoinen oli puolitoistavuotias kun naimisiin mentiin,ja vuos odoteltiin että sain laihdutettuu hääpukuun..
oltas toki voitu aiemmin naimisiin mennä muuten,mut tää mama halus olla kaunis häissään.kihloissa kerettiin olla yli 2v eli ennenku esikko kerto tulostaan.
ja naimisiin oltas menty ilman lastakin,lapsi ei oo mikään syy avioliitolle.

Hehe itse kans päätin joskus etten maha pystyssä alttarille kävele mut kuinkas sattuikaan häiden jälkeen saatiin tietää että pikkukakkonen tulossa,ei vielä varsinaisesti lasta yritetty mutta eipä kyllä ollu mitään ehkäsyvälineitäkään käytössä ;)
lasta oli tarkotus alkaa yrittämään heti häiden jälkeen mut eipä enää tarvinnukka 

mie oon ihmetelly kun monet pariskunnat lapsia tekee mutta ei ees harkihe menevänsä naimisiin,siis eihän kaikki toki halua.mutta itelle tulee vaikutelma että se naimisiinmeno ois oikeesti jotenki isompi asia ku se lapsen saanti..monet elää avoliitossa ja "teinikihloissa",eli kihloissa ollaan mutta naimisiinmenosta ei puhettakaan.
itte en henkkoht ymmärrä semmosta,kihlaus on lupaus avioliitosta.
 
nykyaikana ei taideta edes kovin avioliitosta välittää :(





 
Takaisin
Top