Taas.

[Kressida]

En voinut ilmoittautua tuonne 9/2010 la -ketjuun. Tiesin, että jokainen kerta jona uskaltaudun ajattelemaan, että tällä kertaa vauva voisikin kasvaa täysiaikaiseksi ja syntyä, saattaa maksaa minulle kipeästi kun pettymyksen hetki tulee. Yritin olla ajattelematta.

Ei sitä pysty kokonaan olemaan ajattelematta. Raskaana oleminen tuntuu nin hyvältä ja oikealta. Vatsakin ehti jo alkaa vähän pyöristyä. Pahoinvoinnista sanoin kumppanille, että "tämä olisi vain mahtavaa, jos tietäisin, että tästä tulee vauva". Raskausoireet pysyivät pidempään kuin edellisillä kerroilla.

Yhdennellätoista viikolla alkoi krampata kohdussa. No, se voi olla normaaliakin. Olin supisteluherkkä ensimmäisessä, onnistuneessakin raskaudessa. Sitten tuli kotimatkalla housuun märkä läntti, kirkasta puhdasta limaa jonka joukossa verisiä hituja. Nyt vuotaa ruskeaa vanhaa verta neljättä päivää. Kohta se muuttuu kirkkaaksi, alkaa tulla hyytymiä ja raskauskudosta ja se vauvanalku. Taas on ruumis ruumishuoneena. Gynen poliklinikalle eivät huoli ennenkuin runsas verenvuoto alkaa - minä haluaisin jo tietää, miten kauan olen kantanut kuollutta kohdussa. Saisivat huomioida henkisenkin tuskan tällaisella monta keskenmenoa jo kokeneella vanhalla raakilla. Mutta eivätpä huomioi. Yksityiselle en lähde maksamaan siitä riemusta että saan huonoja uutisia.

Olen niin, niin, niin, niin pettynyt.

 

[elian]

Voi Kressida, osaan samaistua tuskaasi. Meillä on ollut yhteensä 5 keskenmenoa, ja yksi jo viikolla 26+4 syntynyt enkelivauva. Minusta tuntuu itsestä että jokainen keskenmeno tuntuu aina pahemmalta kuin edellinen... [:o]

Onko sulla tutkittu miksi niitä keskenmenoja tulee? Mulla havaittiin taustalla ITP-tauti, joka on hyytymistekijöiden "puutostila", ja tämä harvinainen (lähes täysin oireeton) sairaus altistaa keskenmenoile. Ihmeellinen juttu enkä ollut siitä ikinä mitään kuullutkaan, ennen kuin TAYS:ssa VTO:lla (Vastasyntyneiden Teho-osasto) lääkäri kertoi asiasta...

Voimia sinulle sinne, ja toivottavasti syy löydetään.

 

[Kressida]

Ei sitä ole tutkittu, eikä tutkitakaan. Ehkä saisin kovalla puhumisella lähetteen juuri noihin hyytymistekijätutkimuksiin ja muutaman hormonin pitoisuuden voisi tutkia. Mutta periaatteessa lapsettomuushoitojen ikärajan olen jo yrittänyt ja toistuvat keskenmenot ovat lapsettomuutta.

Asia on niin ristiriitainen omassa mielessänikin, kun yli nelikymppisenä tunnen itsekin olevani enimmäkseen itsekäs ja vähän mieletön kun niin kovasti haluaisin toisen lapsen. "Ei ole tarkoitus" sanon itselleni, ja sitten taas "miksi sitten tulen niin helposti raskaaksi!".

En osaa yhtään sanoa, yritänkö vielä. Ja kumppanillakin tietysti sanansa sanottavana, mutta hänellä aivan samat ristiriitaiset tuntemukset. Pahalta tuntuu ajatella niitä lapsenalkuja jotka elävät niin lyhyen aikaa, onko tämä oikein heitäkään kohtaan.

Kiitos myötätunnosta. Se tuntuu niin hyvältä.

 

[elian]

Kressida: Hyytymistekijöiden määrän tarkentamiseen riittä YKSI verikoe, onnistuu ihan terveyskeskuksessa, meillä myös työterveys asemalla... Mulla kun se hoksattiin sieltä, olen aloittanut jo heti raskauden alkumetreillä Fragmin-lääkityksen. Niin yksinkertaisella tavalla on keskenmenot saatu hallintaan... Tsemppiä!

 

[linssilude]

Tuttu tuska. Meillä yritetään jo kolmatta kertaa 18kk sisällä. Takana yksi keskenmeno + yksi keskeytetty raskaus (18-trisomia). Perinnöllisyyslääkärin mukaan ei syitä lannistua vaikka luonnollisesti kokemukset masentaneet meitä, kuulemma ei perinnöllisistä syistä johtuneita. Luonto vaan arponut yhtä huonot numerot ku mitä mulle aina kun oon yrittänyt tuota valtion jokalauantaista arpapeliä.

Nyt yritetään taas raskautta, ja toiveet ovat korkealla. Tyttöystäväni (olen mies) mukaan vaikuttaisi siltä, että hänen lähipiirissään on vaikeampaa keskustella aiheesta. Itse olen löytänyt yllättäviltäkin tahoilta tukea, kun vaikeaa asiasta alkaa keskustelemaan lapsiperheystävien kanssa. Ei me olla ainoita, tuttavapariskunnalla takana 4 keskenmenoa ja nyt on kaksi tervettä taaperoa. Parasta terapiaa on jutella aiheesta yhdessä toisen pariskunnan kanssa. Kaikki asian kokeneet kuitenkin osaavat antaa toivoa ja hyvää tukea.