Tökeröitä asioita, joita sinulle on sanottu

Esikoisen neuvolalääkärissä vauvana lääkärintarkastuksen tehnyt lääkäri oli piikittelevä kaikesta, lähtien siitä että toimme vaunut mukanamme (vaunuparkki oli täpötäysi). Lapsi oli kuulema lihava, vaikka omalla käyrällään kasvoi täysimetyksellä ollen keskivertoa lyhyempi ja painavampi. Sitten lääkäri sanoi että no, hän on tullut äitiinsä ;)
 
Hississä oli liikaa ihmisiä ja kun kaikki halukkaat olivat sisällä ja painoin nappia, niin hissi hälytti että liikaa kuormitusta. Tarjouduin ystävällisesti jäämään kyydistä pois, mennäkseni seuraavalla kerralla ja kun olin päässyt pois hissitä, hissin kyydissä ollut '' itsekkin ylipainoinen'' mies huusi perään, että hissi ei lähtenyt mun takia kun painan reilusti yli 100kg. Pahan mielen sain loppupäiväksi. :)
 
Olin esikoista menossa synnyttämään ja synnytysvastaanotossa mies käskettiin käytävään odottamaan ja minulle annettiin synnytyssukat ja käskettiin pukemaan jalkaan. Kysyin, että mitenkähän sen teen, kun en kotona ollut kahteen viikkoon saanut itse puettua sukkia. Synnytys oli kaksi viikkoa yliajalla ja vauva oli laskeutunut ja iso kokoinen enkä saanut jalkoja nostettua viittä senttiä enempää. Kätilö totesi, että kunhan puet, ei täällä ketään sairaita ole.

Kiitos tästä myötätunnosta.
 
Kun kerroin odottavani kaksosia ja vastapuoli vastasi siihen: "otan osaa". o_O

Kolmannen lapsen 5kk neuvolassa terveydenhoitaja halusi hyvin tarkkaan tietää seksielämästäni synnytyksen jälkeen ja tokaisi sitten lopuksi, että minun kannattaisi hyvin tarkkaan kyllä miettiä, ettei tulisi enempää lapsia. Jäin miettimään, miksi olin niin huono äiti, ettei minun kannattaisi enää ollenkaan lisääntyä.
 
No onhan noita mutta parempi kun ei muistele.
Paras kaveri aikoinaan uteli että ettekö tekin nyt jo voisi sitä lasta yrittää. Siis hyvällä tavalla kannusti ja oli jo pitkään odottanut perheenlisäysilmoitusta. Kaverin mies tämän kuuli ja tokaisi että "ehkä on parempi että te ette sitä lasta hanki".

Töissä työkaveri kysyi että "oliko ihan suunniteltu?" (mitä ihmiset muuten tarkoittaa tällä "suunnitellulla raskaudella" ? Että kolmekymppinen pariskunta joka on ollut yhdessä lähes 10 vuotta, ei tiedä miten lapsia tulee?)

Ja sitten on tietysti ne viittaukset ulkonäköön ja älykkyyteen ja niiden puutteeseen. Ehkä olen sitten vain niin tyhmä kun en ole koskaan toisen ulkoisia ominaisuuksia haukkunut ja jollekin yksinkertaiselle ihmiselle olen ollut vain ystävällinen.
 
Meillä ekassa neuvolassa terveydenhoitaja kyseli mikä ehkäisy pettänyt. Ei mikään, naimisissa oltiin ja 2v yritetty. Myös synnytyksen jälkeen yritti pakottaa ottamaan ehkäisyn käyttöön, monta käyntiä jankkasi siitä. Meillä toiveena pieni ikäero ja ja 1,5v lopulta yritettiin.
En tullut muutenkaan hänen kanssaan hyvin toimeen, meni neuvot niin ristiin kun ensin kehoitti tekemään jotain ja seuraavalla käynnillä saarnasi miksi tein niin.
Onneksi muutettiin ja seuraavien kaikkien terveydenhoitajien kanssa tullut hyvin toimeen. Voi kun olisi tajunnut nuorempana myös sen että voi vaihtaa itsekkin halutessaan.
 
Naapuri: "milloin on laskettu aika" minä: "vauva syntyi jo" :hilarious: siinä tunsi itsensä kyllä hehkeäksi. En muista kauanko synnytyksestä oli. Muutama viikko ehkä..
 
Onhan näitä juttuja. Kaikki ei edes tule nyt tässä hetkessä mieleen, ehkä parempikin niin. :grin

Yksi itseä eniten jurppineista kommenteista, on useammalta (!) sukulaiseltani ja tuttavaltani saamani kommentit siitä, ettenkö ole kunnollista miestä itselleni löytänyt. Sitten kun kysyn, että mitä epäkunnollista hänessä muka on, niin todetaan että kun on niin lyhyt. Jaa-a, okei. Olemme kumpikin karvan alle 170cm ja suurinpiirtein samanpituisia. Pituus siis merkkaa, ei esim. se, että on hyvä koulutus, hyvä työ, ihana ihminen... :rolleyes:

Myöskin tultiin kerran kysymään ihan suoraan, että eikö poika käy puheterapiassa kun on noin jäljessä kielenkehityksessä. Ihmettelin sitten, että mielestäni ei ole ollenkaan jäljessä, vaan päinvastoin puhuu erittäin hyvin kaksivuotiaaksi. Sitten kyselijä oli silmät pyöreänä, totesi vaan että luuli lapsen olevan 3-4...
 
Ensimmäisenä tulee mieleen kun anoppi kertoi, kun odotin esikoista, kuinka lapsi tullaan huostaanottamaan ja me ollaan huonoja vanhempia eikä välitetä lapsesta. Hänen suusta on tullut muitakin yhtä ystävällisiä oletuksia. Autollakin kuulemma ajaisin niin että vaarantaisin liikenteen, kun olen niin holtiton. (Oikeasti olen varsin rauhallinen ihminen, teininäkin olin se kiltti tyttö.)

Toisaalta olen kuullut lapsettomalta ajattelemattoman toteamuksen että hän on kateellinen keskenmenon saaneille, sillä hehän ovat sentään jonkun äiti. Ei mahdu omaan järkeeni kadehtia toisen tuskaa.
 
Ja näitähän riittää. :hilarious: Tässä ehkä mieleenpainuvimmat kommentit jotka olen saanut:

"Olisit oikein nätti jos edes yrittäisit olla niin kuin muut" - Entinen ihastus
"Sä läski kumisaapas-lehmä, luuletko olevas jotenkin erikoinen kun kuljet kumisaappaat jalassa?" - Random 10-12 v. lapsi kaupungilla
"Ei kukaan ketään tollasta haluais tyttökaverikseen" (ongelmana siis silloinen kampaus) - Entinen ystävä

Muuten ovat myös sukulaiset olettaneet lesboksi tai aseksuaaliksi kun en ole jokaista poikaystävää nuoruudessani tuonut kaikille näytille (hahah, en edes ottaisi noista "olettamuksista" enää pahakseni. :joyful: Teininä olin kyllä loukkaantunut.)

On myös suvun puolelta haukuttu koko elämän ajan opintomenestystä ja uravalintaa. :rolleyes:
 
Esikoisen kanssa jankattiin kaikkialla täysimetyksestä, kun annoin lapselle lääkärin määräyksestä korviketta pullosta. Joskus täysin tuntemattomatkin kommentoivat, että olin laiska ja välinpitämätön äiti. ( maito ei koskaan kunnolla noussut, olin niin alipainoinen).
 
Mielestäni kaikki älä murehdi "lohduttamiset" on tyhmiä. Ei se murhe sillä katoa että se kielletään. Tai jos katoaa se on jo pahempi juttu. Kyllä se siellä mielen perukoilla sitten on ja sitä voi sitten vaikka kymmenen tai kymmenien vuosien päästä murehtia moninkertaisesti. Kaikista pahimpana tästä "Vainaja ei haluaisi että suret" jutut. No totta hitossa suren, kun läheinen kuolee.
 
Oot vielä niin nuori saat kyllä niin paljon lapsia kuin haluat. No kohtukuoleman jälkeen vielä kätilö, anoppi ja oma äiti sano no sekin raskaus alkoi hoidoilla ja kohtukuoleman jälkeen uus raskaus alkoi myös hoidoilla, että silleen. Ei se vaan helppoa lapsen hankinta kaikkilla oo.
 
Takaisin
Top