Ensimmäisenä tulee mieleen kun anoppi kertoi, kun odotin esikoista, kuinka lapsi tullaan huostaanottamaan ja me ollaan huonoja vanhempia eikä välitetä lapsesta. Hänen suusta on tullut muitakin yhtä ystävällisiä oletuksia. Autollakin kuulemma ajaisin niin että vaarantaisin liikenteen, kun olen niin holtiton. (Oikeasti olen varsin rauhallinen ihminen, teininäkin olin se kiltti tyttö.)
Toisaalta olen kuullut lapsettomalta ajattelemattoman toteamuksen että hän on kateellinen keskenmenon saaneille, sillä hehän ovat sentään jonkun äiti. Ei mahdu omaan järkeeni kadehtia toisen tuskaa.