Töihin paluu

P

Pupsu

Vauhtiin päässyt keskustelija
Niin hirveetä kuin se onkin, niin mulla on kohta töihin paluu ajankohtaista. Soittelivat jo töistä, että koska oon palaamassa!! Oisin niiiiin halunnut olla tytön kanssa kotona vähintään 1,5vuotta, mut koska miehen työt loppuu 3kk päästä eikä jatkoa ole tiedossa, niin pakko jonkun on mennä tienaamaan. Huoh. Yritän sopia kuitenkin, että palaisin vasta kesäkuun alussa (haluisivat että meen viimestään huhtikuun alusta takas), kun on tota äippävapaatakin vielä tosiaan toukokuun loppuun asti... Onneks on sentään siisti 8-16 sisätyö ja viikonloput vapaata, ja mies jää hoitamaan tyttöä kotiin. Mutta harmittaa silti. emoticon
Mites muut? Ootteko edes miettineet vielä töihin palaamista?
 
Kyllähän se mielessä painaa..valmistuin sairaanhoitajaks keväällä, enkä oo tehny valmistumisen jälkeen töitä ku vaivaiset 2 päivää..Hieman alkaa paniikki olla, että muistaako ja osaako enää mitään..epävarmuus omasta osaamisesta on ihan valtava. Mutta en haluais viedä Eetua hoitoon ainakaan ennen vuoden ikää..miehellä on vakituinen työ, ja mie minimi-tuella tällä hetkellä.

Haluaisin jonkun pysyvämmän työsuhteen, en vaan usko, että omalla paikkakunnalla semmosta ois tarjolla. Lähimpään kunnon sairaalaan on matkaa 60 kilsaa, enkä vuorotyötä haluais niin kaukana tehä, en näkis ukkoo ja poikaa koskaan.
Onhan tässä tietysti aikaa vielä miettiä, toukokuun alkupuolella loppuu vanhempainvapaa, eli sit pitäs päättää jäänkö kotiin kodinhoidontuella vai meenkö töihin. Haaveissa ois saada Eetulle sisarus jossain vaiheessa (jos syksyllä sais lääkäriltä vauvaluvan niin vois viritellä toista muksua alulle.. ;)..), mutta sitä ennen halusin olla sen puoli vuotta kunnon palkkatyössä, että pääsis sit isommalle äitiyspäivärahalle.
 
Mulla loppuu vanhempainvapaa toukokuun puolessa välissä. Sit jään viime vuoden kesälomille, joilla pääsen kesäkuun lopulle. Sit jään heinäkuuks kotihoidontuelle ja elokuussa takas töihin.
Alusta asti on ollu selvää, että palaan töihin ja vaihtoehtoja ei hirveesti oo, joten en oo jaksanu harmitella asiaa. Mun työ on sellasta, et oon konkreettisesti töissä 25h/vko ja loput työt teen päivystämällä puhelinta. Tuo mahdollistaa sen, että Veeran päiväkotitunnit ei viikossa oo kovin suuret.

Juttelin erään päiväkodinjohtajan kanssa, joka sano, että yleisin hoitoontuonti-ikä nykypäivänä on se vähän alle vuosi, kun vanhempainvapaa loppuu. Ajat on muuttuneet ja hän korosti sitä, ettei hoitoon tuotava vuoden ikäinen ole mitenkään kummajainen, eikä vanhempia katsota pahalla.

Itse ainakin tiedän meidän perheen asiat parhaiten, joten se ottaa päähän, kun joku tulee kertomaan kuinka se on vain itsestä kiinni voiko jäädä kotiin...

Jokainen siis tavallaan ja hyvällä omallatunnolla emoticon
 
Mulla ei oo työpaikkaa, johon palata, joten ei oo ketään hönkimässä niskaan, et koska tuun takaisin. Ollaan miehen kanssa sovittu, että olisin ainakin kesän yli kotona tytön kanssa, ja sitten syksyllä alkaisin etsiä töitä.

Olisi tietty hienoa olla kotona tytön kanssa mahdollisimman pitkään, mutta täytyy ikävä kyllä ottaa taloudelliset realiteetit huomioon. Surettaa vaan, jos/kun töihin mennessäni lapsi joutuu viettämään hoidossa sen lähemmäs 10 tuntia päivästä hoidossa, ja itse saan viettää hänen kanssaan aikaa paljon vähemmän.

Ja miten sitä osaa palata työelämään, kun nyt kotona ollessa nauttii jokaisesta päivästä täysin rinnoin ja voisi olla näin vaikka koko loppuelämänsä :D
 
Toukokuun 7. tosiaan lähestyy huimaa vauhtia!!! Mut mä olen päättänyt olla kotona tämän vuoden. Mulla työsopimus loppui nyt vuoden vaihteessa. Ja sit töihin palatessa on tosi ärsyttävä taas alkaa keräämään lomia uudestaan. Mut ei auta.

Mä kovasti uskon et pääsen takasin sinne mistä jäin äitiyslomallekkin. Mulla on onneksi niin vankka kokemus alalta jo takana, että sitä jo arvostetaan. Ainakin mä luulen niin. Voin olla tietty väärässäkin. Mut sairaanhoitaja ei joka tapaukses jää työttömäks. Töitä on ihan varmasti. Ehkä vaan joutuu tinkimään paikasta alkuun.

Meillä oli jo ennenkuin lasta alettiin tekemään puhe miehen kanssa siitä miten edellisissä suhteissa on mennyt tämä kohta. Mulla ei mies suostunut meitä elättämään ja mun oli pakko mennä heti töihin pojan jälkenn ja miehellä oli hänen lastensa äiti mennyt väkisin töihin vaikka mies oli sanonut et voisi mieluummin jäädä kotiin. Niin nyt ei tarvinnut edes keskustella.

Mutta finanssipolitiikka sanelee meilläkin osansa, joten sitten vuoden vaihteessa on töihin palattava. Olen ajatellut tekeväni jotain viikonloppukeikkaa loman aikana niin saa vähän ylim kulujen kattamiseen ja sitten minulla on säästössä vähän rahaa sitä aikaa varten. Nyt saan tässä kuussa sisässä olevat lomarahat kun se määräyskirja tosiaan päättyi ja laitan myös sen rahan säästöön hoitovapaa-aikaa ajatellen.

Jokainen todellakin tekee ihan niinkuin parhaaksi näkee. Minulla ei ainakaan ole minkäänlaista kantaa siihen mikä olisi parasta. Minusta se o parasta miten jokainen perhe oman tilanteensa näkee ja itse päättää tehdä. Mitkään Timo T.A Mikkosen vaimot ei tule meill ekertomaan miten meidän pitää elää.emoticon
 
Minun nyt onneksi ei tarvitse töitä etsiä heti keväällä. Voisi olla melkoinen urakka, kuka nyt haluaisi palkata pelkän lukion käyneen tuoreen äidin jolla on tasan yksi kesätyöpaikka takana.. Saan olla pojan kanssa kotona ensi syksyyn asti, sitten alkaa sairaanhoitajaksi opiskelu. Onneksi tuli hommattua opiskelupaikka jo viime keväänä, ei nyt enää jaksaisi alkaa miettimään hakujuttuja.

Yritän kovasti olla ajattelematta koko asiaa vielä, ahdistaa ihan mielettömästi ajatus pojan viemisestä hoitoon!! Jännittää sekin miten pärjään koulussa, osaanko jne. Tuntuu jo nyt, että esim. oikeinkirjoitussäännöt on ihan hukassa kun en ole ollut vuoteen koulun penkillä. Minun unelmamaailmassani meillä olisi iso omakotitalo, koiria, omenapuu ja ihan mielettömästi rahaa että voisin vaan olla kotona leipomassa pullaa (useamman) lapsen kanssa, mutta näin se ei vaan mene. Ei siis sillä, että olisin jotenkin sitä vastaan, että vie lapsen aikaisin muualle hoitoon, minä en vaan tykkää siitä että minun on PAKKO lähteä opiskelemaan. Ei siippa pysty meitä kaikkia loputtomiin elättämään hitsarin palkallaan. Huh onneksi ei ole vielä kamalan ajankohtaista kuitenkaan tuo koulun aloitus..
 
Tätä aihetta mäki oon ajatellu et pitäis alkaa muilta utelemaan! Kiva että Pupsu tän sit alotti.

Mä taistelen päivittäin ton töihinpaluu-ajatuksen kanssa. Mulla siis vakityö odottaa ja alunperin ajattelin et palaisin lokakuussa takas. Lainaa on sen verran paljon että olis vähän niinku pakko... Toukokuun puolivälissä loppuu vanh.vapaa. Kesällä pitäisin siitä sit kaks täyttä kesälomaa pois ja sit olisin loppuajan kotihoidontuella. MUTTA. Ei kiinnosta sit pätkääkään mennä takas töihin!!! Siellä on tällä hetkellä aikas kiree tunnelma ja työ on muutenki 24/7, joten ei innosta, ei. Tietty mä laittaisin nyt selkeet ehdot et miten voin olla töissä, siihen on vaan työnantajan tyydyttävä (ja ainoostaan 37,5h on se mistä saan rahaa!!!). Ajattelin et tekisin 6-14 tai 7-15 töitä, jollon mies veis pojan aina hoitoon ja mä sit hakisin kotiin. Mies kun yrittäjänä tekee edelleen sitä ympäripyöreetä päivää ni ei oo mitenkään hakemassa poikaa aina tiettyyn aikaan kotiin.

Nyt ollaan sit päätetty et oon ainaki tän vuoden loppuun asti kotona. Ja itseasiassa jos nyt kaikki menee niinku ite suunnittelee ja saadaan riittävästi rahaa säästöön (eli ei siis oikeesti oo toiveitakaan et niin menis) ni en menis ollenkaan töihin ennen suunnitellun toisen lapsen syntymää. Eikös se ollu niin et jos toinen syntyy 2v sisällä ekasta, saa saman rahan äitiysloman ajalta kuin ekasta??? Mut jos asiat ei mee niinku oon ajatellu, täytyy mun mennä takas töihin "keräämään" suurempaa äit. päivärahaa ennen toisen syntymää.

Tossa yks päivä kun puhuttiin taas tästä töihin paluusta ni "sovittiin", et voin olla kotona vaikka 10 vuotta jos haluun. Mies on ehdottomasti sitä mieltä et pärjätään rahallisesti, mä en olis niinkään varma. Tietty mies tekee niin paljon töitä et kyllä siitä välillä rahaa ihan kivasti tuleekin, mutta ikinä ei voi tietää miten töitä riittää. Miehelle se tuntuu olevan jotenki kunnia-asia et pystyis elättämään perheen eikä mun tarttis käydä töissä. Ja lisäksi, haluisinko mä oikeesti olla kotona useita vuosia..?? Nyt ainaki nautin kotona olosta ja haluan vielä pari lasta, mutta silti...?

Voishan sitä miettiä et tekis töitä tän vuoden jälkeen aluks vaikka osa-aikaisesti tai jotain. Se kuulostais tällä hetkellä kaikkein parhaalta, mikäli työnantajalla olis tarjota jotain sellasta hommaa... Tai sit vois opiskella vielä lisää... ON TÄÄ NIIN VAIKEETA!!!!emoticon
 
Mä oon siitä onnellisessa asemassa, että JOS talous kestää, niin voin olla kotona sen kolme vuotta, mistä haaveilen. Toki suunnitelma muuttuu heti, jos rahatilanne pettää.. säästöön on kerätty just tän takia, mutta velkataakka painaa täälläkin. Vakityö muakin odottelee, joten sen suhteen ei onneksi ole mitään paineita. Meillä on myös haaveissa se "pikkukakkonen" heti perään, kun mahdollista, joten tää suunnitelma elää ja muuttuu elämäntilanteiden mukaan. Ja yhdyn Eemin sanoihin, että jokainen itse tietää sen tilanteensa parhaiten. Itekin päiväkodissa työskentelevänä tiedän, että hyvin moni aloittaa hoitouransa tänä päivänä vuoden ikäisenä tai alle. Se, millä mä toivoisin vanhempien sit koettavan pelata, on hoitopäivän pituus. 10 tuntia päivässä yksivuotiaalle poissa kotoa on aika paljon.. mutta mä tiedän, ettei siihenkään voi aina itse vaikuttaa. Mut yrittää pitää ja voi. emoticon
 
täällä taas.. ja Mirde sain varmaan sähellettyä niin että lähetin vastauksen sulle emoticon sorppa siitä.


Meillä myös ajatuksissa kotiin jääminen /töihin meneminen. Tällä hetkellä tuntuu siltä että millään en halua töihin palata, mutta raha sanelee. Opiskeleen haluaisin, nyt vielä kun uskaltaa lähteä, ja jos opiskelu paikka tulee niin oon valmis vaikka hakeen lisää lainaa että siihen pystyn. Onneksi mies sentään ajattelee niin että jos vaan pystyy rahallisesti niin haluaa mun olevan kotona…

Mihin tää aika oikein menee??? Maaliskuussa pitänee ilmoitella pomolle koska oon palaamassa… Nyt täytyy säästää että voisi sitten ainakin vuoden loppuun asti olla kotona. Se olis jo sentään vähän parempi..

 
No, mullahan ei sitä ammattia eikä työpaikkaa ole :D Tilanne on nyt kuitenkin tämä, että ei olis varaa mennä kouluun, mutta sukulaiset painostaa... Kaikki on sitä mieltä, että koska tein lapsen näin nuorena niin multa taitaa jäädä koulut käymättä. Ja pa**at sanon minä! Onhan mulla vielä aikaa. (olen siis 21v.) Nyt syksyllä en vaan vielä haluais kun kaks opiskelijaa samassa taloudessa tekee kyllä aika tiukkaa. Se 300 euroa ehkä just ja just jäis käteen vuokran jälkeen. Siitä sitten vaipat, ruuat ja muut tarpeelliset ja muut laskut...
Toinen vauva olis hyvä tähän väliin, mutta kyllä se vähän pelottaa. Pärjäänkö kahden kanssa ja entä se pahoinvointi. Jaksanko sitä taas niin monta kuukautta..
 
Dessa, mä oon kans ymmärtäny, et jos ei tavallaan oo niitä "normituloja" ennen seuraavaa lasta niin saa saman ku ekasta. Ku eiks se katota siitä verotuspäätöksestä ja jos sitä ei tavallaan oo, ku kotiajalta. Tosin, jos menee vähintään 6kk töihin, niin sit voi hakea sen mukaan.

Madie, jos sukulaiset painostaa opiskelemaan niin anna tyynesti niille tilinumeroemoticon . Että jos häiritsee niin sinne vaan rahaa laittamaan ;)

Kyllä se joo tuntuu hurjalta, että esim. mun pitäis mennä töihin 13.5.!!!??? Mut tosiaan jään eka lomille jne. Elokuu kuulostaa omaan korvaan jo paljon kaukasemmalta, ku toukokuu.
 
Niin hirveeltä kun se tosiaan kuulostaakin, 25.5 pitäisi palata töihin, mutta tämä mamma jää kotiin. Meille oli ehdottoman tärkeätä että saamme omin silmin nähdä oman lapsen kasvua ja kehitystä ainakin vuoden ikään asti ja toivottavasti pidempäänkin. Rahatilanne titysti täytyy meilläkin ottaa huomioon, iso laina maksettavana + tietysti muut menot.
Mullahan loppui työsopimus vuoden vaihteessa entisessä työpaikassa, joten työpaikkakin täytyisi etsiä. Vaikka voisin vaikka vannoa että takaisin pääsisin samaan paikkaan missä olin ennen raskautta ja äippälomaa. Ja vaikka samaan paikkaan en pääsisikään, lähihoitajalle varmasti löytyy töitä.
Jonkun verran on säästössä rahaa ja mies auttaa tietysti jos tiukkaa tulee vaikka inhoan "elää toisen siivellä" jos näin voisi sanoa.
Töihin paluu on vielä kaukainen ajatus, meillähän suunnitteilla pikkukakkonen aika pian joten luulen että en kerkeä töihin palaamaan välissä, tietysti riippuu paljon siitä milloin meille suodaan tämä ihanuus.
Mutta jos pikkukakkosta ei kuulu, töihin aika varmasti palaan ensi vuoden alussa. Sinne asti olen ainakin kotona.
Täytyy siis jo koha rueta hakemaan kodinhoitotukea ettei jää viime tippaan ja ettei rahantulo kuitenkaan ihan kokonaan lopu.

Ihanaa Dessa että kerroit tuosta äippärahasta että se olis sama kuin ekan kanssa jos  ikäero on alle 2v. Tai toivottavasti se on niin. Koska olen sitäkin miettinyt että mitenkähän se sitten lasketaan.


 
mä haluaisin jäädä kotiin ainakin siks kunnes poika ois 1,5 v...mutta miehen mielestä ois hyvä mennä jo aiemmin...eli lähinnä koska oon alanvaihtaja ja ikää on niin ois hyvä saada työhistoriaa uudelta alalta muutakin kuin kesätyön pätkiä...oon siis 32...3 vuoden päästä kokisin varmaan jo ikärasismia...
joten voi olla että on työpaikan haku toukokuusta lähtien ja haen työttömyysrahaa jollei töitä löydy...Joudun kyl pojan viemäänhoitoon minimi ajaksi jotta hoitopaikka pysyy jos löydän töitä nopeesti...

kakkosta haluaisin itsekin mut töitä ois kyl myös hyvä tehä ennen kuin 40 on liian lähellä...katsellaan nyt...
 

Pakko tätäkin asiaa oli joo alkaa miettiä. Vanhempainvapaa kun päättyy toukokuun alkupuolella ja siihen lomat päälle. Pidän muutaman kuukauden hoitovapaata, mutta luultavasti on pakko palata töihin loka-marraskuussa. Haluaisin odottaa, että poika olis ainakin 1,5 v! Meillä molemmilla on päivätyöt, joten hoidossa poika tulis oleen sen n. 10 h valitettavasti. En tiedä, miten tähän asiaan voisi vaikuttaa. Molemmat mummitkin kun on vielä päivätöissä. Tosin he pääsevät hieman aiemmin kuin minä.

En tiedä, ahdistaa ajatus, että poika olisi vuorokaudessa enemmän toisten hoivissa kuin omien vanhempien. Ja niin pieni! Toiveena olis, että osais jo ilmaista itseään ja kävellä kunnolla hoitoon mennessä. Mennään perjantaina juttelemaan perhepäivähoidon vastaavan kanssa hoitojutuista. Sittenpähän selviää, onko tällä alueella sopivaa paikkaa ja vapaita paikkoja syksyllä. Päiväkotejakin on useampia lähellä. Voi kun vois tehdä edes osapäiväistä työtä! No, ehkä asiat lutviintuvat, jos saisi vaikka lottovoiton kesään mennessä niin voisi jäädä kotiin!

 
Madie: ehdit opiskella vaikka useammankin ammatin vielä :) Tosi moni viettää useamman välivuoden ihan vaikka matkustellenkin tms. 

Tän otin Kelan sivuilta :) 

Kaksi lasta kolmessa vuodessa

Voit saada vanhempainpäivärahan edellisen päivärahan perustana olleen työtulon mukaan, jos saat kaksi lasta perättäin kolmen vuoden sisällä. Tällöin seuraavan lapsesi lasketun ajan tulee olla ennen kuin edellinen lapsesi täyttää 3 vuotta. 

On kyllä sangen mietityttävä aihe! Me muutettiin kesällä ja oon edellisestä työpaikasta (vakipaikka) vanhempainvapaalla nyt. Oon opettaja, joten kesä ei ole ongelma. Aletaan kesällä rakentamaan,joten voisi olla aika uuvuttavaa mennä töihin kun uusi työpaikka (siis jos saisin täällä töitä!), vauva hoitoon ja raksa. Kuulostaa rankalta mutta rahallisesti hyvältä. Kyllähän sitä asuntolainaa maksaisi huisin paljon enemmän jos menisin töihin! Tai saatais toinen vauva :) Sekin olis jo paljon paremmin kuin kotihoidontuki :D Jos irtisanon itseni virasta, niin ei sit olis työpaikkaa mistä jäädä äitiyslomalle jos sais toisen lapsen kohtuu pian, vaikka samat rahat siis saisi jos ikäero olisi alle 3v. Jos voisin mennä takaisin entiseen työpaikkaan niin menisin varmaan, koska tuttuun paikkaan meneminen ei olis niin stressaavaa. 


 
Mä kieltäydyn vielä ajattelemasta koko asiaa. Kammottavan lähellä se alkaa olla..
 
Hui, tää on tosiaan pelottava aihe! Joskus toukokuun alussahan vanhempainvapaa loppuu, en tosin edes muista päivää.. Olen töissä 8-16 konttorissa ja mun sijaiselle tehtiin aikoinaan sopimus elokuun loppuun 2011 saakka. En luvannu mennä töihin ennen ku tyttö täyttää vuoden. Mieluiten olisin kotona 3-vuotiaaksi saakka mut menis talous turhan kireälle..

Olen ajatellut kysyä työnantajalta että jos voisin tehdä lyhyempää viikkoa aluksi tai vaikka kolmea päivää viikossa. Ainakin mun sijainen tekee kuulemma paria päivää vaan viikossa tällä hetkellä. Metallifirmassa on vielä hiljaista tän taantuman takia ainakin kun viimeksi työnantajan kanssa juttelin. Sais edes vähän enemmän kun kodinhoitotuella, mikä on ihan surkea!

Olin suunnitellut että vien tytön äidilleni hoitoon sitten kun töihin palaisin. Jäi virallisesti eläkkeelle pari kuukautta sitten mutta on ollut sairaslomalla sydänongelmien vuoksi pian vuoden. Ei mitenkään tällä hetkellä pärjäisi pienen kanssa :( Itse olen pienenä ollut hoidossa isovanhemmillani ja toivoin samaa lapselleni, mutta eipä näytä onnistuvan. Miehen vanhemmilla eläkeikään on vielä toistakymmentä vuotta..

Niin ja toista olis tarkoitus laittaa alulle vielä tämän vuoden puolella :D Voisin olla kotona vaikka seuraavat 10 vuotta hoitamassa lapsia mutta ikävä kyllä asuntolaina ei hyvää tykkää..
 
Olen tämän vuoden kotona. Mieli tekisi olla kauemminkin, mutta taloudellisesti voisi tehdä tiukkaa. Jos saataisiin toinen nopealla aikataululla, niin sitten ehkä voisi jäädä pidemmäksi aikaa suoraan, jos ei jäisi tän vuoden lopusta pitkää aikaa uuden vauvan syntymään, koska äippärahat on ihan hyvät.  Mutta mulla ei ole alkaneet edes kuukautiset vielä ja yritystä tämän esikoisen tiimoiltakin oli melkein vuosi ennen kuin tärppäsi..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top