"Tällaiset vanhemmat meistä tulee"

[Huuhkaja]

Eli keskustelua tulevasta. Jokainen varmasti on päättänyt jotain omasta kasvatustyylistään tai -aikeistaan, tämä aihe on sille keskustelulle vapaa. Joku on saattanut päättää, että "meidän Maija ei sitten tule saamaan karkkia yhtään kahtena ensimmäisenä elinvuotenaan", toinen ajatellut että "minä opetan lapseni maanläheiseksi ja ekologiseksi ja ostan kaiken käytettynä tai teen itse", jossain joku perhe varmasti suunnittelee jo lapsen ensimmäistä reissuakin.. Älä ujostele, kerro itsestäsi! Täältä voi sitten lapsen synnyttyä tulla katsomaan, että mitä tuli luvattua ja mitä tuli toteutettua.

Itse inhoan hössöttämistä ja liikaa krääsää ja vaatteita. Olemmekin jo miekkosen kanssa keskustelleet, että laadimme lähisuvullemme (sieltähän ne pahimmat hössöttäjät tulevat) kirjeen, missä kerromme toiveistamme lapsen suhteen. Jos he väkisin haluavat ostaa leluja, toivomme, että meiltä ensin kysytään, tarvitsemmeko ja millaisia. Jos lapsi ei tarvitse lisää leluja ja niitä silti halutaan ostaa, niin ohjaamme heitä viemään lelut esimerkiksi vähäosaisille.
Sama pätee vaatteiden kanssa, eli ensin kysytään ja sitten ostetaan tai lahjoitetaan.
Emme ole mikään rikas perhe, mutta kohtuullisen hyvin tienaava ja me saamme omilla rahoillamme ostettua lapselle sellaisia vaatteita mitä hän milloinkin tarvitsee. Tilaa ei kuitenkaan tule olemaan niin paljoa, että alkaisimme tälläisiä säilömään. Pienessä kaksiossa ilman kellaria, tilaa ei vain ole.

Sukulaiset kuitenkin haluavat jotain lahjoittaa, ja vaate- ja lelukiellon voi hienosti kiertää sillä, että laittavat lapselle avattavalle säästötilille rahaa vaateostoksen verran esimerkiksi, tai tulevia syntymäpäiviä varten. Rahoja lapsi voi käyttää sitten vanhempana, esimerkiksi ajokorttiin tai muuhun isoon hankintaan.

Hoitokuluvakuutusvarauksen käyn heti tekemässä vakuutusyhtiöön, kun mahdollista (RV 16 eteenpäin). Siten vakuutus on voimassa lapsen syntymähetkestä lähtien.

Kirkkoon emme kumpikaan vanhemmista kuulu, joten lasta ei tulla papin toimesta kastamaan. Nimiäisiä en ole vielä ehtinyt googlettelemaan, mutta sekin aikanaan sitten joskus. Lapsi toki saa osallistua uskonnontunneille mikäli haluaa, ja jos haluaa liittyä kirkkoon niin sitten teemme tarvittavat toimet. Itse kävin lapsena ja nuorena seurakunnan leireillä, jotka olivat erittäin mukavia eikä sitä jeesustelua ottanut yhtään jeesusteluna. Se oli yhdessäoloa, harrastamista, ulkoilua. Tottakai omallekin lapselle semmoista haluaa suoda mikäli hän sellaista haluaa harrastaa.

Karkin syöttämisestä lapselle en ole päättänyt muuta kuin että hänelle tulee olemaan karkkipäivä. Milloin sellainen alkaa, sitä ei vielä tiedä.

Jatkan kirjoittelua, kunhan nyt ajan myötä tulee suunnitelmia lisää :)

 

[banula]

Onpas kiva ketju :) ! Mulla on pyörinyt myös ties mitä mielessä mutta sen näkee sitten babyn tullessa kuinka hyvin ne käytännössä toimii. Mutta se ehdoton ei on televisio. Itse rentoudun mielelläni telkkarin kanssa enkä nyt väitä etteikö lapseni ikinä koskaan saisi sitä katsoa mutta ei samalla tavalla kuin nykyajan lapset (eli aamusta iltaan vain jotta mami saa touhuta omiaan), vaan kuten esimerkiks minä itse silloin vuosia sitten :D On olemassa paljon kivempiakin aktiviteetteja jotka myös kehittää enemmän (plus nämä nykyajan lastenohjelmat on niin huonojakin että meidän lapsi taitaa saada katsoa pelkästään Muumeja :D).

Jossain kevään MeNaisissa oli juttu lapsista ja tekniikasta ja mua oikeesti melkein alko oksettamaan, eräällä 2-vuotiaalla pojalla oli oma I-Pad jonka sai käteensä heti aamiaispöydässä. Vanhemmat vielä kertoivat jutussa huvittuneina että lapsi luulee kaikkia tasoja kosketusnäytöiksi, telkkaria, mikroa, KIRJOJA jne. joiden sivuja sitten sormella yrittää I-Padin tapaan liikuttaa. Musta se on surullista, ei huvittavaa ! :( Tosin itse olenkin niin kirjahullu ja haluan että lapsenikin oppii lukemisen ilon että otin ton asian ehkä vähän liiankin tosissani? :D

 

[totoro]

"Ennen lapsia minulla oli kuusi eri teoriaa lasten kasvatukseen. Nyt minulla on kuusi lasta, eikä mitään teoriaa!"

Jotain yhteistä linjausta on hyvä tehdä, ettei puolison kanssa ajatukset menisi aivan ristiin. Eikä sukulaisillekaan ole pahasta niitä kertoa.

Mutta älkää ottako liian tiukkoja sääntöjä! Pieni rentous on hyvä säilyttää, ettei mene tiukkapipoiseksi!
Ei lapsen hampaat pilalle automaattisesti mene, jos ei ole karkkipäivää. Ja liikoja leluja voi aina myydä tai lahjoittaa, jos lapsi saa niitä innokkailta isovanhemmilta liikaakin.

Itse on tähän rentoon linjaan ollut pakko sopeutua.
Raskaana stressasi niitä tulevia leluvuoria ja herkutteluun uppoutuvaa anoppia. Joka sitten tuputti karkkia lapsen ollessa vielä vauva! Sekä lapsen isää joka ostaa kalliita leluja periaatteella, "kun ei itse lapsena saanut".
Myös miehen suvun juomiseen ja tissutteluun on tullut hieman rennonpi suhtautuminen. Eikä polttavia ihmisiä, valitettavasti, voi välttää...  Lapsikaan.

 

[k_repolainen]

vaikka itsellä on vasta esikoinen tulossa, niin totoron kommentti kuulostaa realistiselta. toki jokainen noudattaa itselle tärkeitä periaatteita, mutta olen vähän tällainen huoleton hulda muutenkin, joten en ajatellut mitään ehdottomia sääntöjä kehitellä. elämä menee niin kuin menee ja muodostuu sitten meidän näköiseksi ajan kanssa. eikä lasta voi suojella koko muulta maailmalta ainakaan kovin kauan.

tietenkään mitä tahansa ei saa tehdä, mutta olen vähän ajatellut, ettei minusta tule ainakaan äitiä, joka karjuu "EI" ihan koko ajan (niitä on nähty). ihan rauhassa voi lapsi työntää vähän hiekkaa suuhunsa, oppiipahan, ettei se ole hyvää. :) en oikeasti tajua lasten kasvatuksesta mitään, mutta mielestäni olen elämässä itsekin hyvin pärjännyt ja osaan ajatella maalaisjärjellä, joten en usko että alan hysteeriseksi minkään asian suhteen. toki voi olla, että mieli muuttuu jos ja kun lapsi syntyy! ;) sitäkään ei voi tietää etukäteen.

sen osaan jo arvata, että minä olen vanhemmista lepsumpi ja mies tiukempi. ja meillä on tämä kirkkoasia vielä käymättä loppuun, sillä itse en kuulu kirkkoon enkä haluaisi lapsenkaan kuuluvan. mies taas kuuluu ja haluaisi, että lapsikin kuuluu. hän ei ole tosiaankaan yhtään uskovainen, mutta hänen mielestä se olisi hyvä juttu. mulle taas koko ajatus on todella vieras. en tiedä, miten käy. toisaalta tämä ei ole kummallekaan mikään hirvittävän tärkeä asia.

mutta loppukaneettina olen sitä mieltä, että jokainen vanhempi (joka ei loukkaa eikä laiminlyö lastaan) on omalle lapselleen se paras vanhempi!

 

[banula]

Aijoo ja siitä ei ollakaan vielä lainkaan miehen kanssa keskusteltu että tehdäänkö lapsestakin täyskasvissyöjä. Mieheni on siis täysin kasvissyöjä, ei syö mitään lihaa, kanaa eikä kalaa, itse syön silloin kuin muistan ostaa, eli en kovin usein. :D Ainoastaan itselle on vähän tyhmä laittaa, siksi oonkin jo unelmoinut kuinka muutaman vuoden päästä saan kokata vaikka jotain ihanaa uunilohta sun muuta kun on kaksi syöjää, vaikka toinen pieni syöjä onkin. :D Olis vaan niin helpompikin kun ei tarviis miettiä saako tarpeeksi kaikkia ravintoaineita pelkästään niistä rehuista. Onko täällä muita kasvissyöjäperheitä? :)

 

[Ramana]

banula, täällä puoliksi kasvissyöjäperhe :) itse en syö lihaa kalaa yms, mies syö jos tarjotaan ja joskus ostaa kotiinkin, tosin aika harvoin, ja lähinnä naapureiden ja muiden tuttujen metsästämiä tai teurastamia eläimiä. Lapsen pidin aluksi ihan kokonaan kasvissyöjänä, tosin syömme kananmunaa ja maitotuotteita joten niistä saa hyvin proteiinia. 2 vuoden tienoilla hän on alkanut maistelemaan satunnaisesti sellaisia ruokia missä on lihaa. Ollaan aina kerrottu tarkkaan mitä ruuassa on, esimerkiksi kun mies laittoi karitsaa kerroimme rehellisesti että se on lampaan vauvaa :D ja hyvin söi. Musta on tärkeetä että lapsi tietää mitä syö, ettei se sitten aikuisena tule yllätyksenä että nauta on oikeasti ollut joskus elävä lehmä... :) ja myös, että hän voi aikanaan rehelliseltä pohjalta päättää omasta ruokavaliostaan.
Mutta nuo ensimmäiset vuodet/vuoden jotka lapsi oli pelkällä kasvisruualla, kasvoi hyvin ja oli oikein terve. Yläkäyrillä, erityisesti pituuden suhteen, eli en olisi oman kokemuksen perusteella yhtään huolissaan etteikö kasvisruuasta saisi lapsikin kaikkea tarpeellista. Tietenkin se vaatii sen, että syödään monipuolisesti, mutta niinhän sekasyöjänkin tulisi syödä :) 
Jos ruokavaliossa on vaikka pelkkä kalakin rehujen lisäksi, niin sehän jo täydentää tosi hyvin. 

Itse pääaiheeseen: esikoisen odotusaikana loin mielessäni sääntöjä, kuten meille ei sitten muovileluja eikä pinkkejä vaatteita eikä mitään turhaa tilpehööriä, ei karkkia ennenkuin osaa puhua, ja ennen syntymäpäivä-/joululahjoja pitää kysyä meiltä mitä tarvitaan jne. No, eihän se ihan niin mene todellisuudessa, jollei sitten halua käännyttää ovelle valmiiden lahjojen kanssa tulevia ja olla se joka aina sanoo ei :/ lelujen suhteen on sujunut ihan hyvin, kun tänne on joku "hyvää hyvyyttään" tuonut jotain mikä ei meille kelpaa, niin se on jälkeenpäin vähin äänin annettu eteenpäin (huom jälkeenpäin, ettei revi lelua lapsen kädestä...). Kamalimmat vaatteet (siis sellaiset lahjaksi saadut jotka ei meille ole kelvanneet) olen vaan myynyt/antanut eteenpäin. Lahjoista ei miehen suku ole kysynyt koskaan mitään, he ostavat mitä haluavat jos ylipäänsä mitään antavat. Omat sukulaiseni ovat onneksi samanhenkisiä, ja jos ostavat kysymättä niin se on poikkeuksetta kelvannut. Samoin kaverit. 
Suurin osa on ymmärtänyt ettei vauvaikäinen mitään karkkia tarvitse, mutta aina on niitä jotka salaa työntävät vauvan suuhun suklaanpalan. Eihän äiti voi 24 tuntia vuorokaudessa vahtia lapsen vieressä. No, nyt lapsi on jo niin iso että osaa pyytää itse karkkia :D
Piirretyistä ollaan katseltu oikeastaan vain Muumeja ja Myyrää, muitakin ollaan tarjottu mutta nuo kaksi vain kelpaavat. Se ei haittaa, on sen verran harmittomia ja hyväntahtoisia lastenohjelmia.
Kirkkohomma oli onneksi helppo, minua tai miestäkään ei ole kastettu mihinkään uskontoon joten on itsestään selvää ettei lapsiakaan.
Tosin silti jännitti miten vanhemmat sukulaiset reagoivat nimenantojuhlaan, jossa oli nimenantoseremonia mutta ei ihan perinteinen kukan terälehtineen ja puiden istuttamisineen ;) hyvin se meni, oli kuulemma kaunista.
Miehen kanssa ollaan onneksi samaa mieltä kasvatuksellisista kysymyksistä, joten hänen kanssaan ei asiasta tarvi riidellä. Tietenkin eroja on, hän on paljon lepsumpi ja sallii enemmän, mä taas huolehdin ettei hienommissa vaatteissa mennä kuralätäkköihin jne :D