27.11.2010 klo 00.48 syntyi meille ihana kultainen poika. Mitat 3345g ja 51cm. Päänympäryksestä ei tietoa, enkä edes hoksannut kysellä. Viikkoja kasassa 39+0.
Perjantai-aamupäivällä käytiin vielä normaalisti neuvolassa, ei ollut mitään enteitä et vauveli syntyisi seuraavana yönä. Edellisenä päivänä kyllä olin siivonnut koko huushollin, imuroinut ja mopannut ja tuntui kyllä kovettumisena ja menkkamaisena jomotuksena nuo hommat.
Neuvolasta palattuani aloin leipomaan pikkuleipiä, täytekakun pohjan ja torttujakin paistoin. Pikkuleipätaikinaa tehdessäni tunsin ekat kunnon supistukset, ajattelin et nyt se tulee kohta, nämä on nyt sit niitä "oikeita" suppareita. Menin vessaan ja vereslimaista vuotoa oli tullu vähän. Jatkoin leipomista ja supparit jatkui tietyn väliajoin. Sain ruuankin tehtyä ja mieskin tuli töistä, sitten eikun lepäilemään. Torkahinkin siinä vähän aikaa. Sit supistukset alkoi voimistumaan ja tihentymään. Kellosta otetettiin aikaa, tuli useampi supistus 10min aikana. Sitten vessaan ja hui ku säikähin ku tuli verta, pönttö ihan punasena [&:] Soiteltiin Jorviin, siellä kyseltiin millaista verenvuoto on jne. No, mietin vielä jäänkö kotiin ku suppareitten kanssa pärjäsin. Päätettiin sit kuitenki lähteä ja onneksi lähettiinkin. Autossa tuli niin kivuliaita supistuksia, etten meinannu kestää. Noh, kätilö sano, et aika runsasta verenvuotoa, mut normaalia oli kuiteskin. Ja synnytys hyvin käynnissä, kohdunsuu auki 3cm. Eiku sit synnytyssaliin. Lämpimään suihkuun menin ja pallolla koitin tasapainotella, helpotti supistuksia jonkin verran. Sit laitettiin anturi lapsen päähän, et voitiin seurata sydänääniä ja sehän puhkas sit kalvot ja lapsivesi tuli samantien. Vähän sen jälkeen muuttu supistukset entistä kivuliaammiksi ja tahoin heti epiduraalia. Onneks lääkäri oli viereisessä huoneessa laittamassa sitä jollekin toiselle, mut odotutti kyllä. Oli jo olo siinä ilokaasua hengittäessä, et en kyllä tuu enää toista kertaa, et miten jotkut kestää näitä kipuja..ja loppupeleissä epiduraalin vaikutus jäi mulla sit toispuoleiseksi, eli toinen puoli puutui ja toisella puolella supparit edelleen tuntu kivuliaina. Onneks sit alotettiin ponnistelee, ku ponnistutti ja sain ku sainki vauvelin maailmaan 18min ponnistusvaiheen jälkeen. Ihana oli saada pikkunyytti rinnalle [:)]
Episiotomia piti kans tehdä, muuten olis kuulema repeytynyt hallitsemattomasti. Ja minä kun olin koittanut venytellä ja rasvailla välilihaa muutaman viikon ajan, et välttysin tolta leikkaukselta. Nyt on paikat vähän hellänä ja turpeena, en oo edes uskaltanu kattoo tonne alapäähän kunnolla [&:] No mut onneks kaikki muuten hyvin, syntyi terve ihana poika ja sit suihkun, ompelemisien ja katetroinnin jälkeen pääsin osastolle. Tosin ei päästy perhehuoneeseen, ku Jorvissa oli niin ruuhkaa. Harmitti. Onneks lauantai-iltana sit päästiin. On se kiva olla kolmistaan omassa huoneessa, sinne asettua taloksi ja opetella vauvan hoitoa [:)] Suosittelen!
Eilen sit päästiin kotiin ja tuntuu et vauva on tissillä koko ajan...ottaa syntymäpainoaan nyt kiinni. Maito alkoi nousta kunnolla vasta eilen. Imetysliivejä en tarvi vieläkään, ei valu sillai maito. Sairaalassa olin ilman liivejä ja nytkin. Ja vauvan kakkaki alkanu muuttua lapsenpihkasta kunnolliseksi vauvankakaksi. Omalla maidolla menty vielä ainakin tähän asti, jospa jatkossakin.
Tästä tais tulla kunnon synnytyskertomus, ei vissiin ollu tähän ketjuun tarkotus kirjotella näitä, mut kun kirjotutti niin kirjottelin. Nyt vaan oottelen alapään paranemista, voi ku oiski selvinny ilman välilihan leikkausta, niin ei tarvis syyä särkylääkkeitä ja parannella tuota haavaa. Mut kyllä se tästä, ku kaikki muu kuitenki hyvin
Yllättäin vauva sit tulikin viikon etuajassa lasketusta päivästä, ei ne paljo mieti millon äitille sopis. Jotenki olin aatellu, et kai se laskettuun aikaan asti ainaki siellä masussa pysyy. Toki olin varautunu, et tulee aiemminki. Suunnittelin et lähtis ikealla käymään sillon perjantaina neuvolan jälkeen, mut onneks sit päätinki jäädä kotiin leipomaan. Jäi moni aikomani homma tekemättä, olin kaikessa touhuamispuuskassa suunnitellu tälle viikolle vielä kaikenlaista pientä puuhaa, mut ehtiihän nuita vauvan kanssakin vielä ennen joulua. Nyt keskitytään kuitenki vauvaan..ja nukkumiseen
Siispä nukkumaan nyt, ku vauvelikin nukkuu. Kolme tuntia nukkumista, sit syöttöä, nukkumista, syöttöä...ja sitä rataa [:)]
