Synnytystoivelista

[Bella Swan]

Onko/oliko sinulla synnytystoivelista?

Itsellä ei ollut suunniteltuun sektioon mennessä, mutta miehelle olin tehnyt selväksi ettei tuttia vauvalle ja jos lisämaitoa, niin luovutettua ja ruiskulla/hörpyttämällä eikä pullosta.

 

[Enni]

Oli kyllä, en päässyt näyttämään sitä ikinä kenellekkään. Tuttikin vauvalle annettiin synnyttyään, kysymättä minulta mitään. Ei tosin ollut minulle merkityksellinen asia, mutta olisi ollut kiva, jos edes jostain asiasta olisi minunkin mielipidettä kysytty oman lapsen asioissa.

 

[Nurinkehrääjä]

Toivon että saisin synnyttää ilman puudutteiden tuputtamista ja omaan tahtiin. Ja ettei ympärillä hälise kauheaa ihmiskatrasta, eikä musiikki soi.
Ja jos jonkun on pakko kannustaa, niin lähtekööt mieluummin vaikka jääkiekkomatsiin.

Ja synnytyksen jälkeen perhehuoneen rauha!

 

[Ulkosuomalainen]

Nyt viidenteen synnytykseen ei ole mitään odotuksia, vaihtoehdot ovat kahden alatiesynnytyksen ja kahden hätäsektion jälkeen 50/50, saan yrittää alakautta ja kohdun arpea tarkkaillaan koko synnytyksen ajan ja tarvittaessa mennään sektioon. Epiduraali laitetaan sektio riskin vuoksi, pääsee sitten nopeammin leikkaamaan kun on puudutus valmiina. Ainoa toiveeni on että saisin olla sektiossa sitten hereillä, enkä nukutettuna niinkuin hätäsektiossa.
Omasta puolestani on synnytys sitten alakautta tai sektiolla niin ainoa on että toivon saavani terveen lapsen syliini.

 

[Kaarin]

Ei ollut toivelistaa. En osannut sellaista yhtään ajatella etukäteen, ajattelin vain, että synnytys sitten etenee miten etenee, ja otan vastaan tilanteet sellaisina kuin ne tulevat. Sen kyllä etukäteen päätin, että epiduraalin haluan, jos kivut yltyy sietämättömiksi, ja niin sen sitten ruinaamisen jälkeen sainkin, en tosin maininnut siitä missään etukäteen kuitenkaan, joten sekin meni sitten tilanteen mukaan.

 

[kirahvi36]

Eipä ollut. Toiveena oli että ei epiduraalia ja mahollisimman vähän lääkkeellistä kivunlievitystä. Sairaalaan päästyä kun kysyttiin ni kerroin ja kätilö ehdotti ilokaasua, sitä kerkesin hetken hönkiä kunnes sain happea ja sain jo ponnistaa. Että luomusti jollei ilokaasua lasketa. Siitä en kokenut olevan hyötyä

 

[Vargynja]

Jotain sinne kyllä tuli kirjattua, mutta en muista mitä. Kovin hyvin ekaa odottaessa en osannut ajatella mitä toivoa. Seuraavaan voisin kirjoittaa että toivon että minulle kerrotaan mitä tehdään ennen kuin tehdään, etten halua olla makuullani tarpeettomasti, haluan päästä ammeeseen jos mahdollista ja että haluan kokeilla muitakin synnytysasentoja kuin puoli-istuvaa.

 

[Zeni]

Kolmessa ekassa synnytyksessä ei kovin kummoisia listoja ollut, taisi olla pelkkä toive epiduraalista. Seuraaviin synnytyksiin valmistauduin huomattavasti paremmin ja listatkin olivat sen mukaisia Tärkeimpinä oli lääkkeettömien kivunlievityskeinojen tarjoaminen ensisijaisesti, vauva heti rinnalle, napanuoran loppuun sykkiminen ja kiireetön, rauhallinen ilmapiiri. Nelosen synnytykseen oli enemmän toiveita lisäksi vauvan syntymän jälkeisiin hetkiin, koska oli tiedossa että meille syntyy keskonen joka lähtee heti teholle.

 

[Peuraida]

Omat toiveet taisi olla:
- mahdollisimman hyvä kivunlievitys (esim. epiduraali, ilokaasu, paraservikaali/pudendaali - 2 ensimmäistä toteutui, viimeinen ei)
- huoneessa ei kirkkaita valoja
- ei isoja opiskelija-/harjoittelijaryhmiä paikalle kyyläämään
- ohjausta imetykseen
- perhehuone

 

[UmmuH]

Minulla ei ollut, tulikin kiireinen sektio. Eikä kysytty mitään synnärillä vaan anetiin tuttia ja luovutettua maitoa pulosta, en ois halunnut muun maitoa vaan korviketta, vauvani ei sitten ottanut rintaa kun viikon oli juonnut pulosta. Minulle tuli kunnon maitoa vasta 4 päivänä. Yritin yli kuukauden imettää mutta ei onnistunut. Olin pettynyt...

 

[Lavinia]

Oli toiveita ja kaikki toteutui. :) Löysin tämän listan sattumalta ihan vähän aikaa sitten vaikka on jo monta vuotta sitten käytetty

 

[Tips]

Ekassa synnytyksessä tein pitkän listan jota en kuitenkaan kenellekään näyttänyt. Homma toimi siitäkin huolimatta siten, että olin tyytyväinen. Seuraavalla kerralla kirjasin vain muutaman pointin sähköisesti: tärkeintä oli pitää mies kartalla jos en itse siihen pystyisi (kielimuuri), lääkkeetön preferenssi (jotain troppia lopulta otin kun tarjosivat), ja EI puoli-istuvaa ponnistusta. Vauvan hoidon osalta Tayssissa oltiin ihastuttavan nykyaikaisia: vauvaa ei pesty tai puettu, ei annettu tuttia tai lisämaitoa (ei kyllä tarvinnutkaan kun omat hanat aukesi) ja muutenkin oltiin mukavan vauva- ja imetysmyönteisiä.

Jos vielä kolmannen kerran menen synnyttämään, lista tulee olemaan lyhyt. Toivoisin niin saavani synnyttää veteen, kun se tulevaisuudessa olisi mahdollista. Muuten luotan, että vauvamyönteisyys jatkuu.

 

[Suski75]

Esikoisen synnytyksessä ei ollut muita toivomuksia kuin se, että saisin epiduraalin, varsin ehdottomasti tuon halusin. Ei toteutunut, vaan luomuna piti synnyttää, ja synnytys oli niin nopea ja raju ja kivulias, että henkisesti en siitä toipunut ennen toisen lapsen syntymää.

Toisen lapsen kanssa listaa ei varsinaisesti ollut, mutta toiveista oli keskusteltu sypellä ennakkoon. Nyt toiveina oli:
- että minua kuunneltaisiin eikä tuijoteltaisi oppikirjamääritelmiin siitä, onko synnytys käynnissä vai ei/ettei minua yritetä heittää sairaalasta ulos sillä perusteella, ettei synnytys muka ole käynnissä
- epiduraali mahdollisimman varhain, jotta ehdin sen saamaan, eikä haaskata aikaa tyrkyttämällä mitään lääkkeetöntä uskomuskivunlievitystä
- ettei minua jätetä yksin, koska sitten kun alkaa tapahtua, tapahtuu nopeasti
- ettei lasta pidetä nälässä vaan lapsi saa alusta alkaen mahansa täyteen joko luovutettua maitoa tai korviketta (esikoinen näki nälkää, ja vannoin silloin, etten enää ikinä kiduta vastasyntynyttä antamalla saman tapahtua uudestaan, mitään vauvamyönteistä ei ole siinä, että vastasyntynyt ei nälän vuoksi pysy tajuissaan)
- alatiesynnytys ja asentona selällään puoli-istuva oli esikoisenkin synnytyksessä hyvä, joten samaa toivoin nytkin
- (jos sektioon olisi pitänyt turvautua, olisin halunnut siihen nukutuksen tai humautuksen tai mitä siinä nyt sitten käytetäänkään, tajuissani en sellaista halua kokea)

Toisen lapsen synnytys meni tismalleen toiveideni mukaan, olin siihen erittäin tyytyväinen. Sektioon ei tarvinnut turvautua. Kuten esikoisen synnytyksen perusteella saattoi odottaa, ensin synnytys ei oppikirjakriteerien perusteella vaikuttanut olevan käynnissä, ja sitten avauduin varttitunnissa 3-4 sentistä täysin auki. Tässä synnytyksessä olin kuitenkin päässyt sairaalaan ennen kuin oppikirjakriteerit synnytyksen käynnistymisestä täyttyivät ja ehtinyt saamaan epiduraalin ennen kuin tuo räjähdysmäinen avautuminen tapahtui, joten synnytys oli lähes kivuton ja lähes kaiken aikaa hyvin hallinnassa, nappisuoritus hoitohenkilökunnalta siis. Ja kuten esikoisen kanssa, maitoa ei tullut nytkään, joten nyt saimme hakea maidot jääkaapista omaan tahtiin heti ensimmäisestä päivästä alkaen.
10+ hoitohenkilökunnalle!

 

[Wiivus]

Ensimmäistä odotan ja ajattelin, ettei kannata liian tarkkaan suunnitella synnytystä. Kuitenkin kaikki menee omalla painollaan sitten.

Hyvä kivunlievitys, perhehuone ja lyhyt sairaalassaoloaika on ainoat toiveet

 

[lambi]

Ensimmäisiin synnytyksiin menin listoitta, kylpyä taisin jossain pyytää, mutta se ei koskaan itselle sopiva ole ollut yrityksistä huolimatta.
Ensimmäisessä synnytyksessä olikin lopulta käytössä kaikki lääkearsenaalit ja hyvä niin, homma oli niin hidasta ettei järki enää väsymyksestä toiminut. Hienosti lukivat kätilöt tilannetta.
Viimeiset 2 synnytystä on jo ollut omat toiveet selvillä ja on ollut helppo kirjata sähköisesti asiat. Suihku, ilokaasu ja kohdunkaulan puudute tarvittaessa. Aina toteutunut ja auttanut juuri sopivasti. Isoimmat toiveet liittyneet vauvan itse nostoon heti synnyttyään - ja napanuoran rauhassa sykkimiseen ennen katkaisua. Kaikki tämä tietysti tilanteesta riippuen, toive on toive, ei vaatimus!
Kova luottamus kätilöiden tilannetajuun, yhtään huonoa ei ole vielä kohdalle osunut.
Nyt jännään voiko vielä viimeisellä kerralla synnytyskokemus olla entistä hienompi! Lopputuloshan se tärkeintä on, mutta synnytyksen etukäteen kuvittelu jotenkin helpottaa matkaa. Varsinkin silloin kun on jokin käsitys siitä mitä se omalla kohdalla voi olla. Toki nyt voi olla jotain ihan muuta edessä..

 

[Vargynja]

Suski75, mukava kuulla että sait toisesta synnytyksestä korjaavan kokemuksen. :)

 

[Miyn]

Ensimmäistä odotan ja ajattelin, ettei kannata liian tarkkaan suunnitella synnytystä. Kuitenkin kaikki menee omalla painollaan sitten.

Hyvä kivunlievitys, perhehuone ja lyhyt sairaalassaoloaika on ainoat toiveet

Ei sitä osaakaan eikä tarvitsekaan suunnitella. Riittää että on itse tietoinen kaikista mahdollisista jutuista, että tietää sitten pyytää. Mähän olin aivan varma että viihdyn suihkussa tai ammeessa mutta ei vaan pystynyt.

 

[AnnMariii]

Mulla oli toivelistassa, että jos jotain tapahtuu niin isän pitää olla mukana koko ajan ja lapsi annetaan sitten sille saman tien. Kivunlievityksrstä olin kirjoittanut, että toiveena amme ja puudutteet ja että haluan, että mulle kätilö ehdottaa synnytyksen edetessä sitä minkä kokee hyväksi vaihtoehdoksi. Se oli ehdottomasti paras toive. Mitään ei tehty kysymättä, mutta ei myöskään jätetty ehdottamatra minkään typerän etukäteistoiveen takia. Lisäksi olin toivonut eri ponnistusasentojen kokeilemista, ja että mieluiten muu kuin puoli-istuva. Puoli-istumassa kuitenkin mentiin, ja jälkiläteen ajateltuna ei olis kyllä tullut mieleenkään yrittää muuta. Ponnistusvaihetta edelsi järjettömän tuskaiset supistukset, ei mitään toivoa etten olisi ollut sängyssä. Ponnistaessa ei kipua, mutta sekin oli niin tuskaisaa, rajua ja kamalaa ettei kyllä olisi voimat riittäneet edes asennon vaihtoon. Lisäksi toiveena oli perhehuobe tai yhden hengen huone. Niistä ei kumpaakaan valitettavasti saatu. Potilashotlaan oltais päästy, mutta halusin mieluummin osastolle omien epävarmuuksien ja tehokkaan imetysohjauksen takia. Osastolla toivoin miehen kanssa, että saataisiin jäädä vielä kolmanneksi päiväksi, koska vauvan syömisen kanssa oli ongelmia enkä uskaltanut lähteä vielä kotiin. Tämäkin toteutettiin :)

 

[Lemonade]

Taisin toivoa kaikki kivunlievitykset, ammetta ja perhehuonetta. Kivunlievityksinä sain varmasti kaiken mahdollisen hyvin ajoissa ja useampaan otteeseen mutta järkyttävää, tappavaa, sietämätöntä kipua oli silti. Ammeeseen ei mitään mahdollisuutta, perhehuonetta ei saatu.
Nyt toivon sektiossa mm. asiallista kohtelua (viimeksi se ei ihan sitä ollut), katetrin laittoa vasta puudutteen jälkeen, vauva syliin/luo niin pian, kuin mahdollista, hyvä leikkauksen jälkeinen kivunhoito ja perhehuone sekä mahdollisimman lyhyt sairaalassaoloaika.