Synnytystoivelista

ReginaVeritas

ReginaVeritas

Keskustelun kolmiottelija
Helmikuunmammat 2014
Kiinnostaa tietää kuinka moni on tehnyt synnytystoivelistan!

Joten:

Oletko tehnyt synnytystoivelistan?

Jos olet jo synnyttänyt ja teit listan, miten henkilökunta siihen suhtautui?

Jos uskallat, olisi kiva jos jakaisit synnytystoivelistasi tähän. :)

Itseäni pyydettiin toivelista tekemään pelkopolikäyntiä varten, mutta olisin sen varmasti muutenkin tehnyt! Itse koin listan teon helpottavaksi ja rauhoittavaksi. :)

Tässäpä oma toivelistani! Kyseessä on tiivistetty versio siitä, jonka alunperin pelkopolille vein, sitä en viitsi laittaa, koska se on ihan kamalan pitkä. :D


"LUETHAN TÄMÄN ENNEN KUIN TULET LUOKSENI! :)


- Vältäthän kaikkea tarpeetonta kosketusta minuun! Muista myös aina sanoa ensin jos kosket!
- Muut kuin ehdottomasti välttämättömät sisätutkimukset tulee jättää tekemättä.
- Minulla on sairaalapelko ja vaikeuksia luottaa sairaalan henkilökuntaan. Tämä ei ole henkilökohtaista ketään kohtaan vaan kumpuaa vanhoista traumoista. Ethän siis loukkaannu jos vaikutan epäluuloiselta, todennäköisesti vika ei ole millään tavoin sinussa. Yritetäänhän yhdessä toimia niin, ettei pelkoni voimistu ja voisin luottaa taas?
- Saanhan olla asiakas, en potilas?
- En vaadi luomusynnytystä, mutta toivon sitä! Tuethan ja kunnioitathan minua tässä toiveessa!
- Vaikka olenkin ensisynnyttäjä ja tilanne on minulle uusi, anna minun luottaa itseeni ja omaan vartalooni.
- Luotathan siihen, että pyydän itse kivunlievitystä, jos siltä tuntuu. Älä siis tarjoa minulle lääkkeitä! Lääkkeettömiä kivunlievityksiä otan kuitenkin vastaan mielelläni.
- Annathan minun ja mieheni olla mahdollisimman rauhassa. Pyydämme sinua paikalle, jos tarvitsemme.
- Mitään lääketieteellisiä toimenpiteitä en hyväksy syillä 'käytäntö' tai 'tapa', sillä ne eivät kerro miksi toimenpide on tarpeellinen. Haluan ymmärtää todelliset syyt, joten olethan ystävällinen ja kerrot ne.
- Mikäli olen itse niin poissaoleva, kivulias tai muuten sellaisessa tilassa, ettei kanssani pysty keskustelemaan, selitäthän asian miehelleni, kuten selittäisit minulle.
- Välilihaani ei leikata ellei se ole aivan välttämätöntä! Ja välttämättömässäkin tilanteessa kiellän leikkaamisen ilman varoitusta!
- Minulla ei ole kiire, eihän siis sinullakaan? Synnytystä ei tarvitse vauhdittaa, ellen minä niin toivo tai vauvalla tai minulla ole jokin hätä.
- Haluan pysyä liikkeessä ja poissa sängystä.
- Oleskelen mielelläni ammeessa ja/tai suihkussa.
- Käyttäisin mieluiten omia vaatteitani.
- Kuuntelen todennäköisesti musiikkia synnytyksen aikana (on minulla mukana).
- Oleskelen mieluiten hämärässä, ehkä jopa pimeässä.
- Toivon, että napanuoran annetaan sykkiä loppuun asti.
- Jälkeisten syntymistä ei ole tarpeen vauhdittaa, ellei todellakin näytä siltä, että ne eivät omia aikojaan tule.
- Luotan mieheeni ja hänen arvostelukykyynsä täysin. Hän tietää toiveeni ja osaa erittäin suurella todennäköisyydellä kertoa mielipiteeni, mikäli en siihen itse kykene. Tahdon mieheni olevan lähelläni koko ajan.
- Ymmärrän ettei synnytystä voi käsikirjoittaa, eikä se olekaan tämän listan tarkoitus. Koen, että on kaikkien etu, että kerron suoraan toiveistani! En oleta, että kaikki toiveeni täyttyvät, mutta oletan että ne silti otetaan huomioon kunnioittaen.
- Minun ja vauvan terveys ajavat kaikkien toiveiden edelle!
- Mikäli vauva joudutaan viemään pois luotani, haluan mieheni seuraavan vauvaa! "
 
Älyttömän hyvä synnytystoivelista, paljon asioita joita itsekin miettinyt mutta en ole älynnyt kirjata ylös tai osaisi sanoa. Saako poimia omaan käyttöön joitain juttuja...?

Ai niin, muistelenko oikein, että sä olet pikkuisen nyyttisi syliin jo saanut? Jos näin on, niin onnea hirmuisesti! Menikö asiat suunnilleen niin kuin toivoit / olit ajatellut...?
 
Minuakin kiinnostaisi, että ottivatko listaa tosissaan ja saitko asiat menemään niinkuin toivoit!
 
Noniin.. täällä on ollut vähän murhetta vauvan voinnista ja tyttö on nyt lastenosastolla. Vastailen saadakseni muuta ajateltavaa!

Saa ehdottomasti poimia listalta omaan käyttöön kohtia! :)

Viime yönä tosiaan synnytin. Maanantaina oli balonkikäynnistys yhdeksältä, kalvot puhkottiin viideltä iltapäivästä ja jäin sairaalaan. Oli niin ällöä valua sitä vettä, etten edes kysynyt pääsenkö kotiin vielä!

Synnytystä käynnistettiin sitten loppujen lopuksi vielä oksitosiinilla, koska haluttiin välttää tulehduksia. Tulehdus nyt sitten kuitenkin minuun iski ja kova kuume, joka sitten sanelikin tosi paljon pois tuolta toivelistalta ihan turvallisuussyistä. Mutta kuitenkin henkilökunta suhtautui listaan tosi kunnioittavasti ja hyvillä mielin! Minuun ei koskettu varoittamatta, kosketusta muutenkin vältettiin ja saatiin olla rauhassa, pimeässä ja musiikkia kuunnellen. Ehdottomasti mitään ei todellakaan tehty vasten minun tahtoa ja sain kaikkeen todella hyvät selitykset! Sängyssä ei olisi missään vaiheessa muuten tarvinnut olla, eikä sinne kyllä muutenkaan pakotettu, mutta olin tosiaankin niin kuumeinen, etten tolpillani ollut pysyä, joten ei kamalasti ollut vaihtoehtoja. Kätilöt ihanasti siinäkin muistivat auttaa asentojen vaihdossa ja selälläni jouduin olemaan vasta, kun en vain yksinkertaisesti väsymykseltä jaksanut ponnistaa vauvaa ulos ja synnytys autettiin imukupilla.

Välilihaakaan ei muuten leikattu, tai edes puudutettu (kielsin) vaikka imukupilla vauva ulos otettiin. Tätä kiitin kovasti lääkäriltä ja kätilöltä! Eikä revennyt juuri ollenkaan! Yksi pieni tikki ja muutama nirhauma. Lääkärikin totesi, että selvästi tiesin paremmin siinä, mitä kestän. Ja lapsikin saatiin nopeammin, kun ei tarvinnut puuduttaa ja leikata. Joskushan se tietty on pakollista.
 
Muistinpa sellaisen, mielestäni oikein hyvän esimerkin vielä noista toiveiden noudattamisesta, että jälkeisten todellakin annettiin syntyä ihan itsestään, ilman oksitosiinia, vaikka yleensä ei anneta edes yrittää sitä, jos on oksitosiinia tai tai muita lääkkeitä synnytyksessä käytetty. Ja hyvin syntyivätkin iteksiin. :)

Mutta ehdottomasti siis jäi todella hyvä mieli toivelistasta ja sen noudattamisesta, siitäkin huolimatta, ettei todellakaan mennyt niinkuin piti. :)
 
ReginaVeritakselta otin omaan synnytystoivelistaani ideoita, kiitos siitä :)

Tässä minun toiveeni synnytykseeni, joa tapahtui kesäkuun lopussa. Ja täytyy sanoa, että TYKS:ssa ainakin minun toiveeni otettiin kyllä upeasti huomioon! Lista oli siis luettu ja painettu muistiin :)

Olin siis kirjoittamut nämä sinne sähköiseen palveluun, joka ainakin meillä oli käytössä. Lisäksi mulla oli vielä paperille tulostettuna lista mukanani, mutta sitä mun ei tarvinnut missään vaiheessa antaa.


- En automaattisesti tahdo välttämättä kivunlievityksenä epiduraali- tai spinaalipuudutusta. Tahtoisin luultavasti kokeilla ilokaasua ensisijaisesti, ja myös jokin paikallispuudutus voisi tulla kyseeseen. Edetään siis kipujen ja tilanteen mukaan kipujen lievityksessä.

- Olen kiinnostunut myös ei-lääkinnällisistä kivunlievityksistä; kylpy/suihku, kauratyyny/kylmäpussi, jumppapallo, selkähieronta.

- En välttämättä tahdo vain makoilla paikoillani supistusten aikana; toivon, että mahdollisuuksien mukaan pääsisin liikuskelemaan ja kävelemään, mikäli koen sen helpottavan kipujani.

- Toivoisin, että ilmapiiri yritettäisiin pitää mahdollisimman rentona. Saatan haluta oleilla mieluusti hämärässä valaistuksessa.

- Olisin kiinnostunut käyttämään lämminvesihauteita (pyyhkeitä tms.) pehmittämään välilihaani.

- Mikäli olen itse niin poissaoleva, kivulias tai muuten sellaisessa tilassa, ettei kanssani pysty keskustelemaan, selitäthän asian miehelleni, kuten selittäisit minulle.

- Voisin olla kiinnostunut kokeilemaan synnytysjakkaraa. Muutenkaan en välttämättä tahdo pelkästään maata selällään paikoillani, olen avoin kokeilemaan erilaisia synnytysasentoja.

- Välilihaani ei leikata ellei se ole välttämätöntä! Ja välttämättömässäkin tilanteessa kiellän leikkaamisen ilman varoitusta!

- Minulla ei ole kiire, eihän siis sinullakaan? Synnytystä ei tarvitse vauhdittaa, ellen minä niin toivo, tai vauvalla tai minulla ole jokin hätä.

- Saatan haluta kuunnella musiikkia synnytyksen aikana (on minulla mukana).

- Toivon, jos vain on mahdollista, että vauva asetettaisiin syliini/vatsani päälle heti synnyttyään.

- Toivon, että napanuoran annetaan sykkiä loppuun asti ennen leikkaamista. Toivoisin, että mieheni saisi leikata napanuoran, jos hän vain haluaa / siihen pystyy.

- Toivoisin, että lapsi olisi luonani niin kauan kunnes olen saanut imetettyä ensimmäisen kerran.

- Luotan mieheeni ja hänen arvostelukykyynsä täysin. Hän tietää toiveeni ja osaa erittäin suurella todennäköisyydellä kertoa mielipiteeni, mikäli en siihen itse kykene. Tahdon mieheni olevan lähelläni koko ajan.

- Mikäli vauva kuitenkin joudutaan viemään pois luotani, haluan mieheni seuraavan vauvaa.

- Toivoisin vauvan pääsevän ns. kenguruhoitoon. Jos ei jostain syystä minulle, niin miehelleni.

- Toivoisimme saavamme perhehuoneen, jotta mieheni pystyy olemaan minun ja vauvan lähellä syntymän jälkeen, koko sairaalassaolon ajan.

- Toivon opastusta ja ymmärrystä imettämiseen.

- Vauvalle ei saa antaa tarpeetonta lisämaitoa ilman minun tai mieheni lupaa.

- Ymmärrän ettei synnytystä voi käsikirjoittaa ja kaikkea suunnitella etukäteen, eikä se olekaan tämän listan tarkoitus. Koen, että on kaikkien etu, että kerron suoraan toiveistani! En oleta, että kaikki toiveeni täyttyvät, mutta oletan että ne silti otetaan huomioon kunnioittaen.

- Minun ja vauvan terveys ajavat kaikkien toiveiden edelle!
 
Muokattu viimeksi:
Mulla oli molemmista toivelista, ja sitä noudatettiin mahdollisuuksien mukaan kiitettävästi. :) Joku kohta oli, jota ei voinut toteuttaa, ja siitä kerrottiin ystävällisesti, ettei tätä voida toteuttaa (napanuoran sykkiminen loppuun asti. En vaan ymmärrä mikä ongelma siinä ois ollu :D).

Listassa oli seuraavia asioita:

- Lääkkeetön kivunlievitys minun voinnin mukaan mahdollisimman pitkään. Ja mikäli päädytään puudutteeseen niin toiveeni sen suhteen.
- Peräruiske, JOS sille on tarvetta.
- Ei episiotomiaa, ellei tule hätätilannetta. Mieluummin annetaan vauvalle aikaa venyttää paikkoja ja tuetaan välilihaa.
- Minua kuunneltaisiin ja tuettaisiin, mielipiteitäni kunnioitettaisiin.
- Kakkosen kohdalla oli toive polikliinisestä synnyttämisestä
- En halua pitkäksi aikaa käyrälle makaamaan, koska se pahentaa oloani enkä voi helpottaa kipuja luonnollisesti.
- Ponnistamisen ohjaaminen aktiivisesti
- Synnytysjakkaralla ponnistaminen
- Isä saisi leikata napanuoran
- Rauhallinen ja kiireetön ensi-imetys ja vauva saisi itse ryömiä rinnalle ja alkaa imeä omassa tahdissaan ilman avustamista

Kerroin myös omat ajatukseni synnytämisestä: etten pelkää sitä ja koen kivun eteenpäin vievänä voimana. Pidän synnyttämisestä ja se on ainutlaatuinen kokemus.
"Pelkoni" oli ollut joutua sektioon, sillä en olisi kokenut sitä synnyttämiseksi. Henkinen toipuminen olisi voinut olla raskasta.
 
Mä mietin pitkään, teenkö sellaisen. Lopulta jätin tekemättä kun koin sen jotenkin.. Tyhmäksi? Koen synnytyksen luonnollisen toiminnan lisäksi sellaisena, että se menee omalla painollaan. Ja ehkä siksi, kun en ole ennen synnyttänyt, en osannut haluta juuri jotain tiettyä "apua" synnytyksessä.

Mutta hienosti pärjättiin kätilöiden ehdotusten kanssa. Oli ihana miten niin aktiivisesti kertoivat eri vaihtoehtoja, joita kokivat järkeväksi kokeilla. Ja ihanaa, että esimerkiksi napanuoran leikkaaminen oli itsestäänselvyys, että mies tekee sen (siis myös hoitajille) tai ainakin kovin rutiininomaisesti sitä kysyivät.
 
Minulla oli lista, vaikka oli kaksossynnytys ja tiedossa, että todennäköisimmin montakaan kohtaa ei voida toteuttaa.

Toivoin lääkkeetöntä kivunlievitystä mahdollisimman pitkään, hämärää ja hiljaista synnytystä, vapautta liikkua ja valita asennot itse läpi synnytyksen, kiireetöntä ensi-imetystä ja napanuoran sykkimistä loppuun. Kielsin episiotomian tekemisen, ellei jonkun henki ja terveys ole välittömässä vaarassa. Toivoin aikaa valintojen ja päätösten miettimiseen ja kerroin pelkääväni sektioon joutumista, enkä sitä haluaisi missään nimessä, jos ei aivan pakko ole. Oli listassa varmaan muutakin, mutta nämä jäivät itselle päällimmäisenä mieleen ja yltävän montaa toivetta kuunneltiin! :)
 
Minulla on vielä synnytys hyvin kaukana, mutta mielenkiinnolla lueskelin näitä toivelistoja.

Kertoisiko joku miksi niin moni kieltää välilihan leikkaamisen? Itse ajattelisin, että mieluummin leikataan mahd. pian jos yhtään tarpeelliselta näyttää, ettei tule repeämiä?
 
Luonnollinen repeämä paranee usein paremmin, kuin episiotomia. Välilihan leikkaus ei myöskään estä repeämistä, vaan revetä voi siitä huolimatta.

Useimmiten paras vaihtoehto olisi ponnistusasennolla ja rauhallisella ponnistusvaiheella synnyttää lapsi, kehon tuntemuksia kuunnellen.
 
Takaisin
Top