Minullakin oli synnytystoivelista ja sitä kunnioitettiin tosi hyvin. Mielestäni synnytys ei mennyt niin, kuin olisin etukäteen itse halunnut, mutta missään nimessä en kokenut synnytystä huonoksi.
Jouduin vesien läikkymisen takia osastolle, jossa odoteltiin synnytyksen käynnistymista 1,5 vuorokautta. Synnytys päätettiin käynnistää. En olisi halunnut käynnistyssynnytystä, mutta koska se ei akupainannalla ym. käyntiin, suostuin oksitosiinikäynnistykseen jolla käynnistyikin heti. Uskon että synnytys olisi itsestäänkin käynnistynyt samana päivänä, mutta myönnyin lääkärin suositukseen. Jos olisin tiennyt, että mulla ois ollu mahdollisuus saada akupunktiokäynnistys (ei sairaalan toimesta), olisin halunnut myös sitä kokeilla.
Olisin halunnut ammeeseen, mutta käynnistyksen ja vesien menon takia se ei ollut mahdollista. Meille meinattiin laittaa ehkäisevä antibioottitippa, koska streptokokkitulos ei ollut vielä valmistunut. Onneksi saatiin nega just ennen käynnistystä, joten tippaa ei laitettu, sillä tulehdusarvot eivät olleet nousseet riittävästi tippaa ajatellen.
Koska halusin mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä, minulle ei edes lähdetty tarjoamaan epiduraalia tai spinaalia, kohdunkaulapuudutteita tms. Jumppapallo, meditointimusiikki, kauratyyny, akupunktio ja lopulta ilokaasu toimivat kivunlievityksinä. TENSiä olisin halunnut kokeilla, mutta unohdin koko laitteen olemassaolon eikä kukaan tarjonnut sitä.
Olisin halunnut ponnistaa muussa kuin puoli-istuvassa asennossa, mutta kaavailemani ponnistusasento ei ollutkaan mahdollista, enkä kokeillut sitä ennen ponnistusvaihetta, joten lopulta kylkiasennon kautta päädyttiin kätilön komennuksesta puoli-istuvaan.
Olisin halunnut, että isi vastaanottaa vauvan - ei uskaltanut. Toivoin että napanuora saa sykkiä loppuun ja isi saa leikata sen. Nämä toteutuivat.
Pyysin salissa rintapumppua, sain sen vasta vuorokausi synnytyksestä ja puutteellisen ohjeistuksen siihen (lasta ei voinut hänen sairautensa vuoksi imettää, sairauden riski oli 4% ja selvisi vasta synnytyksessä että lottovoitto osui kohdalle). Tämä oli siis koko synnytyksen ja osastoajan heikoin lenkki. Suhtautuminen pumppaavaan äitiin ja pumppaamisen opastaminen (kaksi kertaa lisämaitoa pyytäessä tokaistiin että imetä sitä! Sain myös rintakumin jolla yrittää imettämistä, ei ohjeistusta kumin käyttöön eikä kumilla kyllä imu muodostu yhtään sen paremmin. Puutteellisen ohjauksen takia maidon nousemisessa kesti ja 3,5 kk meni että päästiin täystuotantoon).
Monasti kuulee perusteluja, ettei saisi tehdä synnytystoivelistaa koska sitten pettyy jos synnytys ei menekään niin kuin itse haluaisi. Synnytyshän harvoin menee juuri täsmälleen niin kuin on itse suunnitellut, mutta mielestäni on hyvä kartoittaa etukäteen vaihtoehtoja ja pohtia, mikä tuntuu siltä, että saattaisi sopia itselle. Synnytys menee sitä todennäköisemmin hyvin, mitä paremmin siihen on valmistauduttu. En mä koe pettyneeni, eikä mulle jäänyt mitään synnytyspelkoa tms., vaikka synnytys ei mennytkään niinkuin olisin toivonut. Mutta mun toiveita kuunneltiin synnytyksessä ja sen mukaan mentiin.
