Ei ollut listaa tehtynä, ja hyvä niin. Olin etukäteen päättänyt yhden ainoan toivomuksen, ja se oli se, että kaikki mahdolliset kipulääkkeet heti kun mahdollista, ja vaihtoehtoisia kivunlievityksiä on ihan turha tyrkyttää.
Olin ottanut sairaalakassiin mukaan naposteltavaa, ajanvietettä, rentouttavaa musiikkia, jne. Yhtään noista en tarvinnut enkä kaivannut, koska vauva syntyi todella nopeasti -- tunnin avautuminen ja 7 minuutin ponnistus. Onneksi lähdin sairaalaan hyvissä ajoin ennen kuin synnytys oikeasti käynnistyi, koska jos olisin jäänyt kotiin odottelemaan kuten ohjeissa sanotaan, olisi vauva syntynyt matkan varrelle.
Lääkkeitä ei ehditty antamaan, vaikka kovasti yritettiinkin, en vain saanut itseäni sopivaan asentoon epiduraalia varten, eikä se olisi ehtinyt edes tehotakaan. Millekään altaille tai muille välineille ei ollut aikaa, enkä tuon avautumisvaiheen aikana olisi kyennytkään muuta kuin makaamaan sängyllä, varsinkin kun suurin osa tuosta ajasta oli käyrillä oloa, antureiden laittoa, sisätutkimuksia, jne. Kysyivät haluanko vaihtaa asentoa ponnistukseen, ja kieltäydyin, koska en kyennyt siinä vaiheessa enää edes jalkojani nostamaan. Ponnistusvaihe meni kuin itsestään, supistukset työnsivät vauvan ulos ilman että mitenkään yritin ponnistaa. Lähinnä vain kiljuin kurkku suorana ja yritin selvitä kivusta hengissä. Lapsi sai heti 10 pistettä, ja minä selvisin parilla tikillä.
Tuon vähän yli tunnin ajan en juurikaan ymmärtänyt puhetta, ja kaikki puhe meni toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Eipä siinä juuri kätilön kanssa mistään toiveista keskusteltu, vaikka kätilö kovasti yrittikin, minä vain en kyennyt keskustelemaan. Epiduraaliakin minulle pyysi tukihenkilöni, koska minä en enää tajunnut mistään mitään. Tukihenkilöni hoiti puhumisen aikaisempien keskusteluittemme perusteella, joten oli hyvä, että olimme keskustelleet asioista todella yksityiskohtaisesti etukäteen.
Synnytyksestä ei jäänyt minulle pahoja muistoja, olisin kyllä halunnut sen epiduraalin, mutta kaikkea ei aina saa. Seuraavan synnytyksen kanssa tiedän jo, että ihan turha suunnitella yhtään mitään toivelistoja, koska toinen synnytys on todennäköisesti vielä ensimmäistäkin nopeampi. Enkä tosiaankaan jää kotiin odottamaan, kunnes synnytys käynnistyy kunnolla, viis veisaan noista "pysy kotona kunnes sitä ja tätä" -ohjeista. Tiedän nyt myös kokemuksesta, että tuosta voi selvitä ilman lääkkeitä, joten jos kipulääkkeitä ei taaskaan ehditä antamaan, niin eiköhän se onnistu toistamiseenkin luomuna. Vaikka onhan se kipu jotain aivan käsittämättömän hirveää, jota en kyllä ilman lääkkeitä halua kokea, jos vaihtoehtoja on. :D
