Esikoisesta muistan että toivoin vain epiduraalia. Sen sain. Muuta en oikein osannutkaan toivoa.
Tokasta toivoin taas epiduraalia. Lisäksi myös ettei epparia leikata (ei ollut ekastakaan tarvetta, eikä tullut repeämiäkään). Molemmat toiveet toteutui.
Kolmannesta oli taas toiveena epiduraali. En ehtinyt saamaan, koska kätilö vitkutteli tilaamisen kanssa 
Hän ei uskonut että olen nopea synnyttäjä. Aukesinkin 3cm->10cm 20 minuutissa samaan aikaan kun epiä pistettiin, aloin ponnistaa kesken laiton.
Nelosesta toiveita olikin sitten aika paljon enemmän. Olin ehtinyt jo kuukauden lepäillä sairaalassa ennenaikaisen lapsivedenmenon vuoksi. Toiveita oli esimerkiksi tens ja epiduraali kivunlievitykseen, mahdollisuuksien mukaan ktg muuten kuin makuulla, isä saa lähteä vauvan mukana teholle ja olla muutenkin koko ajan vauvan luona itse niin halutessaan, ja paljon muuta. Suurin osa toteutui, ainakin se tärkein; sain elävän lapsen ja ehdin myös nähdä hänet ja suukottaa ennen elvytykseen vientiä. Isä sai myös olla vauvan mukana.
Vitosen kohdalla kirjoitin pitkän toivelistan. Edellinen synnytys oli ollut traumaattinen. Toiveissa oli esimerkiksi tens (jonka olin jo etukäteen vuokrannut) ja amme kivunlievitykseen, ei kovia puudutuksia, mahdollisimman vähän sisätutkimuksia ja puuttumista synnytyksen luonnolliseen kulkuun, ei synntyksen turhaa vauhdittamista oksitosiinilla, napanuoran loppuun sykkiminen, mulle ei tarvitse huutaa tai puhua epäkohteliaasti, en ole idiootti (nämä edellisen synnytyksen lääkäristä johtuen vielä erikseen painotin), jne jne jne, hyvin luonnollinen ja rauhallinen synnytys toiveissa siis. Amme oli ainoa joka ei toteutunut ja sairaalan parkkipaikalta eteenpäin en myöskään ollut erityisen rauhallinen kun alkoi ponnistuttaa 
Vedet meni kotona klo 13.00, 13.15 alkoi säännölliset supistukset, mies tuli töistä about 13.35 ja viritti mulle tenssin, 13.47 ollaan olettu parkkilippu automaatista ja klo 13.55 sain ihanan tytön syliini 
