Synnytystarinat!

Sadepilvi

Puuhakas puhuja
Mä nyt availen kerralla näitä viestejä tänne jo, kun kiireisimmät tammimammat alkavat jo poksahdella, malttamattomana kuulemaan miten se H-hetki sitten itse kullakin tuli ja MITEN SIINÄ OIKEIN KÄVIKÄÄN? [:)] Synnytyskertomuksia tänne, "likaisiakaan" yksityiskohtia unohtamatta! [:D]
 
Näin siinä sitten kävi...
Rv32+4 meni lapsivedet ilalla joten pika pika sairalaan.Siellä sain kortisooni piikin kankkuun keuhkoja kypsyttämään ja 2kanyylia käsiin antibiootia ja supistusestolääkitystä, ja eiku petiin lepämään makuasentoon vessassa sain käydä muuta ei. supistuksia oli 5min välein vähitellen 10min välein ja sitte satunaisesti.
meni päivä,toinen,kolmas ja koitti neljäs päivä jolloin huomattiin että supistukset eivät lakkaa päädyttiin lopettamaan esto ja lupa vauvan tulla kipitin saliin jossa supistukset yltyivät tasasesti 10min ja lopulta 2min välein mutta käyrään ei piirtynyt mitään ihmettelin miten voin olla näin kipeä!kätilö oli ihana ja uskoi mun kipuihin ja kysyi haluanko lääkitystä?ite mietin hetken jos tässä menee kauan spinaali ehtii loppua ennen pahinta mutta päätettiin tarkistaa tilanne ennen puudutusta jep 7cm auki joten kiire oli, soitto anestasilääkärille joka juosten tuli tuikkaa piikin selkään jota en edes tuntenut ja aaaah puoli kroppaa puutui mutta mitä tunnen miten lapsi liukuu pihalle! pieni kun oli..kova karjuntaa pikku ihmiseltä ja samassa tunnen mite koko kroppa puutui vaikka homma oli ohi.pieni vietiin nopsaan pois kun keskonen on me jäätiin isännän kanssa tyhmänä katomaan et mitä nyt?hiljaisuus laskeutui kahveja kun juotiin ja joku tuli sanomaan että myöhemmin pääsee vauvaa katsomaan ja että paino oli 1730g........sellainen tarina meillä! nyt reilu 2viikkoa takana pieni 1940g ja vielä keskolassa ootaen jouluna kotiinemoticon  20.11.10 syntyi rv33+1 meidän mini 41cm ja 1730g
 
20.11.10 33+3 viikkoja menin TAYS iin verisen vuodon takia ja liikkeitä en tuntenut. No käytiin ultrassa eikä mitään näkynyt. No lääkäri käski jättä pissa näyte ja siinä oli proteiinia kahden plussan verran, lääkäri päätti että otetaan varmuudeksi verikokeet ja pääsin lähtee. Ajoin 3km ku soitto tuli että heti takasi. Menin sinne takasi alkoi ohjelmaa.. Alkoi pelottaa ku lääkärit ja kätilöt juoksenteli ympyrää.. mulle todettiin vaikea raskausmyrkytys sain kortisonipiikit ja oliki sitten sunnuntai 21.11.10 33+4 ja terveys romahti totaalisesti luovuttajien verihiutaleita sain ja suora leikkauspöydälle tehti hätä sektio ennen saliin menoa menin ihan panikkiin ku en osannu aavista mitään.. maha leikattiin auki ja kuulin rääkäisyn. Poika syntyi klo 18.35 44cm 1945g. 7.12.10 pääsi poikainen kotii.. :) Nyt se nukkuu omassa sängyssä.. :)
 
Kopsaanpa tämän myös tänne, kaikki ei kuintenkaan ole liittyny FB ryhmään.

Synnytys siis käynnistyi RV 34+4, äitiysloman ensimmäisenä päivänä. Koko raskauden aikana kaikki arvot ovat olleet tosi hyvät eikä ole tarvinnut ottaa edes rautaa. Itsenäisyyspäiväviikonloppun jälkeen oli tullut kuitenkin 2,5 kiloa lisää painoa (turvotusta silminnähden) ja paineetkin olivat mulle huippuluokkaa. Kävin tiistaina 7.12. neuvolassa hän lähetti sairaalaan lääkärille. Vauvan sydänkäyrä oli kunnossa, ultrassa kaikki hienosti keskikäyrillä, sisätutkimuksella todettiin myös että kohdun suu on kiinni eikä mitään muutoksia havaittavissa mihinkään suuntaan. Ja sitten iltapäivällä meni lapsevesi!! Ensi ajattelin, että sisätutkimus oli jotenkin rikkonut limakalvoja kun vuoto oli veristä, mutta kotimatkalla vuoto oli jo kirkasta ja runsasta.

Synnytys käynnistyi omalla painollaan joskus puolen yön aikoihin. Istuin tunnin kuumassa suihkussa, jotka helpottivat supistuksia aika hyvin (suihkun rummutus iholla hämää kummasti hermoja). Jossakin vaiheessa sain pakaraan kipupiikin (olisikohan tuo Petidin?). Synnytykseen menin pelkästään ilokaasun voimalla, jonka koin oikein hyväksi. Synnytyksen kestoksi merkittiin 3 tuntia 20 min, josta ponnistusvaihe kesti 1 tunti 20 min. Koin, että helposti meni ja tiedän ettei kipulääkityskään aiheuttanut vauvalle ylimääräisiä ongelmia. Jossakin vaiheessa piti hieman jarrutella kaasun käytössä, että saatiin se viimeinen kunnon rutistus aikaiseksi. Pikkuisella on nenä nyt ihan litussa, mutta se suoristuu päivä päivältä.

Ainut asia, mikä hieman surettaa on se, etten saanut edes koskea vauvaa ennenkuin se kiidätettiin lastenosastolle (tästä kyllä varoitettiin etukäteen). Sitä hetkeä oli kuiten odotettu 8 kuukautta... Vasta aamupäivällä näin lapseni ensimmäisen kerran enkä silloinkaan saanut sitä syliin kun se oli lämpölampun alla.

Nyt meillä kulkee MaitoExpress kodin ja sairaalan välillä. Vaikka poika onkin keskolassa, saamme hänet erilliseen huoneeseen aina päiväksi ja saamme itse syöttää ja vaihtaa vaipat. Ja tietysti sylitellä!! :)

Odotus ei sitten ihan vielä loppunutkaan, mutta tämä osa siitä onkin jo paljon mukavampaa! Jouluun tähdätään!

Strategiset mitat: RV 34+4, paino 2390 g, pituus 46,8 cm
 
OYSsin ensimmäisellä kontrollikäynnillä ronkittiin kalvoja, mikä (yhdessä joululahja shoppailujen kanssa) käynnisti synnytyksen 22.12.10, lähdimme illalla supistusten takia takaisin OYSsiin, ja jouduin vuode-osastolle avautumaan lisää (tässä vaiheessa kohdunsuu oli yhdelle tai kahdelle sormelle auki, riippuen kätilöstä).
Avauduin siinä sitten aamupäivään vuodeosastolla, kunnes saatiin siirtolupa synnytyssaliin ja sain kutsua miehen mukaan. Avautumisvaihe, kivuliaat supistukset kestivät yhteensä 27 tuntia. Vuodeosastolla sain kipuun lampimiä kääreitä, suihkua ja Oxynol-nimistä vahvaa kipulääkettä kankkuun pistettynä.
Synnytyssalissa pyysin heti epiduraalia, mutta anestesia-lääkäreiden joulukaronkan vuoksi epiduraalin saanti viivästyi n neljä tuntia.
Tänä aikana kivun lievitys oli 2 x kohdunsuun puudutus (toisella kerralla puhkaistiin kalvot samalla) ja ilokaasu, joka vei aluksi pahimman terän supistuksilta mutta myöhemmin osoittautui hyödyttömäksi.
Iltavuoron kätilö osoittautui taivaan lahjaksi ammattitaidossaan, kun hän kannusti ja käskytti rauhoittumaan, kun kivuliaana huusin itseni väsyksiin.
Lopulta anestesia-lääkäri tuli, ja koinkin että synnytyksen pahin osio oli koettaa pysyä paikoillaan supistusten välissä että epiduraali saatiin laitettua.
Epi ehti auttaa kahteen supistukseen, ennekuin ponnistusvaihe alkoi. 14 minuuttia tästä jäntevä ja hyvänkuntoinen poika syntyi ja laitettiin rinnalle. Kätilöillä ei ollut kiire punnita, ja isä kylvetti pojan kun itse kävin suihkussa.
Viivyimme pojan kanssa sairaalassa joulun yli, kotiuduimme tänään, viikko syntymästä.
 
Onneva kovasti origo! tuli vähän erilainen joulu. Kuinka jouduitte niin pitkään olemaan sairaalassa jos viikko siellä vierähti?
 
Tämmönen ois meidän tarinamme:

25.päivä heräsin seiskan aikaan kun jotakin lorahti sängylle, menin vessaan ja epäilin että tämä on nyt sitte se vedenmeno. Menin sänkyyn takaisin ja soitin Kaksiin (kaksin ohje on mennä sairaalaan aina ambulanssilla kun lapsivedet menee), kätilö arveli puhelimessa, että voi olla limatulppakin ja sen mukana vähän vettä tai valkovuotoa ja sanoi että voin tarkkailla kotona tilannetta. Yritin vähän nukkua jos vaikka joudun lähtemään sairaalaan.

Puoli kolmen aikaan nousin sängystä ja samassa vettä tuli siihen malliin että housut kastuivat päällyshousuja myöten. Soitin kaksiin ja käskivät tilata ambulanssin. Minä makasin sohvalla ja mies soitti ambulanssin, ambulanssin tulo kesti yli puoli tuntia, mutta tässä vaiheessa supistuksia ei juurikaan ollut tai ne eivät tuntuneet.

Ambulanssissa supistukset rupesivat tulemaan 10 minuutin välein, edelleenkään eivät olleet kivuliaita. Menin suoraan synnytyssaliin (klo noin 17) ja noustessani paareilta kastelin taas housuni kokonaan. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi että olen 1 sormelle auki. Minun piti mennä makaamaan enkä saanut liikkua, koska vauva tuntui vielä ylhäällä. Tässä vaiheessa mieskin saapui paikalle. Supistukset rupesivat tihenemään ja tulivat 3-4 minuutin välein. Katselin käyrältä vauvan sydämen sykettä ja supistuksen tasoja.

Pikku hiljaa supistukset kipeytyivät ja minulle tuli paha olo. Aina kun supistuksen voimakkuus meni yli 60 niin oksensin. (Kaarimaljat eivät riittäneet ja oksennusta oli pitkin lattiaa). Pyysin kipulääkettä, mutta kätilöillä oli vuoron vaihto ja jouduin odottamaan puoli kymmeneen. Toinen kätilö teki sisätutkimuksen ja edelleen olin vain 1 sormelle auki, joten epiduraalia ei voinut vielä laittaa. Sain Oxynorm injektion ja kivut hellittivät noin pariksi tunniksi, pyysin taas jotain lääkettä ja sisätutkimuksessa nyt 2 sormelle auki, joten ei vieläkään epiduraalia. Nyt sain tramal injektion.

(jatkuu kohta, vauveli itkee eli tissi suuhun emoticon )
 
Jatkuu..

Tramal ei auttanut kipuihin yhtään, siinä pyöriskelin kivuissani noin tunnin ja sanoin kätilölle haluavani kokeilla ilokaasua. Tässä siirryin synnytys sänkyyn. Kätilö sanoi, että ilokaasu tuskin enää tässä vaiheessa paljon auttaa, mutta sain kuitenkin koittaa. Sisätutkimuksessa kätilö totesi kohdunsuun olevan 8 senttiä auki, joten vihdoin anestesialääkärin voisi kutsua paikalle. Ilokaasua kokeilin hengitellä, mutta siitä ei ollut apua. Anestesialääkäri päätyi spinaalipuudutukseen, koska se on lyhytvaikutteisempi ja olin avautunut niin hyvin.

Spinaali auttoi ja sain vähän huokaista, en juuri tuntenut supistuksia. Odottelimme kohdunsuun avautumista rauhassa. Vähitellen aloimme etsiä sopivaa synnytysasentoa ja oikeaa ponnistus suuntaa. Supistustippaa alettiin lisätä suoneen. Ja sitten näitä kakkajuttuja emoticon . Suoleni tyhjeni harjoitellessani ponnistamista, etukäteen olin ajatellut, että se olisi kauhean noloa mutta ei se sitten niin kamalaa ja noloa ollutkaan. Kätilö hoiti homman todella hienovaraisesti.

Ponnistustunnetta ei supistustipasta huolimatta alkanut tuntua, joten kätilö laittoi minut kyljelleen ja laski sängynpäätyä alaspäin. Nyt en saisi ponnistaa vaan paremminkin pidätellä ja hengitellä tiheästi, kunnes tunne ponnistaa tulisi niin voimakkaaksi etten voisi enää pidättää. Minulle paras asento ponnistaa oli selkä ylös tuettuna. Ja sitten ponnistamaan, ponnistusvaihe kesti 13 minuuttia, vaikka kerkesin jo ajatella että eikö se ikinä synny. Kello 3.28 poika nostettiin pienen pyyhkimisen jälkeen rinnoilleni ja voi sitä onnen tunnettaemoticon .

Kätilö lisäsi vielä supistustippaa jotta istukka "syntyisi". Ensimmäistäkään supistusta ei kuitenkaan tullut ja kätilö yritti vatsaa painelemalla irrottaa istukkaa. Ei tulosta, sain emätinpuikkoja jotka lisäävät supistuksia, ei tulosta. Oli kulunu jo lähes tunti kun kätilö päätti katetroida ja kutsua lääkärin paikalle irroittamaan istukkaa joko puudutuksessa tai nukutuksessa. Lääkäri halusi kuitenkin yrittää irrottaa käsin. Ja se vasta kivuliasta oli (koko synnytyksen pahin kipu). Onnelsi vauva oli kokoajan rinnoilla, muuten en ehkä olisi kestänyt kipua. Mies joka muutoin oli kokoajan tukenani oli laittamassa tekstareita vanhemillemme ja sisaruksillemme, eikä nähnyt tätä kauheaa kipuani. Vihdoin istukka irtosi ja jälkeisvaiheen kestoksi tuli 1 h 12 minuuttia.

Tässäpä tämä synnytystarina nyt oli, vaikka teki kipeää voisin joskus tehdä sen vielä uudelleen emoticon
 
Synnytyskertomus

25.12.-26.12. välisenä yönä heräsin käymään vessassa yöllä pissillä noin klo. 4:30 ihan normaalisti kuin joka yö. Takaisin sänkyyn kömpiessä jotain lorahti housuun. Ajattelin että pissasin vain vielä housuun ja kävin vaihtamassa housut. Takaisin sänkyyn päästessäni jotain lorahti taas housuun. Siinä
vaiheessa aloin jo käsittää että lapsivettähän se oli.

Herättelin siinä sitten varovasti miestä ja kerroin tilanteen. Tässä vaiheessa en tuntenut vielä mitään supisteluja, vain menkkakipumaista jomotusta alavatsassa. Noustiin siinä sitten miehen kanssa, keitettiin ja kahvit ja soittelin synnytyslaitokselle että miten edetään. Sieltä neuvottiin tulemaan aamulla klo. 8 aikoihin laitokselle jos pystyy vain olemaan kotona. Mitään kipuja kun minulla ei ollut niin siinä pyyhe housuissa sitten aloin pakkailemaan sairaalakassia jonka pakkaamista ei oltu vielä edes aloitettu.

Klo. 7 aikoihin lähettiin sitten ajelemaan laitokselle päin ja matkalla vietiin vielä koira hoitoon ja haettiin kamera lainaan kun omaa ei oltu keretty vielä ostaa.

Laitokselle päästyämme päästiinkin sitten käyrille ja odoteltiin
sisätutkimusta. Tässä vaiheessa supistuksiakin alkoi jo vähän tuntumaan, ei kuitenkaan paljon enkä niitä sen enempää kellotellut. Kohdunsuun tilanne tarkistettiin ja olin tässä vaiheessa 2 sormelle auki ja kohdunkaula oli kokonaan hävinnyt.

Vaihdettiin sairaala vaatteet päälle ja pääsin osastolle pötköttelemään kaikessa rauhassa ja neuvottiin painamaan nappia kun kivut yltyvät ja tarvitsen kivunlievitystä. Kello oli tässä vaiheessa noin klo. 9:30 ja supistuksetkin alkoivat jo tuntumaan ja kai ne säännöllisestikin alkoivat tulemaan, en jaksanut niitä alkaa enää tässä vaiheessa kellottelemaan kun kerta osastollakin jo oltiin ja synnytys jo hyvin käynnissä.

Noin kello 11:30 supistukset alkoivat tuntumaan jo sen verran kovilta että painoin nappia ja pyysin jotain kivunlievitystä. Tarkistettiin kohdunsuun tilanne ja olin jo 5cm auki. Sain peräruiskeen ja sitten siirryttiinkin jo synnytyssaliin.

Saliin päästyämme supistuksen tulivat jo niin kovina että pyysin epiduraalia. Anestesia lääkäri tuli paikalle klo. 12:45 ja sain epiduraalin. Lääkäri sanoi heti puudutuksen laiton jälkeen ettei ole varma menikö se nyt oikeaan paikkaan kun minulla on kuulemma sen verran vaativa selkä pistää ja että jos ei puudutus ala tuntumaan niin hän tulee laittamaan sen sitten uudestaan.

Eihän se sitten tietenkään mennyt oikeaan kohtaan eikä puudutus vaikuttanut millään tavalla. Uusi soitto lääkärille että tulee uusimaan puudutuksen. Tässä vaiheessa supistukset tuntuivat jo niin kovana että tuntui kuin joka sahaisi lantiota tylsällä sahalla ja reidet ja alaselkä olisivat tulessa. Koko ajan synnytyssalissa makasin vain sängyssä kyljelläni, välillä tuskaisesti kylkeä vaihdellen. Se oli paras asento kestää supistukset, en olisi voinut
kuvitellakaan liikkuvani mihinkään supistuksen tullessa.

Uutta puudutusta piti odottaa taas tunti kun lääkäri oli nyt jossain toisessa toimenpiteessä kiinni. Tässä vaiheessa muutama kirosanakin taisi jo lähteä ilmoille kun jouduin odottelemaan uutta puudutusta.

Lääkäri tuli takaisin klo. 13:45 ja ihana epiduraali alkoi vaikuttaa ja vei miltei kaikki kivun pois. Pelkäsin etukäteen että miten päljon tuo epiduraalin laitto oikein sattuu mutta tuossa tilanteessa ainakaan se ei tuntunut miltään. Puudutus piikin laitto nipisti vähän ja ruksauttelu kuului vain selästä kun lääkäri laittoi ediduraalin selkään.

Noin tunti eteenpäin epiduraalin laitosta sanoin kätilölle että nyt
on vessahätä että saanko mennä vessaan. Kätilö sanoi että ensin tarkistetaan kohdunsuun tilanne ja kappas vaan, olinkin jo kokonaan auki ja vauvan pää oli jo niin alhaalla että kätilö tunsi vauvan tukan kun sormet olivan vain ensimmäiseen nikamaan asti sisällä.

Epiduraali laitettiin pois päältä ja kätilö sanoi että saan alkaa ponnistamaan kun siltä tuntuu. Epiduraali oli kuitenkin vienyt kaikki tuntemukset supistuksiin pois joten laitettiin supistuksia lisäävää tippaa tulemaan. Siinä sitten vaan odoteltiin kaikessa
rauhassa että tulee ponnistamisen tunne. Kipua ei tässäkään vaiheessa juuri tuntunut kun epiduraali vielä vaikutti.

Klo. 15 jälkeen alkoikin sitten jo ponnistuttaa ja klo. 15:17 oli poika pihalla ja päästi ihanan rääkäisyn. Itkuhan siinä tuli ja epätodellinen olo kun poika nostettiin rinnalle. Kaikki kävi
niin kamalan äkkiä ettei osannut käsittää että sama kaveri oli hetki sitten vielä tuolla masussa.

Ihan muutamalla ponnistuksella puoli-istuvassa asennossa tuli poika pihalle eikä ponnistusvaihe sattunut varmaankin juuri vielä tuon epiduraalin vaikutuksen vuoksi.

Välilihaa ei leikattu mutta sen verran vauhdilla tuli poika pihalle että jonkunmoinen repeämä tuli ja 15 tikkiä tuli alapäähän. Tuota ompelun sattumistamin pelkäsin mutta sekään ei kyllä sattunut juuri lainkaan ja oma toipuminenkin on sujunut kyllä yllättävän vaudilla.

Nyt viikko synnytyksen jälkeen enkä tarvitse enää särkylääkettä ja istuminenkin onnistuu suht normaalisti. Voin siis sanoa että todella helpolla pääsin ensisynnyttäjäksi. Synnytyksen kesto: 1. vaihe 5h 40min, 2. vaihe 7 min, 3. vaihe 8min

Ja mitään ennakko merkkejä synnytyksen käynnistymisestä ei ollut. Vesien meno tuli siis aivan yllätyksenä. Pojan laskettuaika oli 26.1.11 ja poika syntyi 26.12.10, tasan kuukauden etuajassa viikolla 35+4.

Poika oli kuitenkin jo hyvän kokoinen 3305g, 49 cm, pipo 35cm. Terve poika tuli ja alusta asti on kaikki happiarvot ja muut ollut kohdillaan. Valohoitoa pojalle piti päivän verran antaa keltaisuuden vuoksi. Lääkärit ja kätilötkin sanoivat etteivät
uskoisi niin pieniviikkoiseksi kun sen verran jäntevä poika on.

6 päivää vietettiin sairaalassa ja uutta vuotta päästiin viettämään kotiin.

Poika oli siis kaikin puolin jo valmis saapumaan "vuoden vanhempana" maailmaan myöhäisenä joululahjana äitille ja isille.
 
3.1

Aamupissalla käydessä limatulppa irtosi, ja pitkin päivää sitten tuli verensekaista limavuotoa. Ei supistuksia. Kovasti toivoin että alkaisi tapahtumaan, mutta en oikeastaan uskonut että lähtö vielä tulisi. Siivoilin ja lenkkeilin koiruuksien kanssa.

Nukkumaan mentiin joskus puolen yön aikaan, mies nukahti heti, ja mie jäin katoin vielä ally mc bealia. Jakson lopussa tunsi/kuuli POKS! Oho, muutama lyönti jäi kyllä väliin, heti ties et nyt meni vedet. Nousin ylös, ja lorahti kyllä ihan kunnolla housuihin ne vedet. Kello oli jotakii yks.

Miekkosen herätin ja soitin sairaalaan. Supistuksia ei vielä sillon ollut, niin sano et aamulla viimestään. No heti ku olin lopettanu puhelun, niin jo alko.. huhhuh. Pakkailin kassin ja lähettiin sairaalaan, kävellen, kun matkaa joku 300m. Matkalla supisteli kovasti ja piti pysähellä ja hengitellä ja roikkua ukossa..

Sairaalaan saavuttiin 2.52. Käyrille, ja jotakii tietoja kirjaili, olin jo tosi kipee. Oksensin muutamaan otteeseen, ja saihan se täti vauhtia niihin kirjailuihinsa. Tutki, ja olin 4 cm auki. Lähettiin saliin ja valmisteltiin epiduraali. Lääkäriä ei onneksi tarvinnut ootella kauheeti, en ois kestäny niitä kipuja. Epiduraali veikin sitten supistuskivut pois.

Nukuttua en saanut yhtään, ja puudute vei jaloista tunnon kokonaan, niin katetroimaan joutuivat. Jossain vaiheessa alkoi paineentunne tuntumaan, ja siinä tuntejen kuluessa siitäkin tuli aika sietämätöntä. Ja taas oksennutti.

10.50 olin täysin auki ja sain alkaa ponnistelemaan kun siltä tuntui. 12.00 lisäävät oksitosiinia ponnistuksen tunteen lisäämiseksi. Vatsa alkaa toimimaan. Ja ei se niissä kivuissa ja oloissa ollut lainkaan noloa. Pieni kuume nousi ja meinasi usko alkaa hiipumaan onnistunko lainkaan saamaan vauvaa pihalle. En vaan kestänyt yhtään niitä kipuja.

13.00 lääkäri tulee katsomaan voiko laittaa puudutetta kohdunsuulle, mutta lapsonen jo liian alhaalla. Jotakii rentouttavaa tippaa sain, bucobania. Ei tehoa. Epiduraalia mennyt siis koko ajan pumpusta, mutta ei se siihen paineentunteeseen auttanut enää yhtään.

Huusin suoraa huutoa, ja syntyhän se prinsessa vihdosta viimein 13.32. Oli se aika mieletön tunne. Helpotti kivut heti. Istukan tuleminen ei sitten tuntunutkaan missään. Tyttö oli 3335g.

Nyt ootellaan lääkäriä, että päästäisiin lähtemään kotia kohti! Ihana päästä kotiin vauvan kanssa!!
 
no niin, yritämpä sitten vaikka lasketun ajan kunniaksi kirjoittaa oman synnytys kertomukseni tänne... :D

elikkäs torstaina 30.12.2010 aamulla 5 nousin vessaan pissille. Rupesin pyyhkimään ja kallistin toiselle lonkalle että yletän :D niin lapsi vettä lirahti n. 1,5dl, huutelin siinä miehelle että nyt ei tainnut enää pissiä olla mitä pönttöön lirahti.
Soittelin sitten synnytyssaliin, josta antoivat ohjeeksi tulla kunhan keretään ja kunhan ollaan syöty aamupalat ja laiteltu itsemme valmiiksi. Annoin miehen vielä nukkua, muttei sitä enää nukuttanut. 

45min päästä alkoi selässä tuntua lievää kipua ja kovettumista eli klo 5:45, tiesin heti niiden olevan supistuksia koska ei ole ennen ollut sellaista tunnetta. Aloin kellottamaan niitä ja ne tulivat tasaisesti 7min välein ja kovenivat pikkuhiljaa. Kivuliaita supistukset alkoivat olla klo 6:30. Supistukset kun alkoivat, käskin miehen nousta ylös syömään, suihkuun ja koirien kans ulos. 

Miehelle tuli tässä vaiheessa paniikki ja sanoi että tilataan ambulanssi, mutta kehoitin vain miestäni reipastumaan ja tekemään tarvittavat hommat että keretään omalla autolla, koska hätää ei ollut oikeasti vielä. Sitten mies väitti ettei kipuni voineet olla supistuksia kun olin niin hyvässä kunnossa, vaikka jo jouduin hengittelemään ja nojautumaan johonkin seinään tms. mutta kipua kuitenkin sieti vielä hyvin.. :D sanoin sille ettei se voi tietää mitä tunnen ja että sen pitää kuunnella mitä sanon ja tunnen ja ottaa ne tosissaan. 

Kerkesinpä muuten pestä 30min pika pesun lapsivedestä kastuneita alushousuja 3kpl ja yhdet kolitsit ja laitoin ne kuivumaan, lisäksi tiskasin ja laittelin sairaalakassiin tavaroita mitä tuli mieleen.

sitten mies sai tehtyä hommansa ja olikin jo tunne että pitää lähteä... 

sairaalalla oltiin 8:25 ja menin heti käyrille. supistuksia tuli jo 5min välein ja olivat jo tosissaan kipeitä, mutta kun puristin tiukasti sängyn laidasta kiinni ja pidin silmät kiinni ja puhaltelin niin kipua sieti vielä kun tiesin kivun menevän nopeasti ohi. 

ekan kivunlivityksen sain 9:20 lämpöpusssukat selälle. suoli toimi kyllä hyvin ihan itsestään varmaan 6 kertaa ainakin kunnolla.. Ei ollut loppuvaiheessa yhtään kivaa käydä kakalla kun kivut olivat niin kovat että roikuin vain seinässä olevassa kahvassa kiinni että pysyin pöntöllä :D mutta edelleen kestin kipua. 10:37 menin lämpimään ammeeseen tunniksi kylpemään, mutta loppuvaiheessa sekään ei tunnu hyvälle enää vaan lähetään synnytys huoneeseen.. lisäksi olin jo melko väsynyt siellä. 11:37 laitettiin kaksi aqvarakkulaa selkään ja se sattu ihan prkl:sti, enemmän ku supistukset. Kipu lieveni vain selästä ja siirtyi lantiolle ja alavatsalle pahempana. Mies lähti tässä vaiheessa kaupungille ja minä rupesin syömään. supistuksen aikana ei tahtonut mikään pysyä kädessä... joten täytyi keskittyä hyvin myös syömiseen :D  Huono olokin alkoi olemaan jo supistuksien aikana.  12:51 olin niin väsynyt että oli pakko päästä pitkälleen joka pahensikin kipua entisestään ja supparit tulikin 2-3 min välein. olo oli ihan kamala ja pahensi oloa kun tiesin miehen vaan kaupungilla olevan mutta luotin siihen ettei se enää ole siellä kauan... yksin en voinut olla enää hetkeääkään kun koski niin paljon selkään ja todella toivoin että mies jo olisi tullut, kokeiltiin ilokaasua josta ei ollut apua. 13:20 sain kodunkaulan puudutteen ja kohdunsuu oli 6cm auki. 13:30 kohdun suu 8cm auki eikä puudute auttanut. Laitettiin kanyyli käteen että laitettas spinaalipuudute, mutta klo 14 kohdunsuu oli täysin auki eikä spinaalia ehditty kuin harkita ja sain ruveta ponnistamaan klo 14:10 pää pilkähti eka kertaa ulos ja klo 14:18 syntyi mun oma poika.

Supistukset olivat hirveitä, huono olo pahensi tilannetta kun ei voinut keskittyä hengityksiin joka aiheutti sitten sen että kaikki lihakset jännitty ja hengittäminenkään ei onnistunutt vaan meinas taju lähtee... kun sain alkaa ponnistamaan, joka tuntui ihan hirveeltä kakka hädältä niin kivut helpotti... ainut että synnytys kanavan venyminen ja emättimen suun venyminen toki aiheutti vähän inhottavaa kipua, mutta kipu oli sellainen että äkkiä piti saada ponnistaa ulos. pää kun tuli pihalle, sain hetken levähtää, tuli ihan tyhjä olo. sitten ponnistinki tosi kovaa ja karjuin ku uros leijona että sain voimaa ponnistamiseen. Ponnistinki molemmat hartiat yhtäaikaa ulos. 14:33 jälkeiset.  toisen asteen syvä ja lyhyt repeämä tuli joka ommeltiin.

Synnytyksestä jäi positiivinen kuva, voisin uudelleenkin synnyttää, mutta en heti ens viikolla :D pahin oli tosiaan viimeinen tunti avautumisvaiheessa kun kivut oli kovimmat, paras apu oli selän hieromisesta supistuksen aikana, joka vähä rentoutti. Ja miehestä oli paras apu silloin kun supistus tuli. 

Sairaala kassiin en olisi tarvinnut mitään muuta kuin mp3 soittimen ja hygienia välineet. Ja liivin suojuksia. Ehkä puhtaat vaatteet, muttei nekään likaantuneet matkalla niin samat vaatteet päällä pois lähdin. 

Osastolla vauva piti herättää syömään 3h välein sokeri seurannan takia, joka oli hyvällä tasolla koko aika. Sitten vähä pilirubiini arvot kohos, mutta laskivat itsestään. Maitokin nous rintoihin kotiinlähtö päivänä. Muttei maitoa ihan tarpeeksi tule vieläkään, välillä annetaan lisämaitoa pullosta. Niin ja mitään ei kerenny kyllä tekemään osastolla ku syömään nukkumaan ja tuijottamaan vauvaa.. Nukkuminen jäi tosi vähälle, enkä raskinu viedä lasta hoitajille... ja nyt se kostautuu mulla väsymyksellä.. Mutta pikku hiljaa alan saada uni velkaa pois päiväunilla. Meidän poika on erittäin kiltti, ei itke kuin silloin kun on tosi hätä. Aivan ihana mussukka.

Muuten kyllä on tunteet pinnassa. Kotiin ajettaessa itketti kun puissa oli lunta ja kun sain oman lapsen kotiin. Kotona itketti kun sain käydä omassa vessassa pissillä. Ja ihana vaalealeipä... olenpa syöny melkein paketin päivässä!!! :D  

Lapsivesien lorahteluun paras keino oli se kun laitto vauvan vaipan housuun ettei housut kastu.. siteistä ei ollut mitään apua. 

jospa tässä nyt olis kaikkea mahdollista synnytyksestä.

avautumis vaihe: 7h:40min
ponnistus vaihe: 8min
jälkeiset: 15min
yhteensä 8h3min

veren hukka 400ml

pojan paino 3710g
pituus 51cm  

niin ja 3.1.11 päästiin nyytin kanssa kotiin.
 
28.12.2010 Kotosalla kattelin telkkaria ja ensimmäinen kivulias supistus iski klo. 16. Katoin kelloa mielenkiinnolla et jos tulee toinen niin kauanko menee. No 10 min niin iski toinen selkää raastava supistus. Siitä alko 5 min välein tulee ja päätin odottaa 2 tuntia, kun ne kuitenki menee ohi jos lähetää sairaalaa. Ukko oli maalaamassa makkaria ja oli menossa pesee pensseleitä ja vaihtaa isompaa ku vilkas olkkarii sohvalle missä kiemurtelin tuskissani ja kysy että lähetääkö. Kello oli 18 ku sanoin et mennää vaa. Mutta muistinpa että pyykit pitää laittaa kuivumaa eikä sitä sairaalakassia oltu pakattu ku 9 päivää oli laskettuun aikaa ja "onhan täs viel aikaa"!! :D

N. 18.40 lähtii ajaa kotkaa päin ja supistuksia tuli aika lailla tarkkaa 2 min välein. Kun päästii sairaalaan niin katottii pissa ja kaikki oli kunnossa, ja hoitaja katto missä jamassa min kohdunsuu on. Se oli niinkin paljo ku 7cm auki, ja suoraa salii missä sain ilokaasua supistuskipuihin... ei tullu ku paha olo siitä niin mieluumin odottelin spinaalipuudutusta. Ku puudutuksen sain niin kaikki supistus kivut lähti ja ah mikä ihanan raukea olo tuli. Kätilö sano että kalvot voitas puhkasta kohta niin päästää eteepäin, mutta ku tilauksesta ne puhkes itestää ja vedet lorahti pihalle.

Vielä odoteltii sitä ponnistamisen tarvetta hetki. Kun se sit tuli niin kätilö katto kohdunsuun tilanteen. 1,5 cm niin pää on pihalla. No ei kun ponnistamaan. 20 min kesti ennen ku poika oli ulkona ja äitin sylissä. Ja 5min niin loput roinat oli pihalla. Sain ihastella miehen kanssa pientä ihmettä ku kätilö tikkas paikat kuntoo. Pojalla oli napanuora kaks kertaa kaulan ympärillä, mut se ei vaikuttanu mihinkää ku se oli niin löysällä ja nuoralla oli pituutta 80 cm.  :D

Olo oli aika epätodellinen ku se mikä oli hetki sitte mahassa, niin onki yhtäkkiä kainalossa. <3 <3 <3

Poitsu paino 3490g ja pituutta oli 50 cm.
1. vaihe 5h55min 2.vaihe 20min 3.vaihe 5min
Koko synnytys 6h 20min

Kotii päästii 31.12.2010.
 
Maanantaina 3.1 olin ihan kunnossa, kävin leffassa, syömässä kaupungilla jne. Yöllä kun menin nukkumaan klo 12 ja olin maannut valveilla noin minuutin alkoi supistukset. Ja juu, mulla ei ole ollut mitään supisteluja aikaisemmin mutta ei ollut yhtään epäselvää mistä oli kyse. Ne sitten jatkuikin säännöllisinä ja kipeinä koko aamuyön, istuin vaan vessassa altaaseen nojaten ja voin huonosti. Vedin ohjeiden mukaan pari panadolia mutta niistä ei juuri apua ollut. Mulle sanottiin vaan, että soita kun kipu tuntuu myös selässä (jota ei koskaan tullut :).

Aamupalan yritin syödä ja yhdeksän aikaan lähdettiin taksilla päivystykseen. Siellä kätilö sanoi, että vesi puoli yhdeltä aamulla ei ollutkaan lapsivettä (?) ja että en ole paljoa auennut. Että jos siltä tuntuu voin mennä kotiin.

Päädyimme klo 11 uudelleen tarkkailun jälkeen jäädä kuitenkin päivystykseen, sillä kotona mulla ei olisi ollut mitään kummempaa kivunlievitystä ja suoraan sanottuna supistukset 5 min välein + nukkumaton yö takana + yksin kotona ei kuuulostanut kovin houkuttelevalta yhtälöltä. Jotta saisin nukutuksi supistuksilta sain tujakkaa särkylääkettä. Sen avulla nukuin joka supistuksen välin parin tunnin ajan...todellista torkkumista siis :) 

Päivystyksessä oltiin siis iltaan. Miehen kanssa istuttiin jossain tv-huoneessa ja olin ihan sairaan kipeä, supistusten väli oli pienempi kuin itse supistusten kesto. Lapsen sykettä mitattiin useaan otteeseen.  Välillä tuntui siltä, ettei ole mitään järkeä jos tollaisissa kivuissa ei homma edes etene. 

Siellä siis istuskeltiin ja muistan sen Pacific-jakson tosi hyvin :) Kymmenen maissa mieheni kävi pyytämässä, josko joku tulisi katsoman missä mennään. Kun näin sitten joskus tapahtui käsky synnytysosastolle kävikin samantien. Kuulin, että siellä oli ollut niin täyttä ettei senkään takia päästy "turhan aikaisin" lähtemään.

Olin osastolla jo niin poikki valvomisesta ja supisteluista (reilu 22h takana) että kaikkien suunnitelmien vastaisesti otin epiduraalin ja se olikin koko päivän parasta tavaraa :) Lapsivedet tuli vasta kun kalvot puhkaistiin. Itse ponnistusvaihe kestikin sitten vaan 10 min, eli kun paikalle päästiin ja puudutus oli hoidettu ei hommassa kauaa mennyt. 

Syntymäpäivä 5.1  on aika hyvä, Pojalla on aina vapaata juhlien jälkeen :)

Jälkeenpäin kipukin on unohtunut, kummallista vaikka sillä hetkellä tuntuu siltä, ettei kipeämpää asiaa maailmassa voi olla.

Kauan se siis kesti mutta kannatti. Tunne siitä eteenpäin on ihan käsittämätön. 

Vinkki: Mulla ainakin epiduraali aiheutti kutinaa jaloissa ja pohkeissa. Kun itse ei saa kauheasti liikuskella kannattaa varata jotain rasvaa mukaan, jota avustaja voi sitten levitellä.

Ja koska itse ei mistään mitään muista tai tajua on ihan kiva että sairaala antaa ennen kotiutumista tarkan koosteen siitä, mitä missäkin vaiheessa tapahtui. Siitä sitten voi todeta kuinka pihalla tulikaan oltua. :)
 
9.1. Aamupäivällä hyvin nukutun yön jälkeen klo. 10.30 meni vedet kun heräsin vessaan, lorisi oikein lattialle. Vessassa laitoin paksua sidetta housuihin. Soitin sitten synnärille ja sieltä sanottiin että jos ei supistuksia kuulu niin näytille klo. 18.

Sitten ooteltiin muutamia kipeitä supistuksia tuli pitkin päivää mutta ei säännöllisesti ja saattoi olla tuntikin välillä väliä.
Klo. 18.00 mentiin sitten käymään näytillä ja laitoivat käyrille. Puolen tunnin aikana piirtyikin kolme supistusta ja olivat kipeitä. Vauvalla näytti olevat kaikki kunnossa. Sisätutkimusta eivät tehneet koska kun vedet menneet niin eivät halunneet lisätä tulehdusriskiä. Laittoivat kotiin supistuksia oottelemaan ja sanoivat että jos ei kuulu niin seuraavana aamuna käynnistetään.

Kotiin päästiin ja taas oottelemaan. Klo. 20.00 jälkeen selkeesti kipeitä supistuksia rupesi tulemaan mutta epäsäännöllisesti. Klo. 22 jälkeen rupese tulemaan 15-10 min välein. Kävin kuumassa suihkussa joka auttoi ja lämmitin kauratyynyä kaveriksi joka oli siinä vaiheessa aivan loistava. Klo. 23 rupes olemaan vielä kipeempiä 10-5 min välein Antti yritti hieroa vähän. Klo. 1.00 Supistuksia tuli  5min välein ja kivut oli niin kovat että lähettiin kohti synnäriä.

Synnärille kun päästiin niin saman tien käyrille jossa olin puolisen tuntia. Tehtiin sisätutkimus ja olin 2cm auki. Otin sen peräruiskeen ja vessaan tyhjentäytymään, samalla kävin suihkussa kun olin tosi kipee. Oksensin kun oli niin voimakkaita supistukset. Vaatteiden vaihto ja päästiin noin klo. 2.00 Antin kanssa varalepohuoneeseen oottelemaan avautumista ja sain kipulääkkeen kankkuun. Puolitti kivun ja pönttö oli ihan sekasin.

Noin klo. 4.00 soitin kelloa kun en enää kestänyt kipua ja oksensin, että saako jotain ja äkkiä. Kätilö teki sisätutkimuksen ja olikin jo 4cm auki. Eikun synnytyssaliin jossa oltiin noin klo. 4.30. Ooteltiin että lääkäri tulisi paikalle joka laittaisi epiduraalin, aika tuntui ikuisuudelta kun oli niin tuskaista. Kätilö ja kätilöopiskelija valmistelivat mua lääkäriä ootellessa ja taas oksensin kun oli niin voimakasta kipu. Heti kun epiduraalin sain niin olo helpottui, ihanaa kun ei sattunut, mutta tosi kova paineen tunne jäi supistusten ajaksi. Tässä vaiheessa ajantaju katosi kokonaan. Jossain vaiheessa tuli tosi kova ponnistuksen tarve supistusten aikana. Ja piti taistella vastaan. Jossain vaiheessa kivut meni yli että epiduraali ei auttanut ja anelin että eikö sitä voisi laittaa edes vähän lisää ettei sattuisi niin paljon. Kätilö kattoi tilanteen ja sanoi että nyt ollaan jo niin paljon auki että hän ei laittaisi ettei ponnistusvaihe kärsi. Klo. 8.00 Tuli lääkäri antamaan tippaan supistustalisäävää ainetta kun rupesi venymään synnytys ja puhkaistiin kalvot.

Ponnistamaan pääsin klo. 8.35 ja sattui ihan perkeleesti. Ponnistusvaihe rupesi venymään ja vauvan sydänäänet rupesi heikkenee niin vauhdittaakseen synnytystä leikattiin väliliha ja sitten rupesi tapahtumaan. Pieni prinsessa tuli maailmaan klo. 9.23.
Kivut loppui kuin seinään. Ja voi se tunne kun kuuli ja näki pikkuisen. Itku tuli ja helpotuksen tunne. Miehen kanssa itkettiin yhessä ja Antti ei halunna leikata liikutukseltaan napanuoraa. Sain pikkuinen rinnalla makaamaan ja kätilö opiskelija rupesi kursimaan minua kasaan.

Synnytyksen kokonaiskesto 9h 35min. Ponnistusvaihe 48min. Jälkeiset 7min.

Prinsessan mitat: Paino 3230g, pituus 48cm ja pipo 34cm.
Syntyi siis viikoilla 41+1 ja 10.1.2011. <3
 
9.1. tuli aamulla punertavaa vetistä vuotoa joskin aika vähän. Soitin synnärille ja sanoivat että jos tulee supisteluja tai enempi niin käy tarkistuttamassa. No vuoto sitten loppui eikä supisteluja kuulunut. Olettaisin sen sit olleen limatulppa.

10.1. tasan klo 1 yöllä tuli eka suppari joka kyllä aika vakuuttavasti kertoi että nyt se alkoi. Lapsi vedet lorahti ehkä 30min siitä. Synnäriltä sanottiin että tule kun et enää kotona kestä olla. Supistukset alkoi heti kerrasta melko kovina ja + - 5 min välein. Kävin suihkussa, pakkailin kamoja, datailin, soitin koira vahdeille ja pakkailin niitten kamoja samoja puuskutellen. Mies vei koirat sitten hoitoon ja lähettiin ajelemaan siinä 5 aikaan. Kotona olisin vielä voinut olla mutta ajattelin että on mukavampi matkustaa autolla kun ei ihan tee kuolemaa ja suppareiden välit kuitenkin tiheät.

Saavuttua olin 2cm auki ja suppareita tuli tasaisesti niin sain mennä lepohuoneeseen odottelemaan. Kuumavesi pusseja oli joita selässä pidin. Olin niin väsynyt ja kipea että supistuksen välit meni unen/tajunnan rajamailla. Liike olisi helpottanut kipua mutta olin niin väsynyt etten jaksanut kuin vessassa käydä. Oli pää ihan pehmeä vaikka mitään en ollut ottanut. Supistuksen jälkeen sitten oksensinn vedet/mehut ulos ja kun ei ollut enää mitä oksentaa tuli hikka. (kuulemma kun äiti hikottelee vauvalla on tukka ja olihan sillä)

Mulla ei jostain syystä ole kertomusta synnytyksestä tarkemmin muuta kuin jotain muutamia juttuja (siis kellon ajoista yms). Että olisikohan joskus 9 aikaan kun alkoi tuntua hirvea ponnistus tarve. Tilanne ei kuitenkaan ollut kuin joku 5-6 cm auki. Ponnistus tarpeen takia (supistusten laatu muuten muuttui tässä aivan toisenlaiseksi. Erinlainen kipu, mun mielestä jostain syystä tuli mieleen orgasmi? Mä en tiedä miten noi luonnon omat kipulääkkeet on saanu mut niin sekasin. :D) veivät sitten saliin jo.

Salissa olin ehkä max 7cm auki ja oli pakko joka supparilla ponnistaa. (voin muuten kertoo että ois se peräruiske kannattanut ottaa..ainut trauma mitä jäi oli se järjetön paskan määrä mitä näistä turhista ponnistuksista seuras..Ajattelin etten sitä tarvitse kun edellis pvä juossut vessassa ja sillon 1 kävin myös kakalla.) Siinä vaiheessa kätilöt olivat sen verta vakuuttavasti sitä mieltä että on pakko antaa en oiken tiedä mitä ne ees anto jonkun piikin kankkuun ja jotain nopeuttavaa lääkettä? En oikein ymmärrä tästä neukku kortistakaan että mitä ne oli.. Ainakaan en huomannut mitään vaikutusta. Myös kohdunsuun puudutus tultiin laittamaan ja kaikki nämä ilmeisesti liitty siihen että tulisi kovia puskemis kipuja turhaan? En tiedä mutta sen kohdunsuun puudutti joku "opiskelija" ja se haparoi siellä vaikka kuinka pitkään ja sattu. Mun mielestä siitä oli enemmän haittaa kun hyötyä..Supisti tavallaan koko ajan mutta lievemmin kun taas ilman kipu meni välillä pois. Että kuulemma olin epäonninen kun se ponnistus vaihe alkoi liian aikaisin. 

Viimein sit pääsin itse asiaan ja voi kessus! Ei varsinaisesti sattunut mutta kun pitää pää punasena ponnistaa ja mitään ei tunnu tapahtuvan niin usko meinasi loppua! Tuntu vaan että pää räjähtää ja kuulemma vähän väärää päätä ponnistinkin :D  Jaa..ruoka aika <3 jatkuu...
 
basura kirjoitti: Jaa..ruoka aika <3 jatkuu...
Aika pitkä syöttö siellä!! (täällä odotetaan kärsimättömästi jatkoa tarinaan :-)) 
 
Juu taitaa basura ottaa vähän pidemmän kaavan mukaan alkupaloineen päivineen - ei mitään kiirettä emoticon Menee oman vauvan syntymän odottelu huomattavasti nopeammin, kun on jotain muuta välissä, mitä odottaaemoticon
 
Meillä kävi näin...

maanantaina 10.1. menin äippäpolille kokokontrolliin klo 10. Vauva oli 4vko aikaisemmin kooltaan n.2.2kg. Nyt kokoarvio oli ultralla 3.4-3.5 kg ja päältä tunnustelemalla arvio oli 3.7-3.8kg. Olin äippäpolin lääkärin tutkimuksen mukaan auki 3cm mutta pää oli vielä ylhäällä. Sitten minulla oli myös alkavia raskausmyrkytyksen oireita. Olin toivonut alatiesynnytystä ja että ei päästettäisiin kovin isoksi vauvaa kun edellinen 4.1kg oli hiukan hankala synnyttää. Joten lääkäri kysyi haluatko jäädä heti laitokselle ja siirtyä synnytys saliin kalvojen puhkaisuun?? Apuaaa... oli eka ajatus kun en yhtään ajatellukkaan moista vaihtoehtoa. Noh..tokihan mä jään... Äkkiä soittelemaan isännälle joka oli koulutuksessa että nyt sitten tapahtuu..jossain vaiheessa että ala harkita lähtöä kotiin päin ja hoitaa koirat hoitoon ym..

Noin 12 menin synnytyssaliin ja käyrille, sisätutkimuksen seurauksena tuli muutama pieni supistus käyrille ja vauvan sydänäänet oli hyvät. 12.30 lääkäri tuli puhkaisemaan kalvot jotta synnytys lähtisi itse käyntiin sillä. Vedet lorisi oikein mukavasti ja lämpöisesti alle..ihan kuin olisi pissinyt housuun:) siinä piti sitten olla maaten koska pää oli ylhäällä vielä ja oli se napanuoran luiskahtamisvaara.

Noin klo 13 merkattiin synnytys käynnistyneen kun alkoi säännölliset supistukset. sanottiin että nyt odotellaan n. 2h josko itsestään supistukset voimistuisi ja vauva tulisi alaspäin. Klo 15 sain oksitosiini tipan vauhdittamaan supistuksia. Soittelin hädissäni miehelle että oletko jo matkalla että kohta alkaa tapahtuu ja alan tarvii sua täällä.
Supistukset voimistu kokoajan ja tiheni. mies ennätti viideksi laitokselle ja silloin aloin olee tosi kipee. Tutkimuksia tehtiin harvakseltaa ja aina oli tulos että auki vain 2cm ja edelleen pää oli ylhäällä (-3cm) tämä tulos oli siis kokoajan kun en muistanu tonne väliin kirjoittaa.
Siinä sitten makoilin kun ylös en saanu nousta. kärvistelin siis maaten siitä 12 asti supistukset koveni ja tuli 2min välein mutta ei tulosta. Aina supistuksen aikana vauvan sydänäänet heikkeni. Lääkäri tuli ottamaan vauvan päästä verikokeet jotta nähtäisiin vauvan vointi paremmin (ns.ph arvo) ja tiedettäisiin voidaanko odottaa. Eka mittaus oli hyvä., eli odotellaan...
Ilokaasua en suostunut ottamaan kun viimekerralla siitä aloin voida niin pahoin. n.klo 19 sain piikit molempiin reisiin kun en kestänyt enään maaten niitä kipuja, 20min ooteltiin ja ei auttanut. kätilö alkoi valmistelemaan epiduraali-puudutusta  ja sain sen n.klo 19.40..oih miten ihana olo oli hetkessä. kaikki kivut läks ja olo oli ihan uskomaton ja meinasin aivan nukahtaa mutta sitten lääkärit tuli taas tekemään sitä verikoe juttua kun säännöllisesti sydänäänet heikkeni. tämä toinen mittaus sitten olikin huononpi ja vauvalla ei siis kaikki ollut hyvin. Tekivät vielä tutkimuksen ja olin vain 4cm auki ja pää edelleen siellä -3cm. kaksi lääkäriä tuumasi ja tekivät 20min kiireellisen sektio päätöksen.
 Siinä itku purskahti kun olin niin kovasti toivonut alatie synnytystä mutta eihän sille voinut mitään kun kyse oli vauvan turvallisuudesta. Vauva ei olisi kestänyt odottaa ja ei olisi jaksanut synnytystä!
Sektio päätöksestä n. 20min olin leikkaussalin pöydällä ja kovaa vauhtia alettiin "repii" mua auki. n.5min kuluttua leikkauksen alkamisesta vauva rääkäisi ja syntyi klo 20.53.
Puudutukset eivät ehtinyt kunnolla vaikuttaa ja tunsin kun avasivat ja "repivät vauvan ulos. Sitten tikkauksessa hornasin ja välillä heräsin kysymään että montako sataa tikkiä sinne laitetaan kun kestää?
mies oli lähtenyt kätilönkanssa vauvaa mittailee ja tuli sitten heräämöön mun seuraksi.

Tyttö oli 49cm ja painoa oli 3270g pipo 37cm 8 pisteen tyttö.

Tämmöinen tarina oli minulla.
 
Takaisin
Top