Synnytyssuunnitelmat

HK

HK

Jostain jotain jo tietävä
Taidanpa aloittaa ihan uuden ketjun tälle aiheelle, kun en muista että tästä olisi aiemmin ollut juuri keskustelua. Me kun ollaan ilmoittauduttu tuonne Kätilöopiston Haikaranpesään synnyttämään, niin tänään oli ohjelmassa henkilökohtainen synnytyssuunnittelu yhdessä kätilön kanssa.

Onkohan teille muille ollut vastaavaa tarjolla? Siis noin tunnin keskustelusessio, jossa käytiin läpi omia pelkoja, odotuksia, toiveita ja kysymyksiä lähestyvän synnytyksen ja imetyksen suhteen. Kaikki oleellinen sitten laitettiin paperille ylös ja jäi sinne odottelemaan sitä hetkeä kun tullaan vihdoin valmiina tositoimiin. [:)]

Näin ensisynnyttäjänä en tietysti osaa kovin tarkkaan toiveita esittää, mutta seuraavat asiat listattiin:

- avautumisvaiheessa ammeen käyttö kivunlievitykseen ja rentoutumiseen jos mahdollista (ammehuoneita vapaana, ei tulehdusriskiä tms.)
- toiveena mahdollisimman kevyt kivunlievitys, mutta tarvittaessa kaikki mahdolliset keinot käyttöön jos ei muuten tunnu jaksavan
- liikkuminen ja aktiivisuus synnytyksen aikana niin paljon kuin mahdollista (mahdollisuuksien mukaan pystyssä ja jalkeilla niin paljon kuin kykenee)
- ponnistaminen ja itse synnytys sängyllä, mutta avoin kokeilemaan muitakin asentoja (esim. jakkara) jos siinä vaiheessa siltä tuntuu

Nuo siis olivat tämänhetkiset tunnelmat, mutta halusin kirjatuksi, että olen valmis kokeilemaan mitä tahansa. Yhdellä ja samalla rannekkeella kaikki huvilaitteet kun kerran sinne joudutaan [;)]

Imettämisen toivon onnistuvan, ja aikomuksena olisi imettää voimassa olevien suositusten mukaan jos vaan sitten itsestä (oma vauvan yksilölliset tarpeet huomioon ottaen) fiksulta tuntuu.

Sitten meiltä myös kysyttiin, onko OK jos sattuukin kohdalle mieskätilö ja saako olla kätilöopiskelija mukana jos sellaista apua olsi tarjolla. Molemmat on meille ihan okei, vaikka tuo miespuolinen kätilö tietty olis aika erikoista... jotenkin vaikea kuvitella, mutta mikäpä minä olen ketään syrjimään. Täytyy olla kutsumusammatti jos noin epätavallisen vallinan on mennyt tekemään! Opiskelijoista olen kuullut hyvää, eli ei mitään sitä vastaan jos joku sellainenkin sattuisi avuksi tarjoutumaan.

Olisi kiva kuulla oletteko muut miettineet miten paljon toiveita tulevan synnytyksen varalle.
 
Meillä täällä takapajulassa oo vielä kuultukaan mistään henkilökohtasesta synnytyssuunnitelmasta! Eikä oo jakkaroita tai kiikkustuoleja tai vesisynnytystä, ei sitten mitään muuta ku se sänky jonka saa istuvaan tai makaavaan asentoon ja kaikkee siltä väliltä. Ja se on sitten siinä. Minä olen sitten mielessäni ihan issessein suunnitellut jotakin H-hetkeä varten. [/align] [/align]Yritän psyykata itteäni kestämään kipua. Treenaus on helppoa koska kohellan mennä joka päivä kotona ja pihalla itteäni kolhien ja aina kun sattuu niin hengitän ja hoen että "no pain". [:D]  Pelkään näet että annan kivulle vallan lietsoa itseni paniikkiin ja yritän siksi valmistautua siihen erilaisella ajattelutavalla. Kuten lekurikin mainitsi, sitä ei ole pakko ajatella kipuna, vaan voi esim. ajatella lihasten liikkeenä, kuten hauiksen pullistamista.[/align] [/align]Miestäni olen pyytänyt pitämään mielessä ne parit hengitysohjeet jotka kuulimme, ja muistuttamaan minua hengittämään oikein, koska tod. näk. unohan ite ne ohjeet siinä tilanteessa. [/align] [/align]Lisätoiveena sanoin hänelle että jos alan panikoimaan niin sanoisi minulle ihan vaan yksinkertasesti että "Kyllä kaikki hyvin menee". Huomasin nääs monasti tässä raskauden aikana toivovani että hää ois ottanu mut syliin ja sanonu noi sanat. No eihän hän sitä taas ollenkaan ymmärtäny! Sano vaan että "No tottakai kaikki menee hyvin". Minä sitten siihen että "Niin mutta sun PITÄÄ SANOA se mulle siellä". Ja mies: "No miks pitää, kylhän sä tiedät että kaikki menee hyvin, siel on lääkärit ja kaikki ja...". Ja taas meinas tulla tappelu! Ja minä aloin kiljumaan että "Nii mutta kun mä haluun kuulla noi sanat!!! Sano ne mulle siellä jotta en unoha! Ne RAUHOTTAAAAAAAAAAAAAAAAAAA mua perkele!!!!!" [:D][/align] [/align]Ja ite yritän muistaa pyytää että laittavat sen sänkyhökötyksen istuvaan asentoon, kun oon kuullut monelta taholta että se auttaa, ihan yksinkertasesti jo maan vetovoimankin takia. Niin että kokeillaan sitä nyt sitten.[/align] [/align]Kivunlievityksestä tiedän että mulla on vaihtoehtoina epiduraali ja joku toinen, josta en tiedä sen enempiä. Ilokaasua eivät suosittele. Mä oon aikoinani kyselly näistä ja kun sillon sanottiin että elähän nyt hötkyile, ni en nyt sitten hötkyile. Jos eivät ite kerro enempiä ni olkoot sitten, ja kyselkööt ja yrittäkööt mulle selitellä sitten siinä kun karjun synnytyssängyllä [;)][/align] [/align]Näillä eväillä siis ollaan menossa. Vähän tuntuu ku menisin soitellen sotaan, mutta eipä sitä kai koskaan voi ikinä tarpeeksi valmistautua, ja aina tulee muutoksia tai mutkia matkaan. Toivon luonnollista synnytystä mahollisimman vähillä kivunlievityksillä. Mutta katotaan siellä sitten mitä kestän ja mitä en. En ehkä kuitenkaan pure itse napanuoraa poikki ja syö istukkaa, mutta muuten eläimellistä menoa lienee luvassa!  [:D][/align]
 
Mulla on tosi samanlaiset toiveet kun HKlla. Itse toivoisin etten siihen sängylle joutuisi ollenkaan vaan jaksaisin liikkua mahdollisimman pitkään ja sitten jakkaralle kokeilemaan. Jorvissa myös kerrottiin että ammeeseen on syntynyt joitain vauvoja mikä kuulostaa kivalta ajatukselta. Mutta tarvittaessa tosiaan ihan kaikki kamat käyttöön niin sanotusti [:D] En vielä tiedä miten tulen kestämään kipuja joten sen näkee sitten vasta tositoimissa mitä piikkejä ja letkuja tarvitaan.

Ja vielä siitä piti mainita ettei meilläkään ole ollut minkäänlaista virallista synnytyssuunnittelua, nämä on vaan omia ajatuksia mitä olen omassa päässäni pyöritellyt.
 
Ei meillä täällä TYKS:n osalta ole mitään puhettakaan ollut synnytyssuunnitelmasta! Hienolta kuulostaa, että vielä tällaisiakin järjestetään [:)] Sitten kun tositilanne on päällänsä niin ilmeisesti siinä tuskissani yritän jotain kivunlievitystä saada; toivottavasti muistan mitä olin mielessäni ajatellut siinä vaiheessa.

Mahdollisimman pitkään pyrin toki pysymään liikkeellä ja jumppapalloa tulee varmaan käytettyä.

Ilokaasu on ainakin ollut mielessä, mutta luulenpa että tuo maski-hengitys aiheuttaa mulle suunnatonta ahdistusta ja näin migreenipotilaana en oikein tiedä miten mahtaa tuo erikois"hapen" hengitys vaikuttaa...voiko siis tuoda tällä hetkellä talviunessa olevan migreenin takaisin?

Epiduraali on sitten se toinen. Muita en ajatellut, koska saimme perhevalmennuksessa vinkin, että tämä amme on ainakin ollut poissa käytössä jo jonkin tovin, kun neukkutädin viime kerran käynnillä synnärillä, amme oli tungettu täyteen jos jonkinlaista roinaa...eipä ole kovin houkuttelevan kuuloista.

Ponnistaminen sitten sängyllä, luulen että itselle toimii selän vuoksi parhaiten tämä vaihtoehto.

Kätilönä toimikoon mies tai nainen, kunhan vauva saadaan ulos [:)] Gynekologit on aina olleet naisia, mutta kuten siskolleni sanoin, ettei siinä synnytysvaiheessa ole väliä kuka siinä "tsemppaamassa" on (tosin, kokemusta voi olla vain naiskätilöllä [;)]), joten se nähdään sitten.

Opiskelijoista sen verran, että ainakin näissä suuremmissa synnytyssairaaloissa voi olla suurikin joukko opiskelijoita tulossa katsomaan jos kysytään saako tulla. Vinkkinä sainkin, että voit sanoa että pari-kolme opiskelijaa voi tulla ettei sieltä ryntää 10 hengen ryhmä tuijottamaan kuin luonto-ohjelmaa konsanaan. [:D]
 
noista kätilöistä sen verran että esikoista kun synnytin niin mulla oli mies kätilö.Ei ole mitään pahaa sanottavaa päin vastoin, oli työnsä osaava ja keskittyi kyllä ihan täysillä minuun[:)] sanoikin että olen täällä vain sinua varten[:)].Eikä sitä tosiaan siinä synnyttäessä edes huomaa onko siellä mies vai nainen, on kyllä ihan muut asiat mielessä[;)]
 
Mulla ei ihan hirveitä suunnitelmia ole, jotenkin tuntuu niin pöllöltä tehdä suunnitelma kun sitten sanotaan että et voi tietää miten se synnytys menee ja en muutenkaan voi todellakaan tietää yhtään mitään koko hommasta kun esikoista meen pykäämään. Mutta hyvähän sitä on vähän miettiä mitä ei todellakaan halua ja mitä toivoo mahollisuuksien mukaan. Mulla on tähän mennessä:

-Ei mitään opiaattipohjasia lääkkeitä vaikka meinais henki mennä (esim. petidiini). En tajua miten niitä edes enää annetaan.
-Ei aquarakkuloita. Henkilökohtanen kauhistus.[:D]
-Kyllä peräruiske heti kun tuun sairaalaan. En halua uhrata yhtään ajatusta sille että paskonkohan nyt ponnistaessa sänkyyn.[:'(]

Muutenkin taitaa epiduraali- tai spinaalipuudutukset olla ainoot mitä hyvillä mielin suostun käyttämään. Ilokaasua ei Jyväskylässä enää käytetä ollenkaan.

Sain vasta ihan nyt tietää ettei oma äiti ole käyttänyt mitään kivunlievitystä 3 lapsensa synnytyksissä, se kyllä tsemppas :D Ei ollut kuulemma mikään aatteellinen homma, ei vaan tarvinnut. Mummulla sama juttu (vaikka eihän ne kivunlievitys-systeemit oo ollut ollenkaan näin kehittyneitä sillon..). Kyllä tsemppas, siltä pohjalta lähetään![:D]
 
Muistelinkin että tuo henkilökohtainen suunnittelukerta on jotenkin erityistä Haikaranpesälle (ja ilmeisesti yksi syistä joiden vuoksi on niin haluttu synnytyspaikka). Mutta hei, eihän mikään estä tekemästä näitä omia suunnitelmia! Ja jos arveluttaa muistaako synnytyksen tuoksinnassa enää kaikkea mitä on aiemmin pohtinut, niin sitähän voisi tehdä itselleen sairaalalaukkuun sellaisen muistilistan kysymyksistä ja toiveista.

Jasmiini: Kiitos tuosta vinkistä, että voi yrittää ajatella synnytyskipua lihasten liikkeenä! Kuulostaa loogiselta, täytyy varmaan yrittää kokeilla. Tuosta sänkysynnytyksestä sain kätilöltä sen verran lisäinfoa, että tosiaan istuva/puoli-istuva asento on se kaikkein yleisin synnytysasento sängyllä, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Hän selitti, että esim. joissain tapauksissa voi olla helpompi synnyttää kylkiasennossa, että häntäluu antaa paremmin myöten ja vauvalla on enemmän tilaa tulla ulos. Joskus siis tuollaisessa puoli-istuvassa asennossa häntäluu voi kuulemma olla kääntyneenä niin, että rajoittaa ulostulotilaa ja tekee synnyttämisestä vaikeampaa.

Camsu: Minäkin mietin tuota vesisynnytystä yhtenä vaihtoehtona, mutta sitten kuitenkin tulin siihen tulokseen, että ehkä mieluummin haluan pois altaasta kun pitää alkaa ponnistamaan. Ihan vaan näitä kaikenlaisia kakkakertomuksia kuulleena ja lukeneena ajatus ulostevedessä lillumisesta (saati sitten siihen synnyttämisestä) ei oikein houkuttele... [:D] Ehkä oon vaan ennakkoluuloinen, mutta siltä tuntuu nyt.

Pumpuli82: Tosta ilokaasusta myös juteltiin kätilön kanssa. Sanoin että olen valmis kokeilemaan, mutta olen kuullut että joillekin siitä tulee huono ja "känninen" olo, ja haluaisin kyllä pysyä itse skarppina omassa synnytyksessäni. Tähän kätilö vastasi että hekään eivät tietenkään toivo sekavaa synnyttäjää, joka ei pysty keskittymään ohjeisiin [:)] Monille kuulemma auttaa sekin, että annetaan aluksi maskin kautta ihan vain happea. Se sitten muistuttaa hengittelemään oikein (ja toki puhdas happi on tujua tavaraa itsessäänkin). Siitä sit voidaan pikkuhiljaa nostaa ilokaasun ja hapen sekoitussuhdetta (alussa esim. 20% ilokaaasu /80% happi jne.) ja tarvittaessa ottaa takapakkia jos alkaa olla liian pöpperöinen olo. Tuo kuulosti musta oikein fiksulta, ja aion varmasti kokeilla itsekin. Ilokaasun käytössäkin on siis eri "asteita" ei tartte vetää koko lastia kerralla henkeen.

En tiedä miten itsestään selviä juttuja teille muille nämä on ennestään, mutta itelleni ainakin oli uutta tietoa just nää yksityiskohdat. Lisäksi saatiin hyvä vinkki jo kotona tapahtuvaa kivunlievitystä varten ja avuksi myöhemmin imetykseen. Eli sellanen esim. mikrossa lämmitettävä jyväpussi kuulemma kannattaa hankkia. Lämmitetty pussi kipukohdan päällä voi auttaa pysymään kotona pidempään ja tosiaan sitten synnytyksen jälkeen siitä voi olla apua kipeisiin ja turvonneisiin rintoihin.

Noista opiskelijoista vielä: tuossa mitä meiltä kysyttiin oli siis kyse vain yksittäisestä kätilöopiskelijasta, joka tekee harjoittelua kesällä Kättärillä. Ei tuo luontodokkari-fiilis kyllä kuulosta kovin houkuttelevalta meikäläisestäkään!

Niin ja sellainenkin vielä tuli varmistettua, että entäs jos mies on vaikka just käymässä terassilla kun lähtö tulee ja saapuukin synnärille vaikka parin bissen maistissa... [:D] No, eivät onneksi ole turhan tarkkoja tässä, monenlaista tyyppiä on kuulemma nähty. Kunhan käyttäytyy korrektisti henkilökuntaa ja synnyttäjää kohtaan ja on siinä kunnossa ettei henkilökunta joudu hoitamaan isää, niin on ihan tervetullut. Tietenkään mitään kaatokännejä haluakaan siinä vaiheessa edes harkita, mutta kun ei ole aiempaa kokemusta noista synnytyssairaalaoista, niin mietitytti miten nipoja ovat tuollaisessa asiassa.

Kaikkea sitä tuleekin mietittyä, mutta eipähän nyt tarvi tuostakaan murehtia... [:D]

Edit: puuhastelin tossa tekstin kirjottamisen välissä jo muuta, niin ehti päivänkakkara ja muiiakin kommentoida ennen kuin sain lähetettyä. Juu, tuo peräruiske on kyllä kanssa muistettava, jos tuntuu että on tarvetta. Olinkin unohtanut jo koko asian.

Ja tosiaan tuntuu hassulta tehdä suunnitelmia, kun ei mistään voi kuitenkaan tietää mitään. Edes sitä, pääseekö synnyttämään siihen sairaalaan mihin on kuvitellut menevänsä (täällä on joskus niin tungosta, ettei Kättärille pääse, vaan "joutuu" menemään Naistenklinikalle tai Jorviin, jotka varmasti ovat hyviä paikkoja nekin, mutta omasta näkökulmasta kauempana ja tietenkin paikkoina täysin tuntemattomia). Mutta sitten taas jos kaikki meneekin hyvin (niin kun tietysti meillä kaikilla menee, vai mitä? [:)]), niin on ihan kiva olla jonkunlaiset suuntaviivat olemassa.
 
Voi miten kuullostaa mukavalta, että olette saaneet tehtyä suunnitelmia. Tai siis nimenomaan ootte miettiny sitä mitä haluaa kokeilla, tai ei missään nimessä halua! Vaikka kaikki ei "suunnitelmien mukaan" aina menekään [:)]
 
Itsellä ei oikein ole vielä mitään suunnitelmia. Syystä että... Vauva pötköttää perätilassa, eika suostunut kääntymään vaikka ulkokäännösyrityksessä käytiinkin. Sitten sain ajan lantion magneettikuvaan, joka tosin on vasta ensi viikon keskiviikkona eli rv 39+0. Sitten uusi aika äitipolille perjantaina (39+2) jolloin varmaankin sitten päätetään jotain synnytystavastakin. Sektio ei varsinaisesti houkuttele, mutta ei oikein alatiesynnytyskään [&:] Tosin eihän sitä tiedä, vaikka lantio ei laisinkaan sopisi alatiesynnytykseen. Kovin myöhäiseen ajankohtaan on mun mielestä tuo magneettikuva jätetty. Kätilö vaan meinas sieltä käännösyrityksestä lähtiessäni, että jos tulee lähtö synnytykseen ennenkun ehdin käydä koko kuvauksessa, niin sanon sitten vaan että vauva on perätilassa ja lantiokuvaan en oo vielä ehtinyt. Että teenpä tässä nyt sit suunnitelmia [8|] 
 
Lääkäreiden/kätilöiden/hoitajien sukupuolta en ole edes ajatellut! Taidan ajatella heitä enemmänkin juuri henkilöinä, en miehinä tai naisina. Vaikka useammin nais- kuin mieslääkärille olen jalkani levittänyt, mut ei miehistä ainakaan huonoja kokemuksia ole [:)]
 
Sunny82 rv 37+6
 
OYS:iin piti täyttää sellainen synnyttäjän esitietolomake, johon oli varattu kärpäsen paskan kokoinen rivi synnytystoiveille. Mä kirjoitin siihen vain "Katso liite!" ja lätkäisin nitojalla kiinni toivelistan. [:D] Toiveita ne kuitenkin vain ovat, yritän pitää mielessä sen, että synnytystä ei etukäteen käsikirjoiteta, se pitää elää.

Tällaisia toiveita kirjoitin:

- naistiimi: ei mieslääkäreitä tai -hoitajia muuta kuin todellisessa tarpeessa, kun naispuolista ammattilaista ei ole saatavilla.
- ei opiskelijaryhmiä synnytykseen. Yksittäiset kätilöopiskelijat ovat ok.
- Tavoitteena mahdollisimman luonnollinen ja pehmeä synnytys, jossa synnyttäjällä on aktiivinen rooli
- Synnyttäjä toivoo mahdollisuutta liikkua, vaihdella asentoa, käyttää ammetta jne. tarpeen mukaan
- Lääketieteellistä kivunlievitystä (esim. ilokaasu ja epiduraali) saa tarjota, mutta ensisijaisina kivunlievityskeinoina pehmeämmät keinot, esim. hieronta, amme jne
- Suolentyhjennys, mikäli sitä ei ole kotona itse tehty
- Toiveena mahdollisuus valita synnytysasento itse (esim. pystyasennossa), mikäli lapsen ja äidin vointi sallii sen. Ei mielellään selällään synnyttämistä
- Välilihan leikkausta ei saa suorittaa kuin pakollisessa tarpeessa, jos on ison repeämän vaara tms.

Mielestäni nämä ovat nyt ihan realistisia toiveita ja näin monessa paikassa jo muutenkin menetellään. Kirjoitin toiveet ennen kuin olin kuullut, millaista synnyttäminen on nykyään sairaaloissa, ja tuolloin minulla oli vielä aika karmea kuva asiasta: että pitää koko ajan maata lähes sidottuna sänkyyn, lapsi väännetään maailmaan selällään, välilihaa leikellään vähän turhankin herkästä jne.

Onneksi synnytysvalmennuksessa sain lisätietoja oman sairaalan käytännöistä ja äitinikin osasi kertoa, kuinka suuri muutos käytännöissä on ollut vuosina -85-98, jolloin hän on meidät lapset synnyttänyt. Pikkuveljeni, kuopuksen, aikaan mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja oli jo tosi mukavasti. Kaipa asiat ovat siitä yhä edenneet kun 12 vuotta on aikaa kulunut, eikä minun tarvitse pelätä, että minua kohdellaan kuin poikivaa nautaa.[:D]
 
Mun synnytyssuunnitelmat on sitten tällaisia:
- Sairaalaan mennään 14.7. ja vauva ulos sektiolla.

Näin on nyt päätetty, jos ei ala tulemaan aikaisemmin itsestään niin meidän vaavi näkee päivänvalon tuolloin. Ihanaa! [:)] Toisaalta helpotti kun saatiin tuo päivämäärä, mut sitten taas toisaalta alkaa jännittämään että meneekö kaikki hyvin.
Luotan kyllä lääkäreihin ja onhan mulla jo 2 aikaisempaa sektiota ja kaikki niissä mennyt hyvin.[:D]

Nyt enää odotellaan tuota päivää tulevaksi!
Hauskaa juhannusta kaikille!!!
 
hei!

Tuolla mammojen vointi -palstalla jo kerroinkin vauvan olevan perätilassa ja on sitä edelleen. Viime torstaina yritettiin kääntää,  mutta itsepäisenä (minuun tullut siinä [;)]) ei suostunut liikahtamaankaan. Erikoislääkärikin tuli katsomaan ja repesi nauramaan vauvan asennolle. Sanoi tälle toiselle lääkärille, että voit toki yrittää mutta tuskin liikkuu. Vauva oli pylly lantion pohjassa ja jalat sojotti suorana ylöspäin kohti mun kylkiluita, ihan linkkuveitsiasennossa. Ilmeisesti ei tykkää keikkua pää alaspäin. Siitä sitten passitettiin lantion  magneettikuvaukseen. Lääkäri soitti nyt aamusella tuloksista. Kertoi, että hyvät tilat on lapsella tulla alakautta perätilassa. Tilaa olisi synnyttää vaikka normaalikokoinenkin vauva näin päin. Mikä sitten on se normaalikoko, johon vertaavat? [8|] Meillä on onneksi (ainakin vielä) pienikokoinen tulossa.

Eli tein päätöksen, että tahdon yrittää synnyttää alakautta, vaikka tämä haluaakin maailmaan perä edellä. Ei kamalasti houkuttele se sektio. Kontrolliaika on polilla 15.7. ja LA 17.7. Kätilö soittelee vielä jossain vaiheessa ja keskustellaan synnytyksestä. Tällä suunnitelmalla mennään. Supistuksia odotellessa ja hyvillä mielin, vaikka jänskättää nyt tuplasti enemmän. [:)]  Toivottavaa olisi tietysti että lapsi ymmärtäis vielä pyörähtäis oikeinpäin.
 
Voi ikävää Mipu 76, että teidän pikkuinen on tulossa edelleen perä edellä maailmaan. Ihanaa kuitenkin että lääkäri on todennut perätilasynnytyksen olevan mahdollinen[:)] Ja toisaan, eihän se mahdottomuus ole, että vauva vielä kääntyisi.

Mun synnytyssuunnitelmiin kuuluu epiduraali. Takana on kaksi luomusynnytystä ja nyt haluaisin päästä koittamaan hiukan kivuttomampaa vaihtoehtoa. Toivottavasti onnistuisi[:)]
 
Mipu76: Tsemppiä mahdolliseen perätilasynnytykseen! Musta on upeaa että päätit joka tapauksessa yrittää. Ja jos yhtään auttaa, niin esim työkaverini siskon vauva oli onnistuttu kääntämään oikein päin vielä synnytyksen käynnistyttyä. Muistakin aivan kalkkiviivoilla kääntyneistä olen kuullut, joten kaikkea voi vielä tapahtua :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top