Synnytyssuunnitelma ja kivunlievitys

M

missmjau

Silmät suurina ihmettelijä
Hei,

Olen ensisynnyttäjä, la elokuussa. Sain neuvolasta ohjeen täyttää synnytyssuunnitelma. Kysyessäni mitä siihen yleensä laitetaan pyysi kätilö katsomaan netistä...

Mitä te, jotka olette jo synnyttäneet, aikoinaan olette tuohon laittaneet toiveita? Onko jotain sellaista, mitä ette missään nimessä haluaisi käydä läpi uudelleen /valitsisitte toisin kuin mitä ensimmäisessä synnytyksessä oli?

Toivoisin saavani siis hyviä ja huonoja kokemuksia eri asioista, kivunlievityksistä jne. Ymmärrän kyllä että nämä on yksilöllisiä asioita.
 
=) Onnea odotuksen loppumetreille! Itse sain ekalla kerralla ilokaasun ja epiduraalin. Totesin nämä tosi hyviksi ja toimiviksi =)
Toisen kohdalla olisin halunnut samat, mutta en tiedä mitä se kätilö ajatteli, koska ei kuunnellut yhtään toiveitani ja tilasi minulle spinaalipuudutuksen vaikka pyysin epiduraalia. Spinaalissa minua pistettiin neljä kertaa, koska ei meinannut löytyä sopivaa kohtaa millään ja puudutus kadotti kivut vain toiselta puolelta. Ehkä kivut ei ollut niin pahoja toispuoleisena, mutta kyllä se ikävää oli, koska epiduraali kadotti kivut kokonaan..
Toisen kohdalla kärsin supistuksista todella paljon selän puolella. Kätilö sanoi että niihin on saatavissa niitä aguarakkula piikkejä vai mitä ne oli =D ..mutta itse sisulla kärsin supistuksen kivut, koska kätiö kertoi niiden tuntuvan ampiaisten pistoilta, eikä apu ole välttämättä niin suuri.
Kannattaa pitää päänsä ja vaatia juuri niitä mitä haluat. Näin minäkin aijon tehdä tulevassa synnytyksessä =) (epiduraalilla ja ilokaasulla siis tahdon mennä)
 
Toivottavasti loppuraskautesi menee hyvin!

Itse otin ensimmäisessä synnytyksessä epiduraalin, jonka koin hankalaksi omalla kohdallani. Puudutus puudutti niin hyvin että en tuntenut enää mitään jolloin ponnistusvaiheessa oli todella vaikea ponnistaa oikeaan suuntaan. Tuntui etten saa ponnistettuakaan ollenkaan vaikka puudutusaineen laitto lopetettiinkin.

Toisen lapsen syntyessä käytin vehnäpussia, hengittelin ilokaasua, sitten sain kohdunkaulanpuudutteen juuri ennen ponnistusvaihetta. Itse sanoin kätilölle että en halua epiduraalia edellisten ponnistusvaikeuksien takia. Kätilö ymmärsi myös että en oikein tiennyt miten ponnistaa joten aikoi neuvoa ja olla tukena, tällä kertaa ei tarvittu kuitenkaan kuin 3 ponnistusta. :D Ensimmäistä ponnistelin maailmaan puoli tuntia.
 
Minä taas sanoin heti sekä neuvolassa että kätilölle, että en tasan tarkkaan suunnittele yhtään mitään. Kaikissa kivunlievityksissä on omat hyvät ja huonot puolensa eikä koskaan voi sanoa, mikä toimii kenelläkin. Onhan se toki hyvä miettiä, mitä EI varmasti halua, mutta silti suosittelen ennen kaikkea pitämään mielen avoinna ja menemään sen mukaan, mitä kätilöt ohjeistavat.

Itselläni meni kaikki ihan päin vastoin, kuin etukäteen ajattelin ja sanoinkin jälkikäteen, että oli todella hyvä etten suunnitellut mitään etukäteen. Haaveilin olevani kotona mahdollisimman pitkään supistusten kanssa ja salissa sitten veteen ja siellä hengitellen. Noh, synnytys lopulta käynnistettiin, kun ei mitään tapahtunut. Kipuun sain epiduraalia, kun lääkäri epäili etten kivun takia anna synnytyksen edetä. Lopulta synnytys päättyi kiireelliseen sektioon vauvan virhetarjonnan vuoksi. Että se niistä suunnitelmista :D
 
Ensimmäisessä synnytyksessäni olin ihan paniikissa ja kaikki oli niin uutta etten tiennyt mitä halusin kivunlievitykseen. Synnytystä käynnistettiin lapsivedenmenon takia eikä ollut supistuksia. Kokeilin lämpöpusseja, ilokaasua ja lopuksi vielä sain 2 kertaa epiduraalin. Eli 13.00 alkoi ja lapsi tuli 23.20. Tätä en todellakaan siis suosittele.

Toisen lapsen kanssa oli helpompaa yöllä joskus 23 alkoi supistukset, 3.00 soitin sairaalaan sanoivat, että vielä voisi olla kotona. Olin sitten tunnin ammeessa sekä todella kuuman veden alla. Kun sekään ei enää auttanut lähin sitten sairaalaan. Aloitin ilokaasulla ja sillä sitten loppuun asti mentiinkin. 5.45 syntyi neiti.

Eli siis yritää pysyä rauhallisena, kuten ne hoitajatkin sanoo kannattaa oikeasti kotona kokeilla siitä kuuman veden alla olemista jos suinkin jaksat. Kannattaa suihkuttaa selkään ja alavatsaan. Ihan viimeisenä lähteä sairaalaan. Siellä sairaalassa ei pysty olla yhtä rento kun kuulee huutavia synnyttäjiä. Onnea ja jaksamisia! :smiley-ashamed004
 
Olen miettinyt tätä samaa itsekin, ja kaveri sanoi mulle just samalla tavalla kuin aikaisemmat täällä, että ei kannata etukäteen hirveästi suunnitella vaan mennä avoimin mielin. :) Vaikka itse olen kyllä sellainen että haluaisin kovasti kaikkea suunnitella....välilihan leikkausta en haluaisi. Toivotaan että siltä vältytään!
 
Takaisin
Top