Mua pelottaa, mutta en tiedä haluanko mennä pelkopolille. Tuskin. Mulla on kolme lasta ja mua pelottaa yksinkertaisesti se järjetön kipu ja repeytyminen, mutta myös se etten luota enää kätilöihin. Siis en todellakaan tarkoita missään nimessä, että kaikissa kätilöissä ois vikaa, mutta joissain on ja se onkin sitten vaan tuurista kiinni. Mulle ei kahdessa ekassa synnytyksessä annettu kivunlievitystä vaikka pyysin, tokassa mut jopa ajettiin ulos salista siinä kohtaa kun pyysin epiduraalia, käskettiin lähtemään kotiin nukkumaan ja sanottiin, että saattaa mennä vielä parikin viikkoa. Itkin ja konttasin lattialla ja meinasin sit synnyttää sairaalan käytävälle, ennen kuin joku ihan eri kätilö teki mulle sisätutkimuksen ja sanoi että tää lapsi syntyy nyt, en saa nousta ees seisomaan. Eipä siinä sitten muuta enää ehtinyt saada kuin paniikkikohtauksen. Jälkeenpäin vielä vittuiltiin, että ei me voida turhaan pitää näitä saleja varattuna.
Musta tuntuu että mun on ihan turha mennä käymään polilla kuuntelemassa, että ”luotat vain kätilöihin”. Oon kauheesti pohtinut sektiota, mutta sekin sit toisella tapaa pelottaa, enkä tiedä miten jaksaisin tapella siitä lääkäreiden kanssa.
Minulla samankaltaisia kokemuksia. Ensin ei saanut lähteä mihinkään sairaalaan, ja sitten piti lähteä aivan eri sairaalaan kuin oli suunniteltu, koska 3 lähintä sairaalaa olivat täynnä. Ja vielä 2 tuntia ennen esikoisen syntymää minulle väitettiin, ettei ole mitään tarvetta kivunlievitykselle, synnytys ei ole käynnissä ja nämä "harjoitussupistukset" voivat kestää vaikkapa viikon ajan ilman että vauva on aikeissa syntyä, ja että ainoa syy, miksi minua ei oltu lähetetty takaisin kotiin oli se, että tulimme kaukaa, ja kyytini oli jo lähtenyt takaisin. Muistan ajatelleeni, että tätä kipua voin kestää ehkä muutamia tunteja, mutta koko päivää en, saati sitten viikkoa. Minäkään en saanut kivunlievitystä pyynnöistä huolimatta, koska kätilö myöntyi siihen vasta 15 min ennen lapsen syntymää, epiduraalia ei saatu enää vartaloa vääntävän repivän kivun takia laitettua, eikä se olisi ehtinyt enää vaikuttaa. Sairaalarannekkeet ja muut vermeet sain vasta esikoisen syntymän jälkeen, vaikka olin saapunut sinne 5 tuntia aikaisemmin. Luottamus kätilöiden kykyyn hoitaa synnytykseni oli tuossa kohtaa lähes nolla, kun ei minua kuunnella ja kätilöt ovat synnytyksen etenemisestä pihalla kuin lumiukot.
Toista lasta odottaessa olin varma, ettei pelkopolista voi olla mitään hyötyä, koska synnytykseni ei noudattanut oppikirjoja, eivätkä kätilöt voi kyetä sitä paremmin hoitamaan. Neuvolan TH kuitenkin taivutteli minut kokeilemaan pelkopolia, mistä hänelle jälkikäteen iso kiitos. Pelkopolilla pieleen mennyt synnytys käytiin läpi, ja pelkopolin kätilö osoitti, missä kaikkialla synnytystä hoitanut kätilö oli tehnyt virheitä. Lisäksi pelkopolilla tarkasteltiin tarkemmin esikoisen syntymää, ja todettiin, että riski matkasynnytykselle on iso, koska synnytykseni eteni yhtäkkiä erittäin nopeasti, joten sain luvan tulla lähimpään sairaalaan, olipa se sillä hetkellä kuinka täysi tahansa. Luvattiin myös, ettei minua käännytettäisi pois sairaalasta.
Tämä aiheutti sen, että kun toisen lapsen vedet menivät ja supistukset alkoivat, totesin puhelinkätilölle saman tien, että katsopa papereitani, jonka jälkeen puhelinkätilö toivotti minut suoraan tervetulleeksi synnyttämäön, eikä edes yrittänyt selittää mitään sontaa siitä, ettei ääneni kuulosta siltä, että minun pitäisi lähteä sairaalaan -- tämän lauseenhan sain kuulla 6 tuntia ennen esikoisen syntymää.
Sairaalassa tosin tuli taas tutkimusten jälkeen sama väite, ettei synnytys ole käynnissä, eikä ole syytä ottaa minua sairaalaan sisään. Siinä kohtaa totesin, etten ole löhdössä kotiin, olipa tilanne mikä tahansa, ja kätilö totesi, että ainoa vaihtoehto on ottaa osastolle synnytyspelon takia. Tämä sopi minulle oikein hyvin ja mielessäni mietin, että kun vauva alkaa osastolla yhtäkkiä syntyä, on henkilökunta ainakin lähellä, ja saan repeämät tikatuksi, jos muuta ei tälläkään kertaa tipu, mutta jotenkin pääsin kuitenkin suoraan saliin ja sain epiduraalinkin heti, koska papereissani luki, että synnytys voi edetä yhtäkkiä nopeasti. Pariin tuntiin ei tapahtunut yhtään mitään, mutta sitten avauduin neljästä sentistä kymppiin alle vartissa. Oli ihan sattumaa, että saatiin tuo nopeus selville, koska kätilö oli ensin tarkistanut, että vieläkin ollaan neljässä sentissä, ja sitten kun vartin päästä sanoin, että nyt se syntyy, kätilö kokeili uudestaan ja totesi että olen täysin auki ja vauvan pää liikkuu kanavassa (ja kielsi ponnistamasta). Toisen lapsen synnytyksessä oli isoimpana juttuna se, että synnytystä yritettiin tuon avautumisen jälkeen pääasiassa vain hidastaa, jotta synnytys etenee hallitusti ja turvallisesti.
Pidän täysin pelkopolin ansiona sitä, että minun ei tarvinnut toisella kertaa synnyttää ilman kivunlievitystä, että minua lopulta uskottiin, kun sanoin, että tämä on syntymässä tänään vaikka teidän kriteerinne synnytyksen käynnissäololle eivät täytykään, eikä tarvinnut riidellä siitäkään, mihin sairaalaan saan mennä,
Eli suosittelen pelkopolia. Kuten neuvolan terveydenhoitaja minulle sanoi, ei siellä käynnistä mitään haittaakaan ole, mutta siitä voi olla hyötyä.
Jos joskus meille tulisi yllärivauva, tulisi automaattisesti suunniteltu sektio.
Auttaisikohan jos tuota kokemusta saisi käytyä vaikka pelkopolilla läpi? Tuskin tuollaisen kokemuksen jälkeen mitkään vakuuttelut kätilöiden ammattitaidosta auttaisi.
Pakko sanoa, että kolmas synnytys siellä hoidettiin kyllä hienosti ja mut saliin saattanut kätilö jopa halas mua vielä ovella, kun olin itkenyt koko ajan siihen asti 
Itsellä ihan hyvät kokemukset TAYS:sta vuodelta 2008 ja 2011, vaikka esikoisen aikaan yksi huono kätilö osui kohdalle (onneksi vuoro vaihtui eikä ollut enää syntymähetkellä tää kätilö paikalla). Toivottavasti tällä kertaa sua kuunneltais paremmin ja saisit positiivisen synnytyskokemuksen. 