Synnytyspelko

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja newi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
newi

newi

Näppärä viestien naputtelija
Huomenta! Oli pakko tulla vähän purkamaan ajatuksia tänne..

Eli mulla on todella kova synnytyspelko. Olin jo lapsena sanonut äidilleni, etten halua koskaan tehdä lapsia, koska en halua synnyttää.

Tähän asti olen vain poistanut koko synnytysasian mielestäni, mutta tajusin sen todella vaivaavan minua, kun se alkoi jatkuvasti tulla uniini. Otin sitten asian esille viime neuvolakäynnilläni. Hoitajan kanssa pohdimme, mikä siinä synnytyksessä niin pelottaa? Mutta en osannut vastata.

Yksi syy synnytyspelkooni voi löytyä sairaalapeloistani, jotka juontuvat lapsuudestani. Paljon tutkimuksia, öitä sairaalassa jne... Eihän sairaalaan yleensäkään liity mitään positiivista? Joten miksi synnytyskään olisi positiivinen sairaalakäynti?

Tottakai uskon, että tulen siitä selviämään. Sairaalan henkilökunta osaa tehdä tehtävänsä ja minua kuunnellaan, neuvotaan, autetaan ja hoidetaan. En ainakaan tiedosta pelkääväni sitä, että minulle tai vauvalle tapahtuisi/sattuisi jotain.

En kuitenkaan usko, että loppujenlopuksi synnyttäessä mietin sairaalaa paikkana juurikaan tai tilannetta sen erityisemmin. Uskon, että synnytykseni sujuu hyvin omalla painollaan. Siksi en edes ymmärrä, miksi stressaan ja pelkään synnytystä näin paljon? Viime yöt olen valvonut vain synnytystä miettien, ja jos olen sattunut nukahtamaan, olen nähnyt unta synnytyksestä.

Neuvolasta hoitaja neuvoi minut ensimmäisenä perhevalmennuksen kerralle, jossa saimme faktoja synnytyksestä. Myös synnytysvalmennusaika on varattu, mutta se on vasta tammikuun lopussa (la 25.2)...

Neuvolan hoitaja neuvoi myös lainaamaan kirjastosta kirjoja, joissa kerrotaan faktoista ja esim. rentoutumistavoista. Vielä en ole kirjastoon kerennyt, mutta pitää pian yrittää lainata jotain kirjoja. En oikein tiedä miten pääsen peloistani pois tai mistä voisin aloittaa niiden käsittelyn... Neuvolassa sovimme myös, että jos ei nämä konstit rupea auttamaan, on mahdollisuus mennä myös sinne pelkopolille käsittelemään tätä.

Ja vielä lisäys: en oikein tiennyt minne väliin tätä tungen, mutta yksi pelon syy voi olla myös kivun pelko. Minulla on todella alhainen kipukynnys, ja vaikka tiedän että kipulääkitys on hyvä jne, silti pelkään kovaa kipua.

Muiden kokemuksia? Mikä teillä on auttanut pelkoon jne? Keskustelua kiitos :)
 
Minäkin käsittelen synnytyspelkoa juuri nyt. Luulen, että pelkoni juontaa pitkälti sieltä että minulle jouduttiin synnyttyäni tekemään hätäkaste ja vietin elämäni ensimmäiset viikot hengityskaapissa. Sain vielä elinikäisen kuulovamman tuon seurauksena. Olen siis lapsesta asti tiennyt miten huonosti synnytyksessä voi käydä ja nyt tämä asia nostaa päätään kun odotan ensimmäistä lastani. Olen käynyt pelkopolilla mutta en saanut käynnistä hirveästi mitään irti. Teki mieli kirkua kun tein kierrosta kätilön kanssa kättärillä ja tajusin sen tosiasian että mikään pelkopoli ei auta mua nyt. Se on vain pakko käydä itsensä kanssa tämä asia läpi..

Hengitysharjoituksia olen tehnyt ja jutellut mieheni kanssa peloistani. Yritän olla mahdollisimman paljon ajattelematta synnytystä mutta ei sekään ole pidemmän päälle varmaan kovin terve tapa suhtautua asiaan..

Synnytyspelko on siis asia jota työstän koko ajan, olisi tosiaan kiva kuulla muidenkin mietteitä :)
 
Kiva kun saa kuulla että muut työstävät samoja asioita. En usko että minullekaan mikään pelkopoli auttaisi mitään...
 
Mulla ei niinkään oo synnytyspelkoa, en siis pelkää itse synnyttämistä vaan sitä et miten kestän sen kivun...
 
Oma suurin pelko liittyy siihen, että synnytys käynnistyy vauhdilla johonkin ei-niin-hyvään aikaan eikä saada esikoiselle mistään hoitajaa. Etenkin kun mä olen aina ollut vastuussa hoitajan hankkimisesta, mies ei ole ikinä tehnyt sen eteen mitään, joten en sitten tiedä miten saan sen niiden suppareiden välissä hoidettua..

Hyvä ystävä synnytti viime tammikuussa toisen lapsensa, muutama viikko ennen LA:ta, ja halusi odotella kotona rauhassa supistusten kanssa ennen synnärille lähtöä. Odotti sitten niin pitkään myös sen lapsenvahtipyyntösoiton kanssa, että siinä vaiheessa, kun olisi synnärille pitänyt lähteä, ei lapsenvahdit olleet vieläkään paikalla. Eivät voineet alle 2v lasta jättää kotiinkaan, joten eivät sieltä kotoa päässeet mihinkään ennenkuin oli liian myöhäistä, ja soittivat ambulanssin paikalle. Lopputuloksena lapsi syntyi, kun isä oli ulkona odottamassa ambulanssia, äiti oli kylppärissä synnyttämässä, ja tuo alle 2v ihmetteli kylppärin oven ulkopuolella, että onko äiti kaikki hyvin. Ja heillä siis synnärille kotoa alle 5km. Onneksi sentään siis synnytys oli "helppo", ponnistusvaihe supernopea, ja sekä äiti että lapsi mainiossa kunnossa sen jälkeen.
 
Itse pelkäsin esikoista odottaessa synnytystä kovin, pelkäsin että lapselle tai minulle tapahtuu jotain kamalaa. Itsellänikin on matala kipukynnys ja pelkäsin kivun kanssa pärjäämistä. Ja sattuuhan se, paljon. Mutta kipu on erilaista tiedän että tää on klishee mutta itse koin sen hyvin tarkoituksen mukaisena ja eteenpäin vievänä kipuna vaikka toki olisin halunut välillä pausea painaa ja huilata. Epiduraalin sain kun sitä pyysin ja kaikki sujui lopulta hyvin. Pitää vain muistaa avata suunsa ja pyytää. Ja tietenkin se palkinto täytyy pitää mielessä :)

Mmm kannattaisiko sinun sopia jonkun/joidenkin kanssa lapsenvahti "hälytysvalmiudesta"? Voisi helpottaa omaa olemista kun tietää että toinen on valmiina. Ja ainahan sinne synnärille voi ilman isukkia lähteä vaikkei se tietty kivaa ole, mutta sinne pääsee taksilla ja kyllä se isä pääsee saliin vähän myöhässäkin.

Pitäkää vaan mielessä että asioilla on tapana järjestyä. Lapsesi ei ole sinä, etkä sinä ole äitisi. Eli jos sinulle tai äidillesi on käynyt jotain synnytyksessä ei se tarkoita että niin kävisi myös sinulle ja lapsellesi.

Toivottavasti näistä ajatuksista oi jotain iloa tai edes uutta ajateltavaa.
 
Mulla kanssa aiempi kokemus kummittelee mielessä. Pelkopolilla oon käynyt nyt kerran ja toinen käynti edessä luultavasti tuossa vuodenvaihteessa. Minä olen tuon lapsenvahti-asian kanssa päätynyt sellaiseen ratkaisuun että synnytän yksin jotta mies voi olla esikoisen kanssa. Tää ois mielenkiintonen ketju itellekkin seurata, mutta en tiiä onko miten sit oman pelon kannalta kannattavaa tällaisia lukea. :D
 
Kipu on niin tilapäistä, ei kestä ikuisesti, niin siks en sitä stressannu ite, ja sen ajatuksen voimallahan(ja kipulääkityksen, kaikki mömmöt tänne vaan...) sen kestikin ihan hyvin.

Samoin pelko muutenkin ooli mulle helppo käsitellä, kun miettii faktat läpi, eli että Suomi on kärkimaa jos mietitään kaikkia tilastoja, täällä ei äidit eikä vauvat paljon synnytyksiin kuole tai saa muitakaan komplikaatioita joista jäis pysyviä vaurioita. Eli parempaa paikkaa synnyttää saa siis hakea. (tietysti omassa kylppärissä on vaikea kenenkään 'taata' laadukasta hoitoa jos sen tarve ilmenee, että lapsenvahtiasiat kuntoon siis...mulla ainakin on listan verran vaihtoehtoja joita soitella läpi vaikka viimeistään taksista matkalla synnärille, mies sais kyllä luvan tulla perässä jos nyt niin kiire tulis, turvallisuus ennen kaikkea)

Ei mulla kyllä mitään pelkoja juuri olekaan, kun läheisiä ihmisiä on terveydenhoitoalalla. Itseänikin on lapsena leikelty useaan otteeseen, mutta en ajattele sairaaloista mitenkään negatiivisesti, leikkausten jälkeen sai jätskiäkin ja uusia leluja. Sairaaloiden täytyy ihan järkisyistä olla aika askeettisia: jotta ne on helppo pitää mahdollisimman puhtaina, mikä on olennaista verrattuna vaikka kivoihin verhoihin tai muihin kodikkaisiin elementteihin. Ja eihän siellä nyt elämästä kovin montaa tuntia loppujen lopuksi kulu, muutamia päiviä...
 
Mä olen myös pelännyt aina synnytystä. Ja joskus ennen mietinkin etten ikinä halua synnyttää itse koska se on niin pelottavaa. Mä pelkään kipua, olen kans tosi kipuherkkä, ja pelkään että mulla menee taju jos kipu on tosi kovaa. Onneksi on olemassa hyviä kivunlievitysmenetelmiä, mutta sitten en kuitenkaan haluaisi että ne hidastaa liikaa synnytyksen etenemistä... Lisäksi pelkään sitä, että vauvalle tai minulle itselle kävisi huonosti, en viiti tässä edes kirjoittaa mitä kaikkea olen pelännyt, mutta neuvolassa olis varmaan hyvä jutella kaikista noista peloista. Jotenkin jännästi kun on katsonut kaikenmaailman erilaisia, toisenlaisia ja teiniäitejä, mun pelko on hieman hellittänyt! Aika hyvinhän niissä on yleensä käynyt kuitenkin ja se pikkuinen palkinto näyttäis auttavan kivun kestämisessä :) Mä oon saanut apua myös vauvalehdistä, missä on ollut kertomuksia ihmisten synnytyksistä. Oon lainannut niitä kirjastosta ison kasan :)

Helena, nuo hengitysharjoitukset olis myös hyvä idea, kun löytäis jonkun hyvän rentoutus-cd:n! :)
 
Samaa mieltä olen BabyBluesin kanssa, että onneksi Suomessa on kuitenkin turvallista synnyttää moneen muuhun maahan verrattuna!
 
Osaako kukaan heittää jotain kirjan nimee joka käsittelee näitä synnytyspelkoja? Vois vaikka kirjastosta käydä lainaa jos löytyis... :)
 
Pikku Myy, pelkopolilla suositeltiin lukemaan kirja "Kun synnytys pelottaa" jonka lainasin kirjastosta. Siinä on useampi kirjoittaja joita en nyt valitettavasti muista ulkoa... :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top