Synnytysmuistot..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Lirtsi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
L

Lirtsi

Satasella mukana keskusteluissa
Tässä tuli vuosi täyteen rakkauspakkauksen kanssa. Juhliessa tietysti muistellaan mennyttä. Onnen hetkiä ja hetkiä jolloin on surun ja väsymyksen kyyneleet valunut poskilla. Päästiin synnytykseen.. Minulta kysyttiin muistanko kuinka synnytys meni (neiti tuli ERITTÄIN vauhdikkaasti)..
Tuota kysymystä miettiessäni aloin itkeä, lohduttomasti... Ja ikävä kyllä en onnen kyyneliä. Itkin koska ainut asia mitä synnytyksestä muistan on epparin leikkaus ilman puudutusta ja se KIPU.... Jotain aivan kamalaa..

Onko täällä muita joilla tämmöisiä kokemuksia?
 
Itse olin niin järkyttävässä kuumeessa etten juurikaan muista kuin että lääkäri kysyi haluanko koskea vauvan päätä kun loppu oli vielä sisälläni. En edes muista koskinko.
Onneksi vauvan synnyttyä kuume laski ja muistan kuinka sain lapsen syliin.
Palauduin todella nopeasti, istua röhnötin persuksillani kun isäni tuli meitä katsomaan ja ihmetteli että olinko tosiaan juuri synnyttänyt..
 
Miksi lääkäri semmosta kysyi..? En oo koskaan ennen kuullu että siinä välissä aletaan tunnustelemaan päätä.. o_O
 
No hei, kyllähän se munki mielestä tällai jälkikäteen omituiselta kuulostaa.. Halusiko kenties että hengähdän välillä vai mitä meinas, en osaa sanoa.. Tolkku oli todellakin pois..
 
Minulta kysyttiin myös, haluanko koskea päätä. En halunnut, sillä sängystä ylös kurottaminen oli siinä vaiheessa ihan liikaa pyydetty synnytyksen kestettyä jo noin 35h. Kai kätilö ja lääkäri halusivat minun tsemppaavan loppuun asti. B vauvasta ei sitten enää kysytty mitään, mutta hän syntyi onneksi nopeasti, kun lähti syntymään.
 
Pääsin kättärille kun poika teki jo tuloaan. Itse synnytys meni niin vauhdikkaasti että paljon ei muistikuvia jäänyt. Muistan kuinka kaksi naista tuuppi minua sängyltä paareille ja takas sängylle jotta kerettiin synnärisaliin.
Kivunlievityksiin ei aikaa.
Seuraavaks muistan vaan kätilön ajottaisia kehotuksia. Muistan kuinka kamppailin kehoni kanssa kunnes tajusin mitä siltä vaaditaan.. ja sitten poika olikin jo rinnuksillani.
Ja kummastelin, miten nopeaa ja helppoa kaikki oli...
 
Multakin kysyttiin, haluanko koskea vauvan päätä, kun olin jo aikani sitä ponnistanut eikä se meinannut tulla sieltä pihalle, kävi vaan päälaki kurkkimassa :D no sanoin, et en todellakaan, kun halusin vaan saada sen lapsen pihalle :D erittäin paljon olen itsekin unohtanut ja tuntuu kuin olisin ollut jossain horroksessa. Mieheni on muistuttanut minua jälkeen päin monista yksityiskohdista.
 
Muokattu viimeksi:
Mä en ihan muista kysyttiinkö multa tai oisinko jopa kokeillutkin o_O:eek:, mut ainakin kätilö näytti peilin kautta kun vauvan pää jo näkyi..
 
Aika kultaa muistot. Kaksi synnytystä siis takana, ensimmäisestä on kohta viisi vuotta ja se oli sellainen kokemus jota en osannut käsitellä kunnolla pitkään aikaan! Rajuhan se olikin ja olin pitkään sitä mieltä etten koskaan enää synnytä alateitse, mutta olen onnellinen että sain kuitenkin vähän paremman kokemuksen :Heartred

Molemmilla kerroilla tehtiin eppari ja imukupilla avustettiin (ensimmäisellä kerralla ei ollut avustusta vaan ulosvetämistä!) ja voi että miten minuun koski keskustelun aloittajan Lirtsin kertomus ilman puudutusta! huh.
 
Aika kultaa muistot - mutta ei ihan kaikkia.
Ensinnäkin, minua ei meinattu uskoa, että se lapsi tulee, kun oli ensimmäinen ja vielä pari viikkoa etuajassa. No, onneksi asuimme vain vartin automatkan päässä sairaalasta, koska kerkesimme sinne just ja just ennen synnytystä :/
Tarkoittaen siis sitä, että olin jo täysin " auki" sairaalaan tullessamme ja tyttö syntyi tunnin sisällä ensimmäisistä supistuksista.

Olisin halunnut kaikki maailman puudutukset, mutta eihän niitä ehditty antaa, tietenkään.
Leikkausvalmiudessakin oltiin, en kyllä muista miksi. Voi johtua siitä, että olen lantioltani "ahdas", mutta onneksi tyttökin oli tosi pieni.

Ihmettelen tuota pään kokeilua / peilailua. Meillä ei ollut sellaisesta tietoakaan. Voi tietty olla, että ns. vauhtisynnyttäjille ei sellaisia ehditä miettimään.
 
Mullekin synnärrillä sanottiin että seuraavaa jos teette niin ensimmäinen supistus kun tulee niin mun täytyy olla jo sairaalassa synnytyssalissa.. Mutta kiitos kokemani synnytyksen en tpista aio tehdä ikinä... :(
 
Monella muullakin on näköjään synnytys edennyt vauhdilla. Haluaisinkin vähän vertaistukea, jos joku jaksaisi vastailla. Eli te, joilla on ollut nopeat synnytykset, onko joka synnyts ollut edellistä nopeampi? Ja onko tähän jotenkin varauduttu sairaalassa/ neuvolassa ja miten on suhtauduttu?

Itseä vähän pelottaa, kun edelliset 2 synnytystä olleen nopeat. Ekassa koko kesto 3 h ja toisessa alle 1h. Just ehdittiin tokan aikana sairaalaan, kun piti jo ponnistaa. Kolmatta viä haaveillaan, mutta vähän pelottaa että ehditäänkö enää sairaalaan. Ja ku olen ottanut asian puheeksi, niin on vaan sanottu että lähdet vaan heti kun siltä tuntuu. Aika hankalaa vaan käytännössä, jos supparit alkaa jo rv.15 ja "siltä" tuntuu jo 2 vk ennen synnytystä ja paikat auki monta senttiä. Eihän nekään mitään taikureita siellä synnärillä ole, mutta silti tuo asennoituminen ahdistaa. Niinkuin kummelissa sanottiin, "jee, jee, oma vastuu". :D
 
Kerron vähän toisenlaisesta synnytyksestä. Mulla synnytys kesti "vain" 9 tuntia, mutta se on ainoastaan papereiden virallinen merkintä. Minusta synnytys alkoi jo vuorokausi aiemmin, vaikkakin supistusväli oli hyvin vaihteleva. Kaikki meni todella hienosti, ei mitään ongelmia. En olisi halunnut mitään puudutteita tai muutakaan lääkettä, mutta miehen ja osin kätilönkin suostuttelemana otin epiduraalin vastaan. Sain sen vajaa 2h ennen ponnistamisen aloittamista. Teho oli hyvä, ponnistaessa tuntui vain kova paine ja puristus, ei yhtään repeämää, mutta väliliha leikattiin. Kaikesta muusta jäi hyvä mieli, paitsi supistusten kestosta. Ne olivat toooodella pitkiä ja outoja, niitä tuli aina käytännössä kaksi peräkkäin ilman mitään taukoa. Eli voimat ja usko ehti olla koetuksella, enkä jaksanut liikkua toivomani mukaan, vaan jämähdin keinutuoliin ilokaasun kanssa.

Toivoisin tulevaisuudessa hieman nopeampaa synnytystä ilman puudutusta ja hieman vähemmän oikukkaita supistuksia. Mutta ehdin kyllä sen verran kokemaan niitä pahoja supistuksiakin, että toisella kertaa saattaa olla mieli rennompi, kun ei oo sellaista paniikkia, että mitä tässä tapahtuu...
 
Takaisin
Top