Elikka tassa tulee minun:
LA viimeksi 3.6. Torstaina 22.5. kavin illalla kylassa ja ajattelin, etta kylla tama kavely on kaynyt hitaaksi. Kotiin tullessa ja suihkussa kaydessa tuntui ettei kroppa taivu kylla mihinkaan suuntaan. Silloin ajattelin, ekaa kertaa, etta alan olla vahan kyllastynyt tahan raskaan olemiseen. Olin ihan tyytyvainen siihen ajatukseen, koska halusin olla tosi kyllastynyt ennen synnytysta. Miehelle sanoin illalla, etta mennaan viikonloppuna ulos syomaan viela kun voidaan menna kahdestaa noin vain. Sille sopi mainiosti, joten aloin odottelemaan innolla. Mieli ilmeisesti muutenkin parani, koska heiluteltiin peittoja oikein kunnolla - oikein hyvilla mielin kavin sitten nukkumaan[;)].
Havahduin ehka siina 23:n kieppeilla aikamoiseen supistukseen. En siita juuri hatkahtanyt. Niita sain aina pari kolme hyvan seksin jalkeen, ja ajattelin taman olevan sita samaa.. Torkuin kai siina valissa, mutta supistukset ei loppuneetkaan vaan jatkui vain. Ekaa kertaa nousin ylos kun oli pakko menna kakalle[:-]. Muistin neuvolan kurssilla kuulleeni, etta ripuli voi olla yksi merkki synnytyksen alkamisesta ja ajattelin, etta taa voikin olla sita. Menin takaisin nukkumaan ja niita supistuksia tuli vaan tasaiseen tahtiin ja herasin viela ainakin 3-4 kertaa kakalle. Alkoi pontolla istuminen olla hankalaa, kun suonta veti jalasta ja supisti, mutta olin tyytyvainen, koska en halunnut sontia katiloitten paalle.
Kahden aikaan en enaa saanut nukutuksi, jannitti ja ne supistukset jatkui epamiellyttavina, muttei tosi kipeina. Nousin ylos ja pakkailin vahan kamoja laitokselle. (En ollut viitsinyt pakata mitaan etukateen, koska LA:aan oli viela NIIN pitka aika ja odotin menevani yliaikaa..) Turhamainen kun olin, menin suihkuun, pesin tukan ja ajelin saaret ja kainalot, koska ajettelin, etta voi menna jokunen paiva, ennenkuin jaksaa ulkonaosta huolehtia seuraavan kerran[&:].
Lueskelin papereitani, jotka olin saanut neuvolan synnytysvalmennuksesta, etta supistusten vali pitaisi olla vahemman kuin 5 minuuttia ja niiden kesto yli minuutin (saattoi olla kaksi - heitin ne paperit menemaan..), joten mittailin supistuksia kellon kanssa kaittiossa. Olkona lauloi joku lintu, olisiko ollut satakieli, ja ajattelin, etta tasta tuleekin hieno aamu syntya. En herattanyt miesta ennenkuin alkoi nayttaa silta, etta supistuksia tulee tarpeeksi usein ja kestavat tarpeeksi pitkaan, koska kipu oli yha siedettavaa ja mieheni saa helposti migreenin jos ei nuku. (Ajattelin, etta ma en kesta jos silla on joku migreeni silloin kun MINA tarvitsen tukea).
Heratin miehen siina varttia vaille viisi ja sanoin, etta kay suihkussa, tanaan synnytetaan. Koskaan en ole nahnyt sen ponkasevan niin noppesti sangysta ylos [:D]. Se kavi suihkussa ja soi aamupalaa - ma en syonyt mitaan koska en halunnut a)oksentaa enka b)kakkia synnytyksen aikana. Supistukset oli kipeempia, muttei sietamattomia, kun soitin sairaalaan. Kuultuaan kuinka usein ja kuinka pitkaan supistukset kesti, sanoivat, etta saa tulla. Sitten mentiin.
Perille saavuttiin varttia yli viisi, ehka puoli kuusi (koska sairaalaan ajaa noin 5 minuuttia). Jannitti ja supistukset tuntuivat vahemman. Katilo tuli hakemaan ja kysyi oliko mulla varmasti supistuksia, kun vaikutin niin rauhalliselta. Sanoin, etta joo. Piti sitten kavuta poydalle, niin tati kattoi kuinka paljon olin auki (aika kovakouraisesti tokki, aloin vuotaa verta ja sattui pirusti - ajattelin, etta eikos tama jokatapauksessa tule sattumaan, ei tartte lisata karsimysta). 3 cm olin silloin auki. Susta tulee aiti tanaan se sanoi ja sain jaada[:D]. Kaydessani veskissa mieheni kysyi katilolta, etta tamako se on hanen paikka (ja osoitti tuolia sangyn vieressa) Tati sille tiuskaisi, etta taalla ajatellaan naisia ensin, etta saas nahda[:@]. Onneksi mieheni kertoi taman vasta jalkeenpain - arsyttaa tollainen feministipaska [:'(]- onhan se isakin tarkea (mulle ainakin).
No, kello seitseman tuli vahdin vaihto (onneksi - feministista paastiin). Meilta kysyttiin saako opiskelija tulla mukaan synnytykseen ja sanoin, etta siita vaan. Saatiin mukava vanhempi tati ja ehka ikaiseni opiskelija Tanskasta. En tajunnut mitaan mita se sanoi, kunnes alysin selvittaa, etten ole norjalainen jolloin opiskelija hiljensi puhetahtia ja kommunikointi onnistui. Se olikin jo melkein valmis katilo ja oikein osaavainen. Supistukset vain jatkui samaa tahtia, kuljeskelin ympyraa "saarnastuolissa" (sellainen korkea rollaattori jossa voi roikkua) ja toivoin, etta kohta synnytetaan. Sain peraruiskeen, ja vaikka mielestani olin tyhjentanyt kaikki takapuolelta jo yon aikana, tuli silti ponttoon aika paljon tavaraa. Ikava oli odotella se vartti, minka piti antaa kulua ennenkuin sai kayda pontolle - olin ihan varma, etta tulee housuun.
Aika tuntui pitkalta ja sain akupunktuuria vauhdittamaan synnytysta ja antamaan voimia. Ei auttanut yhtaan. Klo 11 olin vain 4 cm auki. Sitten mitattiin sikion liikkeita - sain sellaisen nauhan mahan ymparille ja napin jota pita painaa joka kerran kun sikio liikkui. Juuri silloin sai vauva ekan kerran mahassa ollessaan hikan, joten painelemista riitti.
Supistukset jatkuivat samaan tahtiin ja sain tarjouksen kylvysta, johon vastasin myontavasti. Siella sitten lilluin vaikka kuinka kauan - useaan otteeseen piti nousta pissalle ja sitten taas lillumaan. Kysyin katilolta, etta joko kohta synnytan ja han sanoi, etta sun ei tee tarpeeksi kipeaa viela, etta silta vaikuttaisi. Tuntui, etta olen epaonnistunut synnyttaja, etta se vauva ei tuu ikina ja pelkasin, etta mieheni mielesta olen hidas ja tyhma kun kestaa niin kauan.
Paasin takaisin synnytyssaliin ja kun tilanne katsottiin olin auki vain 5 cm!! Voi mika pettymys[&o] - Eras ystavani oli edellisvuonna kuollut synnytykseen ja katilo arveli, etten ollut surrut valmiiksi ja kehotti paastamaan tunteet valloilleen. En tieda oliko totta, mutta itkin seka ystavaani, etta pettymysta siita, ettei synnytys onnistunut[:(]
Ennen seuraavaa vahdinvaihtoa klo 15 jarjesti katilo laakarin puhkaisemaan kalvot. Vetta tuli ihan sikana - en olisi ikina uskonut, etta sita on niin paljon! Sitten katilo lahti ja jain kavelemaan ympyraa silla rollaattorilla varmana, etta menee viela monta tuntia, ehka jopa paivaa, ennenkuin vauva tulee.. Toisin kavi. Supistukset alkoivat vahvistua hurjaa vauhtia. Ja alkoi kayda vaikeaksi kavella ympyraa - tormailin seiniin rollaattorin kanssa ja yritin hengittaa supistellessa. Uusi katilo ja opiskelija saapuivat, eivatka kyselleet yhtaan milta tuntui - kasipaivaa piti sanoa, vaikka utskat olivat jo aika suuret[:@].
Supistukset pahenivat entisestaan ja sanoin, etten voi seista enaa. Ajattelin, etta kuolen ehka, jonkun pitaa tehda jotain, en kesta!! Tuli paha olla ja kaduin juoneeni mehua, mutten oksentanut. Opiskelija kaytti ikuisuuden sakkituolin lakanoimiseen ja jouduin seisomaan viela pari supistusta. Sitten paasin sangylle puoliksi sen sakin paalle. Supistukset vain paheni ja se opiskelija lassytti, etta hengita nyt ja ota rauhallisesti. Ja joka valissa sanoi mun nimen - teki mieli kumauttaa!
Sitten tuntui, etta on pakko ponnistaa tai ma rajahdan. Sanoin opiskelijalle, etta nyt pitaa ponnistaa. Se vain katsoi kelloaan ja sanoi, etta on kulunut liian vahan aikaa kalvojen puhkaisusta, ei sun viela tartte. Anelin, etta se tarkastai tilanteen ja lopulta se kavi hakemassa sen katilon. Ja tiesinhan mina - sain alkaa ponnistaa. Supistukset kavi helpommiskis sietaa, kun sai tehda niinkuin kroppa halusi, eli ponnistaa. Tuntui, etta homma etenee aika hitaasti, mutta ponnistin hulluna. Kun kysyin, etta nakyyko jo, niin katilo kysyi etta mita pitaisi nakya. Tiuskaisin, etta no vauva, johon katilo sanoi, joo, ei tassa enaa kauan mene. Se antoi lisaa voimia - ponnistin minka jaksoin. Opiskelija sanoi, etta viela ehka viisi ponnistusta jaljella - ajattelin, etta paskanmarjat ja ponnistin viela kovempaa - lopussa tuntui, etta nyt ma repean ja odotinkin sellaista repeamisaanta, mutta sita ei tullut - sen sijaan ponnistin repeamisenkin uhalla ja karjuin mika kurkusta lahti (mieheni kutsui myohemmin sita mun viidakkohuudoksi) ja ulos tuli tytto!!
Sain hanet tosi pian syliini ja voi miten kaunis - ihana tumma tukka ja niin silea iho[:)][:)]
Aika pitka. Mut sillai meni.
Istukka tuli aika pian sen jalkeen, piti vahan ponnistaa, mutta se ei ollut mitaan lapsen ponnistamiseen verrattuna. Tikkeja tuli pari ja niiden ompeleminen sattui ihan sikana[:@]. Tyhma katilo kyseli, etta mika sattuu kun valitin - neula vai lanka - sanoin, etta enhan mina naa, mutta sattuu!! (Todella allo akka[:'(]) Ja samaan aikaan painostettiin imettamaan. Sanoin, etta sitten kun ne tikit on paikallaan.
Lopulta oli ompelut valmiit ja katilo lahti pois. Ihana tytto tuli! Toivottavasti eri katilo talla kertaa!
