Synnytyskertomuksia
- Ketjun aloittaja Hebu
- Aloituspäivämäärä
Hebu
Oman äänensä löytänyt
Ja tässä lyhykäisesti oma kertomus...
Eli synnytyspäivystykseen hakeuduin synnytystä edeltävänä päivänä verenvuodon vuoksi (joka olikin sitten osaksi lapsivettä) ja lääkäri totesi synnytyksen käynnistyneen (mitä en vielä siinäkään vaiheessa uskonut todeksi). Synnytyksen alkua yritettiin pitkittää vuorokausi supistuksenestolääkityksellä, jotta kortisoni ehtisi vaikuttaa. Seuraavan yön ajan tuli supistuksia säännöllisesti lääkkeestä huolimatta 20 min välein. Aamulla minut vietiin saliin ajatuksena perätilasynnytys alateitse. Supistusten tullessa vauvan sydänäänet kuitenkin heikkenivät ja lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon. Tämä olikin oikea ratkaisu, sillä pojalla oli napanuora kolme kertaa kaulan ympäri (ja se aina kiristyi supistusten yhteydessä). Sektio oli puolessa tunnissa ohi ja poika sai syntyessään apgarpisteitä 4/9 (viiden minuutin päästä jo 8/9). Heräämöstä minut roudattiin sängyn kanssa ekaa kertaa vauvaa katsomaan teholle (tästä ja ekoista päivistä ei ole juuri muistikuvia vahvan lääkityksen vuoksi). Tästä alkoi meidän pikkumiehen tarina
Eli synnytyspäivystykseen hakeuduin synnytystä edeltävänä päivänä verenvuodon vuoksi (joka olikin sitten osaksi lapsivettä) ja lääkäri totesi synnytyksen käynnistyneen (mitä en vielä siinäkään vaiheessa uskonut todeksi). Synnytyksen alkua yritettiin pitkittää vuorokausi supistuksenestolääkityksellä, jotta kortisoni ehtisi vaikuttaa. Seuraavan yön ajan tuli supistuksia säännöllisesti lääkkeestä huolimatta 20 min välein. Aamulla minut vietiin saliin ajatuksena perätilasynnytys alateitse. Supistusten tullessa vauvan sydänäänet kuitenkin heikkenivät ja lääkäri päätyi kiireelliseen sektioon. Tämä olikin oikea ratkaisu, sillä pojalla oli napanuora kolme kertaa kaulan ympäri (ja se aina kiristyi supistusten yhteydessä). Sektio oli puolessa tunnissa ohi ja poika sai syntyessään apgarpisteitä 4/9 (viiden minuutin päästä jo 8/9). Heräämöstä minut roudattiin sängyn kanssa ekaa kertaa vauvaa katsomaan teholle (tästä ja ekoista päivistä ei ole juuri muistikuvia vahvan lääkityksen vuoksi). Tästä alkoi meidän pikkumiehen tarina
Akropolia
Vauhtiin päässyt keskustelija
Hei! (Tästähän tulikin pitkä tarina..!)
Mullahan oli suunniteltu sektio 3.4. (Rv 39+4), ja sinä ma aamuna siis matkattiin miehen kanssa kimpsujen ja kampsujen kanssa klo 7 taksilla Kättärille. Saatiin onneksi perhehuone ja sitten puin vain sairaalavaatteet ja jäätiin odottelemaan leikkausvuoroa koska mua ennen oli yksi sektio. Siinä olikin sitten ollut jotakin komplikaatioita (joista en onneksi kuullut kuin vasta oman operaationi jälkeen..!) jonka vuoksi odotus venyi klo 10 asti, jolloin kätilö tuli hakemaan kun leikkauskutsu oli käynyt.
Jännitti toki varmaan ihan älyttömästi, en ole aiemmin ollut missään leikkauksessa ja ehkä vielä enemmän olin nyt ihan kunnolla hermona siitä että vauvalla olisi kaikki kunnossa (jota olin koko 9 kk jännittänyt, kun tosiaan 45-v ensisynnyttäjä olin).
Kätilöopiston leikkaussalihenkilökunta oli kyllä ihan rautaista tekoa, kaikki sujui täydellisesti ja juuri niin kuin olin osannut toivoa: mulle kerrottiin koko ajan mitä tapahtuu, epiduraalissa neuvottiin mitä tehdä jotta menee kerralla oikein (meni) ja koko ajan kyseltiin vointia ja reagoitiin sen mukaisesti. Ihan käsittämätöntä tehokkuutta ja samalla todella lämmin ja henkilökohtainen kohtelu. Olen vieläkin ihan häikäistynyt, ja onnellinen että omalle kohdalle osui noin rautainen tiimi. Mies tuotiin vierelle istumaan ja hetken päästä sermin takaa kuului kun lääkäri sanoi "tervetuloa!" (Vauvalle) ja parin sekunnin kuluttua kuuluikin ponnekas rääkäisy joka jatkui voimalliseen itkuun ja samalla sekunnilla minä purskahdin itkuun, niin paljon olin jännittänyt sitä onko vauva kunnossa, kuuluuko siitä itkua jne. Ja hetken päästä sainkin pikkuisen rinnalle, oli se ihmeellinen hetki kun näki että hän on täydellinen
Kätilö sanoi että poika syntyi "elegantisti" 
he-he, oli kuulemma niin hyvässä asennossa kohdussa että hänet oli helppo nostaa sieltä pois.
Herämössä aloiteltiin jo imetystä ja vauvalla oli hämmästyttävä taito imeä heti kuten kuuluukin. Itse olen koko ajan ollut skeptinen sen suhteen tuleeko multa maitoa ja tuleeko sitä riittävästi, mutta jää nähtäväksi, vauvan taidoista se ei ainakaan jää kiinni. Pahinta ehkä koko operaatiossa oli kohdun paineleminen, jotta se supistuisi-sattui ihan kreisisti kun sitä käytiin painamassa aika-ajoin ihan voimalla, eikä kai ihme kun sisällä oli 6 kerrosta leikattuna ja tikattuna..!
Seuraavat 3 päivää Kättärillä ( ja päivät kotona sen jälkeen!) meni lähinnä vauvaa tuijotellessa ja kuvia napsiessa. Olin aika kipuinen ja pyysinkin lisää kipulääkkeitä perus buranan ja panadolin lisäksi ja onneksi sainkin lopulta vahvempia droppeja (ehkä hieman nihkeästi mutta suostuivat kun painotin että pystyisin paremmin liikkumaan=toipumaan jos ei joka askel sattuisi niin paljoa). Kaikenkaikkiaan jälkivuotoa oli tosi vähän, leikkausarpi on todella siisti ja nyt kun leikkauksesta on n.2 viikkoa alan olla jo suht hyvässä kunnossa. Vatsassa on vielä ylimääräistä nestettä aika paljon, pientä kipuilua sisällä tuntuu aika ajoin(otan vieläkin muutaman buranan&panadolin päivässä) mutta täytyy olla tyytyväinen että ei ole (ainakaan vielä) tullut tulehduksia yms komplikaatioita ja vauvan paino on noussut mukavasti ja bilirubiinitasot on myös laskusuunnassa.
Neuvolatäti kävi kotona poistamassa tikit ja tsekkaamassa vauvan, kaikki siltä osin myös kunnossa. Ensi viikolla sitten eka virallinen neuvolakäynti vauvelin kanssa :)
Mullahan oli suunniteltu sektio 3.4. (Rv 39+4), ja sinä ma aamuna siis matkattiin miehen kanssa kimpsujen ja kampsujen kanssa klo 7 taksilla Kättärille. Saatiin onneksi perhehuone ja sitten puin vain sairaalavaatteet ja jäätiin odottelemaan leikkausvuoroa koska mua ennen oli yksi sektio. Siinä olikin sitten ollut jotakin komplikaatioita (joista en onneksi kuullut kuin vasta oman operaationi jälkeen..!) jonka vuoksi odotus venyi klo 10 asti, jolloin kätilö tuli hakemaan kun leikkauskutsu oli käynyt.
Jännitti toki varmaan ihan älyttömästi, en ole aiemmin ollut missään leikkauksessa ja ehkä vielä enemmän olin nyt ihan kunnolla hermona siitä että vauvalla olisi kaikki kunnossa (jota olin koko 9 kk jännittänyt, kun tosiaan 45-v ensisynnyttäjä olin).
Kätilöopiston leikkaussalihenkilökunta oli kyllä ihan rautaista tekoa, kaikki sujui täydellisesti ja juuri niin kuin olin osannut toivoa: mulle kerrottiin koko ajan mitä tapahtuu, epiduraalissa neuvottiin mitä tehdä jotta menee kerralla oikein (meni) ja koko ajan kyseltiin vointia ja reagoitiin sen mukaisesti. Ihan käsittämätöntä tehokkuutta ja samalla todella lämmin ja henkilökohtainen kohtelu. Olen vieläkin ihan häikäistynyt, ja onnellinen että omalle kohdalle osui noin rautainen tiimi. Mies tuotiin vierelle istumaan ja hetken päästä sermin takaa kuului kun lääkäri sanoi "tervetuloa!" (Vauvalle) ja parin sekunnin kuluttua kuuluikin ponnekas rääkäisy joka jatkui voimalliseen itkuun ja samalla sekunnilla minä purskahdin itkuun, niin paljon olin jännittänyt sitä onko vauva kunnossa, kuuluuko siitä itkua jne. Ja hetken päästä sainkin pikkuisen rinnalle, oli se ihmeellinen hetki kun näki että hän on täydellinen
Kätilö sanoi että poika syntyi "elegantisti" he-he, oli kuulemma niin hyvässä asennossa kohdussa että hänet oli helppo nostaa sieltä pois. Herämössä aloiteltiin jo imetystä ja vauvalla oli hämmästyttävä taito imeä heti kuten kuuluukin. Itse olen koko ajan ollut skeptinen sen suhteen tuleeko multa maitoa ja tuleeko sitä riittävästi, mutta jää nähtäväksi, vauvan taidoista se ei ainakaan jää kiinni. Pahinta ehkä koko operaatiossa oli kohdun paineleminen, jotta se supistuisi-sattui ihan kreisisti kun sitä käytiin painamassa aika-ajoin ihan voimalla, eikä kai ihme kun sisällä oli 6 kerrosta leikattuna ja tikattuna..!
Seuraavat 3 päivää Kättärillä ( ja päivät kotona sen jälkeen!) meni lähinnä vauvaa tuijotellessa ja kuvia napsiessa. Olin aika kipuinen ja pyysinkin lisää kipulääkkeitä perus buranan ja panadolin lisäksi ja onneksi sainkin lopulta vahvempia droppeja (ehkä hieman nihkeästi mutta suostuivat kun painotin että pystyisin paremmin liikkumaan=toipumaan jos ei joka askel sattuisi niin paljoa). Kaikenkaikkiaan jälkivuotoa oli tosi vähän, leikkausarpi on todella siisti ja nyt kun leikkauksesta on n.2 viikkoa alan olla jo suht hyvässä kunnossa. Vatsassa on vielä ylimääräistä nestettä aika paljon, pientä kipuilua sisällä tuntuu aika ajoin(otan vieläkin muutaman buranan&panadolin päivässä) mutta täytyy olla tyytyväinen että ei ole (ainakaan vielä) tullut tulehduksia yms komplikaatioita ja vauvan paino on noussut mukavasti ja bilirubiinitasot on myös laskusuunnassa.
Neuvolatäti kävi kotona poistamassa tikit ja tsekkaamassa vauvan, kaikki siltä osin myös kunnossa. Ensi viikolla sitten eka virallinen neuvolakäynti vauvelin kanssa :)
Muokattu viimeksi:
FirstLove_88
Satasella mukana keskusteluissa
Kirjoitellaas oma kertomus, kun niin moni kertoo huonoja kokemuksia käynnistyksistä (tai itse olen törmänny sit vain niihin).
Maanantaina 20.2. jouduin NKL päivystykseen, kun neuvolassa proteiinit oli ++++ ja turvotuksiakin oli aika paljon (lue: hirveästi).
Ottivat osastolle ja 22.2. päättivät, että kaikki raskauden aikaiset ongelmat huomioiden nyt käynnistetään synnytys. Viikkoja kuitenkin oli 33+ ja ehdin saada kortisonit x2.
Ballonki laitettiin ip joskus klo 14 ja samalla meni vedet (ylhäältä). Tilanne oli kohdunsuun osalta hätäiseen sormelle auki (kiitos ed. päivän sisätutkimuksen) ja vauva tosi korkealla.
Supisteli koko illan tasaisesti ja luultiin jo et tämähän etenee vauhdilla. Klo 23 oli pakko ottaa ballonki pois vesien menon vuoksi ja samalla puhkaistiin alempaa kalvot. Olin 4-5cm auki.
Aamulla klo 6 tallustelin saliin, kun yöllä klo 4 alkoi itsekseen omat supistukset. Kaikki sujui tosi hyvin ilman Cytoteceja tai oksitosiinia, kivunlievityksenä Tens-laite, kohdunkaulanpuudute, ilokaasu ja kipupumppu. Vähän yli kuudelta illalla murunen syntyi. Hankalin oli ponnistaa, kun ensisynnyttäjä ja ei mitään tarvetta ponnistaa. Myös supistukset tuli vain 4min välein.
Käynnistetyksi synnytykseksi ja aikaisilla viikoilla epäkypsään tilanteeseen omasta mielestä meni loistavasti ja jäi tosi hyvä fiilis kaiken kaikkiaan.
Maanantaina 20.2. jouduin NKL päivystykseen, kun neuvolassa proteiinit oli ++++ ja turvotuksiakin oli aika paljon (lue: hirveästi).
Ottivat osastolle ja 22.2. päättivät, että kaikki raskauden aikaiset ongelmat huomioiden nyt käynnistetään synnytys. Viikkoja kuitenkin oli 33+ ja ehdin saada kortisonit x2.
Ballonki laitettiin ip joskus klo 14 ja samalla meni vedet (ylhäältä). Tilanne oli kohdunsuun osalta hätäiseen sormelle auki (kiitos ed. päivän sisätutkimuksen) ja vauva tosi korkealla.
Supisteli koko illan tasaisesti ja luultiin jo et tämähän etenee vauhdilla. Klo 23 oli pakko ottaa ballonki pois vesien menon vuoksi ja samalla puhkaistiin alempaa kalvot. Olin 4-5cm auki.
Aamulla klo 6 tallustelin saliin, kun yöllä klo 4 alkoi itsekseen omat supistukset. Kaikki sujui tosi hyvin ilman Cytoteceja tai oksitosiinia, kivunlievityksenä Tens-laite, kohdunkaulanpuudute, ilokaasu ja kipupumppu. Vähän yli kuudelta illalla murunen syntyi. Hankalin oli ponnistaa, kun ensisynnyttäjä ja ei mitään tarvetta ponnistaa. Myös supistukset tuli vain 4min välein.
Käynnistetyksi synnytykseksi ja aikaisilla viikoilla epäkypsään tilanteeseen omasta mielestä meni loistavasti ja jäi tosi hyvä fiilis kaiken kaikkiaan.
Hebu
Oman äänensä löytänyt
Niin, ei tätä kiitollisuuden määrää voi edes sanoin kuvailla...Erityisen kiitollinen olen lastani hoitaneelle henkilökunnalle lastenosastolla, synnytysosaston sydämellisille kätilöille ja synnytyslääkärille, joka teki sektiopäätöksen
Mulla meni lapsivedet ihan ilman ennakkovaroituksia yöllä sängyssä. Ei supistellut juurikaan. Soittelin siinä sit päivystykseen, ja käskivät tulla aamulla näytille. Menin, ja kohdunsuu oli vielä aika kiinni. Otettiin B-streptokokkinäyte, joka oli negatiivinen (jos olis ollut positiivinen, olis käynnistetty heti). Päiväksi siis kotiin odottelemaan josko supistukset alkaisivat.
Kevyitä supistuksia tuli noin 20min välein, mutta ei mitään tiheämpää. Illalla menin takaisin sairaalaan, ja jäin yöksi osastolle odottelemaan joko supistuksia tai käynnistystä aamulla.
Aamuyöstä supistukset alkoivat tihentyä ja voimistua. Eivät olleet säännöllisiä kuitenkaan. Pyysin kätilön tarkistamaan tilannetta siinä vaiheessa, kun tuntui, että en enää pärjää suppareiden kanssa. Epäsäännöllisyydestä huolimatta olinkin jo 4cm auki, ja siitä sitten suoraan saliin.
Hyvä että olin valmiiksi sairaalassa, koska tuosta hieman reilut kaksi tuntia eteenpäin olin jo kokonaan auki. Mieskin ehti tässä välissä paikalle. Epiduraali ilmeisesti kuitenkin hidasti ponnistusvaiheetta, ja pari tuntia piti odotella, että vauva laskeutuisi. Vauvan syke pysyi koko ajan hyvänä, joten odoteltiin vaan.
Sitten kun päästiin ponnistamaan, niin vauva oli ulkona kymmenessä minuutissa. Ponnistusvaihe oli tällä kertaa se kivulian osuus, koska epiduraali ei vaikuttanut enää eikä mulla ollut oikeastaan mitään kivunlievitystä siinä vaiheessa. Mutta onneksi oli aika nopea.
Eli kai tämä kaiken kaikkiaan oli sieltä helpommasta päästä. Ja ehdittiin hyvin järjestää esikoisen hoito, kun odoteltiin vaan. Vedenmenosta synnytykseen meni siis noin 36h.
Kevyitä supistuksia tuli noin 20min välein, mutta ei mitään tiheämpää. Illalla menin takaisin sairaalaan, ja jäin yöksi osastolle odottelemaan joko supistuksia tai käynnistystä aamulla.
Aamuyöstä supistukset alkoivat tihentyä ja voimistua. Eivät olleet säännöllisiä kuitenkaan. Pyysin kätilön tarkistamaan tilannetta siinä vaiheessa, kun tuntui, että en enää pärjää suppareiden kanssa. Epäsäännöllisyydestä huolimatta olinkin jo 4cm auki, ja siitä sitten suoraan saliin.
Hyvä että olin valmiiksi sairaalassa, koska tuosta hieman reilut kaksi tuntia eteenpäin olin jo kokonaan auki. Mieskin ehti tässä välissä paikalle. Epiduraali ilmeisesti kuitenkin hidasti ponnistusvaiheetta, ja pari tuntia piti odotella, että vauva laskeutuisi. Vauvan syke pysyi koko ajan hyvänä, joten odoteltiin vaan.
Sitten kun päästiin ponnistamaan, niin vauva oli ulkona kymmenessä minuutissa. Ponnistusvaihe oli tällä kertaa se kivulian osuus, koska epiduraali ei vaikuttanut enää eikä mulla ollut oikeastaan mitään kivunlievitystä siinä vaiheessa. Mutta onneksi oli aika nopea.
Eli kai tämä kaiken kaikkiaan oli sieltä helpommasta päästä. Ja ehdittiin hyvin järjestää esikoisen hoito, kun odoteltiin vaan. Vedenmenosta synnytykseen meni siis noin 36h.
Avvi
Näppärä viestien naputtelija
Minäkin voisin jakaa kokemukseni nyt kun (omg voitteko uskoa 
) kakarat nukkuu yhtä aikaa.
Kello oli pari minuuttia yli puolenyön laskettuna päivänä, 9.4, kun havahduin veden lorahteluun. Kun pääsin ylös ja vessaan saakka niin housut oli jo likomärät ja pyttyynkin sitä vielä riitti. Samalla vessakäynnillä suoli tyhjeni. Soittelin siinä sitten sairaalaan ja käsky kävi lähteä sinne heti, koska vauvaa ei oltu neuvolassa todettu kiinnittyneeksi ja oli siis olemassa riski napanuoran luiskahtamiselle ulos. Herätin miehen ja odoteltiin lapsenvahdin saapumista, ehdittiinpä keittää kahvitkin, sitten kohti sairaalaa. Yhtään ei vielä supistellut.
Sairaalassa todettiin että vauva tosiaan on vielä varsin korkealla ja kohdunsuu vasta parille sormelle auki. Eli ei muuta kuin odottelua, seuraavana iltana alettaisiin käynnistämään jos ei sitä ennen rupea tulemaan. Streptokokki testattiin ja oli negatiivinen. Käyrää otettiin yön aikana muutamia kertoja mutta hentoisia supistuksia vain tuli. Mies lähti aamulla käymään kotona esikoisen aamutoimissa auttelemassa, minä jäin päivystysosastolle aamupalalle ja tapahtumia odottelemaan. Sain luvan liikkua mutta esim porraskävely oli kielletty juurikin napanuoran "syntymisriskin" takia.
Mies tuli ennen yhdeksää takaisin, siinä vaiheessa omat supistukset olikin jo alkaneet mutta niillä oli väliä vielä kymmenisen minuuttia. Kipeitä kyllä olivat jo. Aamupäivän edetessä supistusväli lyheni hiljalleen ja tokihan siinä vaiheessa teki vielä mieli perua koko synnytys
Siinä 10.30 aikaan tuli oksennuskin ja soitettiin kätilöä paikalle kun teki jo kovin kipeää. Iloksemme hän totesi että vauvan tukka tuntuu, eli hän oli viimeinkin laskeutunut ja olin auki noin 5 senttiä. Siirryttiin siis saliin.
Salissa oli kätilön lisäksi opiskelija, tästä olin tosi ilahtunut. Epiduraali tilattiin ja ilokaasun sain heti käyttöön, minulle siitä oli kyllä apua tälläkin kertaa. Epi auttoi myös hyvin mutta hidasti samalla supistuksia ja sen myötä annettiin oksitosiinia lisäpotkuksi. Siitäpä kaikki etenikin sitten aika joutuisasti. Rakko katetroitiin tyhjäksi siinä vaiheessa kun kohdunsuulla oli reunat vielä jäljellä ja samalla kätilö pisti pudendaalin (jonka hyödyllisyydestä en kylläkään ole ihan varma..) Paineentunne ja ponnistustarve alkoivat olla jo aika voimakkaita.
Ponnistusta jännitin jonkin verran koska esikoisen kohdalta minulla ei ollut siitä mitään muistikuvaa. Puoli-istuva asento tuntui ihan luontevalta minulle, kätilö ja opiskelija olivat molemminpuolin jalkatukina. Aika alkukantainen tunnehan se oli kun työnsi lasta maailmaan! Ja se suunnaton helpotus kun se viimein luisuu ulos, huhhei. Ponnistusvaihe oli kestoltaan 6 minuuttia ja sen päätteeksi sain syliin oman pienen tyttövauvani. Istukka nirhaisi tullessaan sen verran että pari tikkiä tarvittiin, muuten olisin selvinnyt ilman.
Synnytys oli oikeasti aika ihana kokemus ja siinä korjaantui myös pari traumaa jotka jäivät esikoisen syntymästä. Oli esimerkiksi aivan ihanaa saada vauva heti rinnalle sen sijaan että hänet olisi salamana juoksutettu virvoitteluun. Mies sai leikata napanuoran ja saimme olla rauhassa ainakin tunnin verran ennen mitään mittauksia, vauva tissillä ja vanhemmat onnesta soikeina
Toivoisin kaikille yhtä mukavaa synnytystä, paitsi taustalla vaivanneen flunssan jättäisin yhtälöstä pois.. Kestokin oli aivan sopiva, papereihin merkattu 2,5h -oma mielipiteeni kylläkin lähempänä kolmea tuntia. Hyvä viimeinen synnytys :)
Avvi ja baby 19vrk
) kakarat nukkuu yhtä aikaa.Kello oli pari minuuttia yli puolenyön laskettuna päivänä, 9.4, kun havahduin veden lorahteluun. Kun pääsin ylös ja vessaan saakka niin housut oli jo likomärät ja pyttyynkin sitä vielä riitti. Samalla vessakäynnillä suoli tyhjeni. Soittelin siinä sitten sairaalaan ja käsky kävi lähteä sinne heti, koska vauvaa ei oltu neuvolassa todettu kiinnittyneeksi ja oli siis olemassa riski napanuoran luiskahtamiselle ulos. Herätin miehen ja odoteltiin lapsenvahdin saapumista, ehdittiinpä keittää kahvitkin, sitten kohti sairaalaa. Yhtään ei vielä supistellut.
Sairaalassa todettiin että vauva tosiaan on vielä varsin korkealla ja kohdunsuu vasta parille sormelle auki. Eli ei muuta kuin odottelua, seuraavana iltana alettaisiin käynnistämään jos ei sitä ennen rupea tulemaan. Streptokokki testattiin ja oli negatiivinen. Käyrää otettiin yön aikana muutamia kertoja mutta hentoisia supistuksia vain tuli. Mies lähti aamulla käymään kotona esikoisen aamutoimissa auttelemassa, minä jäin päivystysosastolle aamupalalle ja tapahtumia odottelemaan. Sain luvan liikkua mutta esim porraskävely oli kielletty juurikin napanuoran "syntymisriskin" takia.
Mies tuli ennen yhdeksää takaisin, siinä vaiheessa omat supistukset olikin jo alkaneet mutta niillä oli väliä vielä kymmenisen minuuttia. Kipeitä kyllä olivat jo. Aamupäivän edetessä supistusväli lyheni hiljalleen ja tokihan siinä vaiheessa teki vielä mieli perua koko synnytys
Siinä 10.30 aikaan tuli oksennuskin ja soitettiin kätilöä paikalle kun teki jo kovin kipeää. Iloksemme hän totesi että vauvan tukka tuntuu, eli hän oli viimeinkin laskeutunut ja olin auki noin 5 senttiä. Siirryttiin siis saliin. Salissa oli kätilön lisäksi opiskelija, tästä olin tosi ilahtunut. Epiduraali tilattiin ja ilokaasun sain heti käyttöön, minulle siitä oli kyllä apua tälläkin kertaa. Epi auttoi myös hyvin mutta hidasti samalla supistuksia ja sen myötä annettiin oksitosiinia lisäpotkuksi. Siitäpä kaikki etenikin sitten aika joutuisasti. Rakko katetroitiin tyhjäksi siinä vaiheessa kun kohdunsuulla oli reunat vielä jäljellä ja samalla kätilö pisti pudendaalin (jonka hyödyllisyydestä en kylläkään ole ihan varma..) Paineentunne ja ponnistustarve alkoivat olla jo aika voimakkaita.
Ponnistusta jännitin jonkin verran koska esikoisen kohdalta minulla ei ollut siitä mitään muistikuvaa. Puoli-istuva asento tuntui ihan luontevalta minulle, kätilö ja opiskelija olivat molemminpuolin jalkatukina. Aika alkukantainen tunnehan se oli kun työnsi lasta maailmaan! Ja se suunnaton helpotus kun se viimein luisuu ulos, huhhei. Ponnistusvaihe oli kestoltaan 6 minuuttia ja sen päätteeksi sain syliin oman pienen tyttövauvani. Istukka nirhaisi tullessaan sen verran että pari tikkiä tarvittiin, muuten olisin selvinnyt ilman.
Synnytys oli oikeasti aika ihana kokemus ja siinä korjaantui myös pari traumaa jotka jäivät esikoisen syntymästä. Oli esimerkiksi aivan ihanaa saada vauva heti rinnalle sen sijaan että hänet olisi salamana juoksutettu virvoitteluun. Mies sai leikata napanuoran ja saimme olla rauhassa ainakin tunnin verran ennen mitään mittauksia, vauva tissillä ja vanhemmat onnesta soikeina
Toivoisin kaikille yhtä mukavaa synnytystä, paitsi taustalla vaivanneen flunssan jättäisin yhtälöstä pois.. Kestokin oli aivan sopiva, papereihin merkattu 2,5h -oma mielipiteeni kylläkin lähempänä kolmea tuntia. Hyvä viimeinen synnytys :)Avvi ja baby 19vrk
daamos
Näppärä viestien naputtelija
Mä voisin naputella jo täältä sairaalasta kun on aikaa. Heräsin yöllä kolmen aikaa käymään vessassa ja silloin tuli joku supistus joka oli kuitenkin voimakkuideltaan vaan laimea harkkasuppari. Neljän aikaan tuli pari samanlaista lisää. Ehkä n. 4.40 tuli muutama supistus jotka olikin jo vähän voimakkaampia ja tuntui jo siltä että ne saattaisi enteillä synnytystä. Viideltä supistukset alkoi tulemaan säännöllisesti ja heti melko tiheästi. Vähän ennen puolta kuutta soitettiin esikolle lapsenvahti ja sitten lähdettiin sairaalaan. Sairaalassa oltiin n. 6.00 ja olin 6 senttiä auki. Päästiin suoraan saliin ja jonkun verran ennen seitsemää sain spinaalipuudutuksen. Sain jopa hetken torkuttua ja vähän kahdeksan jälkeen olin kokonaan auki ja kalvot puhkaistiin. Kalvojen puhkaisusta meni ehkä 10 minuuttia niin alettiin ponnistamaan. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia kun vauva oli ensin vähän jumissa mutta asennon vaihdon jälkeen sujui hyvin ja poika syntyi 8.36.
Muutama tikki jouduttiin laittamaan ja tiputtamaan oksitosiinia runsaan vuodon takia. Vauva on nyt vielä happiviiksissä huonohkojen saturaatioiden takia mutta yöksi pitäisi jo päästä niistäkin eroon. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis ja tämä synnytys oli ehdottomasti mukavampi ja rauhallisempi kuin esikoisen.
Muutama tikki jouduttiin laittamaan ja tiputtamaan oksitosiinia runsaan vuodon takia. Vauva on nyt vielä happiviiksissä huonohkojen saturaatioiden takia mutta yöksi pitäisi jo päästä niistäkin eroon. Kaikenkaikkiaan jäi hyvä fiilis ja tämä synnytys oli ehdottomasti mukavampi ja rauhallisempi kuin esikoisen.