Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Loreeen
- Aloituspäivämäärä
Isintyttö
Vauhtiin päässyt keskustelija
Viime perjantaina alko aamulla vähän supistella, aika nopeasti kyllä tajusin ettei kyse oo enää mistään harkoista. Sillon oli siis 40+1 ja iltapäivälle oli aika synnärilääkärin kontrolliin. Soittelin sinne sitten että kannattaako tulla kun taitaa olla jo synnytys käynnissä. Käsky tuli kuitenkin mennä. Supistuksia oli 10-30min välein. Lääkäri ei osannut varmuudella sanoa onko synnytys käynnissä, koska olin uudelleensynnyttäjä niin olin saattanut tuon 2cm olla auki jo pidemmän aikaa. Sanoi että viikon päästä uuteen kontrolliin, jos ei mitään ennen sitä tapahdu.
Kotiin kun päästiin tuli supistuksia jo 4min välein. Matkaa synnärille kuitenkin melkein tunti, joten alettiin esikoiselle lapsenvahtia soitella että päästään samointein ajelemaan sairaalalle takaisin.
Synnärille saavuttiin n. klo:20, silloin olin auki 4cm. Esikoisen nopean synnytyksen takia mentiin suoraan saliin. Kivunlievitystä en halunnut, vaan painelin kuumaan suihkuun. Tunnin verran taisin olla siellä ja sitten tsekattiin tilanne uudestaan; olin 7cm auki. Tässä vaiheessa yritin hengitellä ilokaasua, mutta kipu oli niin järjetön ettei mistään tullut mitään.
Hetken päästä olinkin jo täysin auki, kätilö hiukan tökkäsi että saatiin lapsivedet ulos. Sitten tulikin stoppi, vauva vielä tosi korkealla eikä minkäänlaista ponnistustarvetta. Alettiin epäillä että lapsi olisi kasvot ylöspäin. Tässä vaiheessa tein jo kuolemaa ja kaduin etten ollut ottanut kivunlievitystä. Esikoisen synnytys oli tosi helppo ja täysin luomu, joten olin ajatellut ettei toinen ainakaan pahempi olisi -voi kuinka väärässä olinkaan
Lopulta suostuin nousta seisomaan ja siinä kun puolisen tuntia huusin kurkku suorana, saatiin vauva laskeutumaan. Ei siinä meinannut kätilöt paikalle ehtiä, kun kahdella ponnistuksella oli vauva ulkona, 3min on merkattu ponnistusajaksi. Ja vauva oli kuitenkin sitten ihan oikeinpäin.
Ja herranjestas se olikin poika
Olin ollut aivan 100% varma että saadaan toinen tyttö, mutta ei, saatiinkin maailman suloisin poikavauva, pisteet 3x10:) Pituus 53cm ja painoa 4158g. Juuri ja juuri mentiin keskiyön yli eli syntymäpäiväksi saatiin 20.1.2018.
Mutta sitten se helvetti vasta alkoikin. Istukka ei meinannut millään irrota. Herranjumala niitä supistuksia kun laitettiin tippa täydellä teholla huutamaan. Lopulta melkein kahden tunnin jälkeen, kun yksi kätilö piti kiinni käsistäni etten lyönyt ja toinen makasi mahani päällä, saatiin melkein kilon kokoinen istukka ulos.
Sitten kaikki oli hyvin Oma olo tosi hyvä, ei minkäänlaisia repeämiä, ja vauva täydellinen. Tissillä oli koko tämän istukka-episodin ajan ja poikahan tiesi heti, mitä sillä tissillä tehdään
Maanantaina päästiin kotiin ja hyvin on lähtenyt arki rullaamaan
Kotiin kun päästiin tuli supistuksia jo 4min välein. Matkaa synnärille kuitenkin melkein tunti, joten alettiin esikoiselle lapsenvahtia soitella että päästään samointein ajelemaan sairaalalle takaisin.
Synnärille saavuttiin n. klo:20, silloin olin auki 4cm. Esikoisen nopean synnytyksen takia mentiin suoraan saliin. Kivunlievitystä en halunnut, vaan painelin kuumaan suihkuun. Tunnin verran taisin olla siellä ja sitten tsekattiin tilanne uudestaan; olin 7cm auki. Tässä vaiheessa yritin hengitellä ilokaasua, mutta kipu oli niin järjetön ettei mistään tullut mitään.
Hetken päästä olinkin jo täysin auki, kätilö hiukan tökkäsi että saatiin lapsivedet ulos. Sitten tulikin stoppi, vauva vielä tosi korkealla eikä minkäänlaista ponnistustarvetta. Alettiin epäillä että lapsi olisi kasvot ylöspäin. Tässä vaiheessa tein jo kuolemaa ja kaduin etten ollut ottanut kivunlievitystä. Esikoisen synnytys oli tosi helppo ja täysin luomu, joten olin ajatellut ettei toinen ainakaan pahempi olisi -voi kuinka väärässä olinkaan
Lopulta suostuin nousta seisomaan ja siinä kun puolisen tuntia huusin kurkku suorana, saatiin vauva laskeutumaan. Ei siinä meinannut kätilöt paikalle ehtiä, kun kahdella ponnistuksella oli vauva ulkona, 3min on merkattu ponnistusajaksi. Ja vauva oli kuitenkin sitten ihan oikeinpäin.
Ja herranjestas se olikin poika
Olin ollut aivan 100% varma että saadaan toinen tyttö, mutta ei, saatiinkin maailman suloisin poikavauva, pisteet 3x10:) Pituus 53cm ja painoa 4158g. Juuri ja juuri mentiin keskiyön yli eli syntymäpäiväksi saatiin 20.1.2018.
Mutta sitten se helvetti vasta alkoikin. Istukka ei meinannut millään irrota. Herranjumala niitä supistuksia kun laitettiin tippa täydellä teholla huutamaan. Lopulta melkein kahden tunnin jälkeen, kun yksi kätilö piti kiinni käsistäni etten lyönyt ja toinen makasi mahani päällä, saatiin melkein kilon kokoinen istukka ulos.
Sitten kaikki oli hyvin
Oma olo tosi hyvä, ei minkäänlaisia repeämiä, ja vauva täydellinen. Tissillä oli koko tämän istukka-episodin ajan ja poikahan tiesi heti, mitä sillä tissillä tehdäänMaanantaina päästiin kotiin ja hyvin on lähtenyt arki rullaamaan
Galina
Jostain jotain jo tietävä
Minun kertomus on vähän sekava ja pitkä.
Oli tarkoitus että synnytys käynnistettäisi 17.1 kovien kipujen vuoksi viikkoja olisi ollut silloin 38+2, mutta tulikin muutosta matkaan. Illalla 16.1 nousin torkuilta ja huomasin että ihan pikkuisen tuli valuva vettä. Aluksi mietin että olisiko se tulppa vai lapsivettä menin vessaan valui taas lisää itsekseen. Soitin synnärille ja ne sanoivat, että laittais paperin pikkuhousuihin, jos se kastuu niin tulla sinne synnärrille. No niin tein ja sehän kastui äkkiä sitten tuli lähtö synnärille.
Synnärillä ne tutkivat ja ottivat testin että onko se lapsivettä ja vielä sanoivat että heidän testi on supervarma. Testi näytti negatiivista sen jälkeen katsoivat sydän käyriä puolisen tuntia ja kaikki oli hyvin. kun nousin ylös siitä sängyltä pikkuisen lorahti taas ja sanoin, että voisitteko ottaa uudelleen sen testin. Kävin vessassa ja ne ottivat uudelleen sen testin sillä kerralla se näyttii positiivista. Ja minut siirrettiin odottavien äitien osastolle. Siellä vietin sen yön.
Seuraavana päivänä olisi ollut käynnistys, mutta synnytys sali oli ihan täynnä ja sinne oli jonoa jos olisi käynnistys. En pääsy sinä päivänä synnyttämään. Koko päivän lorahteli lapsivettä jonkin verran ja minua rupesi pelottamaan, jos se loppuu pikkuiselta. Illalla noin klo 22 aikoihin olin vähän aikaan läppärillä siinnä taas tuntui, että lorahti ja sitten uudelleen. Kun nousin ylös ja päätin lähteä vaihtamaan sidettä rupesi valumaan oikein kunnolla sitä lapsivettä ja itse olin ihan kauhuissaan, kun lattiallekin meni. Kauhuissaan soitin hoitajille hälytys nappula itkien,
kun hoitaja tuli paikalle se vaan sanoi, ettei ei oo mitään hätää.
Se alku yö meni nukkuen, mutta rupesin katsomaan kelloa 00:40 ->01:00 asti rupesi olemaan supistuksia joka 5 min silloin menin hoitajalle kertomaan asiasta se vilkaisi tilannetta ja sanoi ”Soitahan miehellesi ja kerro että sinut siirretään synnytys saliin”.
Mieheni tuli synnärrille noin 02:00 ksi minulle jo ruvettiin antaman ilokaasua. Kun supistukset alkoivat käydä kipeä pyysin epiduraali puudutuksen. Lääkäri kävi laittamassa sen ja se oli vähän kovakourainen, kun se siirsi minua olkapäästä niin tuntui, että sen sormet menevät olkapään läpi. Sen jälkeen oli vaan vähän painetta alhaalla eikä ollut vielä mitään hätä. Pian aloin täristä aivan kamalasti enkä saanut sitä loppumaan millään ja se oli kuulemma ihan normaali epiduraalin sivu vaikutus. Kohta tuli kauhea ponnistus halu ja minun piti vaan pidätellä, kun kohdun suu ei ollut ihan kokonaan auennut. Lopussa en pystynyt enää pidättämään ja sanoin et minun on pakko ponnistaa. Kätilö yritti vaan et ”mitä jos menisit kontalleen” Minä vaan huusin ”Ei onnistu en pystyy enää pidättelemään USKO JO!”
sitten rupesin ponnistelemaan 10 ponnistusta ja vauvan pää oli ulkona sitten vielä 2 perään niin klo 05:42 ihana poika vauva oli syntynyt ja minä huokaisin, kun helpotti niin kovasti.
Seuraava haaste oli saada istukka ulos, kun kaksi nuorta kätilöä yrittivät saada sitä rupesi käymään välillä kipeä kun ne painelivat vatsaa. Puolen tunnin päästä kutsuivat vähän vanhemman kätilön ja se sai sen istukan ulos sieltä. EI tullut repeämiä ja vauva voi hyvin 3600g, ja 50 cm.
Itselleen ei jäänyt huonoa muistoa sillä kaikki meni kun piti ja koko synnytys kesti 4h ja 20 min. Eikä tarvinut käynnistää synnytystä vaan poika halusi itse tulla ulos.
Oli tarkoitus että synnytys käynnistettäisi 17.1 kovien kipujen vuoksi viikkoja olisi ollut silloin 38+2, mutta tulikin muutosta matkaan. Illalla 16.1 nousin torkuilta ja huomasin että ihan pikkuisen tuli valuva vettä. Aluksi mietin että olisiko se tulppa vai lapsivettä menin vessaan valui taas lisää itsekseen. Soitin synnärille ja ne sanoivat, että laittais paperin pikkuhousuihin, jos se kastuu niin tulla sinne synnärrille. No niin tein ja sehän kastui äkkiä sitten tuli lähtö synnärille.
Synnärillä ne tutkivat ja ottivat testin että onko se lapsivettä ja vielä sanoivat että heidän testi on supervarma. Testi näytti negatiivista sen jälkeen katsoivat sydän käyriä puolisen tuntia ja kaikki oli hyvin. kun nousin ylös siitä sängyltä pikkuisen lorahti taas ja sanoin, että voisitteko ottaa uudelleen sen testin. Kävin vessassa ja ne ottivat uudelleen sen testin sillä kerralla se näyttii positiivista. Ja minut siirrettiin odottavien äitien osastolle. Siellä vietin sen yön.
Seuraavana päivänä olisi ollut käynnistys, mutta synnytys sali oli ihan täynnä ja sinne oli jonoa jos olisi käynnistys. En pääsy sinä päivänä synnyttämään. Koko päivän lorahteli lapsivettä jonkin verran ja minua rupesi pelottamaan, jos se loppuu pikkuiselta. Illalla noin klo 22 aikoihin olin vähän aikaan läppärillä siinnä taas tuntui, että lorahti ja sitten uudelleen. Kun nousin ylös ja päätin lähteä vaihtamaan sidettä rupesi valumaan oikein kunnolla sitä lapsivettä ja itse olin ihan kauhuissaan, kun lattiallekin meni. Kauhuissaan soitin hoitajille hälytys nappula itkien,
kun hoitaja tuli paikalle se vaan sanoi, ettei ei oo mitään hätää. Se alku yö meni nukkuen, mutta rupesin katsomaan kelloa 00:40 ->01:00 asti rupesi olemaan supistuksia joka 5 min silloin menin hoitajalle kertomaan asiasta se vilkaisi tilannetta ja sanoi ”Soitahan miehellesi ja kerro että sinut siirretään synnytys saliin”.
Mieheni tuli synnärrille noin 02:00 ksi minulle jo ruvettiin antaman ilokaasua. Kun supistukset alkoivat käydä kipeä pyysin epiduraali puudutuksen. Lääkäri kävi laittamassa sen ja se oli vähän kovakourainen, kun se siirsi minua olkapäästä niin tuntui, että sen sormet menevät olkapään läpi. Sen jälkeen oli vaan vähän painetta alhaalla eikä ollut vielä mitään hätä. Pian aloin täristä aivan kamalasti enkä saanut sitä loppumaan millään ja se oli kuulemma ihan normaali epiduraalin sivu vaikutus. Kohta tuli kauhea ponnistus halu ja minun piti vaan pidätellä, kun kohdun suu ei ollut ihan kokonaan auennut. Lopussa en pystynyt enää pidättämään ja sanoin et minun on pakko ponnistaa. Kätilö yritti vaan et ”mitä jos menisit kontalleen” Minä vaan huusin ”Ei onnistu en pystyy enää pidättelemään USKO JO!”
sitten rupesin ponnistelemaan 10 ponnistusta ja vauvan pää oli ulkona sitten vielä 2 perään niin klo 05:42 ihana poika vauva oli syntynyt ja minä huokaisin, kun helpotti niin kovasti.Seuraava haaste oli saada istukka ulos, kun kaksi nuorta kätilöä yrittivät saada sitä rupesi käymään välillä kipeä kun ne painelivat vatsaa. Puolen tunnin päästä kutsuivat vähän vanhemman kätilön ja se sai sen istukan ulos sieltä. EI tullut repeämiä ja vauva voi hyvin 3600g, ja 50 cm.
Itselleen ei jäänyt huonoa muistoa sillä kaikki meni kun piti ja koko synnytys kesti 4h ja 20 min. Eikä tarvinut käynnistää synnytystä vaan poika halusi itse tulla ulos.
.
Muokattu viimeksi: