Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Bolle29
- Aloituspäivämäärä
Minulla esikoisen synnytys meni pitemmän kaavan mukaan, mutta tällä kertaa kaikki meni salaman nopeasti. Jo 36+3 synnytystapa-arviossa lääkäri tehdessä sisätutkimusta kehui että eipä tarvitse enää kauan odotella. Kohdunsuu pehmeä ja kahdelle sormelle auki. Kanavaakaan ei enää ollut kuin sentti jäljellä. Tuli kiire sen jälkeen pakata sairaalakassia ja esikon mummolakassia valmiiksi. Lisäjännitystä toi kun mies työskentelee toisella puolella Suomea arkipäivät tullen aina viikonloppuisin kotona käymään. No 25.8 perjantaina tein imuroimisurakan ja miehen illalla tullessa kotiin kävimme koko perhe saunassa. Sitä kolmatta ässää ei jaksettu enää vaan painuttiin nukkumaan.
Puoli kahden maissa heräsin vessaan ja kömmin takaisin sänkyyn. En saanut unen päästä kiinni vaan selasin nettiä. Siinä sitten alkoi vaimeat supistukset joita tuli noin 12-15 min välein. Korjasin hieman asentoani, niin tunsin että housuihin tulvahti hieman jotakin. Pukkasin miestä ylös hakemaan pyyhettä. Pyyhe haarovälissä menin pöntölle johon sitten lorahti lisää lapsivettä. Samalla luultavasti jännityksestä suoli ja rakko tyhjeni totaalisesti. Mies soitti äitinsä lapsenammaksi ja minä pöntöltä synnärille. Meillä tunnin matka sinne joten kun kerroin supistuksiakin olevan, niin sanoivat tervetulleeksi näytille.
Noin 4 maissa olimme sairaalassa, jossa pääsin käyrille. Supistuksia piirtyi näytölle tasaisesti ja sisätutkimusta tehdessä kätilö sanoi kohdunsuun olevan 4-5 senttiä auki, reunoja eikä kanavaa ollut enää jäljellä. Sain sairaalavaatteet päälle ja 5:05 käpyttelin synnytyssaliin. Synnytyssalissa olin jo aika tuskainen ja toivoin heti jotakin puudutusta. Hoitaja lähti hakemaan lupapapereita epiduraaliin/spinaaliin valmiiksi ja asensi sitten kanyyliä käteen samalla kun lattialla kyykyssä sänkyä vasten hengittelin ilokaasua. 5:45 kyykyssä lattialla tunsin, että nyt pitää saada ponnistaa. Kätilö pyysi sänkyyn makaamaan että pystyy tekemään sisätutkimuksen. Siinä sitten tokaisi että täällähän ollaan jo täysin auki ja päälakikin jo näkyy tulevan. Hoitajalle tuli kiire soittamaan paikalle toista kätilöä ja laittamaan tarvikkeita hollille. Sain luvan punnertaa omaan tahtiin. Kolmessa minuutissa oli jo 10 pisteen tyttö pihalla. Sain hänet syliini ja 7 minuutin päästä istukka oli pihalla. Välilihaan tuli pieni repeämä joka paikattiin muutamalla tikillä sillä välin kun tyttö oli tissin kimpussa. Puudutteita/kipulääkettä en kerennyt saamaan vaan ihan muutamalla ilokaasuvetäisyllä luomuna mentiin. Vauva mitattiin/punnittiin kun minut oli paikattu. Suihkussa pääsin käymään heti ennen synttärikahvien juomista ja osastolle siirtymistä. :)
Puoli kahden maissa heräsin vessaan ja kömmin takaisin sänkyyn. En saanut unen päästä kiinni vaan selasin nettiä. Siinä sitten alkoi vaimeat supistukset joita tuli noin 12-15 min välein. Korjasin hieman asentoani, niin tunsin että housuihin tulvahti hieman jotakin. Pukkasin miestä ylös hakemaan pyyhettä. Pyyhe haarovälissä menin pöntölle johon sitten lorahti lisää lapsivettä. Samalla luultavasti jännityksestä suoli ja rakko tyhjeni totaalisesti. Mies soitti äitinsä lapsenammaksi ja minä pöntöltä synnärille. Meillä tunnin matka sinne joten kun kerroin supistuksiakin olevan, niin sanoivat tervetulleeksi näytille.
Noin 4 maissa olimme sairaalassa, jossa pääsin käyrille. Supistuksia piirtyi näytölle tasaisesti ja sisätutkimusta tehdessä kätilö sanoi kohdunsuun olevan 4-5 senttiä auki, reunoja eikä kanavaa ollut enää jäljellä. Sain sairaalavaatteet päälle ja 5:05 käpyttelin synnytyssaliin. Synnytyssalissa olin jo aika tuskainen ja toivoin heti jotakin puudutusta. Hoitaja lähti hakemaan lupapapereita epiduraaliin/spinaaliin valmiiksi ja asensi sitten kanyyliä käteen samalla kun lattialla kyykyssä sänkyä vasten hengittelin ilokaasua. 5:45 kyykyssä lattialla tunsin, että nyt pitää saada ponnistaa. Kätilö pyysi sänkyyn makaamaan että pystyy tekemään sisätutkimuksen. Siinä sitten tokaisi että täällähän ollaan jo täysin auki ja päälakikin jo näkyy tulevan. Hoitajalle tuli kiire soittamaan paikalle toista kätilöä ja laittamaan tarvikkeita hollille. Sain luvan punnertaa omaan tahtiin. Kolmessa minuutissa oli jo 10 pisteen tyttö pihalla. Sain hänet syliini ja 7 minuutin päästä istukka oli pihalla. Välilihaan tuli pieni repeämä joka paikattiin muutamalla tikillä sillä välin kun tyttö oli tissin kimpussa. Puudutteita/kipulääkettä en kerennyt saamaan vaan ihan muutamalla ilokaasuvetäisyllä luomuna mentiin. Vauva mitattiin/punnittiin kun minut oli paikattu. Suihkussa pääsin käymään heti ennen synttärikahvien juomista ja osastolle siirtymistä. :)
haaveilija31
Puuhakas puhuja
6.9 rv 39+6 aamulla klo 8.30 kontrolliaika äippäpolilla radin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan takia.
Lääkäri ultras vauvan, kaikki kunnossa ja painoarvio 3,5kg, ei ole makrosomisia piirteitä.
Sitten sisätutkimus, kohdunsuu 4cm auki ja pehmeää kaulaa 1-2cm jäljellä.
Lääkäri kysyy meiltä halutaanko suoraan lähteä kalvojen puhkasuun jos saleissa on tilaa. Siihen ollaan varauduttu joten jännittävin ajatuksin vastataan kyllä!
Kätilö soittaa saliin, kyllä tilaa on eikun sinne vaan.
Salissa oltiin joskus 9-9.30 välisenä aikana. Vastassa on hyvin mukava naiskätilö joka toivottaa meidät tervetulleeksi.
Ihana sairaalan kaapu päälle ja lääkäriä odottelemaan kalvot puhkomaan.
10.45 vihdoin lääkäri puhkasee kalvot, lääkäri toteaa kohdunsuun olevan 3cm auki ja pehmeää kaulaa 2cm jäljellä. Sovittiin lääkärin ja kätilön kanssa että odotellaan 1-1,5h ennen kun vauhditetaan oksitosiinilla, kun en halunnut heti joutua tippaan kiinni ja halusin antaa kropalle aikaa toimia itse. Eipä supistuksia kuulunut, jotenka 12 aikoihin laitettiin pienellä annoksella oksitosiini tippumaan.
Eikun taas odotellaan. Miehen kanssa vaan jännittyneinä naureskellaan ja puhutaan kaikkea höpöä, molemmilla tippa silmäkulmassa jo nyt
Kätilö käy kahden aikaan kurkkimassa ennen vuoronvaihtoa, eipä ihmeitä oo tapahtunut. Tulee napakoita supistuksia vartin välein. Lisätään hieman tippaa kovemmalle.
Iltakätilö käy esittäytymässä opiskelijan kanssa siinä 14.30, aivan ihania ihmisiä hekin! Tässä vaiheessa tulee kipeitä supistuksia 5-10 minuutin välein, nyt on synnytys vasta käynnissä.
Kätilö kehoittaa nousemaan sängystä, alkaisi paremmin supistella ja vauva pääsisi laskeutumaan paremmin. Eikun seisoskelemaan ja käppäilemään ympäri salia.
Helpottaa yllättävän paljon oloa. Kipeitä supistuksia tulee edelleen, mutta on hyvin kestettäviä.
Pikkuhiljaa supparit ottaa tehoa ja joudun aina nojailemaan sänkyyn niiden aikana sekä mies hieroo alaselkää. Hengitykseen pitää kunnolla keskittyä että pääsee kipuhuipun yli. Mutta kestän kyllä!
Kätilöt käy välillä kurkkimassa ja pienentää tippaa kun supistukset hyvän pituisia sekä paikkoja avaavia. 19-19.30 aikoihin pyydän epiduraalia, nyt sattuu!
Sisätutkimus paljastaa ihanasti 7cm olevan jo paikat auki, jess. Anestesialääkäri onkin viereisessä salissa ja saapuu parissa minuutissa paikalle. Muutama kerta joudutaan tuikkasemaan ennenkuin oikea kohta löytyy. Aah, alkaa helpottaa jo 5 minuutissa. Nyt voi nuokkua ja vaan odotella.
Kätilöt käy kerran vielä kurkkaamassa ennen yövuoron saapumista, kello n.21, mut autetaan takas pystyyn ja käyn pissalla. Kävelen tippatelineen kanssa ympärisalia ja naureskellaan kaikelle miehen kanssa
22 aikoihin alkaa supistukset taas tuntumaan, ei vielä satu lujaa mutta tuntuu inhottavalta.
Kätilöt tulee takas 22.15, kerron että voisi lisätä epiduraalia kun pikkuhiljaa supistukset kipeytyy taas.
Odotellaan yökätilön saapumista, puhkun supistukset läpi.
Vihdoin 22.30 saapuu yökätilö paikalle, joka on mies! Ensiksi olin että eiii mies kätilöä kiitos. Oli ensivaikutelmana hyvin hiljainen ja jotenkin suurpiirteinen. Tervehdittiin ja vähän keskusteltiin miten on mennyt.
Yökkö laittaa lisää epiä, aah taas taivas aukenee hetkessä. Vaivihkaa oli oksitosiinia laitettu reippaasti kovemmalle, tunnenkin paineena vatsalla miten supistuksia tulee parin minuutin välein.
Nyt vaan odotellaan sitä "kakkahätä" tunnetta, pääsisi ponnistamaan. Aikaa kuluu ja mietitäänkin miehen kanssa näinköhän neiti syntyy edes tämän vuorokauden aikana.
Klo 23.20 soitan kätilön paikalle, paine tunne hanurissa alkaa olla tosi kova ja pakko supistusten aikana jo ponnistaa.
Sisätutkimus osoittaa 10cm auki ja voin alkaa pikkuhiljaa kokeilemaan ponnistamista klo 23.35, kuulemma hienosti menee ja ponnistan oikein. Kätilö samalla hääräilee omia juttujaan supistusten välissä. Se rauhoittaa, ei kyttää koko ajan vieressä ja kaikki on hyvin kun kätilökin on niin rauhallinen. Muutama ponnistus vielä, kätilö kehuu miten hyvin menee ja tsemppaa hienosti jatkamaan. Tämä mieskätilö onkin erityisen hyvä työssään! Kun pää alkaa syntymään luulen että repeän kahtia, sattuu aivan kauheesti. Ulisen kivusta mutta pakko jatkaa että saa työnnetty kivun pois.
Vihdoin klo 23.51 neiti putkahtaa virkeänä ja terveenä maailmaan, 3960g ja 52cm
Tyttö nostetaan heti rinnalle paidan alle, isä saa leikata napanuoran
Siinä me rauhassa tutustutaan toisiimme. Kätilö häärää alapäässä, ei repeämiä ei nirhaumia. Pari minuuttia ennen puoltayötä ponnistan istukan ulos, siinäkin kaikki kunnossa.
Vauvan kanssa siirrytään kylkiasentoon ja kokeilen imettämistä. Neiti saa hetkeksi rinnasta kiinni ja näin ollen sain imetettyä ne tärkeimmät ensi tipat
Siinä oltiin tissittelemässä 1-2h kunnes mies auttoi mut suihkuun ja kätilö pesi tytön ja kapaloi. Saatiin yöpalaa miehen kanssa ja vihdoin päästiin 4 aikaan siirtymään osastolle lepäämään.
Kaikki meni todella hyvin, just niinkun toivoin. Oli rauhallista ja mun toiveita kuunneltiin.
Mieskätilökin oli paras kätilö mihin itse olen törmännyt, alkujärkytyksestä huolimatta. Hyvin ammattitaitoinen ja tilannetaju kohdillaan. Ikävä jäi synnytystä!!
Lääkäri ultras vauvan, kaikki kunnossa ja painoarvio 3,5kg, ei ole makrosomisia piirteitä.
Sitten sisätutkimus, kohdunsuu 4cm auki ja pehmeää kaulaa 1-2cm jäljellä.
Lääkäri kysyy meiltä halutaanko suoraan lähteä kalvojen puhkasuun jos saleissa on tilaa. Siihen ollaan varauduttu joten jännittävin ajatuksin vastataan kyllä!
Kätilö soittaa saliin, kyllä tilaa on eikun sinne vaan.
Salissa oltiin joskus 9-9.30 välisenä aikana. Vastassa on hyvin mukava naiskätilö joka toivottaa meidät tervetulleeksi.
Ihana sairaalan kaapu päälle ja lääkäriä odottelemaan kalvot puhkomaan.
10.45 vihdoin lääkäri puhkasee kalvot, lääkäri toteaa kohdunsuun olevan 3cm auki ja pehmeää kaulaa 2cm jäljellä. Sovittiin lääkärin ja kätilön kanssa että odotellaan 1-1,5h ennen kun vauhditetaan oksitosiinilla, kun en halunnut heti joutua tippaan kiinni ja halusin antaa kropalle aikaa toimia itse. Eipä supistuksia kuulunut, jotenka 12 aikoihin laitettiin pienellä annoksella oksitosiini tippumaan.
Eikun taas odotellaan. Miehen kanssa vaan jännittyneinä naureskellaan ja puhutaan kaikkea höpöä, molemmilla tippa silmäkulmassa jo nyt
Kätilö käy kahden aikaan kurkkimassa ennen vuoronvaihtoa, eipä ihmeitä oo tapahtunut. Tulee napakoita supistuksia vartin välein. Lisätään hieman tippaa kovemmalle.
Iltakätilö käy esittäytymässä opiskelijan kanssa siinä 14.30, aivan ihania ihmisiä hekin! Tässä vaiheessa tulee kipeitä supistuksia 5-10 minuutin välein, nyt on synnytys vasta käynnissä.
Kätilö kehoittaa nousemaan sängystä, alkaisi paremmin supistella ja vauva pääsisi laskeutumaan paremmin. Eikun seisoskelemaan ja käppäilemään ympäri salia.
Helpottaa yllättävän paljon oloa. Kipeitä supistuksia tulee edelleen, mutta on hyvin kestettäviä.
Pikkuhiljaa supparit ottaa tehoa ja joudun aina nojailemaan sänkyyn niiden aikana sekä mies hieroo alaselkää. Hengitykseen pitää kunnolla keskittyä että pääsee kipuhuipun yli. Mutta kestän kyllä!
Kätilöt käy välillä kurkkimassa ja pienentää tippaa kun supistukset hyvän pituisia sekä paikkoja avaavia. 19-19.30 aikoihin pyydän epiduraalia, nyt sattuu!
Sisätutkimus paljastaa ihanasti 7cm olevan jo paikat auki, jess. Anestesialääkäri onkin viereisessä salissa ja saapuu parissa minuutissa paikalle. Muutama kerta joudutaan tuikkasemaan ennenkuin oikea kohta löytyy. Aah, alkaa helpottaa jo 5 minuutissa. Nyt voi nuokkua ja vaan odotella.
Kätilöt käy kerran vielä kurkkaamassa ennen yövuoron saapumista, kello n.21, mut autetaan takas pystyyn ja käyn pissalla. Kävelen tippatelineen kanssa ympärisalia ja naureskellaan kaikelle miehen kanssa
22 aikoihin alkaa supistukset taas tuntumaan, ei vielä satu lujaa mutta tuntuu inhottavalta.
Kätilöt tulee takas 22.15, kerron että voisi lisätä epiduraalia kun pikkuhiljaa supistukset kipeytyy taas.
Odotellaan yökätilön saapumista, puhkun supistukset läpi.
Vihdoin 22.30 saapuu yökätilö paikalle, joka on mies! Ensiksi olin että eiii mies kätilöä kiitos. Oli ensivaikutelmana hyvin hiljainen ja jotenkin suurpiirteinen. Tervehdittiin ja vähän keskusteltiin miten on mennyt.
Yökkö laittaa lisää epiä, aah taas taivas aukenee hetkessä. Vaivihkaa oli oksitosiinia laitettu reippaasti kovemmalle, tunnenkin paineena vatsalla miten supistuksia tulee parin minuutin välein.
Nyt vaan odotellaan sitä "kakkahätä" tunnetta, pääsisi ponnistamaan. Aikaa kuluu ja mietitäänkin miehen kanssa näinköhän neiti syntyy edes tämän vuorokauden aikana.
Klo 23.20 soitan kätilön paikalle, paine tunne hanurissa alkaa olla tosi kova ja pakko supistusten aikana jo ponnistaa.
Sisätutkimus osoittaa 10cm auki ja voin alkaa pikkuhiljaa kokeilemaan ponnistamista klo 23.35, kuulemma hienosti menee ja ponnistan oikein. Kätilö samalla hääräilee omia juttujaan supistusten välissä. Se rauhoittaa, ei kyttää koko ajan vieressä ja kaikki on hyvin kun kätilökin on niin rauhallinen. Muutama ponnistus vielä, kätilö kehuu miten hyvin menee ja tsemppaa hienosti jatkamaan. Tämä mieskätilö onkin erityisen hyvä työssään! Kun pää alkaa syntymään luulen että repeän kahtia, sattuu aivan kauheesti. Ulisen kivusta mutta pakko jatkaa että saa työnnetty kivun pois.
Vihdoin klo 23.51 neiti putkahtaa virkeänä ja terveenä maailmaan, 3960g ja 52cm
Tyttö nostetaan heti rinnalle paidan alle, isä saa leikata napanuoran
Siinä me rauhassa tutustutaan toisiimme. Kätilö häärää alapäässä, ei repeämiä ei nirhaumia. Pari minuuttia ennen puoltayötä ponnistan istukan ulos, siinäkin kaikki kunnossa.
Vauvan kanssa siirrytään kylkiasentoon ja kokeilen imettämistä. Neiti saa hetkeksi rinnasta kiinni ja näin ollen sain imetettyä ne tärkeimmät ensi tipat
Siinä oltiin tissittelemässä 1-2h kunnes mies auttoi mut suihkuun ja kätilö pesi tytön ja kapaloi. Saatiin yöpalaa miehen kanssa ja vihdoin päästiin 4 aikaan siirtymään osastolle lepäämään.
Kaikki meni todella hyvin, just niinkun toivoin. Oli rauhallista ja mun toiveita kuunneltiin.
Mieskätilökin oli paras kätilö mihin itse olen törmännyt, alkujärkytyksestä huolimatta. Hyvin ammattitaitoinen ja tilannetaju kohdillaan. Ikävä jäi synnytystä!!
Mentiin tiistaiaamuna kahdeksaksi käynnistykseen, mutta kun Naikkarilla oli ollut edellisenä yönä kunnon synnytyspiikki, niin vasta klo 13 laitettiin balonki, kun saatiin lääkäri paikalle. Kohdunkaulaa jäljellä pari senttiä ja sormelle auki.
Hetken päästä alkoi napakat supistukset kahden minuutin välein. Puoli kolmen aikaa balonki irtosi, jonka seurauksena supistukset alkoi laantua (tietty ku ei enää mekaanista painetta). Halusin kuitenkin, ettei homma ihan kokonaan pysähdy, niin ravasin sit portaita ja käytäviä eestaas tens kaulassa.
Sitte odoteltiinki taas lääkäriä ruuhkan takia klo 19 asti (samaan aikaan oli kalvojen puhkaisukielto päällä, kun saleja ei ollut vapaina). Pääsin lääkärin tykö ja tsekattiin, että 3cm auki ja voidaan puhkaista kalvot. Synnäriltä oli tullut tieto, että pari huonetta on vapaana eli puhkaisukielto purettu. Mun nopean synnytyshistorian tuntien, ei oltaisi uskallettu aiemmin puhkasta, vaikka lääkäri olisi ollut paikalla, mutta ei olisi ollut salia vapaana. Lääkäri teki seuraavan suunnitelman; jos supparit avaa lisää -> saliin, ja jos ei, niin oksitosiinitippaan saliin.
Noin puoli kahdeksan maissa alkoi supparit taas parin minuutin välein ja alko olla jo tarvetta jollekin vahvemmalle aineelle. Tsekattiin tilanne, edelleen 3cm. Ei siis ollut tapahtunut muutosta parissa tunnissa, joten ei muuta ku saliin oksitosiinille, kello n.21.30. Synnärisalissa kätilö sitä mieltä, et otetaa ensin käyrät, ennen ku laitetaa tippaa. Käyrien jälkeen laitettiin Oxanestia pakaraan, joka auttoi hetken. Otin lisäksi käyttöön ilokaasun ja sain rentoutettua itseni, että olin auennut 4cm. Ja sehän tarkoittaa, että voi pistää epiduraalin. Oksitosiinia ei siis tarvittu edes.
Kivut alkoi olla sitä luokkaa, että oksat pois. Epiduraali laitettiin kello yhden maissa. Tämäkin auttoi hetken, mut sitten alkoi sattua aika kovaakin. Kätilö tsekkas tilanteen; ja olinkin 10cm auki, mut paksu reuna oli jäljellä. Yritettiin ponnistaakin, mutta kätilö oli sitä mieltä, että odotellaan mielummin hetki. Kysäsin siinä uutta epiduraaliannosta, mutta se evättiin, kun edellisen laitosta oli alle tunti.
Otin siinä muutamat ilokaasutujaukset ja kappas ku ponnistuttaa. Viidellä ponnistuksella likka syntyi maailmaan 02.01. Eli reilussa tunnissa avauduin 4cm -> 10cm ja ponnistin likan ulos. Tahti oli sen verta nopeeta, ettei miehen kanssa oikein tajuttu, että likka syntyy nyt. Ite luulin vasta aloittelevani ponnistusvaihetta ja mies luuli, että ehtisi käydä vessassa.
Ponnistusajaksi on näköjään merkattu 10minuuttia.
Ponnistusvaiheen kivut yllätti (esikoisesta en tuntunut mitään), vaikkakin epiduraali oli laitettu. Ei kuitenkaan tullut mitään repeämiä eikä tikkejä tarvittu. Eli loppu hyvin ja kaikki oikein hyvin
Jännän reissusta teki kyllä ehdottomasti ruuhkaisuus. Sain oleskella synnytyssalissa seuraavaan puoleen päivään, josta siirryin perheheräämön "käytäväpaikalle" odottelemaan osastolle pääsyä. Iltapäivä viideltä pääsin vasta siirtymään osastolle. Osastolla vietettiinkin sitten kaksi päivää ja päästiin kotio.
Hetken päästä alkoi napakat supistukset kahden minuutin välein. Puoli kolmen aikaa balonki irtosi, jonka seurauksena supistukset alkoi laantua (tietty ku ei enää mekaanista painetta). Halusin kuitenkin, ettei homma ihan kokonaan pysähdy, niin ravasin sit portaita ja käytäviä eestaas tens kaulassa.
Sitte odoteltiinki taas lääkäriä ruuhkan takia klo 19 asti (samaan aikaan oli kalvojen puhkaisukielto päällä, kun saleja ei ollut vapaina). Pääsin lääkärin tykö ja tsekattiin, että 3cm auki ja voidaan puhkaista kalvot. Synnäriltä oli tullut tieto, että pari huonetta on vapaana eli puhkaisukielto purettu. Mun nopean synnytyshistorian tuntien, ei oltaisi uskallettu aiemmin puhkasta, vaikka lääkäri olisi ollut paikalla, mutta ei olisi ollut salia vapaana. Lääkäri teki seuraavan suunnitelman; jos supparit avaa lisää -> saliin, ja jos ei, niin oksitosiinitippaan saliin.
Noin puoli kahdeksan maissa alkoi supparit taas parin minuutin välein ja alko olla jo tarvetta jollekin vahvemmalle aineelle. Tsekattiin tilanne, edelleen 3cm. Ei siis ollut tapahtunut muutosta parissa tunnissa, joten ei muuta ku saliin oksitosiinille, kello n.21.30. Synnärisalissa kätilö sitä mieltä, et otetaa ensin käyrät, ennen ku laitetaa tippaa. Käyrien jälkeen laitettiin Oxanestia pakaraan, joka auttoi hetken. Otin lisäksi käyttöön ilokaasun ja sain rentoutettua itseni, että olin auennut 4cm. Ja sehän tarkoittaa, että voi pistää epiduraalin. Oksitosiinia ei siis tarvittu edes.
Kivut alkoi olla sitä luokkaa, että oksat pois. Epiduraali laitettiin kello yhden maissa. Tämäkin auttoi hetken, mut sitten alkoi sattua aika kovaakin. Kätilö tsekkas tilanteen; ja olinkin 10cm auki, mut paksu reuna oli jäljellä. Yritettiin ponnistaakin, mutta kätilö oli sitä mieltä, että odotellaan mielummin hetki. Kysäsin siinä uutta epiduraaliannosta, mutta se evättiin, kun edellisen laitosta oli alle tunti.
Otin siinä muutamat ilokaasutujaukset ja kappas ku ponnistuttaa. Viidellä ponnistuksella likka syntyi maailmaan 02.01. Eli reilussa tunnissa avauduin 4cm -> 10cm ja ponnistin likan ulos. Tahti oli sen verta nopeeta, ettei miehen kanssa oikein tajuttu, että likka syntyy nyt. Ite luulin vasta aloittelevani ponnistusvaihetta ja mies luuli, että ehtisi käydä vessassa.
Ponnistusajaksi on näköjään merkattu 10minuuttia. Ponnistusvaiheen kivut yllätti (esikoisesta en tuntunut mitään), vaikkakin epiduraali oli laitettu. Ei kuitenkaan tullut mitään repeämiä eikä tikkejä tarvittu. Eli loppu hyvin ja kaikki oikein hyvin
Jännän reissusta teki kyllä ehdottomasti ruuhkaisuus. Sain oleskella synnytyssalissa seuraavaan puoleen päivään, josta siirryin perheheräämön "käytäväpaikalle" odottelemaan osastolle pääsyä. Iltapäivä viideltä pääsin vasta siirtymään osastolle. Osastolla vietettiinkin sitten kaksi päivää ja päästiin kotio.
Nyt tulee pitkä tarina, meni vähän pidemmän kaavan mukaan vaikka synnytyksen kestoksi olikin merkattu vaan 2 minuuttia 
28.8 menin kontrolliin äitipolille. Edellisenä torstaina olin joutunut käymään synnytysvastaanotossa päänsäryn ja näköhäiriöiden vuoksi. Ne oli onneksi migreeniä mutta viikon päästä olevaa kontrollia aikaistettiin tuolle 28pv maanantaille ja lääkäri mainitsi mahdollisen käynnistyksen. Noh maanantaina ultrassa lääkäri totes että lapsivettä vähäisesti ja laittoi samantien osastolle käynnistykseen. Torstaina ultrassa lapsivettä oli ollut vielä normaali määrä.
Kätilö ohjasi osastolle meidät ja aika nopeasti olinkin ekalla käyrällä ja sain cytotecin. Ennen toista cytotecia tulikin sitten loputkin lapsivedet. Tässä vaiheessa aloitettiin antibiootti kun strepto oli positiivinen. Tässä vaiheessa homma näytti hyvältä kun supistuksiakin oli hyvään tahtiin. Supistukset jatkui yön läpi mutta ennen aamupalaa loppui. Lääkärin kierrolla olikin sitten mukavaa kun olin jopa 1 cm auki jota olin jo edellispäivän ultrassa. Toinen pv cytoteceja, kävin liikkeellä paljon ja supistuksia jälleen hyvin. Iltahoitaja ja yökkö puhui jo että huomenna varmaan tapahtuu jotain jos ei lähe etenemään. Supistuksia jälleen läpi yön ja aamulla loppui. Ja keskiviikkoaamuna edelleen vain reilu 1cm auki. Lääkäri puhui että ei voida loputtomiin odottaa, mutta sanoi että jatketaan samalla kaavalla. Olin tässä vaiheessa ihan väsynyt, mutta ajattelin että potilashuone tyhjentyi just että nyt lepoa ja eiköhän se siitä. Sillä välin olikin juuri 2 uutta pariskuntaa tullut. Nyyhkin siellä sit itekseen, annoin miehen nukkua pidempään kotona kun hänelläkin rankat päivät jo ollu kun ei oo saanu nukuttua. Asutaan iha sairaalan vieres ja kätilö ekan cytotecin jälkeen ehdottikin et lähen kotona käymään. Oli kyllä ihana kätilö kun oli tukena ja ymmärs että vähän rupee turhauttaa. Kotona käynti auttoi ja miehen kans ku tultiin takas niin kätilö sanokin että cytotec annostusta nostettu ja huomenna vauva otetaan ulos sektiolla jos ei synnytys tarpeeksi etene. Lääkäri kävikin vielä sanomas että illalla synnytyssaliin oksitosiinitippaan jos siellä hiljaista. Ylipäätään se että huomiseksi selvä suunnitelma, helpotti kaikkia osapuolia tosi paljon. Iltahoitaja olikin hyvä kun oli iha ällistynyt että mä vielä yhessä koossa kun lapsivedet meni jo sillon maanantaina ja hän mua sillon hoiti. Cytotecin nostosta huolimatta supistuksissa keskiviikko oli helpoin päivä. Läpi yön tosin supisteli mutta aamulla taas hiipui.
Sitten tulikin torstaiaamu ja vauvan syntymäpäivä klo 24 jälkeen en saanut enää syödä/juoda sektion mahdollisuus huomioon ottaen. Noin 9 aikaan siirryttiin synnytyssaliin ja aloitettiin oksitosiinitippa. Aika nopeasti alkoi supistukset ja mun hyväksynnällä aika nopeaan tahtiin nostettiin vauhti maksimiin. Sillä tulikin supistuksia jo liian tiuhaan. Ei kerennyt edellinen loppua kun uus supistus alkoi. Jouduttiin vauhtia siis hiljentää. 6 tunnin tipan jälkeen olin 2 cm auki ja kanava myös hyvin auki. Mietittiin että suosiolla sektioon vai yritetäänkö vielä. Päädyttiin siihen että vielä yritetään 3 tuntia oksitosiinilla ja jos ei synnytys kunnolla käynnissä niin sektioon. Supistukset hävisi ennen tätä uutta tipan aloitusta ja ei kunnolla päälle tullutkaan. Olin jo henkisesti valmistautunut sektioon. Vauva rupesi olemaan uninen ja söin hunajaa, olin liikkeellä yms. Lääkäri tuli 2h kohdalla tarkistamaan tilanteen vauvan unisuuden vuoks. Edistystä ei juurikaan ollut tullut, nyt reilusti 2cm auki muttei vielä edes 3cm. Sektiopäätös sitten tehtiin ja tunnin sisään oli laitettu virtsakatetrit yms ja oltiin leikkaussalissa.
Salissa oli ihana henkilökunta, mua jututti huumorilla höystetty partasuu. Kohta ei enää hymyilyttänyt. Spinaalipuudutus laitettiin, se tuntui jotenkin erilaiselta ku ennen (tehty ennenkin leikkauksia sillä puudutuksella). Sain jalkoja liikutettua ja ihan ihan alavatsalla tunsin kylmän vaikkei olisi saanut. Sanoin nämä kyllä anestesialääkärille mutta hän oli sitä mieltä että olen puutunut. Leikkaus aloitettiin ja ohjeistettiin et tuntuu että siellä jotain tehdään mut terävää kipua ei saa tuntua. Homma eteni ja pieni tuntuminen siirtyi kivun puolelle ja mietin onkoham tää normaalia. Nopeasti kipu vaan koveni ja älähtelin ääneen. Lopulta sattui niin lujaa että en pysynyt enää paikoillaan ja tuli itku, tuntui siltä että revitään kahtia. Siinä vaiheessa mies älähti että nyt ei kaikki oo kunnossa. Olin vissii kipushokissa kun tärisin ja tuli tosi huono olo. Muistan et miestä lähdettiin ohjaa ulos ja mut nukutettiin. Ilmeisesti olin pinnasta puutunut jonkin verran mutta en syvemmältä. Olin vuotanut myös paljon leikkauksessa, mutta siitä ei onneksi komplikaatioita tullut. Miehelle oli aika kova paikka kun pääsi vauvan hakemaan kätilön kanssa mutta oli leikkaussalissa ollut vielä vähän tilanne päällä kun mä olin vielä siinä auki ja näytti kiireiseltä vuodon takia. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin Saimme ihanan tytön ja kaikki oli todellakin sen arvoista Tärkeintä oli se että tytöllä oli kaikki hyvin. Harmi oli että miehen kanssa näimme seuraavana päivänä vasta mutta tottakai soitin heti yöllä kun heräämöstä osastolle pääsin. Aamulla sitä oikeastaan tajus vasta mitä oli kunnolla tapahtunut vaikka oma tyttö vieressä olikin koko yön ja tissillä välillä kävi. Yöllä oli sen verran lääketokkurassa vielä että tuli varmaa vaa hölmönä tuijoteltua pientä ihanaa nyyttiä. Päivällä (perjantai) saimmekin perhehuoneen ja sunnuntaina päästiin kotiin
28.8 menin kontrolliin äitipolille. Edellisenä torstaina olin joutunut käymään synnytysvastaanotossa päänsäryn ja näköhäiriöiden vuoksi. Ne oli onneksi migreeniä mutta viikon päästä olevaa kontrollia aikaistettiin tuolle 28pv maanantaille ja lääkäri mainitsi mahdollisen käynnistyksen. Noh maanantaina ultrassa lääkäri totes että lapsivettä vähäisesti ja laittoi samantien osastolle käynnistykseen. Torstaina ultrassa lapsivettä oli ollut vielä normaali määrä.
Kätilö ohjasi osastolle meidät ja aika nopeasti olinkin ekalla käyrällä ja sain cytotecin. Ennen toista cytotecia tulikin sitten loputkin lapsivedet. Tässä vaiheessa aloitettiin antibiootti kun strepto oli positiivinen. Tässä vaiheessa homma näytti hyvältä kun supistuksiakin oli hyvään tahtiin. Supistukset jatkui yön läpi mutta ennen aamupalaa loppui. Lääkärin kierrolla olikin sitten mukavaa kun olin jopa 1 cm auki jota olin jo edellispäivän ultrassa. Toinen pv cytoteceja, kävin liikkeellä paljon ja supistuksia jälleen hyvin. Iltahoitaja ja yökkö puhui jo että huomenna varmaan tapahtuu jotain jos ei lähe etenemään. Supistuksia jälleen läpi yön ja aamulla loppui. Ja keskiviikkoaamuna edelleen vain reilu 1cm auki. Lääkäri puhui että ei voida loputtomiin odottaa, mutta sanoi että jatketaan samalla kaavalla. Olin tässä vaiheessa ihan väsynyt, mutta ajattelin että potilashuone tyhjentyi just että nyt lepoa ja eiköhän se siitä. Sillä välin olikin juuri 2 uutta pariskuntaa tullut. Nyyhkin siellä sit itekseen, annoin miehen nukkua pidempään kotona kun hänelläkin rankat päivät jo ollu kun ei oo saanu nukuttua. Asutaan iha sairaalan vieres ja kätilö ekan cytotecin jälkeen ehdottikin et lähen kotona käymään. Oli kyllä ihana kätilö kun oli tukena ja ymmärs että vähän rupee turhauttaa. Kotona käynti auttoi ja miehen kans ku tultiin takas niin kätilö sanokin että cytotec annostusta nostettu ja huomenna vauva otetaan ulos sektiolla jos ei synnytys tarpeeksi etene. Lääkäri kävikin vielä sanomas että illalla synnytyssaliin oksitosiinitippaan jos siellä hiljaista. Ylipäätään se että huomiseksi selvä suunnitelma, helpotti kaikkia osapuolia tosi paljon. Iltahoitaja olikin hyvä kun oli iha ällistynyt että mä vielä yhessä koossa kun lapsivedet meni jo sillon maanantaina ja hän mua sillon hoiti. Cytotecin nostosta huolimatta supistuksissa keskiviikko oli helpoin päivä. Läpi yön tosin supisteli mutta aamulla taas hiipui.
Sitten tulikin torstaiaamu ja vauvan syntymäpäivä
klo 24 jälkeen en saanut enää syödä/juoda sektion mahdollisuus huomioon ottaen. Noin 9 aikaan siirryttiin synnytyssaliin ja aloitettiin oksitosiinitippa. Aika nopeasti alkoi supistukset ja mun hyväksynnällä aika nopeaan tahtiin nostettiin vauhti maksimiin. Sillä tulikin supistuksia jo liian tiuhaan. Ei kerennyt edellinen loppua kun uus supistus alkoi. Jouduttiin vauhtia siis hiljentää. 6 tunnin tipan jälkeen olin 2 cm auki ja kanava myös hyvin auki. Mietittiin että suosiolla sektioon vai yritetäänkö vielä. Päädyttiin siihen että vielä yritetään 3 tuntia oksitosiinilla ja jos ei synnytys kunnolla käynnissä niin sektioon. Supistukset hävisi ennen tätä uutta tipan aloitusta ja ei kunnolla päälle tullutkaan. Olin jo henkisesti valmistautunut sektioon. Vauva rupesi olemaan uninen ja söin hunajaa, olin liikkeellä yms. Lääkäri tuli 2h kohdalla tarkistamaan tilanteen vauvan unisuuden vuoks. Edistystä ei juurikaan ollut tullut, nyt reilusti 2cm auki muttei vielä edes 3cm. Sektiopäätös sitten tehtiin ja tunnin sisään oli laitettu virtsakatetrit yms ja oltiin leikkaussalissa.Salissa oli ihana henkilökunta, mua jututti huumorilla höystetty partasuu. Kohta ei enää hymyilyttänyt. Spinaalipuudutus laitettiin, se tuntui jotenkin erilaiselta ku ennen (tehty ennenkin leikkauksia sillä puudutuksella). Sain jalkoja liikutettua ja ihan ihan alavatsalla tunsin kylmän vaikkei olisi saanut. Sanoin nämä kyllä anestesialääkärille mutta hän oli sitä mieltä että olen puutunut. Leikkaus aloitettiin ja ohjeistettiin et tuntuu että siellä jotain tehdään mut terävää kipua ei saa tuntua. Homma eteni ja pieni tuntuminen siirtyi kivun puolelle ja mietin onkoham tää normaalia. Nopeasti kipu vaan koveni ja älähtelin ääneen. Lopulta sattui niin lujaa että en pysynyt enää paikoillaan ja tuli itku, tuntui siltä että revitään kahtia. Siinä vaiheessa mies älähti että nyt ei kaikki oo kunnossa. Olin vissii kipushokissa kun tärisin ja tuli tosi huono olo. Muistan et miestä lähdettiin ohjaa ulos ja mut nukutettiin. Ilmeisesti olin pinnasta puutunut jonkin verran mutta en syvemmältä. Olin vuotanut myös paljon leikkauksessa, mutta siitä ei onneksi komplikaatioita tullut. Miehelle oli aika kova paikka kun pääsi vauvan hakemaan kätilön kanssa mutta oli leikkaussalissa ollut vielä vähän tilanne päällä kun mä olin vielä siinä auki ja näytti kiireiseltä vuodon takia. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin
Saimme ihanan tytön ja kaikki oli todellakin sen arvoista Tärkeintä oli se että tytöllä oli kaikki hyvin. Harmi oli että miehen kanssa näimme seuraavana päivänä vasta mutta tottakai soitin heti yöllä kun heräämöstä osastolle pääsin. Aamulla sitä oikeastaan tajus vasta mitä oli kunnolla tapahtunut vaikka oma tyttö vieressä olikin koko yön ja tissillä välillä kävi. Yöllä oli sen verran lääketokkurassa vielä että tuli varmaa vaa hölmönä tuijoteltua pientä ihanaa nyyttiä. Päivällä (perjantai) saimmekin perhehuoneen ja sunnuntaina päästiin kotiin