Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Balacenia
- Aloituspäivämäärä
tässä tämä mun synnytyskertomus. Samalla saatte myös mun käynnistyskertomuksen.
Elikkä siis viime viikon keskiviikkona, 27.1., mentiin aamulla 9.30 sairaalaan aloittamaan käynnistys. Just sillon kun tultiin, oli alkamassa lääkärin kierto ja kätilö vaan ehti näyttää meille, et tuolla on liinavaatevarasto ja tohon huoneeseen voitte mennä ikkunapaikalle. No me mentiin sit siihen huoneeseen odottelemaan. Vielä tässä vaiheessa en vaihtanut ah, niin ihaniin sairaalavaatteisiin.
Sain ensimmäisen neljäsosan cytoteciä suun kautta ja siitä noin tunnin päästä otettiin käyrää. käyrä oli priimaa. Mitään ihmeitä ei tapahtunut, muutama supistus tuli liikkuessa. Päivän aikana sain vielä kaks cytoteciä lisää. Ei erityistä vaikutusta. Ekana yönä nukuin pari tuntia hyvin, valvoin kolme tuntia ja nukuin taas pari tuntia. Aamulla noin klo 7 heräsin siihen kun huonekaveri (joku thaimaalainen tms.) puhui kovaan ääneen puhelimeen. Vähän myöhemmin tuli hoitaja tervehtimään, sain cytotecin puolikkaan suun kautta ja sit taas vähän ajan päästä käyrille. Aamulla kävin vähän yksinäni käyskentelemässä pitkin sairaalan käytäviä, muutamia supistuksia tuli. Puolen päivän aikoihin sain sitten toisen cytotecin. Otettiin taas käyrää, käyrä edelleen hyvää. Mies tuli joskus lounaan jälkeen ja lähdettiin käveleen pitkin sairaalan käytäviä ja rappuja. Alkoi tulla suht lupaavan tuntuisia supistuksia (piti välillä pysähtyä kun supisti). Palailtiin huoneeseen. Noin neljän aikaan piti saada seuraava cytotec, mutta koska oli supistellut melko säännöllisesti jo tunnin verran (myös levossa) ei enää annettukaan uutta pilleriä. Tehtiin sisätutkimus. Kaulaa oli edelleen n. 2cm ja kohdunsuu sormelle auki. Mies lämmitteli mulle lämpöpussia, se auttoi jonkun verran. Jossain vaiheessa kokeiltiin tens-laitetta. En oikein osaa sanoa oliko siitä sit lopulta mitään hyötyä. Lähinnä tuntui oudolta. Supistelut alkoi vähän hiipumaan iltaa kohden ja mies lähti kotiin. No yö meni samalla kaavalla kun edellinenkin, eli nukuin, valvoin ja taas nukuin. Aamuun mennessä supistelut oli loppunut.
Perjantai aamuna sain eiliseltä jääneen kolmannen cytotecin suun kautta. Aamukäyrää ottaessa sain kyselyjä, et miten sujuu ja mihänä hormonihuuruissani aloin itkemään. Kätilö tuli ottamaan mua pois käyriltä ja totesi vaan, että oho, ootpa sää tukkonen, onko sulla jotain lääkettä siihen. Mää siinä sit sopersin, et mua alko vaan itkettään kun kaverit kyseli kuulumisia. Kätilö lohdutteli mua, että ei oo mitenkään mun omasta toiminnasta kii, että synnytys ei lähde käyntiin. Kehotti lepäämään, kun olin ollut jo niin pitkään (kaks päivää) sairaalassa ja olo on niin kurja. Mies tuli joskus puolenpäivän aikoihin ja sit itkin uudestaan sille, kun mitään ei tapahdu. Perjantaina sain kaks cytoteciä emättimeen, ei kummempia supistuksia edelleenkään. Mies lähti illaksi töihin, kun ei näyttänyt mitään tapahtuvan. No ehti mies 2 tuntia olla töissä kun jo piti soittaa se takaisin. Syy takaisinsoittoon oli se, että iltakäyrää ottaessa vauvan sykkeet teki useamman laskun, jonka takia lähdettiin sit aika vauhdilla synnytyssaliin. Salissa otettiin käyrää ja se oli hyvää. Lääkäri kävi keskustelemassa, että tarkkaillaan yön yli ja jos tulee niitä laskuja edelleen, niin sit ruvetaan suunnittelemaan sektiota. Olin jo ihan kauhuissani, et voi ei, joudunkohan mää vielä leikkaukseen. Pelotti ihan hirveesti. Multa ei oo ikinä leikattu _MITÄÄN_. Sain kuitenkin verensokereiden takia syödä iltapalaa salissa, lääkärin luvalla! Tätä ennen (kello oli jtn 22) olin syönyt päivällistä. Sovittiin, että mies lähtee vielä kotiin nukkumaan, et henkilökunta soittaa sit mun miehelle, jos jotain alkaa tapahtumaan. Sain opamoxin (nukahtamislääke) ja särkylääkettä illalla ja nukuin paremmin kun kertaakaan aiemmin sairaalassa. Siitä yöstä muistan vaan sen, että jossain vaiheessa yöhoitaja tuli sanomaan/kysymään jotain ja vastasinkin jotain, mut ei oo mitään hajua, mistä on puhuttu. Seuraavan kerran havahduin siihen, kun yöhoitaja tuli kertomaan, että vuoro vaihtuu ja hän lähtee kotiin. Aamun hoitaja (ja hänen opiskelija) tulivat esittäytymään ja kertoivat, että tehdään oksitosiinirasitus, jotta nähdään, että kestääkö vauva supistukset. Jos ei olis kestänyt, niin edessä ois ollut sektio.
oksitosiinirasitus aloitettiin. mitään hirveen kivuliaita supistuksia ei tullut, mutta säännölliset supistukset saatiin aikaan kuitenkin. käyrä oli hyvää, ihan muutama lasku oli sykkeissä. mies tuli jossain vaiheessa, en enää muista koska. Rasituksen jälkeen mut lähetettiin takaisin osastolle, missä mulle laitettiin ballonki. Kello oli tässä vaiheessa jotain 12. Sain vihdoinkin ruokaa!!!!
No siinä sit lauantaina miehen kanssa ravailtiin pitkin sairaalaa ja n. klo 17 ballonki lähti. Kätilö kysyi lääkäriltä, miten edetään ja päätettiin, että ei nyt vielä lähdetä saliin, kun aamulla oli jo tehty se oksitosiinirasitus. Ei siis lähdetty puhkoon kalvoja tai mitään, ettei kohtu väsy liikaa. Omia supistuksia tuli joitain, mut ei edelleenkään säännöllisesti. Vähän ton ballongin lähdön jälkeen sain taas "romahduskohtauksen" ja itkin miehelle ja kätilölle (joka sattui olemaan sama, kun edellisenä aamuna), kun ei mitään tapahdu ja mun kroppa ei toimi. Ah, ihanat hormonit!
No sitten koitti sunnuntai ja aamulla pääsin lääkärin luo keskustelemaan ja sisätutkimukseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että lähdetään saliin puhkaisemaan kalvot ja sit tarvittaessa aloitetaan oksitosiinitippa. Mies oli juuri tulossa sairaalaan, joten odoteltiin hetki osastolla, ennen saliin menoa. Kalvot puhkaistiin klo 11.44. Lapsivesi oli hyvän väristä ja sitä tuli alussa (omasta mielestä) aika paljon. Oli tosi jännä tunne kun sellasta melkein kuumaa vettä vaan valuu ulos. Sain tässä välissä syödä lounasta. Tunti kalvojen puhkaisusta aloitettiin oksitosiini. Oksitosiinia saatiin nostaa aika monta kertaa, ennen kun alkoi tulla säännöllisiä, kivuliaita supistuksia. Joskus neljän maissa supistukset alkoi olla kipeitä. Jossain tässä kohtaa laitettiin vauvan päähän pinni, jotta saadaan tarkemmin seurattua vauvan sykkeitä. Joskus vähän sen jälkeen litettiin myös kohdunsisäinen supistusanturi, jotta on helpompi seurata supistuksia, eikä tartte miettiä, onko anturi mahan päällä hyvin vai ei.
Sain ilokaasun käyttöön viiden aikoihin, kun tuntui, että lämpötyynystä ei oo enää mitään hyötyä. Jonkun verran siitä ilokaasusta oli apua ja mieskin vähän "maisteli" salaa... Joskus kuuden aikaan alkoi oleen aika sietämätöntä olo ja pyysin kipupiikin (oxanest) lihakseen. Se auttoi rentoutumaan vähäksi aikaa. Sit alkoi tulla niin nopealla tahdilla supistuksia, et olin ihan tuskissani ja mieheltä meinas katketa sormet. :D Supistukset ei kuitenkaan olleet kauheen tehokkaita, joten päätettiin lopettaa oksitosiinitippa n. tunniksi. Tässä kohtaa olin auki n. neljä senttiä ja kohdunkaulasta jäljellä paksu reuna.
No siinä tunnin aikana multa sit melkei loppukin koko supistukset. Oksitosiini aloitettiin uudestaan ja siitä ei menny kauaa kun sain epiduraalin. Lähinnä siksi, että pystyisin rentoutumaan, kivut ei vielä olleet kovin pahoja. Ja voi että mikä helpotus se epiduraali oli!! Laitto ei sattunut yhtään (vaikka pelkäsin sitä ihan sikana) ja KAIKKI kivut lähti!!!! Supistuksia en tuntenut enää oikeastaan ollenkaan. käyrältä vaan kattelin, et joo, supistuksia tulee, mut mitään ei tunnu. Epiduraalin laitosta n. 3h. alkoi tuntumaan painetta (supistuksia) alavatsalla, joten pyysin lisää puudutetta. Tässä vaiheessa olin auki 6-7cm ja kohdunkaula oli kokonaan hävinnyt!
Seuraavan kerran hälyyttelin n. tunnin päästä kätilöä kun alkoi taas tuntumaan painetta ja tuntui että tulee kakka ihan just. No olinkin sit täysin auki, joten ei muuta kun tositoimiin! Ponnistin ensin muutaman kerran kylkiasennossa, sitten selällään pitäen sukista kiinni ja loput selällään jalat telineillä. Ponnistusvaihe kesti 14 minuuttia, vaikka sillä hetkellä tuntui, että se kesti ikuisuuden ja et ei se vauva tuu koskaan ulos. Kipua en juuri tuntenut, olin niin hyvin puudutettu. Kätilö pisti välilihapuudutteen, kun näytti vähän sitlä, että saatetaan joutua leikkaamaan. Oli jo kuulemma melkein leikkaamassa, mut sit tyttö mahtuikin ulos! Vaikeinta oli ehkä ponnistaa ja hengittää pitämättä ääntä (et ei energia kulu siihen huutamiseen).
Lopulta kun olin saanut puskettua vauvan ulos ja kätilö kertoi että hän on tyttö, niin en voinut muuta kun itkeä. Itkin ja hoin, että meille tuli tyttö. Mies leikkasi napanuoran. Istukka syntyi 8min päästä.
Kätilö tutki mun alapään ja kuulemma pari pientä repeämää on (yks kummallakin puolella), mut tikkejä ei tarvita. Oli maailman ihanin hetki, kun sain ton pienen tytön siihen rinnalle!!!
Tällaisen mä olen saanut aikaseksi.
ensi imetyksen suoritin tytön ollessa 26min ikäinen
Tästä tuli melkoinen romaani, mut toivottavasti joku jaksaa lukea!!! Ihan kaikkea en varmaan muistanut, mut väliäkö sillä. kai tässä tärkeimmät tuli...
tytön mitat: 3290g, 47cm ja py 34cm.
niin ja synnytyksen jälkeen mitattiin sokerit neljä kertaa, alin oli 3,0. :) (neljäs mitattiin siksi, kun oli ollut laskusuuntaisia noi arvot)
ja ainiin, napanuora oli kerran kaulan ympärillä, liekö siitä johtunut noi perjantain sykkeen laskut...
Elikkä siis viime viikon keskiviikkona, 27.1., mentiin aamulla 9.30 sairaalaan aloittamaan käynnistys. Just sillon kun tultiin, oli alkamassa lääkärin kierto ja kätilö vaan ehti näyttää meille, et tuolla on liinavaatevarasto ja tohon huoneeseen voitte mennä ikkunapaikalle. No me mentiin sit siihen huoneeseen odottelemaan. Vielä tässä vaiheessa en vaihtanut ah, niin ihaniin sairaalavaatteisiin.
Sain ensimmäisen neljäsosan cytoteciä suun kautta ja siitä noin tunnin päästä otettiin käyrää. käyrä oli priimaa. Mitään ihmeitä ei tapahtunut, muutama supistus tuli liikkuessa. Päivän aikana sain vielä kaks cytoteciä lisää. Ei erityistä vaikutusta. Ekana yönä nukuin pari tuntia hyvin, valvoin kolme tuntia ja nukuin taas pari tuntia. Aamulla noin klo 7 heräsin siihen kun huonekaveri (joku thaimaalainen tms.) puhui kovaan ääneen puhelimeen. Vähän myöhemmin tuli hoitaja tervehtimään, sain cytotecin puolikkaan suun kautta ja sit taas vähän ajan päästä käyrille. Aamulla kävin vähän yksinäni käyskentelemässä pitkin sairaalan käytäviä, muutamia supistuksia tuli. Puolen päivän aikoihin sain sitten toisen cytotecin. Otettiin taas käyrää, käyrä edelleen hyvää. Mies tuli joskus lounaan jälkeen ja lähdettiin käveleen pitkin sairaalan käytäviä ja rappuja. Alkoi tulla suht lupaavan tuntuisia supistuksia (piti välillä pysähtyä kun supisti). Palailtiin huoneeseen. Noin neljän aikaan piti saada seuraava cytotec, mutta koska oli supistellut melko säännöllisesti jo tunnin verran (myös levossa) ei enää annettukaan uutta pilleriä. Tehtiin sisätutkimus. Kaulaa oli edelleen n. 2cm ja kohdunsuu sormelle auki. Mies lämmitteli mulle lämpöpussia, se auttoi jonkun verran. Jossain vaiheessa kokeiltiin tens-laitetta. En oikein osaa sanoa oliko siitä sit lopulta mitään hyötyä. Lähinnä tuntui oudolta. Supistelut alkoi vähän hiipumaan iltaa kohden ja mies lähti kotiin. No yö meni samalla kaavalla kun edellinenkin, eli nukuin, valvoin ja taas nukuin. Aamuun mennessä supistelut oli loppunut.
Perjantai aamuna sain eiliseltä jääneen kolmannen cytotecin suun kautta. Aamukäyrää ottaessa sain kyselyjä, et miten sujuu ja mihänä hormonihuuruissani aloin itkemään. Kätilö tuli ottamaan mua pois käyriltä ja totesi vaan, että oho, ootpa sää tukkonen, onko sulla jotain lääkettä siihen. Mää siinä sit sopersin, et mua alko vaan itkettään kun kaverit kyseli kuulumisia. Kätilö lohdutteli mua, että ei oo mitenkään mun omasta toiminnasta kii, että synnytys ei lähde käyntiin. Kehotti lepäämään, kun olin ollut jo niin pitkään (kaks päivää) sairaalassa ja olo on niin kurja. Mies tuli joskus puolenpäivän aikoihin ja sit itkin uudestaan sille, kun mitään ei tapahdu. Perjantaina sain kaks cytoteciä emättimeen, ei kummempia supistuksia edelleenkään. Mies lähti illaksi töihin, kun ei näyttänyt mitään tapahtuvan. No ehti mies 2 tuntia olla töissä kun jo piti soittaa se takaisin. Syy takaisinsoittoon oli se, että iltakäyrää ottaessa vauvan sykkeet teki useamman laskun, jonka takia lähdettiin sit aika vauhdilla synnytyssaliin. Salissa otettiin käyrää ja se oli hyvää. Lääkäri kävi keskustelemassa, että tarkkaillaan yön yli ja jos tulee niitä laskuja edelleen, niin sit ruvetaan suunnittelemaan sektiota. Olin jo ihan kauhuissani, et voi ei, joudunkohan mää vielä leikkaukseen. Pelotti ihan hirveesti. Multa ei oo ikinä leikattu _MITÄÄN_. Sain kuitenkin verensokereiden takia syödä iltapalaa salissa, lääkärin luvalla! Tätä ennen (kello oli jtn 22) olin syönyt päivällistä. Sovittiin, että mies lähtee vielä kotiin nukkumaan, et henkilökunta soittaa sit mun miehelle, jos jotain alkaa tapahtumaan. Sain opamoxin (nukahtamislääke) ja särkylääkettä illalla ja nukuin paremmin kun kertaakaan aiemmin sairaalassa. Siitä yöstä muistan vaan sen, että jossain vaiheessa yöhoitaja tuli sanomaan/kysymään jotain ja vastasinkin jotain, mut ei oo mitään hajua, mistä on puhuttu. Seuraavan kerran havahduin siihen, kun yöhoitaja tuli kertomaan, että vuoro vaihtuu ja hän lähtee kotiin. Aamun hoitaja (ja hänen opiskelija) tulivat esittäytymään ja kertoivat, että tehdään oksitosiinirasitus, jotta nähdään, että kestääkö vauva supistukset. Jos ei olis kestänyt, niin edessä ois ollut sektio.
oksitosiinirasitus aloitettiin. mitään hirveen kivuliaita supistuksia ei tullut, mutta säännölliset supistukset saatiin aikaan kuitenkin. käyrä oli hyvää, ihan muutama lasku oli sykkeissä. mies tuli jossain vaiheessa, en enää muista koska. Rasituksen jälkeen mut lähetettiin takaisin osastolle, missä mulle laitettiin ballonki. Kello oli tässä vaiheessa jotain 12. Sain vihdoinkin ruokaa!!!!
No siinä sit lauantaina miehen kanssa ravailtiin pitkin sairaalaa ja n. klo 17 ballonki lähti. Kätilö kysyi lääkäriltä, miten edetään ja päätettiin, että ei nyt vielä lähdetä saliin, kun aamulla oli jo tehty se oksitosiinirasitus. Ei siis lähdetty puhkoon kalvoja tai mitään, ettei kohtu väsy liikaa. Omia supistuksia tuli joitain, mut ei edelleenkään säännöllisesti. Vähän ton ballongin lähdön jälkeen sain taas "romahduskohtauksen" ja itkin miehelle ja kätilölle (joka sattui olemaan sama, kun edellisenä aamuna), kun ei mitään tapahdu ja mun kroppa ei toimi. Ah, ihanat hormonit!
No sitten koitti sunnuntai ja aamulla pääsin lääkärin luo keskustelemaan ja sisätutkimukseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että lähdetään saliin puhkaisemaan kalvot ja sit tarvittaessa aloitetaan oksitosiinitippa. Mies oli juuri tulossa sairaalaan, joten odoteltiin hetki osastolla, ennen saliin menoa. Kalvot puhkaistiin klo 11.44. Lapsivesi oli hyvän väristä ja sitä tuli alussa (omasta mielestä) aika paljon. Oli tosi jännä tunne kun sellasta melkein kuumaa vettä vaan valuu ulos. Sain tässä välissä syödä lounasta. Tunti kalvojen puhkaisusta aloitettiin oksitosiini. Oksitosiinia saatiin nostaa aika monta kertaa, ennen kun alkoi tulla säännöllisiä, kivuliaita supistuksia. Joskus neljän maissa supistukset alkoi olla kipeitä. Jossain tässä kohtaa laitettiin vauvan päähän pinni, jotta saadaan tarkemmin seurattua vauvan sykkeitä. Joskus vähän sen jälkeen litettiin myös kohdunsisäinen supistusanturi, jotta on helpompi seurata supistuksia, eikä tartte miettiä, onko anturi mahan päällä hyvin vai ei.
Sain ilokaasun käyttöön viiden aikoihin, kun tuntui, että lämpötyynystä ei oo enää mitään hyötyä. Jonkun verran siitä ilokaasusta oli apua ja mieskin vähän "maisteli" salaa... Joskus kuuden aikaan alkoi oleen aika sietämätöntä olo ja pyysin kipupiikin (oxanest) lihakseen. Se auttoi rentoutumaan vähäksi aikaa. Sit alkoi tulla niin nopealla tahdilla supistuksia, et olin ihan tuskissani ja mieheltä meinas katketa sormet. :D Supistukset ei kuitenkaan olleet kauheen tehokkaita, joten päätettiin lopettaa oksitosiinitippa n. tunniksi. Tässä kohtaa olin auki n. neljä senttiä ja kohdunkaulasta jäljellä paksu reuna.
No siinä tunnin aikana multa sit melkei loppukin koko supistukset. Oksitosiini aloitettiin uudestaan ja siitä ei menny kauaa kun sain epiduraalin. Lähinnä siksi, että pystyisin rentoutumaan, kivut ei vielä olleet kovin pahoja. Ja voi että mikä helpotus se epiduraali oli!! Laitto ei sattunut yhtään (vaikka pelkäsin sitä ihan sikana) ja KAIKKI kivut lähti!!!! Supistuksia en tuntenut enää oikeastaan ollenkaan. käyrältä vaan kattelin, et joo, supistuksia tulee, mut mitään ei tunnu. Epiduraalin laitosta n. 3h. alkoi tuntumaan painetta (supistuksia) alavatsalla, joten pyysin lisää puudutetta. Tässä vaiheessa olin auki 6-7cm ja kohdunkaula oli kokonaan hävinnyt!
Seuraavan kerran hälyyttelin n. tunnin päästä kätilöä kun alkoi taas tuntumaan painetta ja tuntui että tulee kakka ihan just. No olinkin sit täysin auki, joten ei muuta kun tositoimiin! Ponnistin ensin muutaman kerran kylkiasennossa, sitten selällään pitäen sukista kiinni ja loput selällään jalat telineillä. Ponnistusvaihe kesti 14 minuuttia, vaikka sillä hetkellä tuntui, että se kesti ikuisuuden ja et ei se vauva tuu koskaan ulos. Kipua en juuri tuntenut, olin niin hyvin puudutettu. Kätilö pisti välilihapuudutteen, kun näytti vähän sitlä, että saatetaan joutua leikkaamaan. Oli jo kuulemma melkein leikkaamassa, mut sit tyttö mahtuikin ulos! Vaikeinta oli ehkä ponnistaa ja hengittää pitämättä ääntä (et ei energia kulu siihen huutamiseen).
Lopulta kun olin saanut puskettua vauvan ulos ja kätilö kertoi että hän on tyttö, niin en voinut muuta kun itkeä. Itkin ja hoin, että meille tuli tyttö. Mies leikkasi napanuoran. Istukka syntyi 8min päästä.
Kätilö tutki mun alapään ja kuulemma pari pientä repeämää on (yks kummallakin puolella), mut tikkejä ei tarvita. Oli maailman ihanin hetki, kun sain ton pienen tytön siihen rinnalle!!!
Tällaisen mä olen saanut aikaseksi.ensi imetyksen suoritin tytön ollessa 26min ikäinen
Tästä tuli melkoinen romaani, mut toivottavasti joku jaksaa lukea!!! Ihan kaikkea en varmaan muistanut, mut väliäkö sillä. kai tässä tärkeimmät tuli...
tytön mitat: 3290g, 47cm ja py 34cm.
niin ja synnytyksen jälkeen mitattiin sokerit neljä kertaa, alin oli 3,0. :) (neljäs mitattiin siksi, kun oli ollut laskusuuntaisia noi arvot)
ja ainiin, napanuora oli kerran kaulan ympärillä, liekö siitä johtunut noi perjantain sykkeen laskut...
Kait se minäkin runoilen :)
Eli käynnistettiin mullakin. Ballonki laitettiin keskiviikkona joskus 12.30 äippäpolilla ja siitä lähdettiin miehen kanssa kotiin. Kotona alkoi heti jonkunlaisia supistuksia tulla, mutta kolmen aikaan ne oli jo sellasia että joutu ihan tosissaan hengittämään niiden aikana ja keskittymään siihen kipuun. Niitä tuli heti ihan parin minuutin välein. Ne kuitenkin loppui ku seinään neljän aikaan. Sanoin miehelle että kiskotaanpas sitä ballonkia alaspäin että saadaan taas homma rullaamaan. Mies kiskoo ja mä ihmettelen kun ei tunnu missään. Mies sanoo ettei uskalla kiskoa enempää kun se on tullu alaspäin jo monta senttiä. Teipattiin se sit reiteen kiinni vaikka ei saatu paineentunnetta aikaseksi.. Mä nousen seisomaan ja PLUPS kun se ballonki tipahtaa roikkumaan niiden teippien varaan :D mies siinä jo intoilee että nonni, lähetäänpäs sairaalaan. Mä soitin kuitenkin synnärille varmuuden vuoksi kun ei supistuksia enää tullut että kuinka tehdään? Sieltä annettiin ohje että jos ei illan tai yön aikana tapahdu mitään niin aamulla ysiltä sit näytille.
Ilta meni ihmetellessä, mutta nukkumaan kun kävin 23.30 niin alko supistuksia tulemaan. Ne oli kuitenkin niin "mietoja" että havahduin aina hereille kun sellanen tuli, mutta hengittelin sen läpi ja jatkoin unia aina seuraavaan asti. Näin mentiin koko yö. Aamulla lähettiin sit synnärille ja automatkalla piti pysähtyä viemään autoistuin esikoiselle mummolaan ja sillä automatkalla alko supistukset taas, heti napakoina ja parin minuutin välein.
Oltiin sairaalassa klo 9 ja kätilö otti meidät vastaan ja tuumas että näytän siltä että mennään suoraan saliin. Sali oli valmis 9.30 ja heti tehtiin sisätutkimus ja olin 4-5cm auki. Kymmeneen asti hengittelin ilman lääkkeitä ne supistukset läpi, mutta kympiltä kätilö oli sitä mieltä että antais mulle mielellään vaikka ilokaasua niin ei tartte kipujen kanssa kärvistellä. Sen ilokaasun kanssa mä pärjäsin jonnekkin melkeen puoleen päivään asti, se tehosi mulla hyvin ja vei kivuista sen kovimman kärjen pois. Kahdentoista maissa kätilö ehdotteli spinaalia tai epiduraalia, ja valitsin epin kun se oli esikoisellakin. Sain jonku harjottelijan sitä laittamaan ja kolmannella se viimeinkin sai sen laitettua... Tuntu vaan selässä sellanen jännä rutina kun se työnsi sitä piuhaa eteenpäin. Kertaalleen vihlas ja se harjottelija meinas luovuttaa että ei hän uskalla laittaa pidemmälle, mutta se valvova lääkäri vaan kannusti että työnnä vaan pidemmälle. Välillä kokeilivat että toimiiko mulla vielä jalat, ja sit jatkoivat laittamista:D no se saatiin laitettua ja kivut yllättäen lakkas siihen.
Tunnin verran siinä pötköttelin ja taapertelin ympäri salia ja odottelin sitä tuttua painetta että pitäis alkaa ponnistaa. Kätilö oli aamulla vitsaillut että ois kiva hoitaa tää synnytys loppuun asti, kysyin että kauas mulla on aikaa ja kuulemma 14.15 loppuu vuoro. Yhden aikaan mä nauroin sille hoitajalle että kiirehän tässä tulee ja ehdotin että puhkasee kalvot niin alkaa tapahtua. Puhkastiin kalvot ja vauva tipahti kätilön sanojen mukaan heti monta senttiä alaspäin. Laitettiin vielä oksitosiini lisäksi että saatiin vauhtia. Kätilö lähti tekemään jotain paperihommia ja sano että paina nappia kun aletaan ponnistaa. Ehdin olla ehkä viis minuuttia siinä tipassa kun sanoin miehelle että tää vauva tulee nyt. Kätilö pyydettiin takas ja vauvan pää sieltä jo pilkisti. Ponnistin pari kertaa kyljellään että saatiin pää syntymään ja kerran selällään että tuli koko pikkumies.
Sairaalassa ehdittiin olla siis 4,5 h ennenku poika syntyi 13.32. Ponnistusvaihe huima 4min ja istukka 11min. Pari tikkiä sain limakalvolle varmuuden vuoksi.
Kaikinpuolin oli kyllä helppo synnytys ja kotiinkin päästiin heti seuraavana päivänä, eli alle vuorokauden ikäisenä :)
Eli käynnistettiin mullakin. Ballonki laitettiin keskiviikkona joskus 12.30 äippäpolilla ja siitä lähdettiin miehen kanssa kotiin. Kotona alkoi heti jonkunlaisia supistuksia tulla, mutta kolmen aikaan ne oli jo sellasia että joutu ihan tosissaan hengittämään niiden aikana ja keskittymään siihen kipuun. Niitä tuli heti ihan parin minuutin välein. Ne kuitenkin loppui ku seinään neljän aikaan. Sanoin miehelle että kiskotaanpas sitä ballonkia alaspäin että saadaan taas homma rullaamaan. Mies kiskoo ja mä ihmettelen kun ei tunnu missään. Mies sanoo ettei uskalla kiskoa enempää kun se on tullu alaspäin jo monta senttiä. Teipattiin se sit reiteen kiinni vaikka ei saatu paineentunnetta aikaseksi.. Mä nousen seisomaan ja PLUPS kun se ballonki tipahtaa roikkumaan niiden teippien varaan :D mies siinä jo intoilee että nonni, lähetäänpäs sairaalaan. Mä soitin kuitenkin synnärille varmuuden vuoksi kun ei supistuksia enää tullut että kuinka tehdään? Sieltä annettiin ohje että jos ei illan tai yön aikana tapahdu mitään niin aamulla ysiltä sit näytille.
Ilta meni ihmetellessä, mutta nukkumaan kun kävin 23.30 niin alko supistuksia tulemaan. Ne oli kuitenkin niin "mietoja" että havahduin aina hereille kun sellanen tuli, mutta hengittelin sen läpi ja jatkoin unia aina seuraavaan asti. Näin mentiin koko yö. Aamulla lähettiin sit synnärille ja automatkalla piti pysähtyä viemään autoistuin esikoiselle mummolaan ja sillä automatkalla alko supistukset taas, heti napakoina ja parin minuutin välein.
Oltiin sairaalassa klo 9 ja kätilö otti meidät vastaan ja tuumas että näytän siltä että mennään suoraan saliin. Sali oli valmis 9.30 ja heti tehtiin sisätutkimus ja olin 4-5cm auki. Kymmeneen asti hengittelin ilman lääkkeitä ne supistukset läpi, mutta kympiltä kätilö oli sitä mieltä että antais mulle mielellään vaikka ilokaasua niin ei tartte kipujen kanssa kärvistellä. Sen ilokaasun kanssa mä pärjäsin jonnekkin melkeen puoleen päivään asti, se tehosi mulla hyvin ja vei kivuista sen kovimman kärjen pois. Kahdentoista maissa kätilö ehdotteli spinaalia tai epiduraalia, ja valitsin epin kun se oli esikoisellakin. Sain jonku harjottelijan sitä laittamaan ja kolmannella se viimeinkin sai sen laitettua... Tuntu vaan selässä sellanen jännä rutina kun se työnsi sitä piuhaa eteenpäin. Kertaalleen vihlas ja se harjottelija meinas luovuttaa että ei hän uskalla laittaa pidemmälle, mutta se valvova lääkäri vaan kannusti että työnnä vaan pidemmälle. Välillä kokeilivat että toimiiko mulla vielä jalat, ja sit jatkoivat laittamista:D no se saatiin laitettua ja kivut yllättäen lakkas siihen.
Tunnin verran siinä pötköttelin ja taapertelin ympäri salia ja odottelin sitä tuttua painetta että pitäis alkaa ponnistaa. Kätilö oli aamulla vitsaillut että ois kiva hoitaa tää synnytys loppuun asti, kysyin että kauas mulla on aikaa ja kuulemma 14.15 loppuu vuoro. Yhden aikaan mä nauroin sille hoitajalle että kiirehän tässä tulee ja ehdotin että puhkasee kalvot niin alkaa tapahtua. Puhkastiin kalvot ja vauva tipahti kätilön sanojen mukaan heti monta senttiä alaspäin. Laitettiin vielä oksitosiini lisäksi että saatiin vauhtia. Kätilö lähti tekemään jotain paperihommia ja sano että paina nappia kun aletaan ponnistaa. Ehdin olla ehkä viis minuuttia siinä tipassa kun sanoin miehelle että tää vauva tulee nyt. Kätilö pyydettiin takas ja vauvan pää sieltä jo pilkisti. Ponnistin pari kertaa kyljellään että saatiin pää syntymään ja kerran selällään että tuli koko pikkumies.
Sairaalassa ehdittiin olla siis 4,5 h ennenku poika syntyi 13.32. Ponnistusvaihe huima 4min ja istukka 11min. Pari tikkiä sain limakalvolle varmuuden vuoksi.
Kaikinpuolin oli kyllä helppo synnytys ja kotiinkin päästiin heti seuraavana päivänä, eli alle vuorokauden ikäisenä :)
Jos nyt sais kirjoitettua oman kertomuksen.
Eli mulla synnytys käynnistettiin cytotec tabletteja suun kautta 25.1 klo 11:45. Toisen sain kello 16. Tarkoitus oli et klo 20 olisi annettu vielä yksi, mutta sitä en enää tarvinnut. Siihen mennessä supistuksia tuli jo tiheästi 3-6min välein, ne olivat vielä melko tehottomia ja lyhyitä. Klo 23 sain kipu lääkettä lihakseen, jotta rentoutuisin. Ajattelin et nyt varmaan supistukset lakkaa ja saan nukuttua. No ei ne loppuneet ja unta en saanut.
Puoli kahdelta 26.1 supistukset alkoivat olla kipeitä ja siitä on kirjattu synnytys alkaneeksi. Lievitin kipua kauratyynyillä.
Klo 2 soitin miehelle et vois alkaa tulla jo. 2:30 siirryin synnytyssaliin ja mies tuli samalla.
Silloin kanava oli hävinnyt ja paikat auki 4cm.
Kävin suihkussa lievittämään kipua, se auttoi ja supistukset alkoivat tulla vähän harvemmin, mutta kestivät pidempään ja tuntui, että nyt edistytään. Klo 5 paikat oli auki jotain 6-7cm.
Klo 5:15 Kävin vessassa pissalla ja kun nousin ylös supisti kovaa -> lapsivedet poksahti sinne lattialle ja sitä tuli PALJON!
Pääsin takaisin sänkyyn niin tarkistettiin kohdunsuun tilanne ja se oli edelleen sen 6cm auki. Kivut muuttui kamalaksi ja kirjaimellisesti anelin lääkettä. Anestesia lääkäri tilattiin ja tuli kyllä nopeaa, mutta kun hän astui ovesta niin vauva lensi jo maailmaan klo 5:32!
Istukka tuli sit 8 min myöhemmin. Alapää kärsi pientä asfaltti ihottumaa ja välilihaan tuli 1. Asteen repeämä.
1. vaihe kesti 4h 1min
2. vaihe 1min (ponnistus)
3. vaihe 8min
Kokonaiskesto 4h 10min
Nopeasti kaikki kävi mut aivan kamalaa oli kun en saanut lääkettä. Syöksysynnytys sai pään sekaisin ja kätilö unohti käyttää lateksittomia hanskoja, joten alapää oli jälleen tulessa kun tutkivat vahingot synnytyksen jälkeen. Siinä huusin kuin hyeena.. Sai ne sit tutkittua kun hengittelin ilokaasua ja laittoivat jotain puudutegeeliä limakalvoille.
Semmonen muisto. Tää oli sit viimeinen synnytys mun osalta :) eikä ole yhtään ikävä raskausmahaa!
Eli mulla synnytys käynnistettiin cytotec tabletteja suun kautta 25.1 klo 11:45. Toisen sain kello 16. Tarkoitus oli et klo 20 olisi annettu vielä yksi, mutta sitä en enää tarvinnut. Siihen mennessä supistuksia tuli jo tiheästi 3-6min välein, ne olivat vielä melko tehottomia ja lyhyitä. Klo 23 sain kipu lääkettä lihakseen, jotta rentoutuisin. Ajattelin et nyt varmaan supistukset lakkaa ja saan nukuttua. No ei ne loppuneet ja unta en saanut.
Puoli kahdelta 26.1 supistukset alkoivat olla kipeitä ja siitä on kirjattu synnytys alkaneeksi. Lievitin kipua kauratyynyillä.
Klo 2 soitin miehelle et vois alkaa tulla jo. 2:30 siirryin synnytyssaliin ja mies tuli samalla.
Silloin kanava oli hävinnyt ja paikat auki 4cm.
Kävin suihkussa lievittämään kipua, se auttoi ja supistukset alkoivat tulla vähän harvemmin, mutta kestivät pidempään ja tuntui, että nyt edistytään. Klo 5 paikat oli auki jotain 6-7cm.
Klo 5:15 Kävin vessassa pissalla ja kun nousin ylös supisti kovaa -> lapsivedet poksahti sinne lattialle ja sitä tuli PALJON!
Pääsin takaisin sänkyyn niin tarkistettiin kohdunsuun tilanne ja se oli edelleen sen 6cm auki. Kivut muuttui kamalaksi ja kirjaimellisesti anelin lääkettä. Anestesia lääkäri tilattiin ja tuli kyllä nopeaa, mutta kun hän astui ovesta niin vauva lensi jo maailmaan klo 5:32!
Istukka tuli sit 8 min myöhemmin. Alapää kärsi pientä asfaltti ihottumaa ja välilihaan tuli 1. Asteen repeämä.
1. vaihe kesti 4h 1min
2. vaihe 1min (ponnistus)
3. vaihe 8min
Kokonaiskesto 4h 10min
Nopeasti kaikki kävi mut aivan kamalaa oli kun en saanut lääkettä. Syöksysynnytys sai pään sekaisin ja kätilö unohti käyttää lateksittomia hanskoja, joten alapää oli jälleen tulessa kun tutkivat vahingot synnytyksen jälkeen. Siinä huusin kuin hyeena.. Sai ne sit tutkittua kun hengittelin ilokaasua ja laittoivat jotain puudutegeeliä limakalvoille.
Semmonen muisto. Tää oli sit viimeinen synnytys mun osalta :) eikä ole yhtään ikävä raskausmahaa!
Nyt on aikaa munkin kirjotella oma synytys.
Aamulla 4.2 alkoi klo 6:30 lievät supistukset/nippailut alavattalla. Rupesin kellottamaan niitä ja ne tulikin jo säännöllisesti 2-3 min. välein. Koska supistukset ei ollut pahoja, en oikeastaan muuta tehnyt kun kävin vessassa ja kellottelin supistuksia keittiön pöydän ääressä juoden aamuteetä :).
Soittelin synnärille klo 9:00 ja kerroin että supistuksia tulee 2-3 min välein nyt tasasesti, mutta eivät ole ollenkaan niiin kipeitä, mietittiin siinä kannattaako vielä lähteä ja kerroin myös huoleni nopeasta synnytyksestä.
Tämä oli kyllä aivan uutta mulle kun edellisistä synnytyksistä alkoi napakammat supistukset ja yöaikaan. Nyt olin vähän hämilläni, mihin tämä kehittyy.
klo 10:30 pakattiin tavarat ja muksut autoon ja lähdettiin kuskaamaan mammalle ja papalle. Siitä Tyksiin ja klo 11:54 tarkastus kohdunsuu auki 4 cm. Tässä vaihessa supistukset oli tosi napakoita ja vaikeutti liikkumista ja puuskuttelinkin ja vääntelehdin aina kun supistus tuli, edelleen 2-3 min. välein.
klo 13:00 tarkastus kohdunsuu auki 3,5 cm ( olin mennyt kiinni 0,5 cm. :D ).
Pääsin amehuoneeseen ja kyllä se amme todellakin helpotti ja otti sitä pahinta terävyyttä supistuksilta.
Aika tuskainen olotila oli jo ja tarkastuksessa olin klo 13:25 kohdunsuu 6 cm auki. Ei muutakuin takaisin ammeeseen lillumaan :).
Sitten alkoi tulla pissahätä ja kävinkin 2 kertaa pissalla kun en pystynyt kunnolla rentoutumaan supistuksien aikana ja en millään halunnut pissata siihen pöydälle.. vaikka kätilö sanoikin että et kuule pidättele. Mukana oli myös kandi opettelemassa hommaa.
klo 13:40 olin täysin auki ja sain kohdunkaulan puudutuksen ja ilokaasua. En halunnut mitään piikkejä selkään enkä muitakaan lääkkeitä, puudutus ei sattunut juuri ollenkaan ja sen jälkeen alkoi ponnistuttaa. Muutamalla kunnon puuskutuksella tyttö syntyi. Ponnistusvaihe ei taaskaan ollut mikään pahimmasta päästä, hieman asvaltti-ihottumaa, mutta muuten selvisin ilman repeämiä. Johtui ihan sitä kun käskettiin hieman himmailla ponnistettaessa ettei ihan syöksähdä ulos ja revi paikkoja. Onneksi sain puhallettua välit ettei ihan ponnistustarve ottanut valtaa. Kalvot puhkaistiin ennen kuin aloin ponnistamaan.
1. vaiheen kesto 06:42
2. vaiheen kesto 00:08
3. vaiheen kesto 00:15
kesto yhteensä 07:05
Avautuminen siis 3 cm->10cm tapahtui 40 min. Oli ihan hyvä että päätettiin lähteä sairalaan, vaikka supistukset eivät olleet yltyneet niin pahoiksi vielä.
Minulta otettiin myös streptokokkinäyte sairaalaan päästyäni ja se oli kaikeksi hämmästykseksi negatiivinen :)
Tytöllä oli napanuora kerran kaulan ympäri. Tyttö parkaisi kunnolla kun oli tullut kokonaan ulos. Lapsiveteen oli kerennyt kakkaamaan, mutta ei onneksi ollut niellyt sitä, joten ei tarvinnut minnekään tarkistuksiin viedä. Siinä oltiin ja ihmeteltiin onnellisina ja nyt elo jatkuu ihmeellisenä ja onnellisena täälä kotona jo toista viikkoa :).
Oikein ihana henkilökunta ja ei mitään huonoa sanottavaa tällä kertaa Tyksissä synnyttämisestä!!
Aamulla 4.2 alkoi klo 6:30 lievät supistukset/nippailut alavattalla. Rupesin kellottamaan niitä ja ne tulikin jo säännöllisesti 2-3 min. välein. Koska supistukset ei ollut pahoja, en oikeastaan muuta tehnyt kun kävin vessassa ja kellottelin supistuksia keittiön pöydän ääressä juoden aamuteetä :).
Soittelin synnärille klo 9:00 ja kerroin että supistuksia tulee 2-3 min välein nyt tasasesti, mutta eivät ole ollenkaan niiin kipeitä, mietittiin siinä kannattaako vielä lähteä ja kerroin myös huoleni nopeasta synnytyksestä.
Tämä oli kyllä aivan uutta mulle kun edellisistä synnytyksistä alkoi napakammat supistukset ja yöaikaan. Nyt olin vähän hämilläni, mihin tämä kehittyy.
klo 10:30 pakattiin tavarat ja muksut autoon ja lähdettiin kuskaamaan mammalle ja papalle. Siitä Tyksiin ja klo 11:54 tarkastus kohdunsuu auki 4 cm. Tässä vaihessa supistukset oli tosi napakoita ja vaikeutti liikkumista ja puuskuttelinkin ja vääntelehdin aina kun supistus tuli, edelleen 2-3 min. välein.
klo 13:00 tarkastus kohdunsuu auki 3,5 cm ( olin mennyt kiinni 0,5 cm. :D ).
Pääsin amehuoneeseen ja kyllä se amme todellakin helpotti ja otti sitä pahinta terävyyttä supistuksilta.
Aika tuskainen olotila oli jo ja tarkastuksessa olin klo 13:25 kohdunsuu 6 cm auki. Ei muutakuin takaisin ammeeseen lillumaan :).
Sitten alkoi tulla pissahätä ja kävinkin 2 kertaa pissalla kun en pystynyt kunnolla rentoutumaan supistuksien aikana ja en millään halunnut pissata siihen pöydälle.. vaikka kätilö sanoikin että et kuule pidättele. Mukana oli myös kandi opettelemassa hommaa.
klo 13:40 olin täysin auki ja sain kohdunkaulan puudutuksen ja ilokaasua. En halunnut mitään piikkejä selkään enkä muitakaan lääkkeitä, puudutus ei sattunut juuri ollenkaan ja sen jälkeen alkoi ponnistuttaa. Muutamalla kunnon puuskutuksella tyttö syntyi. Ponnistusvaihe ei taaskaan ollut mikään pahimmasta päästä, hieman asvaltti-ihottumaa, mutta muuten selvisin ilman repeämiä. Johtui ihan sitä kun käskettiin hieman himmailla ponnistettaessa ettei ihan syöksähdä ulos ja revi paikkoja. Onneksi sain puhallettua välit ettei ihan ponnistustarve ottanut valtaa. Kalvot puhkaistiin ennen kuin aloin ponnistamaan.
1. vaiheen kesto 06:42
2. vaiheen kesto 00:08
3. vaiheen kesto 00:15
kesto yhteensä 07:05
Avautuminen siis 3 cm->10cm tapahtui 40 min. Oli ihan hyvä että päätettiin lähteä sairalaan, vaikka supistukset eivät olleet yltyneet niin pahoiksi vielä.
Minulta otettiin myös streptokokkinäyte sairaalaan päästyäni ja se oli kaikeksi hämmästykseksi negatiivinen :)
Tytöllä oli napanuora kerran kaulan ympäri. Tyttö parkaisi kunnolla kun oli tullut kokonaan ulos. Lapsiveteen oli kerennyt kakkaamaan, mutta ei onneksi ollut niellyt sitä, joten ei tarvinnut minnekään tarkistuksiin viedä. Siinä oltiin ja ihmeteltiin onnellisina ja nyt elo jatkuu ihmeellisenä ja onnellisena täälä kotona jo toista viikkoa :).
Oikein ihana henkilökunta ja ei mitään huonoa sanottavaa tällä kertaa Tyksissä synnyttämisestä!!