Synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja CMT
- Aloituspäivämäärä
Kylli
Silmät suurina ihmettelijä
Mulla meni lapsevesi yllättäen 33+3.synnytys ei kuitenkaan onneksi käynnistynyt siitä.olin ensin kätilöopistolla yhden yön jonka jälkeen mut siirrettin naisten kliniikalle.sain kortisoonia kypsyttämään lapsen keuhkoja ja antibiootteja suojaamaan tulehdukselta kun vauva ei enää umpipussissa ollut turvassa.synnytys oli tarkoitus käynnistää 34+0 mutta edellisenä iltana lapsivesi meni vihreäksi ja tulehdusarvo nousi.synnytys käynnistettiin sitten to iltana 21.00 oksitosiinitipalla.paikat oli jo pehmenneet jonkin verran sairaalassa olo aikana.synnytyskanava oli täysin auki jo puolilta öin(voi luoja niitä avautumiskipuja!!!!!).silloin en kestänyt enää ja sain epiduraalin kun ilokaasusta tuli vaan huono olo ja taju meinasi lähteä.sain levättyä puolitoista tuntia ja odoteltiin että tulisi ponnistamisen tarve että vauva laskeutuisi alemmas.kahden aikaan sain toisen satsin lääkettä epiduraaliin.heti sen jälkeen huomattiin että pojan sykkeet laskee reilusti supistusten aikana.asentoa vaihdeltiin ja hengitystä tehostettiin.ei auttanut ja lisäapuja hälyytettiin paikalle.poikaa piti ponnistaa alaspäin mutten tuntenut supistuksia.lääkäri sanoi että on saatava imukuppi kiinni,ponnistamalla ei poikaa voi pelkästään synnyttä,on niin kiire.loppuen lopuksi kaksi kätilöä ja kaksi lääkäriä avustivat pojan imukupilla ulos kolmannella ponnistuksella.jos lasta ei olisi saatu kolmannella ponnistuksella ulos olisi lähdetty hätäsektioon,näin sanoivat.joutuivat leikkaamaan välilihan auki.napanuora oli kaula ympäri mutta poika huusi heti kun ulos pääsi.minua oli jo valmisteltu siihen heti sairaalaan tullessa että lapsi viedään sitten heti valvontaosastolle kun syntyy etten saa häntä syliin mutta kamalalle se silti tuntui kun näin vain vilauksen ja kuulin hetken itkua ja sitten se vietiin pois.jäätiin toisen kätilön ja miehen kanssa hiljaisuuteen yhtäkkiä kaiken sen hätäilyn ja kannustushuutojen ja ohjeistuksen jälkeen.tuijotettiin miehen kanssa sekavana toisiamme ja purskahdettiin itkuun.aivan ihmeellinen henki laskeutui huoneeseen ja jäimme äimänä ihmettelemään mitä juuri tapahtu ja mitäs nyt.mies pääsi onneksi heti kohta katsomaan vauvaa ja se pärjäsikin hienosti ilman suurempia ulkoisia tukitoimia vaikka mini olikin.mies otti siitä kuvia ja tuli näyttämään niitä minulle synnytyshuoneeseen jossa minä synnytin jälkeiset ja kätilö tikkasi paikat.lepäilin pari tuntia ja sain syötävää.sitten minut vietiin tuolilla katsomaan vauvaa ja voi sitä hädän määrää kun näin pienen letkujen ja laitteiden keskellä :,(.vaikkakin kaikki oli hyvin ja lapsi pärjäili ihan hyvin omalla hengityksellä mutta silti!!
Kyyneleet tulee silmiin edelleen päivittäin kun mietin synnytyksen kulkua ja sitä menettämisen pelkoa mitä siihen liittyi.ja se pelko jatkui ja paheni vaan seuraavilla viikoilla.se rupesi helpottamaan vasta kun päästiin kotiin reilu pari viikkoa sitten.hengityksen tuoksi on kofeiini-lääkitys ja lapsi on monitorissa vielä viikon,tällä ehkäistään keskosille tyypillisiä hengityskatkoja ja kätkytkuolema.luulen että uusi pelkovaihe tulee nyt kohta kun lääkkeestä ja monitorista luovutaan.mutta päivä kerrallaan.
Oli kyllä hurja alku enkä voinut koskaan kuvitella että minusta tulee keskosen äiti."hyvillä viikoilla" poika syntyi eikä ole ihan pikkukeskonen mutta saa nähdä tuliko ennenaikaisuudesta jotain sairauksia tai vammoja lapselle. Syntymämitat olivat 2000g ja 43cm,rv 34+0.eilen neuvolassa lasketun ajan tienoilla 3490g ja 50,5cm
Kyyneleet tulee silmiin edelleen päivittäin kun mietin synnytyksen kulkua ja sitä menettämisen pelkoa mitä siihen liittyi.ja se pelko jatkui ja paheni vaan seuraavilla viikoilla.se rupesi helpottamaan vasta kun päästiin kotiin reilu pari viikkoa sitten.hengityksen tuoksi on kofeiini-lääkitys ja lapsi on monitorissa vielä viikon,tällä ehkäistään keskosille tyypillisiä hengityskatkoja ja kätkytkuolema.luulen että uusi pelkovaihe tulee nyt kohta kun lääkkeestä ja monitorista luovutaan.mutta päivä kerrallaan.
Oli kyllä hurja alku enkä voinut koskaan kuvitella että minusta tulee keskosen äiti."hyvillä viikoilla" poika syntyi eikä ole ihan pikkukeskonen mutta saa nähdä tuliko ennenaikaisuudesta jotain sairauksia tai vammoja lapselle. Syntymämitat olivat 2000g ja 43cm,rv 34+0.eilen neuvolassa lasketun ajan tienoilla 3490g ja 50,5cm
Muokattu viimeksi:
Sakura
Näppärä viestien naputtelija
Mulla meni synnytys todella pitkän kaavan kautta. Kun sain kättärillä rannekkeen, sillä pääsikin sit kaikkiin mahdollisiin laitteisiin, vähän kuin Linnanmäellä. Mulla siis oli raskaushepatoosi ja sappihapot alkoivat nousta sen verran korkeiksi, että päätettiin alkaa käynnistää reilu viikko ennen laskettua. Käynnistys aloitettiin semmoisesta tilanteesta, etten ollut juurikaan vielä auki, ehkä sentin max. Kohdunsuun tilanne oli aika epäkypsä.
Eka laitettiin ballonki, se tuli ulos 4 tunnissa mut ei ollut hirveästi avannut kohdunsuuta lisää. Kalvoja yritettiin puhkaista mutta ei onnistunut. Seuraavana päivänä jatkettiin cytotekeillä jotka aiheutti supistuksia mut edelleen kohdunsuu ei auennut niin paljon, että kalvoja olis saatu puhki, kolme lääkäriä yritti puhkaista.
Sit kun oltiin noilla konsteilla vajaa vuorokausi yritetty, päätti vauva itse puuttua peliin, potkaisi lujaa ja kuului poks kun kalvot puhkes ja vesi alkoi loriseen. Sit tuli taas supistuksia jotka availivat kohdunsuuta 3 senttiin. Siihen se sit tyssäsi ja seuraavana päivänä päätettiin laittaa oksitosiinitipalle.
Oksitosiinia laitettiin mulle 11h ja se teki kovat ja kivuliaat supistukset mutta ei juurikaan avannut kohdunsuuta. Lopulta lääkäri sit päätti, että tehdään sektio kun oltiin 2,5 päivää yritetty käynnistää laihoin tuloksin. Sektio meni hyvin ja vauva syntyi 18.8. klo. 02.28.
Eka laitettiin ballonki, se tuli ulos 4 tunnissa mut ei ollut hirveästi avannut kohdunsuuta lisää. Kalvoja yritettiin puhkaista mutta ei onnistunut. Seuraavana päivänä jatkettiin cytotekeillä jotka aiheutti supistuksia mut edelleen kohdunsuu ei auennut niin paljon, että kalvoja olis saatu puhki, kolme lääkäriä yritti puhkaista.
Sit kun oltiin noilla konsteilla vajaa vuorokausi yritetty, päätti vauva itse puuttua peliin, potkaisi lujaa ja kuului poks kun kalvot puhkes ja vesi alkoi loriseen. Sit tuli taas supistuksia jotka availivat kohdunsuuta 3 senttiin. Siihen se sit tyssäsi ja seuraavana päivänä päätettiin laittaa oksitosiinitipalle.
Oksitosiinia laitettiin mulle 11h ja se teki kovat ja kivuliaat supistukset mutta ei juurikaan avannut kohdunsuuta. Lopulta lääkäri sit päätti, että tehdään sektio kun oltiin 2,5 päivää yritetty käynnistää laihoin tuloksin. Sektio meni hyvin ja vauva syntyi 18.8. klo. 02.28.
Mulla meni lapsivesi 39+5 aamulla. Joukossa oli vähän verta, mutta ei paljoa joten neuvoivat synnäriltä että voi pikkuhiljaa tulla sinne. Supistuksia oli silloin ehkä 5-10 min välein ja sattuivat vähän, mutta ei hirveästi. Syötiin siinä miehen kanssa aamupalaa ja lähdettiin. Synnärillä sitten käyrillä makoilun jälkeen ultrattiin. Hoitaja katseli siinä aikansa, totesi ettei saa selvää kun on huonot laitteet ja haki lääkärin. Yksissä tuumin sitten totesivat että perätilassa ollaan ja kysyivät haluanko silti synnyttää. Oli aikamoinen yllätys ja säikäytti, mutta hetken epäröityäni päätin yrittää jos kaikki on sen kannalta niin kuin pitäisi. Siinä sitten aamupäivän aikana magneettikuvattiin lantio että näki mahtuisiko sieltä tulemaan ja ultrattiin kunnolla. (Painoarvioksi tuli 3100g.)
Sitten odottelemaan että synnytys käynnistyisi kunnolla. Supistuksia tuli pikkuhiljaa voimakkaammin ja tiheämmin. Kipu pysyi kuitenkin lämpöpussin ja miehen hieronnan avulla siedettävänä. Kymmenen maissa illalla hoitaja sitten totesi että antaa mulle kipulääkettä että voin nukkua ja mies lähteä kotiin, ei ollut hänen mielestä kyllin kivuliaita vielä. Päätti kuitenkin ennen sitä tutkia onko kohdunsuulla tapahtunut jotain. Ja olihan siellä, kohdunkaula oli kadonnut ja kolme senttiä auki. Sain siis kipulääkkeiden sijaan lähdön synnytyssaliin.
Siellä sitten supistukset jatkoi voimistumista. Suihku auttoi jonkun aikaa, mutta joskus yöllä sain tarpeekseni ja pyysin kivunlievitystä. Siinä kohtaa viisi senttiä auki ja sain epiduraalin. Oli aika hienoa kun huono olo ja kivut katosi sen sileän tien ja nukuin varmaan pari tuntia. Herättyäni tarkistettiin tilanne ja olin kokonaan auki. Hetki odoteltiin että tulee ponnistamisen tarve ja sitten sain alkaa työntää lasta maailmaan.
Olin kai puoli tuntia työnnellyt ja peppu näkyi kun lääkäri ja kätilö totesivat että lapsen sydänkäyrä ei näytä hyvältä. Hetken vielä seurasivat tilannetta, mutta totesivat sitten että pikkuinen voi niin huonosti että täytyy saada nopeammin ulos. Vauva siis syntyi kiireellisellä sektiolla klo 6.39 melkein vuorokausi sen jälkeen kun oli alkanut tapahtua, rv39+6. (Painoa oli 3205g eli aika lähelle meni painoarvio.) Ajoitus taisi sektioon menossa olla täydellinen, kun hapenpuutetta ei ehtinyt syntyä, mutta hyvin lähellä oltiin.
Sitten odottelemaan että synnytys käynnistyisi kunnolla. Supistuksia tuli pikkuhiljaa voimakkaammin ja tiheämmin. Kipu pysyi kuitenkin lämpöpussin ja miehen hieronnan avulla siedettävänä. Kymmenen maissa illalla hoitaja sitten totesi että antaa mulle kipulääkettä että voin nukkua ja mies lähteä kotiin, ei ollut hänen mielestä kyllin kivuliaita vielä. Päätti kuitenkin ennen sitä tutkia onko kohdunsuulla tapahtunut jotain. Ja olihan siellä, kohdunkaula oli kadonnut ja kolme senttiä auki. Sain siis kipulääkkeiden sijaan lähdön synnytyssaliin.
Siellä sitten supistukset jatkoi voimistumista. Suihku auttoi jonkun aikaa, mutta joskus yöllä sain tarpeekseni ja pyysin kivunlievitystä. Siinä kohtaa viisi senttiä auki ja sain epiduraalin. Oli aika hienoa kun huono olo ja kivut katosi sen sileän tien ja nukuin varmaan pari tuntia. Herättyäni tarkistettiin tilanne ja olin kokonaan auki. Hetki odoteltiin että tulee ponnistamisen tarve ja sitten sain alkaa työntää lasta maailmaan.
Olin kai puoli tuntia työnnellyt ja peppu näkyi kun lääkäri ja kätilö totesivat että lapsen sydänkäyrä ei näytä hyvältä. Hetken vielä seurasivat tilannetta, mutta totesivat sitten että pikkuinen voi niin huonosti että täytyy saada nopeammin ulos. Vauva siis syntyi kiireellisellä sektiolla klo 6.39 melkein vuorokausi sen jälkeen kun oli alkanut tapahtua, rv39+6. (Painoa oli 3205g eli aika lähelle meni painoarvio.) Ajoitus taisi sektioon menossa olla täydellinen, kun hapenpuutetta ei ehtinyt syntyä, mutta hyvin lähellä oltiin.
Mun synnytys oli positiivinen kokemus käynnistyksestä huolimatta. Viikkoja oli tasan 42, kun mentiin Kätilöopistolle käynnistykseen aamulla kello 8.00. Aluksi laitettiin ballonki, joka oli paikoillaan viitisen tuntia. Käytiin miehen kanssa kävelyllä välissä ja kun tultiin takaisin, kätilö sai ballongin vedettyä pois. Siitä ei ollut juurikaan ollut apua, olin edelleen noin sormelle auki. Päättivät kuitenkin puhkaista kalvot, josko synnytys siitä käynnistyisi. Olin käyrillä melkein koko ajan ja sikiö voi hyvin.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut koko päivän aikana. Illalla synnytyssaliin tuli tilaa, joten siirryin sinne joskus kymmenen aikaan. Mulle laitettiin oksitosiinitippa ja jäätiin taas odottelemaan. Aamukuuteen mennessä oli supistukset alkaneet, mutta olin vain noin 2 cm auki. Yöllä olin saanut kipulääkettä lihakseen ja käytin myös kuumavesipulloja, joten sain nukuttua ihan mukavasti pieniä pätkiä. Aamulla oksitosiini laitettiin pariksi tunniksi pois päältä, kun se ei tuntunut edistävän hommaa.
Sitten kahdeksan maissa aamulla oksitosiini laitettiin uudelleen päälle. Sitten alkoikin jo vähän tapahtua. Supistukset kovenivat ja avautuminenkin jatkui hitaasti, mutta varmasti. Yhdentoista aikaan supistuksen alkoivat olla jo todella kivuliaita eikä ilokaasu tai kuumavesipullot enää auttaneet. Olin silloin noin neljä senttiä auki, joten sain kipulääkettä selkäydinkanavaan ja epiduraaliputki laitettiin samalla valmiiksi. Tämä oli mun synnytyksen kipein vaihe. Oksensin kivusta enkä saanut mitenkään itseäni taivutettua kaarelle epiduraaliputkea varten. Onneksi paikalla oli ihana kätilöopiskelija, joka otti mua jaloista ja päästä kiinni ja veti mut pakolla oikeaan asentoon. Kipulääke vaikuttikin alle viidessä minuutissa ja olo oli tosi autuas sen jälkeen. Tätä onnea kesti kolmisen tuntia ja sitten lääkkeen vaikutus alkoi loppua. Olin noin kuusi senttiä auki, joten sain seuraavaksi epiduraalia. Se auttoi taas ihanasti toisen kolme tuntia. Sen jälkeen olin noin 7 senttiä auki. Kätilö kannusti kestämään kipuja vielä vähän aikaa, että avautuminen pääisisi hyvin loppuun asti. Sitkoilin ilokaasun ja miehen tuen avulla vielä jonkun aikaa ja sitten olinkin jo 9 senttiä auki ennen kuin sain seuraavan lääkeannoksen. Illalla seitsemän maissa olin täysin auki ja sitten odoteltiin ponnistamisen tarvetta. Kätilön avulla ponnistin pari kertaa kyljellään miehen tukemana. Sitten kätilö jätti meidät keskenämme ponnistelemaan vähäksi aikaa, että saatiin vauva laskeutumaan tarpeeksi alas. Kätilö tuli takaisin noin puoli kahdeksan aikaan ja tilanne oli edennyt hyvin. Käännyin puoli-istuvaan asentoon ja aloin ponnistella ihan tosissaan. Nopean 11 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen meille syntyi terve poika (4150 g ja 51cm)
Oltiin oltu sairaalassa aika tasan 1,5 vuorokautta. Odotteluun nähden itse ponnistusvaihe meni ihan hämmentävän nopeasti. Olin jotenkin tosi hämilläni siitä, miten helposti kaikki lopulta meni. Jälkeisetkin tuli ihan huomaamatta siinä, kun miehen kanssa ihmeteltiin meidän poikaa. Sain pienen repeämän ja pari pinnallista haavaa, jotka kätilö korjasi ilmeisen hyvin, koska mitään kirvelyä tai särkyä ei ole ollut missään vaiheessa.
Kuten sanoin alussa, niin mulle jäi synnytyksestä tosi hyvä mieli. Kätilöt oli tosi ihania ja musta tuntui siltä, että mua kuunneltiin ja mun toiveet huomioitiin. Mies sai myös täydet kymmenen pistettä tukemisesta. Hän oli kannustava ja auttoi mua jaksamaan tosi hyvin. En osaa sanoa mitään huonoa tästä synnytyksestä tai mitään, mitä haluaisin muuttaa.
Mitään ei kuitenkaan tapahtunut koko päivän aikana. Illalla synnytyssaliin tuli tilaa, joten siirryin sinne joskus kymmenen aikaan. Mulle laitettiin oksitosiinitippa ja jäätiin taas odottelemaan. Aamukuuteen mennessä oli supistukset alkaneet, mutta olin vain noin 2 cm auki. Yöllä olin saanut kipulääkettä lihakseen ja käytin myös kuumavesipulloja, joten sain nukuttua ihan mukavasti pieniä pätkiä. Aamulla oksitosiini laitettiin pariksi tunniksi pois päältä, kun se ei tuntunut edistävän hommaa.
Sitten kahdeksan maissa aamulla oksitosiini laitettiin uudelleen päälle. Sitten alkoikin jo vähän tapahtua. Supistukset kovenivat ja avautuminenkin jatkui hitaasti, mutta varmasti. Yhdentoista aikaan supistuksen alkoivat olla jo todella kivuliaita eikä ilokaasu tai kuumavesipullot enää auttaneet. Olin silloin noin neljä senttiä auki, joten sain kipulääkettä selkäydinkanavaan ja epiduraaliputki laitettiin samalla valmiiksi. Tämä oli mun synnytyksen kipein vaihe. Oksensin kivusta enkä saanut mitenkään itseäni taivutettua kaarelle epiduraaliputkea varten. Onneksi paikalla oli ihana kätilöopiskelija, joka otti mua jaloista ja päästä kiinni ja veti mut pakolla oikeaan asentoon. Kipulääke vaikuttikin alle viidessä minuutissa ja olo oli tosi autuas sen jälkeen. Tätä onnea kesti kolmisen tuntia ja sitten lääkkeen vaikutus alkoi loppua. Olin noin kuusi senttiä auki, joten sain seuraavaksi epiduraalia. Se auttoi taas ihanasti toisen kolme tuntia. Sen jälkeen olin noin 7 senttiä auki. Kätilö kannusti kestämään kipuja vielä vähän aikaa, että avautuminen pääisisi hyvin loppuun asti. Sitkoilin ilokaasun ja miehen tuen avulla vielä jonkun aikaa ja sitten olinkin jo 9 senttiä auki ennen kuin sain seuraavan lääkeannoksen. Illalla seitsemän maissa olin täysin auki ja sitten odoteltiin ponnistamisen tarvetta. Kätilön avulla ponnistin pari kertaa kyljellään miehen tukemana. Sitten kätilö jätti meidät keskenämme ponnistelemaan vähäksi aikaa, että saatiin vauva laskeutumaan tarpeeksi alas. Kätilö tuli takaisin noin puoli kahdeksan aikaan ja tilanne oli edennyt hyvin. Käännyin puoli-istuvaan asentoon ja aloin ponnistella ihan tosissaan. Nopean 11 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen meille syntyi terve poika (4150 g ja 51cm)
Oltiin oltu sairaalassa aika tasan 1,5 vuorokautta. Odotteluun nähden itse ponnistusvaihe meni ihan hämmentävän nopeasti. Olin jotenkin tosi hämilläni siitä, miten helposti kaikki lopulta meni. Jälkeisetkin tuli ihan huomaamatta siinä, kun miehen kanssa ihmeteltiin meidän poikaa. Sain pienen repeämän ja pari pinnallista haavaa, jotka kätilö korjasi ilmeisen hyvin, koska mitään kirvelyä tai särkyä ei ole ollut missään vaiheessa.
Kuten sanoin alussa, niin mulle jäi synnytyksestä tosi hyvä mieli. Kätilöt oli tosi ihania ja musta tuntui siltä, että mua kuunneltiin ja mun toiveet huomioitiin. Mies sai myös täydet kymmenen pistettä tukemisesta. Hän oli kannustava ja auttoi mua jaksamaan tosi hyvin. En osaa sanoa mitään huonoa tästä synnytyksestä tai mitään, mitä haluaisin muuttaa.
Mua on jäänyt mietityttämään olisiko ponnistusvaiheeseen ollut mahdollista saada enemmän kivunlievitystä, mulla se siis kesti pari tuntia ja supistukset oli aivan helvetillisen kipeitä. Pahempia kuin avautumisvaiheessa, eikä epiduraali enää tossa kohtaa vaikuttanut. Mut onko niin ettei epiduraalia enää ponnistusvaiheessa voi käyttääkään?
Luulin että käytetään jos vaan pystyy/toimii
Vippe81
Oman äänensä löytänyt
Mulle laitettiin ballonki tosiaan torstaina 2.10. jäin hetkeks tarkkailuun osastolle ku tuli laiton jälkeen verta. Pääsin kuitenkin yöksi kotiin. Perjantaina 3.10 menin synnärille takasin aamu seittemältä ballonki otettiin pois ja olin 3 cm auki. Sain käynnistys lääkettä ja pääsin osastolle odotteleen. Toinen annos annettiin ei ja ei juurikaan vaikutusta ja sit annettiin illan viimeinen annos ja yhdeksän aikana illalla ei ollu mitään tuntemuksia vielä, ehkä vähä supisti. Rupesin sitten nukkuun että saan aamulla uuden annoksen. Sain unen päästä kiinni ja torkahdin hetkeksi. Heräsin ihmeelliseen tunteeseen tuossa klo 22.30 (lauantaina 4.10) ja sitten meniki lapsi vesi siihen sänkyyn. Soitin kelloa ja hoitaja tuli toteamaan että suihkuun ja soitto miehelle ja saliin. Olin tuolloin vain 4 cm auki. Saliin menin klo 1.30 Toivon jumppapalloa ja keinuttelen siinä puolisien tuntia kunnes mieheni saapuu. klo 3.00 saan epiduraalin. Kivut ovat kovat, paineen tunne on valtava. klon 5.00 lisäannos epiduraalia joka ei menekkään, laitetaan uusi katetri. Toinen lisä annos klo 6.40. Paineen tunne on edelleen kova häpyluun alueella. 8.45 saan kohdunsuun puudutuksen. Auki olen 8-9 cm. Koeponnistetaan, pieni reuna on edessä joka ei väisty vaan lähtee vauvan pään mukana. Kivut on kovat. Tilataan spinaalipuudutus. Klo 11.35 laitetaan spinaali joka auttaa tosi hyvin kipuihin. Torkahdan hetkeksi. Kun herään tunnen tarvetta ponnistaa. Ponnistan aluksi kyljellään josta siirryn puoli istuvaan asentoon. Ponnistaminen tuntuu hyvältä. Hyvistä ja voimakkaista ponnistuksista huolimatta vauvan pää ei lähde laskeutumaan. Lääkäri tulee arvioimaan tilannetta. Jatketaan vielä ponnistamista. Läkäri tulee uudestaa arvioimaan tilannetta ja tehdään kiireellinen sektio päätös. Kello 14.05. syntyy terve tyttö vauva. Avautumisvaihe: 36:20. Ponnistusvaihe 1:45.
Eli vedin kans koko rahan edestä mitä "rannekkeella" saa
Sairaalasta pääsin tiistaina pois, luojan kiiiiitos. Nyt alkaa palautuminen kun kotona on. Oli aika rankka reissu mutta kyllä tämä tästä.
Eli vedin kans koko rahan edestä mitä "rannekkeella" saa
Sairaalasta pääsin tiistaina pois, luojan kiiiiitos. Nyt alkaa palautuminen kun kotona on. Oli aika rankka reissu mutta kyllä tämä tästä.
Vippe merkittiinkö sulla noin ihan virallinenkin synnytyksen kesto?Oon ihmetellyt miten suurta vaihtelua on siinä mistä synnytys katsotaan alkaneeksi,ei se synnytyskertomuksessa oleva kesto taida olla kovin vertailukelpoinen tieto.Mulla merkittiin siitä kun supistukset tuli parin minuutin välein,omassa kokemuksessa toki avautumisvaihekin oli pidempi.