Synnytyskertomukset

[Sanna89-]

tein nyt tälläsen tänne jos ihmiset haluu kertoilla omasta synnytyksestään samalla lisään tähön oman kertomuksen pahoittelen pituudesta
.
Elikkäs Raskausmyrkytys epäilyn takia jouduin sairaalaan 27.9 sairaalaan ja sielä tuli sitten maattua kaksviikkoa. 
Mutta maanantaina 3.10. Teki lääkäri päätöksen että ruvetaan käynnistelemään synnytystä jolloin sain aamulla ensimmäisen käynistys kapselin emättimeen ja seittemän tunnin päästä toisen: Luulin jo ettei mitään ala tapahtumaan, mutta sitten käyrillä olessa neidin sydän äänet laski roimasti ja mua pyöriteltiin sitten joka suuntaan sängyssä ja ne tasaantu ja jatkettiin käyrillä vielä olemista. Menikö 5minuuttia niin uudestaan neidin sydän äänet lähti laskuun jaa taas mua pyöriteltiin miten sattuu mut ei lähtenyt nousuun, sitten mulle annettiin happinaamari lärviin ja lähettiinkin kiikuttaan synnytys saliin sanottiin vaan ettei ole mitään suurta hätää mutta varmuuden vuoksi siirretään saliin jos joudutaankin lähtemään sektioon.

No hoitsut soitti isännän paikalle ja sitä tuli sitten oltua koko yö salissa supistuksia rupes tuleen sillai et kävin suihkussa niitä lievittelemässä ja jossain vaiheessa ne sitten ylty ja halusin ilokaasua se se vasta parasta oli :D. No jossain vaiheessa hoitaja anto mulle sitten jotain nukutus lääkettä että sain edes vähän aikaa nukuttua jos jotain sattuu tapahtumaankin niin jaksan sitten paremmin. Salissa olessa sydän äänet kävi kerran alle sadassa mutta korjaantui sitten nopeesti takasin eikä sielä sitten mitään tapahtunutkaan nukkuessani supistuksetkin oli hävinneet. Tiistain päivän joudin vielä salissa oleen käyrillä, mutta kun ei enään sydän äänet käynyt laskussa niin mut siirettiin takasin osastolle.

Noh Keskiviikko aamuna oli lääkäreiden iso kierto jolloin päättivät että puhkastaan kalvot kun sen sain kuulla niin pikanen soitto isännälle että alkaa pikkuhiljaa taas tuleen sairaalaa kohden. Saliin pääsin 10.05 siinä sitten eka alku höpötykset kätilön kanssa ja ooteltiin isää paikalle. 13.20 Lääkäri puhkas kalvot kohdun suu oli tuolloin auki 2cm, oksitosiini tippa laitettiin 14.40.

Lapsivedete meni kunnolla siinä 17.00 kun käväsin vessassa ja sen jälkeen rupesin vetelemään ilokaasuakin tunnin pärjäsin ilokaasun kanssa. Klo 18.00 Halusin epiduralin sain sen 19.15 se auttaa toispuoleisesti tunsin vasemmanpuolen mahan kohdalla supistukset eka ihan pininä kipuina kunnes koko ajan ylty ja ylty ilokaasua vetelin siihen kipuun naamariin. Sitten ajattelin et se maha kipu olis sitä et mua vessatas ja nousuin sit pisulle mut mitään ei tullut ja siinä istuessa neidin sydän äänet romahti taas no sitten mulle äkkiä happinaamari naamaan ja taas pyöriteltiin sängyssä kyljeltä kyljelle ja konttaus asentoon.

Jossain vaiheessa huonseeseen tuli lääkäri ja mut laitettiin kyljelleen et se ottaa neidin päästä verikokeet miten happi kulkee siinä vaiheessa oltiin jo sektio valmiudessa, mutta typykän happi kulki hyvin joten mulle päätettiin et annetaan lissää puudutetta, mutta mua rupesikin ponnistuttamaan 20.20 siihen siis jäi ne puudutteet olin kokonaan auennut.
Klo 20.25 alotettiin kunnon ponnistelu ja tyttö oli maailmassa 20.36.

Tarkotushan oli alun perin että mä näkisin tytön vilaukselta ennen kun lähtee teho osastolle, muttakun olikin niin hyvä kuntoinen niin sai olla tunnin mun massun päällä ja lasten lääkäri kävi sitä siitä pikaseen kurkkaamassa niin sano et 9pisteen tyttö :) (siinä äidillä nousi hymy korviin asti <3)

Näin siis synty 43cm 1930kg terve typykkä maailmaan<3 
Mulle tulu pari repeämää mut kumpaankaan ei tarvinnut tikkejä laittaa.. Pahoittelen kun näin pitkästi tuli kerrottua ja toivon mukaan ei aiheuta kellekkään pelkoo tällä oli kuitenkin jossain määrin raju synnytys

 

[peekay67]

Lapsivedet siis lähti tippumaan lauantaiaamuna klo 8:30 ku kävin vessassa ja suihkussa. Soitin päivystykseen ja käskivät lähteä sinne tarkistamaan, että oliko varmasti lapsivesiä (no mä olin kyllä ihan varma, kun Olivian synnytys käynnisty ihan samalla lailla). Äiti toi mut päivystykseen ja ootteli sen aikaa, että kätilö tarkisti oliko lapsivettä. No olihan se, joten äiti lähti takaisin meille ja mut siirrettiin osastolle. Mä jotenki arvasin, että tästä se nyt lähtee, ihan samoin ku Olivianki kohdalla.

Semmoset 16 tuntia ensimmäisistä lapsivesitipoista alko kipeet supistukset, eli joskus yöllä 2 aikaan. Olisin niin paljon mieluummin ollu kotona siihen asti, niin oisin voinu nukkua siinä omassa sängyssä, kun tosiaan sairaalan sänky on niin pirskatin kova, ettei siinä oikein saanu kunnon unia koko iltana. Joskus 3 aikaan luovuin nukkumisyrityksistä ja käveleskelin pitkin käytäviä. Kätilö ehdotteli Petidiniä, mutta kun ei siitä ollu Oliviankaan kanssa mitään hyötyä, niin en sit ottanu sitä ollenkaan. Aamulla 5 jälkeen oli jo melkoisen kovat kivut ja yökätilö ehdotti suihkua. Kävin siellä kärvistelemässä jotain 40 minuuttia ja sit en enää jaksanu/kestäny.

Mua pidettiin vielä käyrillä sen aikaa ku kätilö soitteli synnärille ja mut viimein kärrättiin sinne joskus klo 7:30. Siellä pääsin ilokaasulle heti, olin 2cm auki. Mies tuli suoraan töistä (oli yön töissä) sinne, oli varmaan perillä 8 aikaan. Sain epiduraalin joskus ennen kymmentä ja sillon olin jotain 3,5cm auki. Torkuin ekan epin aikana ehkä puoli tuntia ku olin niin väsyny koko yön kestäneestä kärvistelystä. Sain lisää epiä jossain vaiheessa, mut se ei enää auttanu ihan niinku se eka, joten supistukset tuntu ja piti vetää ilokaasua kans. Ponnistutti jo, mut en ees yrittäny vielä, ku aattelin, että ei tässä vielä kai saa ponnistaa. Kätilö tsekkas tilanteen, niin olinki jo 7cm auki klo 12:30. Synnytyskertomuslappuun on kirjattu että ponnistusvaihe alko klo 13:50 ja poika synty 13:57, mutta musta se seittämän minuuttia tuntu kyllä aivan käsittämättömän pitkältä ajalta ja olin aivan poikki ja ihan varma, etten millään jaksa ponnistaa sitä lasta ulos. Jaksoin sit kuitenki ja poika sai eka 6 pistettä ja 5 minuutin päästä 9 pistettä (ihon värin takia se yks piste puuttui).

Poika syntyi siis rv 36, eli 4vkoa ennen laskettua aikaa. Poika pääsi heti rinnalle salissa ja saatiin rauhassa miehen kanssa siellä tutustua uuteen tulokkaaseen. Kätilöillä oli vuoronvaihto ja iltakätilö toi meille vähän leipää ja mehua syötäväksi. Mä kävin sit pikaisesti suihkussa ja sit me päästiin kaikki osastolle.

 

[kaylies]

Sunnuntaina 30.10 klo noin 6 napsahti ja kun lähdin veskiin meneen niin pystyyn päästyä hulahti sitten vedet mennä. supistuksia ja mitää tuntemuksia ei siis ollu enne tätä. ja vesien menon jälkeen vasta rupes supistukset tulemaan pikkuhiljaa voimakkaammin ja lyhyemmällä välillä. Mies lähti tyttöjä viemää mummolaan ja ite hyppäsin ampparin kyytiin puol seiskan jälkee ja kyssiä kohi. Perille päästyä vaille 8 aikaa käyrille ensmäesenä. Paikat oli auki vain 2cm ja kanavaa viel 1cm verran. No siinä sitten kätilön kaa jutusteluu ja vaatteiden vaihtoo ja saliin. Sain iki-ihanan peräruiskeen..yöh.. Sitten kiikussa istuskelin käyrillä ja tartti taas käävä veskis. Sen reissun jälkeen koveni supistukset ja ilokaasun sain vaille ysin aikaan kaveriksi. tuntia myöhemmin eli vaille kymmenen sain sitten epiduraalin. Ja ai autuas sen jälkee sitä oloa ku pysty rentoutuu. noin 11,15 paikat oli sitten 5 senttii auki että epiduraali helpotti tosissaan rentoutumista ja paikat pääs aukeamaan. 11.35 lähti kätilö hakemaan mulle mehukeittoa. Jouduin kuitenkin melkein heti perään soittamaan tai siis mies soitti kelloa ku tuli tunne että nyt tulee. Kätilö tuli paikalel ja kerkes kokeilee että täällä vauva o tulossa ja pää jo melkei näkyy..soitti toisen kätilön paikalle ja just ja just kerkes laittaa hanskat kätee ja sanoa että saa ponnistaa kun sitten tyttö olikin 1minuutin ponnistuksen jälkeen 11.43 pihalla. Napanuora oli kerran kaulanympärillä mutta 9/9 tyttö silti :D jälkeisissä men sitte 9minsaa vaa. eli synnytys kesti ensimmäisistä kunnollisista supistuksista 5.27 minsaa ja lapsveet oli menneenä 5.43minsaa. Että nopsaa toimintaa. olo oli kyllä synnytyksen jälkee kuin olisi vaan käyny isolla paskalla. pieni repeämä tuli johon varmuuden vuoksi laitto kaksi tikkiä vaikka ei olis tarvinna. kävin sitten suihkussa ja herkuteltii onnittelu ruuat ja lähdettii kävellen osastolle. oli hassu tunne kävellä osastolle ku viimeks kärrättii sängyllä ku olo oli nii huono etten pysyny pystyssä. Vauva oli siis 3300g ja 48cm ja pipo oli 34cm. ihana pieni palleroinen jolla oli kiire syntyä viikoilla 37+4.

sellanen pikalyhykäinen versio siis tästä synnytyksestä.

 

[Jossu*]

Mulla meni vedet perjantaina 4.11 klo 19.30  kun nousin autosta ylös. Juoksin sisälle vessaan ja vesihän olikin vihreää ja klönttimäistä. Kun soitin sairaalaan niin sanoivat että pitää tulla sinne ennen yötä. Mentiin sitten sinne puoli 10 aikaan ja sinne jäätiin. Puolen yön aikaan alkoi supistelut, noin 5-8 minuutin välein, ei mitään voimakkaita vielä. Mutta sen verran kuitenkin että en saanut nukuttua, sain kyllä särkylääkettä ja mukahtamislääkkeen mutta ei niistä ollut mitään hyötyä. Mies nukkuin kyllä hyvin koko yön. Lauantaina sitten kätilö tarkisti aamupäivällä tilanteen ja olin sormelle auki, mutta supistukset eivät olleet muuttuneet mihinkään. 12 päivällä kävi lääkäri.

Se lääkäri oli kyllä niin vetelä... "voidaan käynnistää tänään tai sit jättää huomiselle, tiedäthän että jos käynnistetään niin siitä ei sitten ole paluuta" Ihanko totta?! Eiköhän se paluu olisi pitänyt miettiä jo muutama kuukausi sitten... Minä olin huolissani siitä lapsiveden väristä mutta ei se tuntunut sitä lääkäriä hetkauttavan. Kyselimme kaikki puolesta ja vastaan asiat käynnistämisessä ja päädyimme itse siihen että käyntiin vaan. Klo 15 aloitettiin oksitosiini tippa ja siirryttiin saliin.

N klo 19.30 sain epiduraalin kun selän puolen supistukset alkoivat olemaan todella tuskallisia. Ilokaasusta ei ollut mitään hyötyä. Lämpöpusseja käytettiin ja mies hieroi selkää. Epiduraalin jälkeen oli autuas oli n tunnin verran ja sinä aikana paikatkin aukesivat 5 sentistä 9 senttiin. Ponnistusvaihe alkoi 23.00 ja vauva syntyi 23.55. Epikriisissä lukee pitkittynyt ponnistusvaihe ja sitä se kyllä olikin! Tyttö sai vain 5 pistettä, oli harmaa väriltään ja hengitysteissä oli värjäytynyttä vettä. 5 minuutin jälkeen 9 pistettä. En edes uskalla miettiä mitä olisi tapahtunut jos käynnistämistä olisi pitkitetty sunnuntaille asti...

 

[Jossu*]

Juu, lastenlääkäri tuli kertomaan sitten kun tyttö tuotiin meill ekan kerran syliin. Siinä vaiheessa mies piteli vauvaa paitansa alla (ensimmäinen kosketuksemme lapseen) ja mä vetelin kaksin käsin ilokaasua kun mua tikattiin kiinni. Unohdin kertoa sen että kätilö-opiskelija ompeli ensin kerran, sitten kätilö purki tikit ja ommeltiin uudestaan. Siinä välissä ehti puudutteen vaikutus loppua ja sattui niin s*atanasti. Joten mä en uskaltanut ottaa vauvaa rinnalle heti kun olin ihan tillin tallin ilokaasusta ja kiemurtelin kivusta.

 

[Veepukka]

Mä kuulun niihin onnellisiin, joilla synnytys o helppo ja nopee!:) Aamuyöllä 15.11. (40+5) rupes tuntuu, että piti juosta vessassa koko ajan, mutta mitään ei tullut... Aattelin, että oon saanu jonku suolitulehduksen ja eiku takaisin nukkuu. Mies lähti töihi aamull seiskan aikaan ja en viittiny hänelle mitää mainita oudosta olostani. Aamulla rupes olee jo ysin aikaa todella outo olo. Mikään asento ei tuntunut hyvältä ja uni ei tullut. Kymmenen jälkeen mies soitti töistä ja kyseli vointiani. Sanoin, että vähä oudolta tuntuu ja tänää saattaisi tulla lähtö. Mies tuli töistä sitten puolilta päivin kotii ja siinä vaiheess tajusi tilanteen!:) Päätettii sitten lähtee sairaalaan, vaikka olin varma, että ne laittaa meidät kotiin takaisin. Oltiin sairaalassa puoli yks ja multa tutkittiin tilanne. Oho, olin 7cm auki ja kätilö komensi meidät saliin. Tuleva isäkin oli hieman ihmeissään, mikäs kiire tässä nyt on. Salissa olin jo 8cm auki ja kivunlievitystä ei kuulema voi tarjota enää. Hengittelin siinä ilokaasua ja ruvettiin ponnistamaan. Kello 14.41 syntyi maailmaan suloinen prinssi. Painoa 3820 grammaa ja pituutta 51cm. Kätilö vaa totesi, että seuraavan lapsen kohdalla tuut paljon aikasemmin ainakin sairaalaan:)
Mulla tuli muutama repeämä, mutta ne on jo muistoja vain!<3