Synnytyskertomukset ♡
- Ketjun aloittaja myy2016
- Aloituspäivämäärä
Salaisella puolella on omansa, ja tarinoitakin jo hyvin :) Mä en henk.kohtasesti ainakan tänne julkiselle puolelle haluu laittaa.
Minä laitan myös tälle puolelle ylipitkän ja sekavan selostuksen tapahtumien kulusta..
Viime sunnuntaina heräsin aamulla puoli kuuden aikaan supistuksiin, joita tuli epäsäännöllisesti 10-20min välein. Nopeasti supistuksia alkoi tulemaan kuitenkin alle 10min välein ja niitä kuuntelin ja ihmettelin johonkin klo 11 saakka jolloin soitin Jorviin kusyäkseni milloin sairaalalle kannattaa lähteä. Ohjeeksi sain että kun supistuksia tulee alle 5min välein tai kun kipu yltyy niin kovaksi ettei pysty puhumaan.
Jäin siis odottelemaan näitä kahta asiaa jompaa kumpaa. Ja kivut kyllä yltyikin mutta ei miksikään niin pahaksi etten olisi pystynyt puhumaan. Yöllä 23 jälkeen päätettiin miehen kanssa supistuskivuista huolimatta että koetetaan nukkua vähän. No supistuksia tuli edelleen välillä 20min välillä välillä 6min välein. Kumpikaan ei ehtinyt vaipua uneen kertaakaan ja sitten tulikin eka alle 5min välin supistus ja kun kolmas alle 5min välillä tullut supistus iski alkoi mies pohtia sairaalaan soittoa ja pukemaan päälle. Itselläni tuli kakkahätä ja päätin raahautua vessaan. Pöntöllä hetken istuttuani kuului poks ja lapsivedet lurahti pönttöön. Ehdin miehelle, joka jo soitti Jorviin, sanoa että nyt meni vedet ja silloin alkoi jäätävät kivut. Huusin vaan miehelle että älä jätä mua. Jorvista ilmoittivat ettei tilaa ole joten saimme valita menemmekö Lohjan sairaalaan (Juu ihan varmaan Tuusulasta asti sinne!) tai Kätilöopistolle. No seuraavaksi mies alkoi soittamaan kättärille ja minä yritin pukea päälleni. Saatiin lupa tulla synnytysosastolle 4.
Autossa en kyennyt istumaan etupenkille vaan menin kontilleni takapenkille. Oltiin ajettu varmaan 200m kun iski ensimmäinen supistus, jonka aikana tunsin lievää ponnistamisen tarvetta. Pohdin hetken käskenkö miehen pysähtymään ja soittamaan ambulanssin, mutta päädyin siihen että nopeampi voi olla omalla autolla.
Kun vihdoin päästiin kättärille oli käveleminen jo tosi hankalaa. Vastaanottava kätilö ohjasi meidät ensin odotushuoneeseen ja tuli sitten hakemaan meidät synnytys huoneeseen ja ohjasi vaihtamaan sairaalamekon päälle ja sanoi että jos on vessahätä niin voin käydä vessassa sillä välin kun hän hakee meidän kätilön paikalle. No minähän en hädästä tiennyt mitään mutta menin vessaan silti syystä jota en edelleenkään tiedä. Pöntöllä tajusin etten pääse siitä enää ominavuin ylös ja että vauva syntyy ihan pian. Kätilö tuli siinä vaiheessa sisään ja pyysi siirtymään sinne sängylle, totesin vaan etten pysty mitenkään ja että nyt tää lapsi syntyy. Kätilö kokeili sitten siinä vessan ovella ja totesi että näinhän se on ja että pää onkin jo tulossa. Vaivoin pääsin kätilön ja miehen tukemana kävelemään sängyn luo ja mies auttoi minut siihen sängylle kun en itse enää kyennyt nostamaan jalkaa.
Ponnistaa ehdin maksimissaan 5 kertaa kun poika syntyi jo maailmaan. Kaikki tapahtui niin äkkiä etten itse oikein pysynyt mukana koko jutussa ja olo oli todella epätodellinen.
Ainoa kivunlievitys mitä ehdin saada oli ilokaasu, joka ei kyllä helpottanut muuten kuin henkisellä tasolla. Välilihaan tuli pieni repeämä, joka tarvitsi vain muutaman tikin.
Poika syntyi siis rv 38+5 ma12.9. klo 2.04 ❤ mittaa hänellä oli 48cm, 3340g ja pipo 34cm.
Seuraavalla kerralla tiedän että mun on turha odotella "niin kovaa kipua etten pysty puhumaan" tai niitä alle 5min supistuksia... taitaa mulla olla aika korkea kipukynnys :D
Vaikka synnytys olikin noin nopea ja shokeeraava eikä yhtään sellainen mitä olin ajatellut, niin se oli kyllä elämäni hienoin ja voimaannuttavin kokemus ikinä.. mitään kammoa mulle ei jäänyt. :)
Viime sunnuntaina heräsin aamulla puoli kuuden aikaan supistuksiin, joita tuli epäsäännöllisesti 10-20min välein. Nopeasti supistuksia alkoi tulemaan kuitenkin alle 10min välein ja niitä kuuntelin ja ihmettelin johonkin klo 11 saakka jolloin soitin Jorviin kusyäkseni milloin sairaalalle kannattaa lähteä. Ohjeeksi sain että kun supistuksia tulee alle 5min välein tai kun kipu yltyy niin kovaksi ettei pysty puhumaan.
Jäin siis odottelemaan näitä kahta asiaa jompaa kumpaa. Ja kivut kyllä yltyikin mutta ei miksikään niin pahaksi etten olisi pystynyt puhumaan. Yöllä 23 jälkeen päätettiin miehen kanssa supistuskivuista huolimatta että koetetaan nukkua vähän. No supistuksia tuli edelleen välillä 20min välillä välillä 6min välein. Kumpikaan ei ehtinyt vaipua uneen kertaakaan ja sitten tulikin eka alle 5min välin supistus ja kun kolmas alle 5min välillä tullut supistus iski alkoi mies pohtia sairaalaan soittoa ja pukemaan päälle. Itselläni tuli kakkahätä ja päätin raahautua vessaan. Pöntöllä hetken istuttuani kuului poks ja lapsivedet lurahti pönttöön. Ehdin miehelle, joka jo soitti Jorviin, sanoa että nyt meni vedet ja silloin alkoi jäätävät kivut. Huusin vaan miehelle että älä jätä mua. Jorvista ilmoittivat ettei tilaa ole joten saimme valita menemmekö Lohjan sairaalaan (Juu ihan varmaan Tuusulasta asti sinne!) tai Kätilöopistolle. No seuraavaksi mies alkoi soittamaan kättärille ja minä yritin pukea päälleni. Saatiin lupa tulla synnytysosastolle 4.
Autossa en kyennyt istumaan etupenkille vaan menin kontilleni takapenkille. Oltiin ajettu varmaan 200m kun iski ensimmäinen supistus, jonka aikana tunsin lievää ponnistamisen tarvetta. Pohdin hetken käskenkö miehen pysähtymään ja soittamaan ambulanssin, mutta päädyin siihen että nopeampi voi olla omalla autolla.
Kun vihdoin päästiin kättärille oli käveleminen jo tosi hankalaa. Vastaanottava kätilö ohjasi meidät ensin odotushuoneeseen ja tuli sitten hakemaan meidät synnytys huoneeseen ja ohjasi vaihtamaan sairaalamekon päälle ja sanoi että jos on vessahätä niin voin käydä vessassa sillä välin kun hän hakee meidän kätilön paikalle. No minähän en hädästä tiennyt mitään mutta menin vessaan silti syystä jota en edelleenkään tiedä. Pöntöllä tajusin etten pääse siitä enää ominavuin ylös ja että vauva syntyy ihan pian. Kätilö tuli siinä vaiheessa sisään ja pyysi siirtymään sinne sängylle, totesin vaan etten pysty mitenkään ja että nyt tää lapsi syntyy. Kätilö kokeili sitten siinä vessan ovella ja totesi että näinhän se on ja että pää onkin jo tulossa. Vaivoin pääsin kätilön ja miehen tukemana kävelemään sängyn luo ja mies auttoi minut siihen sängylle kun en itse enää kyennyt nostamaan jalkaa.
Ponnistaa ehdin maksimissaan 5 kertaa kun poika syntyi jo maailmaan. Kaikki tapahtui niin äkkiä etten itse oikein pysynyt mukana koko jutussa ja olo oli todella epätodellinen.
Ainoa kivunlievitys mitä ehdin saada oli ilokaasu, joka ei kyllä helpottanut muuten kuin henkisellä tasolla. Välilihaan tuli pieni repeämä, joka tarvitsi vain muutaman tikin.
Poika syntyi siis rv 38+5 ma12.9. klo 2.04 ❤ mittaa hänellä oli 48cm, 3340g ja pipo 34cm.
Seuraavalla kerralla tiedän että mun on turha odotella "niin kovaa kipua etten pysty puhumaan" tai niitä alle 5min supistuksia... taitaa mulla olla aika korkea kipukynnys :D
Vaikka synnytys olikin noin nopea ja shokeeraava eikä yhtään sellainen mitä olin ajatellut, niin se oli kyllä elämäni hienoin ja voimaannuttavin kokemus ikinä.. mitään kammoa mulle ei jäänyt. :)
maki
Jostain jotain jo tietävä
Hei te jotka olette jo synnyttäneet (tai muut jotka tietävät). Jouduttiinko teille laittamaan synnyttäessä tippa? Epiduraalin jos ottaa niin silloin ilmeisesti aina laitetaan tippa myös. Entä muiden kivunlievitysten kanssa? Mulla on "pakenevat" suonet käsissä. Viimeksi tippaa laittoi kolme kätilöä ja viidennellä yrittämällä saivat tipan laitettua. Kuukausi oli molemmat kädet mustana epäonnistuneista tipanlaitoista ja en todella haluaisi tippaa tällä kertaa :/
Voisiko tippa olla yhteydessä synnytyksessä menetetyn veren määrään? Tuli vaan mieleen. Mulle ei tippaa laitettu, en tiedä olisko laitettu, jos olisin hieman aiemmin onnistunut sairaalaan kömpimään..
Mulla laitettiin tipan kautta suola-sokeriliuoksia kun ei saanut syödä mitää. Myöhemmin sain myös kipulääkkeet tipan kautta, tosin mulla olis tippa leikkauksessa anyways laitettu. Normialatiessä en varmaks osaa sanoa, mut monelta oon kuullut et on saanut tipasta just noi suola-sokerit liuokset.
Mä pystyn niin samaistumaan tähän! Mulla alkoi maanantaina ensimmäistä kertaa kipeät supistukset, jotka oli säännöllisen epäsäännöllisesti 10 min välein useita tunteja, jonka jälkeen useamman tunnin taas ei mtn tuntemuksia. Tätä jatkui myös tiistain ja keskiviikon. Keskiviikkona päätin käydä tarkistuttamassa tilanteen ja 2cm auki. Takaisin kotiin. Torstaina alkoi klo 11 tienoilla supistukset 7-8min välein. Oli selkeästi kipeämmät kuin aikaisemmin mutta ei mtn pahoja kuitenkaan. Mulle kans sanottu että lähtö siinä vaiheessa kun ei pysty puhumaan tai tulee tosi tiheään.. Klo 15.30 soitin synnärille että nyt tuntuu vähä kipeämmältä ja supistukset on nyt useammn tunnin tulleet 7-8min välein. Joku kropassa vaan sanoi että nyt lähdetään! Pystyin puhumaan, touhuamaan mutta jokin sisäinen ääni vaan totes että nyt riittää. Synnärillä klo 16 olin 5cm auki ja sanoivat että yön aikana synnytys tulee käynnistymään toden teolla. Mentiin siitä synnytyssaliin ja tokaisin miehelleni että onpa täälä tylsää, mitä mä täälä teen useita tunteja odotellen yötä... noh muutama minuutti tästä tokaisusta tuli supistus, 2min päästä toinen ja tuon puolentunnin sisään kaikkien yllätykseksi avauduin 10cm :D ei mitään puudutteita tai muuta. Lääkäri ja kätilöt juoksi sisään kun huusin että nyt pitää ponnistaa! Puoltuntia niin poikkis oli ulkona.
Mun mielestä hirveintä tässä oli se että kaikki meni niin nopeaan ettei psyyke pysynyt matkassa mukana. Ja mietinkin että miten pienestä oli kiinni etten ois ehtinyt sairaalaan koska ei mulla ollut mtn jäätäviä kipuja, vain viisi viimeistä supistusta sairaalassa meinas viedä jalat alta. Perinteisessä mielessä Kipuja ei synnytyksessä ollut vaikka luomuna mentiin, mutta asento ei todennäköisesti sopinut mulle koska kipu tuntui niin äärimmäisenä reisissä jokaisen ponnistuksen jälkeen. Repeämiä tuli kaksi pikkuista.
NYT SE ON OHI!
Tsempit kaikille odottajille ja jo synnyttäneille
Miina123 olipas ihanan positiivisen kuuloinen synnytys, antaa itselle tsemppiä ja voimia. Onnea kovasti! Mulla kun on tullut nyt kahden päivän ajan vaihdellen 15-20 min välein kivuttomia/ kivullisia supistuksia, välillä vaihdellen ettei moneen tuntiin tule ja sit taas monta tuntia tulee. Mut yhä odottelen niitä todella kipeitä supistuksia. Niin ja huomenna olisi edessä synnytyksen käynnistys. Sillon ainakin alkaa tapahtumaan.
Mulla kun on tullut nyt kahden päivän ajan vaihdellen 15-20 min välein kivuttomia/ kivullisia supistuksia, välillä vaihdellen ettei moneen tuntiin tule ja sit taas monta tuntia tulee. Mut yhä odottelen niitä todella kipeitä supistuksia. Niin ja huomenna olisi edessä synnytyksen käynnistys. Sillon ainakin alkaa tapahtumaan.
Nyt kun neiti nukkuu niin kerrotaan tarina tästä kokemuksesta.
Eilen illalla ei ollut oikeastaan mitään erikoista, käytiin normaalisti miehen kanssa nukkumaan.
Heräsin 23.20 jäätävään suppariin ja samassa syssyssä holahti osa vesistä pyyhkeelle sängyssä. Herätin miehen ja sanoin että soittelen synnärille.
Edellisellä äippäpolin käynnillä oli todettu strepton olevan positiivinen joten ei muuta kuin synnäriä kohti.
Oltiin sairaalalla 23.55 ja matkalla alkoi tuntua supistuksia. Väli oli tuolloin noin 15 minuuttia.
Jouduin sitten käyrälle ja laitettiin antibiootteja tippumaan.
Sisätutkimuksessa tuolloin ei ollut tapahtunut juurikaan mitään. Sain kipupiikkiä kankkuun ja nukahtamista helpottavaa lääkettä. Tarkotus oli että käytäis nukkumaa yöks. Eipä tarvinnut.
Noin kahen aikaa sisätutkimuksessa ollaankin jo 4 senttiä auki ja päästiin siirtymään salin puolelle. Sain epiduraalia ja hengittelin ilokaasua samalla. Neljä aikaa kätilö totes että oltiinkin jo 8-9 cm auki. Pikapuolin tästä saatiinkin jo lupaa alkaa ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti jotain 15 minuuttua ja loppujen lopuks tyttö synty kello 5.10. Synnytyksen kesto suppareiden säännölliseksi tulosta lähtien 4,5 tuntia.
Synnytys meni hyvin, aika vauhilla. Pikkasen joutu paikkoja leikellä ja tikkejä tuli jonkun verran. Yleisesti ottaen todella mainio fiilis koko synnytyksestä. Ei sattunu yhtää niin paljon ku pelkäsin ja oon tosi tyytyväinen ettei ainakaan ens viikolle varattuun neuvolaan tartte mennä enää pallomahan kanssa. :D
Eilen illalla ei ollut oikeastaan mitään erikoista, käytiin normaalisti miehen kanssa nukkumaan.
Heräsin 23.20 jäätävään suppariin ja samassa syssyssä holahti osa vesistä pyyhkeelle sängyssä. Herätin miehen ja sanoin että soittelen synnärille.
Edellisellä äippäpolin käynnillä oli todettu strepton olevan positiivinen joten ei muuta kuin synnäriä kohti.
Oltiin sairaalalla 23.55 ja matkalla alkoi tuntua supistuksia. Väli oli tuolloin noin 15 minuuttia.
Jouduin sitten käyrälle ja laitettiin antibiootteja tippumaan.
Sisätutkimuksessa tuolloin ei ollut tapahtunut juurikaan mitään. Sain kipupiikkiä kankkuun ja nukahtamista helpottavaa lääkettä. Tarkotus oli että käytäis nukkumaa yöks. Eipä tarvinnut.
Noin kahen aikaa sisätutkimuksessa ollaankin jo 4 senttiä auki ja päästiin siirtymään salin puolelle. Sain epiduraalia ja hengittelin ilokaasua samalla. Neljä aikaa kätilö totes että oltiinkin jo 8-9 cm auki. Pikapuolin tästä saatiinkin jo lupaa alkaa ponnistaa. Ponnistusvaihe kesti jotain 15 minuuttua ja loppujen lopuks tyttö synty kello 5.10. Synnytyksen kesto suppareiden säännölliseksi tulosta lähtien 4,5 tuntia.
Synnytys meni hyvin, aika vauhilla. Pikkasen joutu paikkoja leikellä ja tikkejä tuli jonkun verran. Yleisesti ottaen todella mainio fiilis koko synnytyksestä. Ei sattunu yhtää niin paljon ku pelkäsin ja oon tosi tyytyväinen ettei ainakaan ens viikolle varattuun neuvolaan tartte mennä enää pallomahan kanssa. :D
Riikkarii
Vauhtiin päässyt keskustelija
Maanantaina oli kontrollikäynti synnärillä. Maattii käyrillä puoliskotunti ja lääkäri ultras vauvelin koon. Mun väsymyksen ja kipujen takia lääkäri ehdotti käynnistämistä ballongilla jollonka jäisin yöksi osastolle. Ballongi laitettiin aamulla 11 aikaan. Tätä ennen olin auki 2cm. Supistuksia alko tulla heti laiton jälkeen 10min välein. Siirryin osastolle odottelemaan.
14.00 jälkeen supistukset alkoi saada potkua ja niitä tuli 5min välein. 7aikaan illalla väli tiheni 3min ja supistukset alkoi olla kivuliaita. Sain kipupiikin reiteen jotta voisin nukkua ja kerätä voimia. 11 aikaan illalla kätilö teki sisätutkimusta ja ballongi oli tipahtanut ja olin auki 5cm.
Siirryttiin synnärin puolelle jossa sain tipat käteen ja epiduraalin n. Kolmen aikaan yöllä tiistain puolella. Ennen sitä soittelin miehen paikalle. Tästä eteenpäin kärvisteltiin supistuksien kanssa, nukahdettiin aina ku voitiin ja 5 kertaa laitettiin lisää epiduraalin kautta kipulääkettä. Puoli kuusi illalla paineen tunne kasvo ja alettiin ns. Harjoittelemaan ponnistamista kyljellään. Tätä kesti vähän päälle puoli tuntia jonka jälkeen siirryttiin selälleen ponnistamaan. Kivut oli sietämättömän kovat ja olin varma että voimat loppuu ku vilkasin kelloa ja se näytti seitsemää. Täs vaihees kätilö haki lääkäriä ja useampaa kätilöä avuksi. Imukuppi kiinni ja kaks supistusta jonka jälkeen tyttö oli ulkona tiistai iltana 19.34.
Hämärästi muistaa ne kivut ja sen ku aika meni niin hitaasti ponnistusvaihetta odotellessa, vauvan saatua rinnalle kaikki kivut unohtu ja mua tikkailtiin tunnin ajan kasaan, repeämiä oli useita ja verta menetettiin aika paljon. Vasta viimesillä tikeillä pyysin puudutusta.
Synnytyksen kesto 24h siitä lähtien kun supistuksia tullut 3min välein.
Olihan se aika hurjaa ja kivuliasta mutta mulla jäi koko tapahtumasta hyvä mieli. Kätilöt oli ihania ja kannustavaisia, vaikka yks heistä sano synnytyksen jälkeen että hällä itsellä meinas usko loppua :)
14.00 jälkeen supistukset alkoi saada potkua ja niitä tuli 5min välein. 7aikaan illalla väli tiheni 3min ja supistukset alkoi olla kivuliaita. Sain kipupiikin reiteen jotta voisin nukkua ja kerätä voimia. 11 aikaan illalla kätilö teki sisätutkimusta ja ballongi oli tipahtanut ja olin auki 5cm.
Siirryttiin synnärin puolelle jossa sain tipat käteen ja epiduraalin n. Kolmen aikaan yöllä tiistain puolella. Ennen sitä soittelin miehen paikalle. Tästä eteenpäin kärvisteltiin supistuksien kanssa, nukahdettiin aina ku voitiin ja 5 kertaa laitettiin lisää epiduraalin kautta kipulääkettä. Puoli kuusi illalla paineen tunne kasvo ja alettiin ns. Harjoittelemaan ponnistamista kyljellään. Tätä kesti vähän päälle puoli tuntia jonka jälkeen siirryttiin selälleen ponnistamaan. Kivut oli sietämättömän kovat ja olin varma että voimat loppuu ku vilkasin kelloa ja se näytti seitsemää. Täs vaihees kätilö haki lääkäriä ja useampaa kätilöä avuksi. Imukuppi kiinni ja kaks supistusta jonka jälkeen tyttö oli ulkona tiistai iltana 19.34.
Hämärästi muistaa ne kivut ja sen ku aika meni niin hitaasti ponnistusvaihetta odotellessa, vauvan saatua rinnalle kaikki kivut unohtu ja mua tikkailtiin tunnin ajan kasaan, repeämiä oli useita ja verta menetettiin aika paljon. Vasta viimesillä tikeillä pyysin puudutusta.
Synnytyksen kesto 24h siitä lähtien kun supistuksia tullut 3min välein.
Olihan se aika hurjaa ja kivuliasta mutta mulla jäi koko tapahtumasta hyvä mieli. Kätilöt oli ihania ja kannustavaisia, vaikka yks heistä sano synnytyksen jälkeen että hällä itsellä meinas usko loppua :)
Äiti×5
Näppärä viestien naputtelija
Ekassa pitkässä synnytyksessä tunsin vaan kuinka vauva vaan valui pää melkee ulos kun kätilö kävi jossain ja yritin pidätellä ettei se syöksy siinä huutaessani. Eikusta hälytyskelloo vaan. En ehtinyt saamaan lievitystä ja sit repesin kunnolla ison vauvan kaa. Olipa nuorelle tytölle kokemus.
Toka oli kanssa iso jota synnytin 26h kovissa tuskissa ja tuntui ettei tuu loppua. Olin menettää tajuntani ja paineet romahti. Itkin vaan et ottakaa se vauva ulos. Ja sieltähän se tuli ja ei voi kuvailla kuinka horkassa olin. Kolmas synnytys oli myös samaa sarjaa. Pitkä sekin ja tuntui että kivut oli vielä hirveempiä. Paskat kauheet tuli sängylle supistaessa enkä ees tajunnut kunnes näin lainehtivan kakkaa ja haju... Ilokaasuu vedin syvään ja paljon,liikaa kun jalat hoipersivat ja lopulta pettivät. Tuntui kun ois ihan kännissä. Sieltä hänkin synty repeytymien kera tuo kolmas iso vauva.
Nooh nyt neljäs tuloillaan. Vaikka nuo synnytykset tuommosii niin en pelkää. Lähinnä miettii et mitäs nyt,varmaa syöksyllä se neljä puolikiloinen jöötti!! Täytyy vaan psyykata itsenä raadolliseen tulevaan tapahtumaan,mitäs muutakaan tässä voi! Palkinnon parhaimman siitä saa. ❤
Toka oli kanssa iso jota synnytin 26h kovissa tuskissa ja tuntui ettei tuu loppua. Olin menettää tajuntani ja paineet romahti. Itkin vaan et ottakaa se vauva ulos. Ja sieltähän se tuli ja ei voi kuvailla kuinka horkassa olin. Kolmas synnytys oli myös samaa sarjaa. Pitkä sekin ja tuntui että kivut oli vielä hirveempiä. Paskat kauheet tuli sängylle supistaessa enkä ees tajunnut kunnes näin lainehtivan kakkaa ja haju... Ilokaasuu vedin syvään ja paljon,liikaa kun jalat hoipersivat ja lopulta pettivät. Tuntui kun ois ihan kännissä. Sieltä hänkin synty repeytymien kera tuo kolmas iso vauva.
Nooh nyt neljäs tuloillaan. Vaikka nuo synnytykset tuommosii niin en pelkää. Lähinnä miettii et mitäs nyt,varmaa syöksyllä se neljä puolikiloinen jöötti!! Täytyy vaan psyykata itsenä raadolliseen tulevaan tapahtumaan,mitäs muutakaan tässä voi! Palkinnon parhaimman siitä saa. ❤