Synnytys

joval

joval

Näppärä viestien naputtelija
Nyt kun aletaan olemaan jo tässä vaiheessa että tämäkin tulee ajankohtaiseksi joidenki viikkojen päästä.. 

Eilen itsekseni aloin miettimään synnytystä ja miten pärjään siinä ja mitä sielä tapahtuu ym.. En onneksi pelkää sitä, mutta jännitän kovasti. Mieli tekisi mennä niihin valmennuksiin, mutta ei tiedä onko mies kotona silloin, eikä yksinkään huvita mennä sitten.. :/ 

Alkaa tuntumaan niin todelliselta tämä kaikki, nyt kun on se reilu 9 viikkoa vielä jäljellä ennen H-hetkeä ja mieleen tulee kaikenlaista. Varsinkin kun on ensikertalainen, ei tiedä mistään mitään :) 

Minkälaisia ajatuksia synnytys teille tuo? Varsinkin te, myös ensisynnyttäjät? :) 
 
Älä peljättele! Ei vielä ole aika. ;D No ei kai, ei siihen enää niin kauaa ole...
Mä olen lähinnä uteliaalla mielellä, että mitäs se sitten on mistä niin kovin kohutaan ja missä sitten se oma kipukynnys onkaan, mäkin ehkä jännitän mutten pelkää. Pelkään oikeastaan eniten sitä persiin repeämistä, just tänään luin jutun aiheesta Turun Sanomista (varmaan löytyy netistä jos jotakuta kiinnostaa) minkä seurauksena jännittää vielä vähän enempi.
Me mennään äidin kanssa noihin valmennuksiin, jos se ei pääse menen yksin.Haluan kuulla mitä siellä sanotaan - etenkin kun TYKS on remontin kourissa ja synnytys- ja lapsivuodeosasto mullin mallin. Tällä hetkellä käytössä kuulemma yksi suihku koko synnytysosastolla... Yleisillä luennoilla sanoivat vaan että kannattaa sinnitellä kotona niin kauan kuin mahdollista, jos nimittäin halua suihkutella. Toivottavasti tilanne paranee toukokuuhun mennessä. Kyllä Joval kannattaa varmaan mennä ihan yksinkin, vaikka onhan se vähän kökköä kun muut on siellä pariskuntina, mut olen ajatellut etten välitä. :) Hyödyllistä tietoa lastenhoidosta ja synnytyksestä, mikä varmaan kaikki meillä ekakertalaisilla tulee tarpeeseen.
 
Kyllä täytyy myöntää, että pikkuhiljaa alkaa jännittää synnytys. Olen siis ensisynnyttäjä :) Nyt kun vauvan potkut ja liikkeet on alkanu tuntua todella voimakkaina niin vähän pelottaa, et minkä kokonen mölliäinen sieltä masusta on tulossa ja kuinka paljon sattuu ja repeekö paikat. Sitten mielessä pyörii myös elämä synnytyksen jälkeen. Millaista se elämä äitinä tulee olemaan? Miten kaverit suhtautuu? Jotenki tuntuu siltä, että nyt sitä todellakin on aikuinen ja ehkä se ajatus vähän pelottaakin. Kaikki uusi on mukavaa ja piristävää, mutta myös pelottavaa.
 
Niin paljon asioita kyllä liikku pääs tällä hetkellä.. Ja varsinki tuo, että miten sen pienen kans pärjää sitten ym. Nyt sen huomaa kuinka aika on menny nopeeta, justii sitä vasta teki positiivisen testin ja nyt jo synnytysjutut pyörii mieles :D Tänään vielä katselin Youtubesta synnytysvideoita.. Huh, mitä meininkiä! Aloin kans miettimään kuinka paljon sitä repeää ja miltä se oikein tuntuukaan! Jos siis saa alakautta synnyttää.. Jännittävää aikaa tosiaan!

Ja tuo koko, sitä oon miettiny kans, kun tämä on tosiaan kääntynyt pää alaspäin jo ja tuntuu kuinka se paukuttaa palleaan ja tuonne ylävatsalle.. Mikä termiitti siitä tuleekaan :) 

Minkälaisia kivunlievityksiä ootte ajatellu? Tai onko teillä neuvolas kyselty mitään siitä? Mulla ei oo mitään puhetta mistään ollut ja tässä itse nyt vähän Hooo moilasena ollut että miten ja kuinka.. Sama että missä asennossa synnytän.. Niin paljon miettimistä! Toisaalta, ehkä olisi kiva koittaa synnyttää ilman mitään, mutta kestääkö sitä kipua jos repeää paljonkin tai joudutaan pilkkomaan tai tai tai... Huh... aivan liikaa mielessä..
 
En ole ensisynnyttäjä, mutta vastaan silti.. Eli mun ajatus on sama kuin viimeksi: en suunnittele pahemmin etukäteen vaan menen tilanteen mukaan. Itse asiassa viimeksi muistan kun kätilö kysyi, että 'onko sulla toiveita?'. Tunsin oloni hölmöksi, kun ei ollut tullut mieleenkään, että pitäisi toiveita esittää =)

Viime kerrasta haluaisin 'parantaa': toivoisin olevani terve synnyttäessä (viimeksi kamalassa flunssassa) ja haluaisin saada vauvan heti vierihoitoon (viimeksi joutui heti vuorokaudeksi keskolaan, enkä päässyt edes katsomaan, kun olin itse flunssassa). Näihin en toki voi itse vaikuttaa, vaan vain toivoa parasta.

Viimeksi kokeilin jakkaraa, mutta kätilö pyysi sänkyyn, jotta näkisi ja pystyisi auttamaan paremmin. En kokenut sitäkään huonoksi. Ilokaasua varmasti käytän tälläkin kertaa, vaikken ole varma oliko siitä viimeksikään apua. Spinaalin sain viimeksi: halusin saada hengähdettyä edes hetken, kun supistukset tulivat tosi lyhyillä väleillä (ehdin joko juoda hörpyn mehua tai niistää nenän välissä, en molempia). Saa nähdä mikä on fiilis tällä kertaa: jos tuntuu, että kaipaan lääkkeitä, pyydän niitä, mutta koitan sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman.

Mulle ehkä kauhukuva olis pitkään kestävä synnytys. Eka oli nopea ensisynnyttäjäksi, kokonaisuudessaan 7h (ekasta supistuksesta siihen, että vauva maailmassa). Silloin sanoivat, että toinen todennäköisesti vielä nopeampi. Joten en ole lainkaan valmistautunut siihen, että synnytys kestäisi pitkään. Pitäisi varmaan varautua kuitenkin siihenkin, kaiken varalta.

Pelkäsin ja jännitin synnytyksen kipua viimeksi ja synnytysvalmennus ei asiaa mun kohdalla ainakaan auttanut. Meillä kun siellä keskityttiin lähinnä kivunlievitysmenetelmiin. Mutta olin silti tyytyväinen, että menin.
 

Synnytys on kyllä aihe, joka mua on kiinnostanut jo kauan ennen raskauttakin. Oon lueskellut synnytystarnoita ja katellut aiheesta ohjelmia..Nyt oon osittain innoissani ja osittain peloissani, kun se alkaa olla todellisuutta kohta jo omalla kohdallakin. Oon yrittänyt sen hirveemmin olla suunnittelematta, koska ei voi tietää miten se sitten omalla kohdalla menee ja syntyykö tämä vauva alakautta vai sektiolla. Toivottavasti ei hätäsektioon joutuisi kuitenkaan, se vähän pelottaa. Ja epiduraali on alkanut pelottaa myös kun jostain luin, että siinä on pahimmassa tapauksessa se kuolemanriskikin olemassa. Tietty aika pieni riski, mutta olin ihan kuvitellut, ettei siinä riskejä olisi. Jos vaikka pärjäisi vaan ilokaasulla ja paikallispuudutteella, mutta jos ei pärjää niin pitää harkita sitä epiduraaliakin sitten. 

Oikeastaan vaan toivoisin, että pystyisin itse olemaan aktiviinen, enkä jäisi vain paikalleni makaamaan. Jumppapallolla keinuttelua, suihkuttelua, ehkä allastakin voisi kokeilla jos vapaana sattuu olemaan...Noh, sen näkee sitten:)

 
Innolla odotan : ) Menkka kivut kun olleet aina niin kamalan tuskaset niin en osaa pelätä synnytyskipua kun tottu niihin kipuihi. Tutuilta olen saanu niin paljo kehuja vesisynnytyksestä että se on ruvennu kuulostamaan mainiolta tavalta synnyttää. Tukihenkilön valinta viellä vähän auki mutta kaipa se oma äiti tulee mukaan kun mies ei taida. Synnytys ei niinkään pelota, vähän tietysti jännittää kun tuntuu että masuasukki on jo nyt jättiläinen :D Enemmän jännittää arki pikkusen kanssa ja että miten pärjään senkaa kaksistaan. Kovasti haluisin pikkusen jo syliin<3
 
En ole myöskään ensisynnyttyjä, mutta vastaan myös :) En ole oikein vielä ees tajunnut kuinka lähellä synnytys todellisuudessa on. Se ei tällä kertaa herätä minussa oikein mitään.. Esikoisesta pelkäsin ja jännitin hirveästi ja synnytys olikin aivan järkyttävä kokemus, muttei silti ole nyt mitenkään pelokas olo yms. En ollut ekasta enkä aijo nytkään mennä synnytysvalmennukseen, koska näen sen omalla kohadalla ainakin hieman turhaksi. Synnytystä kun ei voi vain suunnitella vaikka miten valmentuisi/haluisi :)
 
Epiduraalin riskejä mäkin olen alkanut miettiä kun puhutaan kaikenlaisista halvauksista ja kuolemista jnejne. Sitten löysin tämän - lähde TYKSin kivunlievitys-ohjepankki http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2795/4873/
****************

Puudutuksen jälkeen

Puudutukset ovat turvallisia, mutta eivät täysin riskittömiä. Yleisin haittavaikutus epiduraali- ja spinaalipuudutuksen yhteydessä on äidin verenpaineen lasku, joka on yleensä lievää eikä vaadi hoito-toimenpiteitä. Tarvittaessa verenpaineen laskua hoidetaan suonensisäisellä nesteytyksellä sekä lääkityksellä. Turvallisuuden vuoksi spinaali- ja epiduraalipuudutusten yhteydessä synnyttäjän käteen asetetaan laskimokanyyli (ns. tippakanyyli). Puudutuksen laiton jälkeen synnyttäjän vointia seurataan mm. toistuvin verenpainemittauksin.
Muut haittavaikutukset ovat harvinaisia. Mahdollisia haittoja ovat ohimenevä päänsärky (1:100), ohimenevä hermovaurio, joka tuntuu kipuna tai tuntopuutoksena (1:5000) ja erittäin harvoin halvausoireet raajoissa (1:150 000). (Vertailun vuoksi: riski kuolla liikenneonnettomuudessa vuoden aikana on Suomessa noin 1:10 000).
************************

Mun mielestä tuosta saa hyvin vähän suhteellisuutta niihin riskeihin. En mä joka päivä pelkää jääväni auton alle vaikka näköjään riski siihen on huomattavasti suurempi kuin halvaantua epiduraalin haittavaikutuksena. :) Jotenkin sitten mieluummin kuitenkin se kivunlievitys kuin että olen ihan käyttökelvoton synnyttäjä kun en pysty kivulta toimimaan. Just tuo aktiivisena pysyminen mikä Sintura sullakin on oma toive, että oma toimintakyky säilyisi - niin psyykkinen kuin fyysinenkin.

 
Moikka Kaikille!!!

Mä oon kanssa pohtinu synnytystä kovasti tässä viime aikoina.. Kovasti ootan et pääsisin jo synnyttämään ei millään malttaisi odottaa :) .. Vielä ei ainakaan ole synnytyspelko tullu vastaan.. Mietin että haluaisin kokeilla sitten sinne ammeeseen mennä ku moni kehunnu sitä et se lämmin vesi lievittää kipua muuten en ota muuta ku spinaalipuudutuksen niinkuin esikoisenkin kanssa otin ja tykkäsin et se oli tosi hyvä. Esikoista synnyttäessä kokeilin myös aquarakkuloita ja ilokaasua mut en ikinä ikinä enään halua kokeilla niitä en niist tykänny ollenkaan.. Epiduraalia en ole ikinä kokeillu enkä ottanu selvää sen vaaroista mut tuo spinaali oli kyl aivan ihana ja olo oli aivan mahtava synnytyksen jälkeen.. Joten ei muuta ku positiivista kokemusta.. Kipu oli valtava siihen asti et sai spinaalin ja kummasti kipu unohtu saman tien kun sen pikkusen paketin sai syliinsä... Ainut mistä alkaa paineet nousemaan on se et toivottavasti sitten kerkeen sairaalaan ajoissa kun sinne kuitenkin se 100km täältä maalta on..
 

Kiitokset Sofi tuosta linkistä! Aikas pieni riski vaikuttaa olevan, helpottaa vähän:) Vaikka voihan olla, ettei sitä edes koe tarvitsevansa(toiveajattelua?). Tarkoitus ei kuitenkaan ole missään tapauksessa mitään sankaria leikkiä, vaan tilanteen mukaan mennään.

Näin ekaa kertaa synnytysunenkin, vaikka ei siinä edes itse asiaan päästy. Kuitenkin, taitaa ko. aihe pyöriä mielessä enenevissä määrin:)

 
mom83: mulla on kans yli 100 km sairaalaan, kun lähikaupungin sairaala lakkautti synnytyspolin. Sinne olis ollu hassut 25 km... kiitos vaan säästöbudjetit.
emoticon
Mullakaan ei oo hirveesti synnytys käyny mielessä... tiedän, et ennemmin tai myöhemmin se tulee eteen, mut ei osaa oikein ajatella tai panikoida siitä mitään.
 
Nyt kun täs on tullut muutama päivä mietittyä ja ihmeteltyä tätä asiaa ajattelin että menee kuinka menee :) Turhakai sitä on yrittää mitenkää suunnitella tai mitää koska, ikinähän ei tiedä mitä tapahtuu, voi olla äkkiäkin kaveri maailmas :) Enemmän nyt kun miehen työkuviot on tullut selväksi, jännittää se, että kerkeääkö isä tulemaan synnytykseen mukaan jos viikolla syntyy.. Nimittäin reissuhommia kun tekee ja näillä näkymin Lahden suuntaan lähtee töihin, eli n 300km päähän..Sieltä ei aivan heti kerkeäkään tänne e-p:lle jos äkkilähtö tulee.. Kaikkeen kuitenkii saa varautua :) 
 
joval: Meillä kans tuo isukki on reissuhommissa.. Se nyt vaan saattaa viikolla olla ruottissa tai jossai päi suomee ku ajaa rekkaa.. Saas nähä miten käy..
 
Mom83 ja Joval, onko teillä mietittynä joku kakkostukihlö vai menettekö yksin jos mies ei ehdi? TYKSiin saa tulla kaksi mutta luulen että synnytykseen otan vaan äitin ja sitten kun olen vuodeosastolla voivat vaihdella mun ystävän kanssa. Vaikka toisaalta olen surullinen ettei mies pääse mukaan, etenkin kun äiti tuskin jaksaa kannatella mua esim jakkaralla (luulen että haluan välttää sitä selältään sänkypunnerrusta jos vaan mahdollista), mutta toisaalta äidillä taas on kolmen lapsen äitinä jotain sellaista annettavaa tukihenkilönä mitä miehellä ei. Eikä tässä tilanteessa auta itku markkinoilla. Aattelin kyllä että pitäiskö KUITENKIN videoida sille synnytys niin että uskoisi kun sanon että sattui aivan h*sti. :D
 
Mä meen sitten yksin jos ei mies kerkiää mukaan.. Ei mulla ole muita ku mies ja tytär täälläpäi kaikki muut on monen sadan kilsan päässä jotka päästäisin synnytyssaliin.. Ainut mikä jännittää et miten helkutissa ite saan sen auton ajettuu 100 km päähään.. täytyy vaan lähtiä niin ajoissa et varmaana kerkee
 
Mom83: Ei kait sun oikeesti kannata edes suunnitella ajavasi ite synnyttään. Meille neuvottiin synnytysvalmennuksessa tilamaan taksi vaikka mieskin olis mukana, koska miehestä enemmän hyötyä tukihenkilönä ku kuskina. Meillä siis matkaa lähimpään synnytyssairaalaan 220km. Sanoivat että vaikka olisi ns. väärähälytys niin kela korvaa matkat. Ei tartte maksaa ku omavastuu reilun 9euroa.
 
No tänään saatiinkin kivoja uutisia miehen työrintamalta :) Saa jättää reissuhommat väliin hetkeksi, jopa kokonaan :) Onneksi täälä Seinäjoella on iso paikka mikä työllistää varmaa puolet E-p:n ihmisistä ja sieltä sitte soitettiin tälle että saa huhtikuussa alottaa työt :) Luojalle kiitos, kyllä tuli taas kevyempi olo kun ei tarvi murehtia jos yksin joutuu synnyttämään.. Ketään ei ole niin läheistä, jonka ottaisin mukaan synnytykseen. En edes omaa äitiäni vaikka valmennukseen ajattelin sitä pyytää jos mies on reissussa silloin..  Jotenkin tuntuis hullulta ottaa äiti sinne, kun se muutenkin täräjää ja täpisee koko ajan tätä vauvaa :D Ja miten se SALISSA KÄYTTÄYTYISIKÄÄ :D Huhhuh :DD
 
Esikoisenkin kanssa lähteny omalla autolla vaikka oli 100km ja ajattelin kyl tälläkin kertaa lähden vaan niin ajoissa että varmaana kerkee.. miehen sisko asuu vaasassa niin voinhan sit siel lähtee käymään jos tulee väärä hälytys... Täällä käpykylässä ku taxeja ei ole ne tulee isommista kaupungeista ja varmaana kerkee synnyttää ennen sitä.. ambulanssiakin saa yleensä odottaa sen 1h ja siin ajas kerkee jo ajamaan itte tonne vaasaan ... täältä ku kovin hyvä kulkuliikenne ei ole linja-autojakin menee varmaan sen kerran viikossa :/
 
Mä en jotenkin osaa vielä miettiä synnytystä koska siihen on vielä 12 viikkoo. Ja yritänkin etten mieti sitä etukäteen ja suunnittele niin voi olla että sitten synnytys menee helposti ja odotettua paremmin kuin voisi ajatella.

No jos itseäni yhtään tunnen niin viikko ennen laskettua aikaa alkaa sellainen hermokausi että ei mitään rajaa ja paniikki iskee synnytyspelosta, -jännityksestä, -odotuksesta ja kaikkea maan ja taivaan väliltä tunteista...emoticon

rv 29
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top