Viivia89
Silmät suurina ihmettelijä
Joo nyt kun vaihtu osastolla lääkäri nii johan hänkin sanoi että turhan aikasee mua nyt käynnistellään, että kotiin lepäämään ja ens viikolla näytille! Oikein ihmetteli miksi edellinen lääkäri teki päätöksen käynnistyksestä.. Vauvan suuri koko kun ei pitäisi riittää syyksi. Eli nyt olen kotona ja toivon todella että saan nyt mahdollisuuden spontaaniin käynnistymiseen. Voi ku tää on jännää! Mies ja anoppi tuntuu tosin hieman kärsimättömiltä mut ei se auta noille selittää ettei vauvaa voi hoputtaa pois masusta
ei tän kiitollisempi voi enää olla että saatiin jotain näin ihanaa 
0. Sen jälkeen roikuin jumppapallon päällä ja pidin lantiota, selkää, alavatsaa sekä leukaa, kaulaa ja karvoja rentoina liikkumalla, keinuttelemalla, hytkyttelemällä ja hyräilemällä. Mies painoi voimakkaasti alaselkää supistuksilla. Tuntemuksia on minusta vaikeaa kuvata kivuksi. Poltoiksi kyllä. Tosi voimakasta tuntemusta oli, mutta jotain muuta, kuin kipua. Pyrin vaan rentouttamaan itseäni ja pysymään keskittyneenä ja luottavaisena. 2:00 rupes ponnistuttaan ja lähdimme sairaalaan. Tullessa olin kokonaan auki ja pääsin ponnistamaan. Olin kontillani ja molemmilla kyljillä ja lopuksi selällään. Ponnistaminen ei sattunut oikeastaan. Ainoastaan kudosten venyminen ikäänkuin kirvelee kovasti. Ponnistusvaihe venyi kahteen tuntiin supistusten lyhyyden vuoksi. Olin jo tosi uupunut, kun vauva syntyi 4:20. Puudutuksen otin tikkauksen ajaksi. Muuten synnytys meni kokonaan luomuna.