Synnytys
- Ketjun aloittaja Satsa
- Aloituspäivämäärä
Mulla ei ekassa irronnut istukka itsestään vaan se jouduttiin väkisin repimään minkä takia menetin paljon verta ja en oikein pystynyt vauvaa hoitamaan kun oli niin heikko olo. Sain kaksi pussia luovutus vertakin... En ennen synnytystä tiennyt että on edes mahdollista ettei istukka irtoa. Se on mietityttänyt että käykö niin uudelleen...
Tässä helmikuulaisten palstalle kirjoittamani synnytyskertomukseni:
Jottei tulisi vaan "kauhutarinoita" tolkuttoman pitkiksi venyneistä synnytyksistä, niin kerronpa omankin kokemukseni. Esikoista odottaessani heräsin aamulla miehen herätyskellon soittoon klo 7 ja siinä vaiheessa huomasin pieniä supistuksia. Komensin miehen töihin, koska joka paikassa kerrottiin, että synnytys tulee sitten kestämään kauan ja että kotonakin voi olla vaikka kuinka pitkään siitä, kun supistukset ovat alkaneet. Vessassa tuli vähän limaa (myöhemmin ymmärsin limatulpaksi), mies lähti töihin ja minä aamupalalle. Supistukset kuitenkin voimistuivat ja pian jouduin niitä jo rupeamaan kellottamaan. Tiheys oli sitä luokkaa, että niiden perusteella lähtö synnärille olisi edessä. Soitin miehelle ja pyysin takaisin kotiin, mutta edelleen sanoin, ettei varmasti ole kiire, kun supistukset vasta aamulla alkoivat. Miestä odottaessani supistukset kiihtyivät ja kipu yltyi. Suolikin tyhjeni ripulina. Nappasin kipulääkkeen ja painuin suihkuun. Siinä vaiheessa mieskin tuli kotiin ja käskin soittamaan sairaalaan. Itse en enää supistusten lomassa pystynyt juurikaan puhumaan, joten mies joutui olemaan välikätenä ja vain toteamaan, että lähdemme tulemaan. Sain jotenkin vaatteet päälle ja itseni autoon. Onneksi ei ollut enää ruuhkaa ja pääsimme Kätilopiston sairaalaan melko sujuvasti. Automatka tosin oli aika tuskaa lähinnä siksi, että jotenkin aavistin tilanteen olevan käsillä ja jännitti, että miten käy. Pääsimme perille, mies jätti minut pääoven eteen ja lähti etsimään autolle parkkipaikkaa. Tilasin hissin ja samaan änkesi joku huoltomies mukanaan läjä tavaraa, jota se hiljalleen nosteli hissiin kyytiin. Kilttinä tyttönä vain purin huultani, vaikka teki mieli päästellä ärräpäitä, että elä nyt v*** ukko siellä muni, nyt on tosi kyseessä. Pääsin sitten synnytysosaston ovien taakse ja soittelin kelloa. Ääni ovipuhelimesta kyseli asiaani ja kerroin tulleeni synnyttämään. Pääsin sisään ja odotushuoneeseen. Pian sinne ehti miehenkin. Sitten tuli joku harjoittelija, joka kyseli vointiani ja pystyin vain sanomaan, että ponnistuttaa. Hän lähti saman tien pois ja palasi sitten kätilön kanssa. Meidät ohjattiin synnytyssaliin ja tehtiin sisätutkimus, jossa todettiin pään olevan laskeutunut, kiinnittynyt, kohdunsuun olevan auki 10 cm ja kohdunkaula kokonaan kutistunut. Anturi laitettiin suoraan vauvan päähän sydänääniä varten ja minulle supistusmittarit yms. ja sitten sainkin luvan ottaa hyvä asento ja alkaa ponnistamaan. Ilokaasun avulla mentiin ja klo 10.55 syntyi 51 cm pitkä, 3,8 kg painanut tyttö. Repeämiä tuli sen verran, että joitain tikkejä jouduttiin laittamaan, mutta ne paranivat nopeasti.
Tällä kertaa olen varuilta viisaampi ja painelen kyllä sinne sairaalaan tarpeeksi ajoissa, jottei noin viime tippaan jää. Mitään kotisynnytystä kun en halua.
Jottei tulisi vaan "kauhutarinoita" tolkuttoman pitkiksi venyneistä synnytyksistä, niin kerronpa omankin kokemukseni. Esikoista odottaessani heräsin aamulla miehen herätyskellon soittoon klo 7 ja siinä vaiheessa huomasin pieniä supistuksia. Komensin miehen töihin, koska joka paikassa kerrottiin, että synnytys tulee sitten kestämään kauan ja että kotonakin voi olla vaikka kuinka pitkään siitä, kun supistukset ovat alkaneet. Vessassa tuli vähän limaa (myöhemmin ymmärsin limatulpaksi), mies lähti töihin ja minä aamupalalle. Supistukset kuitenkin voimistuivat ja pian jouduin niitä jo rupeamaan kellottamaan. Tiheys oli sitä luokkaa, että niiden perusteella lähtö synnärille olisi edessä. Soitin miehelle ja pyysin takaisin kotiin, mutta edelleen sanoin, ettei varmasti ole kiire, kun supistukset vasta aamulla alkoivat. Miestä odottaessani supistukset kiihtyivät ja kipu yltyi. Suolikin tyhjeni ripulina. Nappasin kipulääkkeen ja painuin suihkuun. Siinä vaiheessa mieskin tuli kotiin ja käskin soittamaan sairaalaan. Itse en enää supistusten lomassa pystynyt juurikaan puhumaan, joten mies joutui olemaan välikätenä ja vain toteamaan, että lähdemme tulemaan. Sain jotenkin vaatteet päälle ja itseni autoon. Onneksi ei ollut enää ruuhkaa ja pääsimme Kätilopiston sairaalaan melko sujuvasti. Automatka tosin oli aika tuskaa lähinnä siksi, että jotenkin aavistin tilanteen olevan käsillä ja jännitti, että miten käy. Pääsimme perille, mies jätti minut pääoven eteen ja lähti etsimään autolle parkkipaikkaa. Tilasin hissin ja samaan änkesi joku huoltomies mukanaan läjä tavaraa, jota se hiljalleen nosteli hissiin kyytiin. Kilttinä tyttönä vain purin huultani, vaikka teki mieli päästellä ärräpäitä, että elä nyt v*** ukko siellä muni, nyt on tosi kyseessä. Pääsin sitten synnytysosaston ovien taakse ja soittelin kelloa. Ääni ovipuhelimesta kyseli asiaani ja kerroin tulleeni synnyttämään. Pääsin sisään ja odotushuoneeseen. Pian sinne ehti miehenkin. Sitten tuli joku harjoittelija, joka kyseli vointiani ja pystyin vain sanomaan, että ponnistuttaa. Hän lähti saman tien pois ja palasi sitten kätilön kanssa. Meidät ohjattiin synnytyssaliin ja tehtiin sisätutkimus, jossa todettiin pään olevan laskeutunut, kiinnittynyt, kohdunsuun olevan auki 10 cm ja kohdunkaula kokonaan kutistunut. Anturi laitettiin suoraan vauvan päähän sydänääniä varten ja minulle supistusmittarit yms. ja sitten sainkin luvan ottaa hyvä asento ja alkaa ponnistamaan. Ilokaasun avulla mentiin ja klo 10.55 syntyi 51 cm pitkä, 3,8 kg painanut tyttö. Repeämiä tuli sen verran, että joitain tikkejä jouduttiin laittamaan, mutta ne paranivat nopeasti.
Tällä kertaa olen varuilta viisaampi ja painelen kyllä sinne sairaalaan tarpeeksi ajoissa, jottei noin viime tippaan jää. Mitään kotisynnytystä kun en halua.
Ninnuli87, mullakaan ei tahtonut istukka irrota, koska supistuksia oli kestänyt jo niin pitkään, että kohtu alkoi väsyä. Sanovat monesti toisen synnytyksen olevan nopeampi kuin ekan, joten en murehtisi sitä kovin paljoa. Kaikkihan ne synnytykset on niin erilaisia, että se miten se meni viimeksi, ei kerro välttämättä mitään siitä miten se menee seuraavan kerran. :)
Tässäpä minun tarinani lyhyesti:) 6 pv ennen laskettua alkoi alkuillasta tulla pikkuhiljaa supistuksia, ei vielä mitenkään kovin kipeitä. Joskus ysin pintaan rupesin kellottamaan ja silloin supparwiden välit oli noin 5 min vähän vaihdellen. Laitoimpa illalla vielä kylvynkin ja ajattelin, että se vois olla mukavaa, mutta mulla ei kyllä toiminut kipuun kovin hyvin. Mulla oli myös vuokrattuna tens-laite joka asennettiin sitten yhdessä miehen kanssa kun kömmin ammeessa pois. etnisiä kyllä suosittelen, mulla se auttoi aika hyvin. Joskus 23 jälkeen mies ehdotti, että lähdetäänkö sairaalaan kun vaikutin kuulemma kipeältä. Automatka ei ollut mitenkään erityisen mukava, vaikka ei kestänyt kun ehkä 10 min. Tentin avulla siitäkin kuitenkin selvisin. Sairaalassa oltiin joskus puolenyön tienoilla ja sitten jouduin olemaan käyrillä varmaan 20 min ja se ei kyllä ollut kivaa kun ei siinä oikein päässyt liikkeelle. Kätilö tutki mut ja silloin olin 3cm auki ja päästiin saliin. Siinä sitten järjestäydyttiin ja mun suoli tyhjeni myös ja samalla meni lapsivesi. Sitten alkoikin olla jo vähän kipeämpi olo ja pyysin jotain kipuun. No ilokaasupullo oli tyhjä, eikä sitten lähdetty huonetta vaihtamaan sen takia. Kätilö teki uuden sisätutkimuksen ja klo 01 olinkin jo 8 cm auki ja kätilö oli sitä mieltä et epiduraalin ei enää ehdi laittaa. Sain kohdunkaulan puudutteen, mutta se saatiin vain toiselle reunalle laitettua. Jostain syystä otettiin tens pois jossain vaiheessa, en muista miksi, mutta sen haluan kyllä ehdottomasti pitää koko ajan seuraavalla kerralla. Jossain vaiheessa mulle laitettiin akuneuloja selkään että vauva laskeutuisi alemmas ja ei siitä kovin kauan menot kun mua alkoi jo ponnistuttaa. Joskus klo 4 kieppeillä rupesin oikeasti ponnistamaan ja vähän ennen viittä syntyi 10 pisteen poika:) täällä mentiin siis aika lailla luomusti. Olin aika transsissa koko sairaalassaolo ajan enkä oikein tajunnut ajan kulua ollenkaan. Ihan hyvä maku jäi, mutta silti vähän jännittää uusintakierros ja miten se menee.
Sent from my iPad using Vau Foorumi
Sent from my iPad using Vau Foorumi
Mä odotan malttamattomana synnytystä :)
Esikoisesta lapsivedet meni aamulla ja piti heti mennä sairaalaan vaikkei supistuksia tullut ollenkaan. Siellä ooteltiin supistuksia, muttei niitä kuulunut ei näkynyt joten seuraavana päivänä alettiin käynnistellä ja ei supistuksia tullut kuin pari pientä, käynnistys ajateltiin lykätä seuraavan päivän puolelle että saisin yön levätä. Mutta illalla yhdeksän aikaan alkoi supistella kunnommin, sain jonkun kipupiikin koipeen ja se laittoi mut aivan sekaisin. Sitten kun vaikutus lakkasi oli supostukset sen verran voimakkaita että siirryttiin saliin ja sain ilokaasua ja siitä hetken päästä pudendaalipuudutteen. Sitten saikin jo alkaa ponnistamaan. puolisen tuntia piti ponnistella kunnes syntyi tumma tukkainen poika (rv 38+1 mitoin 52cm ja 3700g) toiseen asteen repeämä eli parit tikit. Synnytys kesti vajaa 8h.
Tosikon synnytys alkoi supistuksilla, ne oli vaimeita mutta säännöllisiä ja soittelin sairaalaan että koska näytille kun menee niin erilailla kuin ekasta, sanoivat että kotona niin kauan kuin pystyy. Supistukset koveni ja tiheentyi mentiin sitten äidilleni kylään ja siinä pähkäiltiin jätetäänkö poika hoitoon vai ei, sovittiin että jää yöksi että jos yöllä tulee lähtö niin ei tartte poikaa herätellä kesken unien. Lähdettiin siinä yhdeksän maissa ja mies ehdotti että mennään käymään näytillä, mutta mä ajattelin että ei vielä kun ei ne supistukset niin kipeitä ole. Ajeltiin kuitenkin jo sairaalaan päin ja käytiin autopesulassa. Ja sitten mies sanoi että nyt käydään näytillä kun täällä asti ollaan, lähdetään sit kotiin takaisin jos ei oo mitään tapahtunut. Sairaalassa laitettiin käyrille ja olin jo 5cm auki, joten siitä saliin ja hetken päästä oli pakko ottaa ilokaasua ja pyysin spinaalia, kätilö suositteli epiduraalia, mutta pidin pääni ja spinaali laitettiin(joka ei kyllä vaikuttanut). Spinaalin laitosta 15min tyttö oli synnytynyt minuutin ponnistuksella. Tyttö tuli niin vauhdilla ettei toinen työntekijä ehtinyt edes hanskoja laitella. Repeämiä ei tullut, olisin ollut heti valmis lähtemään kotiin, mutta meitä ei päästetty kun asiasta ei oltu aiemmin jo sovittu (Rv39+3 mitoin 49cm ja 3760g) synnytys kesti 4h 30min, sairaalassa ehdittiin olla alle 2h.
Mielenkiinnolla odotan että miten nyt synnytys etenee ja onkohan aiempia vielä vauhdikkaampi. Lähinnä mietittyttää että miten ehtii lapset saada hoitoon ja miehen mukaan synnytykseen. Tunti pitää varata lasten vientiin puolituntia siihe että mies ehtii töistä ja toinen puolituntia sairaalaan.
Sent from my GT-S7580 using Vau Foorumi mobile app
Esikoisesta lapsivedet meni aamulla ja piti heti mennä sairaalaan vaikkei supistuksia tullut ollenkaan. Siellä ooteltiin supistuksia, muttei niitä kuulunut ei näkynyt joten seuraavana päivänä alettiin käynnistellä ja ei supistuksia tullut kuin pari pientä, käynnistys ajateltiin lykätä seuraavan päivän puolelle että saisin yön levätä. Mutta illalla yhdeksän aikaan alkoi supistella kunnommin, sain jonkun kipupiikin koipeen ja se laittoi mut aivan sekaisin. Sitten kun vaikutus lakkasi oli supostukset sen verran voimakkaita että siirryttiin saliin ja sain ilokaasua ja siitä hetken päästä pudendaalipuudutteen. Sitten saikin jo alkaa ponnistamaan. puolisen tuntia piti ponnistella kunnes syntyi tumma tukkainen poika (rv 38+1 mitoin 52cm ja 3700g) toiseen asteen repeämä eli parit tikit. Synnytys kesti vajaa 8h.
Tosikon synnytys alkoi supistuksilla, ne oli vaimeita mutta säännöllisiä ja soittelin sairaalaan että koska näytille kun menee niin erilailla kuin ekasta, sanoivat että kotona niin kauan kuin pystyy. Supistukset koveni ja tiheentyi mentiin sitten äidilleni kylään ja siinä pähkäiltiin jätetäänkö poika hoitoon vai ei, sovittiin että jää yöksi että jos yöllä tulee lähtö niin ei tartte poikaa herätellä kesken unien. Lähdettiin siinä yhdeksän maissa ja mies ehdotti että mennään käymään näytillä, mutta mä ajattelin että ei vielä kun ei ne supistukset niin kipeitä ole. Ajeltiin kuitenkin jo sairaalaan päin ja käytiin autopesulassa. Ja sitten mies sanoi että nyt käydään näytillä kun täällä asti ollaan, lähdetään sit kotiin takaisin jos ei oo mitään tapahtunut. Sairaalassa laitettiin käyrille ja olin jo 5cm auki, joten siitä saliin ja hetken päästä oli pakko ottaa ilokaasua ja pyysin spinaalia, kätilö suositteli epiduraalia, mutta pidin pääni ja spinaali laitettiin(joka ei kyllä vaikuttanut). Spinaalin laitosta 15min tyttö oli synnytynyt minuutin ponnistuksella. Tyttö tuli niin vauhdilla ettei toinen työntekijä ehtinyt edes hanskoja laitella. Repeämiä ei tullut, olisin ollut heti valmis lähtemään kotiin, mutta meitä ei päästetty kun asiasta ei oltu aiemmin jo sovittu (Rv39+3 mitoin 49cm ja 3760g) synnytys kesti 4h 30min, sairaalassa ehdittiin olla alle 2h.
Mielenkiinnolla odotan että miten nyt synnytys etenee ja onkohan aiempia vielä vauhdikkaampi. Lähinnä mietittyttää että miten ehtii lapset saada hoitoon ja miehen mukaan synnytykseen. Tunti pitää varata lasten vientiin puolituntia siihe että mies ehtii töistä ja toinen puolituntia sairaalaan.
Sent from my GT-S7580 using Vau Foorumi mobile app
nane♥
Näppärä viestien naputtelija
Mun viiminen synnytys meni näin:
käytiin alkuillalla mummin ja papan luona saunomassa. Sain tietenkin rauhassa olla kerrankin saunomassa. Otin siis rennosti kun ei tarvinut pojista huolehtia. Vanhin poika jäi sinne yöksi ja lähdettiin pienemmällä porukalla kotiin. Seuraavana päivänä olisi poikien tädin synttäri juhlat. Menin aikaisin nukkumaan. Heräsin kuitenkin kolmen aikaan ekaan supistukseen nukahdin uudestaan ja sitten alkoi säännöllisiä supistuksia jotka kyllä kovenivat. Iski kamala ripuli eli istuin tunnin vessassa supistusten kanssa kun se ripuli helpotti,soitin synnärille.sieltä vastasi nuori kätilötyttö. Ilmoitin säännöllisistä supistuksista ja kolmas raskaus ja meiltä matkaa 50kilometriä sairaalaan eli noin 40min. Tyttö sanoi että käy suihkussa ja katso tilannetta. No kävin suihkussa,supistukset olivat jo todella kovat siihen mennessä et päälle ei saanut puettua kunnolla. Lähdettiin saman tien kun sain vaatteet päälle ja puin kakkosenkin päälle. Olin ihan et ei pysty kävelee,auto matka oli yhtä tuskaa. Onneksi oli helmikuu ja kylmä vähän helpotti supistuksiin.puolessa välissä automatkaa olin et soitetaanko ampulanssi et en pysty edes istumaan. No päästiin sairaalan ovelle.en todellakaan pystynyt kävelemään autosta kuin hiiren askelin. Painetta oli häpyluun kohalla. Ihana kätilö avasi oven päästämään sisälle. Kovasti se yritti ohjata muo saliin. Mies jäi tässä kohtiin pois koska poika oli autossa ja se piti viedä mummolaan. Kätilö auttoi vaihtamaan vaatteet koska en taipunut yhtään. Suoraan synnytys saliin pääsin kun olin 10centtii jo auki. Kätilö tokaisi ihme ettet pystynyt kävellä kun kalvon takaan näkyi jo tukkaa. Olin et mitä. Tarvin kivun lievitystä.no eihän siinä enään voinut mitään antaa enään. Puhkastiin kalvo ja sain alkaa ponnistamaan.kipu oli tosi paha. Sattu siis. Noin 10min sairaalaan saapumisesta poika oli jo ulkona. Soitin miehelle että nyt voit tulla poika jo syntynyt.mummolassa Ne oli kahvi pöydässä ja ihan ihmeissään kun vasta saapuivat. Synnytys kesti yhteensä 3h 10min. 1vaihe 3h toinen vaihe 3min ja kolmas vaihe 7min. Ja viikona 38+2 .eli ei vielä kuitenkaan odotettu pienokaisen syntyvän. Toivottavasti ei oo pahasti kirjoitus virheitä. :)
käytiin alkuillalla mummin ja papan luona saunomassa. Sain tietenkin rauhassa olla kerrankin saunomassa. Otin siis rennosti kun ei tarvinut pojista huolehtia. Vanhin poika jäi sinne yöksi ja lähdettiin pienemmällä porukalla kotiin. Seuraavana päivänä olisi poikien tädin synttäri juhlat. Menin aikaisin nukkumaan. Heräsin kuitenkin kolmen aikaan ekaan supistukseen nukahdin uudestaan ja sitten alkoi säännöllisiä supistuksia jotka kyllä kovenivat. Iski kamala ripuli eli istuin tunnin vessassa supistusten kanssa kun se ripuli helpotti,soitin synnärille.sieltä vastasi nuori kätilötyttö. Ilmoitin säännöllisistä supistuksista ja kolmas raskaus ja meiltä matkaa 50kilometriä sairaalaan eli noin 40min. Tyttö sanoi että käy suihkussa ja katso tilannetta. No kävin suihkussa,supistukset olivat jo todella kovat siihen mennessä et päälle ei saanut puettua kunnolla. Lähdettiin saman tien kun sain vaatteet päälle ja puin kakkosenkin päälle. Olin ihan et ei pysty kävelee,auto matka oli yhtä tuskaa. Onneksi oli helmikuu ja kylmä vähän helpotti supistuksiin.puolessa välissä automatkaa olin et soitetaanko ampulanssi et en pysty edes istumaan. No päästiin sairaalan ovelle.en todellakaan pystynyt kävelemään autosta kuin hiiren askelin. Painetta oli häpyluun kohalla. Ihana kätilö avasi oven päästämään sisälle. Kovasti se yritti ohjata muo saliin. Mies jäi tässä kohtiin pois koska poika oli autossa ja se piti viedä mummolaan. Kätilö auttoi vaihtamaan vaatteet koska en taipunut yhtään. Suoraan synnytys saliin pääsin kun olin 10centtii jo auki. Kätilö tokaisi ihme ettet pystynyt kävellä kun kalvon takaan näkyi jo tukkaa. Olin et mitä. Tarvin kivun lievitystä.no eihän siinä enään voinut mitään antaa enään. Puhkastiin kalvo ja sain alkaa ponnistamaan.kipu oli tosi paha. Sattu siis. Noin 10min sairaalaan saapumisesta poika oli jo ulkona. Soitin miehelle että nyt voit tulla poika jo syntynyt.mummolassa Ne oli kahvi pöydässä ja ihan ihmeissään kun vasta saapuivat. Synnytys kesti yhteensä 3h 10min. 1vaihe 3h toinen vaihe 3min ja kolmas vaihe 7min. Ja viikona 38+2 .eli ei vielä kuitenkaan odotettu pienokaisen syntyvän. Toivottavasti ei oo pahasti kirjoitus virheitä. :)
Kokonaisuudessaan mun synnytys meni näin; Mulla epäiltiin raskausmyrkytystä kun verenpaineet oli niin korkealla että lääkäri teki päätöksen käynnistyksestä (rv 40+2). Mentiin aamulla sairaalaan seisemäksi ja heti siitä sitten pääsin saliin ja kalvot puhkaistiin. Supistukset ei ottanu käynnistyäkseen joten sain oksitosiinia tipan kautta. Noh sittenhän se homma lähti käsistä, mulla oli 10 minuutin supistuksia ja minuutin tauko niiden välissä. Kivut olivat niin kovat että jouduttiin antamaan nitroa (epäilen vieläkin kuulleeni väärin) kielen alle että saataisiin supistukset loppumaan. Joten kun kätilö tuli kysymään haluanko epiduraalin vastaus oli selvä, TIETENKIN :) Anestesia lääkäri kun tuli laittamaan epiduraalia en pystynyt liikkumaan kipujen takia enkä näin ollen myöskään tuntenut kun tämä laitettiin. Sen jälkeen olo olikin kuin taivaassa :) kivut katosivat ja otin siinä sitten puolen tunnin päiväunet 
(mies oli kyllä sitä ieltä ettei tässä tilanteessa sovi nukkua mutta hänen mielipiteillään ei ollut vaikutusta) Heräsin sitten tunteeseen että pitäisi ponnistaa, soitin kätilön paikalle ja olin sitten nokosteni aikana revähtänyt kokonaan auki ja kohdunkaula supistunut pois. Mies väittää ja niin papareissakin lukee että ponnistus olisi kestänyt 45min vaikka ei se siltä tuntunut... Loppujen lopuksi 7h urakan jälkeen sain "pienen" poikani syliin (52cm ja 4850g) :) Istukka sitten tuotti ongelmia kun ei irronnut itsestään vaan minut piti lopulta nukuttaa ja se revittiin käsin irti jonka vuoksi menetin paljon verta ja sain verensiirtoja seuraavana päivänä. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta synnytyksestä jäi kuitenkin positiivinen fiilis :)
Tuleva synnytyskään ei vaivaa koska lupasivat että tarvittaessa käynnistetään jo rv38 jos vauva taas kasvaa noin isoksi (itse olen pienikokoinen kaikessa suhteessa)
(mies oli kyllä sitä ieltä ettei tässä tilanteessa sovi nukkua mutta hänen mielipiteillään ei ollut vaikutusta) Heräsin sitten tunteeseen että pitäisi ponnistaa, soitin kätilön paikalle ja olin sitten nokosteni aikana revähtänyt kokonaan auki ja kohdunkaula supistunut pois. Mies väittää ja niin papareissakin lukee että ponnistus olisi kestänyt 45min vaikka ei se siltä tuntunut... Loppujen lopuksi 7h urakan jälkeen sain "pienen" poikani syliin (52cm ja 4850g) :) Istukka sitten tuotti ongelmia kun ei irronnut itsestään vaan minut piti lopulta nukuttaa ja se revittiin käsin irti jonka vuoksi menetin paljon verta ja sain verensiirtoja seuraavana päivänä. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta synnytyksestä jäi kuitenkin positiivinen fiilis :)Tuleva synnytyskään ei vaivaa koska lupasivat että tarvittaessa käynnistetään jo rv38 jos vauva taas kasvaa noin isoksi (itse olen pienikokoinen kaikessa suhteessa)
TENS- laite on sellainen laite joka tuottaa pientä sähkövirtaa sellaisten läpysköjen kautta jotka on liimattu selkään kiinni(kuulostaapa monimutkaiselta). Sen tarkoitus on siis häiritä kehon kipuaistimuksen kulkua aivoihin ja siten helpottaa supistuskipuja. Toimii ilmeisesti erityisesti jos supistuskipuja tuntuu selässä. Mulla kivut tuntui mahan puolella, mut siitä oli silti apua kun se jotenkin sai sen kiputuntemuksen häiriintymään.
Tää ei nyt ollut mitenkään asiantunteva selitys, kannattaa googlettaa niin saa varmaan paremmin ja oikeamman tiedon. Mä kävin viimeksi yksityisessä synnytysvalmennuksessa ja siellä laitetta esiteltiin. Vuokrasin laitteen sitten itselle synnytystä varten. Lisäilkää muut jos teillä on nyt näppäimet paremmin hallussa:) musta on jotenkin nyt kauhean vaikea selittää kirjallisesti:)
Sent from my iPad using Vau Foorumi
Tää ei nyt ollut mitenkään asiantunteva selitys, kannattaa googlettaa niin saa varmaan paremmin ja oikeamman tiedon. Mä kävin viimeksi yksityisessä synnytysvalmennuksessa ja siellä laitetta esiteltiin. Vuokrasin laitteen sitten itselle synnytystä varten. Lisäilkää muut jos teillä on nyt näppäimet paremmin hallussa:) musta on jotenkin nyt kauhean vaikea selittää kirjallisesti:)
Sent from my iPad using Vau Foorumi
Tässä hyvä pätkä TENS-laitteesta. :)
http://www.aktiivinensynnytys.fi/index.php/vuokrauspalvelut/77-vuokrauspalvelut
Sivuilla muutenkin paljon hyödyllistä tietoa synnytyksestä. :)
http://www.aktiivinensynnytys.fi/index.php/vuokrauspalvelut/77-vuokrauspalvelut
Sivuilla muutenkin paljon hyödyllistä tietoa synnytyksestä. :)
Mulla tuntui aamukahdeksalta jotain pientä, mut nukahdin uudelleen ja heräsin kymmenen jälkeen. Klo 11 sanoin miehelle et vois käydä kaupassa ostamassa evästä ja kaverin kanssa kahvilla niin lähdettäis sitten parin tunnin kuluessa. Klo12 soitin sille ja käskin tulla saman tien takas kun tuntui jo niin ikävältä et pahimmillaan piti ottaa sohvasta tukea. Joskus ennen yhtä oltiin sitten naistenklinikalla, ja olin 5cm auki. Hengittelin siinä ilokaasua ja oksensin, varmaan sen kumisen hajun takia, aamupuurot pois. Sain epiduraalin joka rentoutti mukavasti ja puolitorkuin ja lipittelin vadelmakeittoa parisen tuntia. Sillon neljän jälkeen pyysin uuden satsin, mutta kaikki hoitajat joilla oli lupa laittaa lisäannoksia, olivat kiireisiä. Viiteen odottelin, ja sit se ei enää oikein auttanu kun sen sain. En muista millon puhkaistiin kalvot, varmaan sillon viiden jälkeen, mutta ne kysy että puhkaistaanko, kun se kalvo jo ihan pullottaa, ni sanoin et antaa mennä vaan. Joskus kuuden jälkeen sain luvan alkaa ponnistaa, ja kesti vain vajaa vartin vaikka tuntui vähän pidemmältä. Istukkakin tuli ihan ok sit vähän ajan päästä. Ei kuulemma revenny, mut ne sano et laitetaan ihan varmuuden vuoks kaks tikkiä. Siinä oli kätilön lisäks lääketieteen opiskelija, ja kätilö sanoi sille että tää oli tämmönen oppikirjasynnytys, ettei kaikki aina ihan näin mene. Kyllä se tyttö silti huonovointiselta näytti, ehkä se päätti erikoistua toiselle alalle. Suihkuunmeno ja etenkin vessassakäynti olikin sitten melkein niitä kivuliaimpia hommia koko toimituksessa. Vessassakäynti monta päivää, ellei viikon jos oikein muistan. Ehkä johtu siitä, että kuvitteli niin voimakkaasti et tää oli nyt tässä tää koko synnytyksen kipupaketti, vaan eipäs ollukaan ja se siks tuntu niin tuplaikävältä kun tuli yllätyksenä. Ja imetyshän sattu monen monta viikkoa, mut tiesin et jossain vaiheessa sen on pakko helpottaa, kun ei kaupungillakaan kivusta irvisteleviä ja itkeviä imettäjiä näe, ja niinhän siinä lopulta kävi, sit se oli vaan kätevää ja helpottavaa aina kun tyttö tyhjensi varastot. Imetin puoltoista vuotta, sit mulle riitti vaikka tyttö olis varmaan jatkanu mielellään vaikka kouluun asti:D kyllähän sitä on siinä sit tosi kiinni, mut toisaalta ei oo sitä pullonpesurumbaa. Meilläkin oli pullot ja desinfioijat ostettuna, mut pari kertaa käytettiin vaan kun oli hetken hoidossa, eikä oikein uponnu tytölle pullosta mikään kun pakon edessä ja itekin pidin jotenki vaivalloisena saada oikea lämpötila jne. Pari kaveria, joilla on molemmilla toinen syöny pulloa ja toista imetetty, on sanonu et imetys om pidemmän päälle hurjan paljon kätevämpää, kun ei tartte ostaa, säilyttää, lämmittää, pestä, desinfioida...
AadaEveliina
Puuhakas puhuja
Täällä ollut myös istukka tiukassa 2 aiemmassa synnytyksessä. Revittiin leikkaussalissa käsin..minua ei nukutettu mutta päästä alaspäin myrkytettiin niin etten vauvaa pystynyt heti hoitamaan vaan miehestä oli suuri apu. Vanha kätilö sanoi että usein seuraavissakin synnytyksissä sama jos aimminkin käynyt niin. Minun kohdalla piti paikkansa. Lisäksi molemmista synnytyksistä jäi residuaa kohtuun jota hoideltiin antibiooteilla ja repimällä polilla. Minua eivät kuitenkaan suostuneet kaapimaan ja tämän vuoksi kärsin kohtutulehduksesta monta kk molempien synnytysten jälkeen. Hoitovirheitä sattui kohdallani valitettavan monta. TÄMÄN vuoksi käyn nykyään hoitamassa itseäni vain yksityisellä luottogynellä. Kävin ultrat hänellä ja aion mennä synnytystapa arvioon ja jälkitarkastukseen myös hänelle. Niin veemäistä oli kun kunta ei hoitanut kunnolla. Nyt olen aika varma että istukka jää taas repaleisena revittäväksi joten valmistaudun siihen täysin.
Synnytykset meni muuten oikein rivakasti ja sujuvasti, ilman repeämiä yms. Koin että aktiivinen synnytys/hyvä kunto auttaa luonnollista synnytystä. Ekan ponnistin ulos puolimakuulteen, toisen seisten. Synnytysten kestot n.10h ja n.6h, painot 3035g ja 3400g. Supistuksiin auttoi kuumavesi/suihku, alkuvaiheessa supistuksia "edesautoin" olemalla pystyssä ja liikkeellä, ekaa kun lähin synnyttämään niin lenkkeilin miehen kanssa ulkona tuntikausia jotta supistukset kovenisivat. Tuolloin oli ihanan kesäinen päivä :)
Synnytykset meni muuten oikein rivakasti ja sujuvasti, ilman repeämiä yms. Koin että aktiivinen synnytys/hyvä kunto auttaa luonnollista synnytystä. Ekan ponnistin ulos puolimakuulteen, toisen seisten. Synnytysten kestot n.10h ja n.6h, painot 3035g ja 3400g. Supistuksiin auttoi kuumavesi/suihku, alkuvaiheessa supistuksia "edesautoin" olemalla pystyssä ja liikkeellä, ekaa kun lähin synnyttämään niin lenkkeilin miehen kanssa ulkona tuntikausia jotta supistukset kovenisivat. Tuolloin oli ihanan kesäinen päivä :)
Mä luulen myös että hyvällä yleiskunnolla on merkitystä normaalisynnytyksessä, ja niin sanoi kätilökin. Tyttö oli pari päivää yliaikainen ja 3840g, että olihan siinä tekemistä, vaikka Suomessa 4kg on vielä aika normaali, kun ihmiset on muutenki isompia(pidempiä) kun etelämpänä Euroopassa.
Mulla on kyllä kova luotto tän maan terveydenhuoltoon näissä kiireellisissä asioissa kuten synnyttämisessä, ja etenkin luotan henkilökunnan ammattitaitoon ja motivaatioon, joita kyllä luonnollisesti ylityöllistäminen verottaa. Itse koin saavani ensiluokkaista hoitoa sekä synnyttäessä että sen jälkeen naistenklinikalla, mutta muista kunnista on vain vähän kokemusta. Tutuilta olen kuullut hyvää kättäristä, KOKSista ja KYSistä, mutta muualla äskettäin synnyttäneitä en sitten juuri tunnekaan.
Mitä tulee sitten muuhun terveydenhuoltoon, niin voin kyllä suositella kaikille lapsille sairaskuluvakuutusta, niin pääsee yleensä heti samana päivänä ja sovittuun aikaan käväisemään Pikkujätissä, eikä tarvitse jonotella tai miettiä raaskiiko mennä jos on vain pikkuvaiva tai epäily jostakin...on tänäkin vuonna maksanut itsensä takaisin, vaikka on ollut vain korvatulehduksia eikä vakavampaa.
Mulla on kyllä kova luotto tän maan terveydenhuoltoon näissä kiireellisissä asioissa kuten synnyttämisessä, ja etenkin luotan henkilökunnan ammattitaitoon ja motivaatioon, joita kyllä luonnollisesti ylityöllistäminen verottaa. Itse koin saavani ensiluokkaista hoitoa sekä synnyttäessä että sen jälkeen naistenklinikalla, mutta muista kunnista on vain vähän kokemusta. Tutuilta olen kuullut hyvää kättäristä, KOKSista ja KYSistä, mutta muualla äskettäin synnyttäneitä en sitten juuri tunnekaan.
Mitä tulee sitten muuhun terveydenhuoltoon, niin voin kyllä suositella kaikille lapsille sairaskuluvakuutusta, niin pääsee yleensä heti samana päivänä ja sovittuun aikaan käväisemään Pikkujätissä, eikä tarvitse jonotella tai miettiä raaskiiko mennä jos on vain pikkuvaiva tai epäily jostakin...on tänäkin vuonna maksanut itsensä takaisin, vaikka on ollut vain korvatulehduksia eikä vakavampaa.
AadaEveliina
Puuhakas puhuja
Sen tarkempaa yksityiskohtiin menemättä minun kohdallani esim. ei huomioitu epätäydellistä istukkaa kummassakaan synnytyksessä vaikka ne revittiin ulos repaleisina, sekä mm.kun jouduin vauvan kanssa palaamaan 4vkoa synnytyksen jälkeen sairaalaan muutamaksi päiväksi, minulle ei kotiin päästettäessä tehty edes jälkitarkastusta kiireen takia jonka vuoksi kohtutulehdus jatkui vielä tämänkin jälkeen pitkään. Minulla hyvät kokemukset kätilöistä KOS:illa, mutta valitettavasti jouduin hoitovirhekierteeseen, josta voi syyttää vain hoitavia/päättäviä lääkäreitä. Harvemmin kuitenkin yhtä veemäisiä vahinkoja sattuu, paskaa säkää oli mukana. En väitä terveydenhuoltoa läpikotaisin surkeaksi mutta omat kokemukseni on laittanut minut asioimaan yksityisellä puolella pääosin. Mutta ketäs se haittaa? Saan ammattitaitoisempaa palvelua joka ei rasita valtiota 
Sen tarkempaa yksityiskohtiin menemättä minun kohdallani esim. ei huomioitu epätäydellistä istukkaa kummassakaan synnytyksessä vaikka ne revittiin ulos repaleisina, sekä mm.kun jouduin vauvan kanssa palaamaan 4vkoa synnytyksen jälkeen sairaalaan muutamaksi päiväksi, minulle ei kotiin päästettäessä tehty edes jälkitarkastusta kiireen takia jonka vuoksi kohtutulehdus jatkui vielä tämänkin jälkeen pitkään. Minulla hyvät kokemukset kätilöistä KOS:illa, mutta valitettavasti jouduin hoitovirhekierteeseen, josta voi syyttää vain hoitavia/päättäviä lääkäreitä. Harvemmin kuitenkin yhtä veemäisiä vahinkoja sattuu, paskaa säkää oli mukana. En väitä terveydenhuoltoa läpikotaisin surkeaksi mutta omat kokemukseni on laittanut minut asioimaan yksityisellä puolella pääosin. Mutta ketäs se haittaa? Saan ammattitaitoisempaa palvelua joka ei rasita valtiota
Toivottavasti olet sitten osannut hakea korvausta kärsimistäsi virheistä ja aiheutuneista ylimääräisistä kuluista.
Tässä oma tarinani esikoisen synnytyksestä. Pitkä selostus, kopioitu omista muistelmista, lukee ken jaksaa =)
Oli perjantai aamu ja oli sovittu aika neuvolaan, viikkoja 38+2. Neuvolassa kaikki jees, pahin turvotuskin oli lähtenyt. Terkka sanoi että näyttää siltä että vielä ei ole synnytys lähellä ja nähdään ensi perjantaina. Itsekseni siinä puhisin että toivottavasti ei nähdä, haluaisin lapsen jo ulos kun olo alkoi olemaan jo aika tuskainen. Kova paineentunne oli ollut jo muutamia päiviä tuolla alakerrassa ja se vaikeutti liikkumista. Lähdin kuitenkin iloisin mielin ystäväni kanssa shoppailemaan neuvolan jälkeen viimeisiä tarvikkeita vauvalle (niinkuin niitä ei olis muka ollut jo tarpeeksi =D ).
Tulin kotiin puoli neljän aikaan ja kyllä jaloissa tunsi että oli koko päivän ollut liikenteessä. Posti oli tuonut Vauva lehden ja innoissani nappasin sen ja heitin pitkäkseni sohvalle lukeakseni lehteä. Puolisen tunnin kuluttua (klo 16.30) kuului yhtäkkiä kova poksahdus, ihmettelin että mikä kumma se oli ja itse asiassa luulin että makasin kaukosäätimen päällä tms ja se meni rikki. Mielessä kävi et olisiko voinut lapsivedet mennä mut mitään ei tuntunut lorahtavan housuun. Noh, käännyin kyljelleni etsiäkseni rikkimennyttä kaukosäädintä niin samalla housuihin lorahti. En myöntänyt että kyse oli lapsivedestä, aattelin että nyt se pissa lorahti housuun kun sitä ei tullut paljoa. Kävin vessassa, vaihdoin vaatteet ja palasin pötköttään kunnes lorahti taas ja nyt lorahtikin niin paljon että pikapikaa nousin sohvalta ettei se kastuisi ja vettä vaan valui lattialle housun lahkeesta. Uudet vaatteiden vaihdot ja tällä kertaa ymmärsin laitaa sidettä pöksyyn ettei koko vaatekaappia tartte käydä läpi kuivia vaatteita vaihtaessa.
Siinä sit soittelin miehelle joka oli just lähtenyt töistä. Sillä meni pasmat sekasin kun sanoin että lapsivesi tuli ja se alko kyseleen että kerkiikö käydä tankkaamassa ja soita nyt jo heti sinne sairaalaan että täältä tullaan. Rauhottelin miehen, ja pian se rauhottukin ja käskin käydä tankkaamassa auton ja ajaan RAUHASSA kotiin. Mikään kiire ei ollut kuitenkaan kun ei tuntunut supistuksia ollenkaan. Soittelin synnärille ja ne neuvo tuleen aamulla kasilta sinne mikäli mitään ei tapahdu aiemmin. Olin varma että silloin nähdään kun supistuksia ei tuntunut.
Puoli kuusi sitten alkoi tuntua pieniä menkkamaisia kipuja alavatsalla/-selässä. Pystyin kuitenkin touhuumaan normaalisti, paikkailin sairaalakassia ja siivoilin näennäisesti. Tunnin ajan supistuksia tuli ja meni epäsäännöllisesti ja ne oli aika mietoja. Puoli seitsemän ne SUPISTUKSET sitten vasta todella alkoivat, kuin salama kirkkaalta taivaalta ne säännöllistyi ja kipeytyi huomattavasti. Niitä alkoi tulemaan 3 min välein, kesto reilu minuutti. Välillä ei edellinen supistus päässyt ees loppumaan kun seuraava alkoi. Nojailin aina hoitopöytään supistuksen tullessa ja keinutin lantioo puolelta toiselle. En tiiä auttoiko se niin kipuun mut oli helpompaa olla liikkeessä supistuksen tullessa. Kasin aikaan illalla päätin mennä kuumaan suihkuun, niinhän jossain oppaassa neuvottiin. Se oli kyllä hyvä päätös, kipua se ei poistanut mutta ehkä terävimmän kärjen vei supistuksilta. Lilluttelin siellä tunnin verran kunnes alko lämmin vesi loppumaan ja piti tulla pois.Tosin aika siellä tuntui lyhyemmältä. Siinä vaiheessa äiti soitti mulle ja mun oli tosi vaikee puhua puhelimessa kun supisti niin pirusti ja se pakotti meidät lähteen sairaalaan. Pukeutuminen oli vaikeeta, heitin miehen lököhousut jalkaani ja jonkun rääsypaidan päälle kun sattui eikä jaksanut alkaa panostaa siihen miltä näyttää. Olin varma että ne käännyttää mut vielä kotiin sieltä, enkä itsekään halua mennä liian aikaisin sinne kun mieluummin sit oottelen kotona avautumista.
Kymmenen aikaan oltiin sairaalassa, toi puolen tunnin ajomatka oli yhtä tuskaa kun ei pystynyt supistuksen tullessa liikkumaan. Lisäksi sen suihkun jälkeen mulle iski oksettava oli mut onneksi ei tarttenut autossa alkaa ykäämään. Mies vei mut synnärin oville ja lähti viemään autoo parkkiin pienen matkan päähän. Lähdin käveleen käytävää kohti ilmoittautumista ja se matka kesti, pysähdyin neljä kertaa nojaan seinään kun supisti niin pirusti. Mieskin sai mut kiinni siinä ja auttoi mut ilmoittautumiseen. Siinä sit hoitaja kyseli pakolliset jutut ja mut vietiin synnytysvastaanottoon jossa vaihdoin vaatteet ja ne tsekkasi lapsiveden värin siteestä.
Sisätutkimuksessa olin 7 cm auki ja kätilö kysyikin että haluisinko kipuun helpotusta, totta hitossa ja pian vastasin. Kävelin saliin, matka kesti ja kesti kun supisti parin min välein. Salissa pääsin makuulle, kätilö laitto mulle sen vyön jotta voidaan vauvan sykettä kuunnella ja sain heti ilokaasua. Mua ahdisti kovasti se maski, en oikein aluksi hoksannut kuinka mun kuuluis siitä hengittää mut lopulta löyty oikee rytmi. Ilokaasusta tosin ei ollu mitään apua ja jätin sen pois. Kätilö laitto mulle tipan epiduraalia varten jonka jälkeen teki sisätutkimuksen. Olin jo 9 cm auki ja sanoikin että ei tässä nyt enää epiduraalia keritä antaa, mut hakee gynekologin laittaan mulle kohdunkaulanpuudutteen. Lääkäri tulikin paikalle heti ja laittoi puudutteen, vaikeinta oli pystyä oleen selällään laiton ajan kun supisti niin usein. Eka pistikin puudutteen toiselle puolelle ja sit käännyin hetkeksi kyljelle supistuksen tullessa ja heti kun meni ohi niin takas seljälleen että pysty pistään toiselle puolella puudutteen. Sitten aukeni taivas. Puudute alkoi heti auttaa ja olin kuin puulla päähän lyöty kun en tuntenut yhtään supistusta. Kysyinkin tyhmänä et loppuko multa supistukset kun en tunne mitään, kyllähän ne siellä monotorilla näkyi sit. Kätilö poistui huoneesta ja sanoi että soittakaa kelloa kun alkaa olla sellanen tunne että olis kakkahätä. Olin puoli tuntia täysin kivuton ja se puoli tuntia lepoa tuli niin tarpeen, olin aika puhki niistä supistuksista. Sit alkoi tuntua tuon puolen tunnin jälkeen koko ajan lisääntyen supistukset ja otin ilokaasun käyttöön siihen ohelle ja sillon se autto kipuun, tai ainakin sain kivan humalatilan päälle ja kaikki nauratti =D Kauaa ei naurattanut kun alkoi tulla kakkahädän tunne ja mies soitti kelloa, kätilö tuli paikalla ja tutki, olin 10 cm auki mut vauva ei ollut vielä tarpeeksi alhaalla. Kätilä poistui ja sanoi että soittaa uudestaan kun tulee kovempi hätä. No kerkesi se kätilö varmaan kansliaan asti kun piti soittaa, iski ihan armoton ponnistamisen tarve. Tsekkasi taas tilanteen ja sano että ei muuta kun ponnistaan sit vaan, 10cm auki ja vauva hyvin laskeutunut.
Siinä sit päädyin jäämään selälleen puoli-istuvaan asentoon, en ees tiiä miksi juuri niin mut se tuntu hyvältä (olin ajatellu kyljelläni synnyttämistä mut toi tuntu sillon paremmalta). Ponnistin aina kun siltä tuntui ja aluksi tuntu että sieltä tulee vaan kakkaa ulos ja tulikin (en ollut ehtinyt saamaan mitään peräruiskeita), mutta kätilö hienosti hoiti tilanteen (pyllyn alla kroonari jonka sit poisti kun kaikki tavara oli tullut pihalle mitä oli tulossa) ja homma jatkui. Jännä miten sitä sit osasi ponnistaa vaikka aiemmin ei tiennyt mitä se synnytysponnistus on, luonto hoitaa kyllä hienosti homman. Ponnistus teki helvetin kipeetä, mutta ajatus siitä mitä sen kaiken jälkeen saa rinnalle sai mut ponnistaan vaikka sattui. Jossain vaiheessa kätilö käski mun olla hiljaa (kivuliaimmassa kohdassa aina uikutin) ja sanoi että sillon keskitän kaiken energian ponnistamiseen enkä puhumiseen. Käski ottaa reisien takaa kiinni jotta saisin lisää voimaa ponnistukseen. Ponnistin ja ponnistin. Lopussa käski olla ponnistamatta, koska napanuora oli kertaalleen vauvan kaulan ympärillä ja viimesellä ponnistuksella vauva pulpahti ulos. Lopulta 16 min ponnistuksen jälkeen klo 23.56 syntyi 9 pisteen poika, joka rääkäisi heti synnyttyään ja se rääkäisy sai itkukanavat multa aukeemaan. Sain pojan heti paidan alle rinnalle, isä katkaisi napanuoran. Istukka tuli jossain vaiheessa ulos, en muista ponnistaneeni sitä varten edes. Halusin nähdä miltä istukka näyttää ja rumahan se oli. Siinä sit kätilö paikkaili alakertaa, joutui tekeen episiotomian ponnistuvaiheessa ja sitä ompeli. Ompelua varten laitettu puudutus ei ollut täysin toimiva ja viimeset kaksi ommelta sattui mielettömästi. Mutta sekään ei haitannu kun maailman paras lahjamme makasi rinnalla ja availi silmiään. Ompelun jälkeen pieni pääsi sit maitoa imemään rinnasta tai ainakin yritti sitä, imetys ei oikein meinannut sujua.
Imetyksen jälkeen sain nousta ja kävellä viereiseen huoneeseen suihkuun. Tuntu jotenkin hassulta että mä just synnytin ja nyt meen suihkuun omin jaloin. Mutta oli se ihanaa päästä peseytyyn pienesti. Sillä välin kätilö ja isä putsasi pojan, mittailivat ja pukivat ja liityin heidän seuraan kun olin valmis. Mitoiksi pieni mies sai 50,5 cm ja painoa oli 3280g, päänympärys 34 cm. Saatiin pientä syötävää synnytyssaliin ja nelisen tuntia oltiin siellä. Pojan verensokerit oli aluksi matalat ja sai lisämaitoja pullosta jotta saatiin sokerit nousemaan. Neljän aikaan yöllä pääsin sit kävellen siirtymään synnyttäneiden osastolle. Eipä tullut nukkumisesta mitään kun piti tuota ihanaa kääröä tutkailla koko ajan <3
Synnytyksen kesto: 5h19min (vaihe 1: 4h55min, vaihe 2: 16min, vaihe 3: 8min). Nopeaa meni näin ensisynnyttäjäksi, olin valmistautunut sellaseen yli 20tunnin prosessiin. Synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli, kokemuksena mieleenjäävä positiivisella tavalla :)
Oli perjantai aamu ja oli sovittu aika neuvolaan, viikkoja 38+2. Neuvolassa kaikki jees, pahin turvotuskin oli lähtenyt. Terkka sanoi että näyttää siltä että vielä ei ole synnytys lähellä ja nähdään ensi perjantaina. Itsekseni siinä puhisin että toivottavasti ei nähdä, haluaisin lapsen jo ulos kun olo alkoi olemaan jo aika tuskainen. Kova paineentunne oli ollut jo muutamia päiviä tuolla alakerrassa ja se vaikeutti liikkumista. Lähdin kuitenkin iloisin mielin ystäväni kanssa shoppailemaan neuvolan jälkeen viimeisiä tarvikkeita vauvalle (niinkuin niitä ei olis muka ollut jo tarpeeksi =D ).
Tulin kotiin puoli neljän aikaan ja kyllä jaloissa tunsi että oli koko päivän ollut liikenteessä. Posti oli tuonut Vauva lehden ja innoissani nappasin sen ja heitin pitkäkseni sohvalle lukeakseni lehteä. Puolisen tunnin kuluttua (klo 16.30) kuului yhtäkkiä kova poksahdus, ihmettelin että mikä kumma se oli ja itse asiassa luulin että makasin kaukosäätimen päällä tms ja se meni rikki. Mielessä kävi et olisiko voinut lapsivedet mennä mut mitään ei tuntunut lorahtavan housuun. Noh, käännyin kyljelleni etsiäkseni rikkimennyttä kaukosäädintä niin samalla housuihin lorahti. En myöntänyt että kyse oli lapsivedestä, aattelin että nyt se pissa lorahti housuun kun sitä ei tullut paljoa. Kävin vessassa, vaihdoin vaatteet ja palasin pötköttään kunnes lorahti taas ja nyt lorahtikin niin paljon että pikapikaa nousin sohvalta ettei se kastuisi ja vettä vaan valui lattialle housun lahkeesta. Uudet vaatteiden vaihdot ja tällä kertaa ymmärsin laitaa sidettä pöksyyn ettei koko vaatekaappia tartte käydä läpi kuivia vaatteita vaihtaessa.
Siinä sit soittelin miehelle joka oli just lähtenyt töistä. Sillä meni pasmat sekasin kun sanoin että lapsivesi tuli ja se alko kyseleen että kerkiikö käydä tankkaamassa ja soita nyt jo heti sinne sairaalaan että täältä tullaan. Rauhottelin miehen, ja pian se rauhottukin ja käskin käydä tankkaamassa auton ja ajaan RAUHASSA kotiin. Mikään kiire ei ollut kuitenkaan kun ei tuntunut supistuksia ollenkaan. Soittelin synnärille ja ne neuvo tuleen aamulla kasilta sinne mikäli mitään ei tapahdu aiemmin. Olin varma että silloin nähdään kun supistuksia ei tuntunut.
Puoli kuusi sitten alkoi tuntua pieniä menkkamaisia kipuja alavatsalla/-selässä. Pystyin kuitenkin touhuumaan normaalisti, paikkailin sairaalakassia ja siivoilin näennäisesti. Tunnin ajan supistuksia tuli ja meni epäsäännöllisesti ja ne oli aika mietoja. Puoli seitsemän ne SUPISTUKSET sitten vasta todella alkoivat, kuin salama kirkkaalta taivaalta ne säännöllistyi ja kipeytyi huomattavasti. Niitä alkoi tulemaan 3 min välein, kesto reilu minuutti. Välillä ei edellinen supistus päässyt ees loppumaan kun seuraava alkoi. Nojailin aina hoitopöytään supistuksen tullessa ja keinutin lantioo puolelta toiselle. En tiiä auttoiko se niin kipuun mut oli helpompaa olla liikkeessä supistuksen tullessa. Kasin aikaan illalla päätin mennä kuumaan suihkuun, niinhän jossain oppaassa neuvottiin. Se oli kyllä hyvä päätös, kipua se ei poistanut mutta ehkä terävimmän kärjen vei supistuksilta. Lilluttelin siellä tunnin verran kunnes alko lämmin vesi loppumaan ja piti tulla pois.Tosin aika siellä tuntui lyhyemmältä. Siinä vaiheessa äiti soitti mulle ja mun oli tosi vaikee puhua puhelimessa kun supisti niin pirusti ja se pakotti meidät lähteen sairaalaan. Pukeutuminen oli vaikeeta, heitin miehen lököhousut jalkaani ja jonkun rääsypaidan päälle kun sattui eikä jaksanut alkaa panostaa siihen miltä näyttää. Olin varma että ne käännyttää mut vielä kotiin sieltä, enkä itsekään halua mennä liian aikaisin sinne kun mieluummin sit oottelen kotona avautumista.
Kymmenen aikaan oltiin sairaalassa, toi puolen tunnin ajomatka oli yhtä tuskaa kun ei pystynyt supistuksen tullessa liikkumaan. Lisäksi sen suihkun jälkeen mulle iski oksettava oli mut onneksi ei tarttenut autossa alkaa ykäämään. Mies vei mut synnärin oville ja lähti viemään autoo parkkiin pienen matkan päähän. Lähdin käveleen käytävää kohti ilmoittautumista ja se matka kesti, pysähdyin neljä kertaa nojaan seinään kun supisti niin pirusti. Mieskin sai mut kiinni siinä ja auttoi mut ilmoittautumiseen. Siinä sit hoitaja kyseli pakolliset jutut ja mut vietiin synnytysvastaanottoon jossa vaihdoin vaatteet ja ne tsekkasi lapsiveden värin siteestä.
Sisätutkimuksessa olin 7 cm auki ja kätilö kysyikin että haluisinko kipuun helpotusta, totta hitossa ja pian vastasin. Kävelin saliin, matka kesti ja kesti kun supisti parin min välein. Salissa pääsin makuulle, kätilö laitto mulle sen vyön jotta voidaan vauvan sykettä kuunnella ja sain heti ilokaasua. Mua ahdisti kovasti se maski, en oikein aluksi hoksannut kuinka mun kuuluis siitä hengittää mut lopulta löyty oikee rytmi. Ilokaasusta tosin ei ollu mitään apua ja jätin sen pois. Kätilö laitto mulle tipan epiduraalia varten jonka jälkeen teki sisätutkimuksen. Olin jo 9 cm auki ja sanoikin että ei tässä nyt enää epiduraalia keritä antaa, mut hakee gynekologin laittaan mulle kohdunkaulanpuudutteen. Lääkäri tulikin paikalle heti ja laittoi puudutteen, vaikeinta oli pystyä oleen selällään laiton ajan kun supisti niin usein. Eka pistikin puudutteen toiselle puolelle ja sit käännyin hetkeksi kyljelle supistuksen tullessa ja heti kun meni ohi niin takas seljälleen että pysty pistään toiselle puolella puudutteen. Sitten aukeni taivas. Puudute alkoi heti auttaa ja olin kuin puulla päähän lyöty kun en tuntenut yhtään supistusta. Kysyinkin tyhmänä et loppuko multa supistukset kun en tunne mitään, kyllähän ne siellä monotorilla näkyi sit. Kätilö poistui huoneesta ja sanoi että soittakaa kelloa kun alkaa olla sellanen tunne että olis kakkahätä. Olin puoli tuntia täysin kivuton ja se puoli tuntia lepoa tuli niin tarpeen, olin aika puhki niistä supistuksista. Sit alkoi tuntua tuon puolen tunnin jälkeen koko ajan lisääntyen supistukset ja otin ilokaasun käyttöön siihen ohelle ja sillon se autto kipuun, tai ainakin sain kivan humalatilan päälle ja kaikki nauratti =D Kauaa ei naurattanut kun alkoi tulla kakkahädän tunne ja mies soitti kelloa, kätilö tuli paikalla ja tutki, olin 10 cm auki mut vauva ei ollut vielä tarpeeksi alhaalla. Kätilä poistui ja sanoi että soittaa uudestaan kun tulee kovempi hätä. No kerkesi se kätilö varmaan kansliaan asti kun piti soittaa, iski ihan armoton ponnistamisen tarve. Tsekkasi taas tilanteen ja sano että ei muuta kun ponnistaan sit vaan, 10cm auki ja vauva hyvin laskeutunut.
Siinä sit päädyin jäämään selälleen puoli-istuvaan asentoon, en ees tiiä miksi juuri niin mut se tuntu hyvältä (olin ajatellu kyljelläni synnyttämistä mut toi tuntu sillon paremmalta). Ponnistin aina kun siltä tuntui ja aluksi tuntu että sieltä tulee vaan kakkaa ulos ja tulikin (en ollut ehtinyt saamaan mitään peräruiskeita), mutta kätilö hienosti hoiti tilanteen (pyllyn alla kroonari jonka sit poisti kun kaikki tavara oli tullut pihalle mitä oli tulossa) ja homma jatkui. Jännä miten sitä sit osasi ponnistaa vaikka aiemmin ei tiennyt mitä se synnytysponnistus on, luonto hoitaa kyllä hienosti homman. Ponnistus teki helvetin kipeetä, mutta ajatus siitä mitä sen kaiken jälkeen saa rinnalle sai mut ponnistaan vaikka sattui. Jossain vaiheessa kätilö käski mun olla hiljaa (kivuliaimmassa kohdassa aina uikutin) ja sanoi että sillon keskitän kaiken energian ponnistamiseen enkä puhumiseen. Käski ottaa reisien takaa kiinni jotta saisin lisää voimaa ponnistukseen. Ponnistin ja ponnistin. Lopussa käski olla ponnistamatta, koska napanuora oli kertaalleen vauvan kaulan ympärillä ja viimesellä ponnistuksella vauva pulpahti ulos. Lopulta 16 min ponnistuksen jälkeen klo 23.56 syntyi 9 pisteen poika, joka rääkäisi heti synnyttyään ja se rääkäisy sai itkukanavat multa aukeemaan. Sain pojan heti paidan alle rinnalle, isä katkaisi napanuoran. Istukka tuli jossain vaiheessa ulos, en muista ponnistaneeni sitä varten edes. Halusin nähdä miltä istukka näyttää ja rumahan se oli. Siinä sit kätilö paikkaili alakertaa, joutui tekeen episiotomian ponnistuvaiheessa ja sitä ompeli. Ompelua varten laitettu puudutus ei ollut täysin toimiva ja viimeset kaksi ommelta sattui mielettömästi. Mutta sekään ei haitannu kun maailman paras lahjamme makasi rinnalla ja availi silmiään. Ompelun jälkeen pieni pääsi sit maitoa imemään rinnasta tai ainakin yritti sitä, imetys ei oikein meinannut sujua.
Imetyksen jälkeen sain nousta ja kävellä viereiseen huoneeseen suihkuun. Tuntu jotenkin hassulta että mä just synnytin ja nyt meen suihkuun omin jaloin. Mutta oli se ihanaa päästä peseytyyn pienesti. Sillä välin kätilö ja isä putsasi pojan, mittailivat ja pukivat ja liityin heidän seuraan kun olin valmis. Mitoiksi pieni mies sai 50,5 cm ja painoa oli 3280g, päänympärys 34 cm. Saatiin pientä syötävää synnytyssaliin ja nelisen tuntia oltiin siellä. Pojan verensokerit oli aluksi matalat ja sai lisämaitoja pullosta jotta saatiin sokerit nousemaan. Neljän aikaan yöllä pääsin sit kävellen siirtymään synnyttäneiden osastolle. Eipä tullut nukkumisesta mitään kun piti tuota ihanaa kääröä tutkailla koko ajan <3
Synnytyksen kesto: 5h19min (vaihe 1: 4h55min, vaihe 2: 16min, vaihe 3: 8min). Nopeaa meni näin ensisynnyttäjäksi, olin valmistautunut sellaseen yli 20tunnin prosessiin. Synnytyksestä jäi tosi hyvä mieli, kokemuksena mieleenjäävä positiivisella tavalla :)
AadaEveliina
Puuhakas puhuja
Tottakai tein valituksen ja asiaa on puitu monen monta kertaa neuvolassa. Arvatkaa sainko korvauksia? No en.
Neuvolalääkäritkään kun eivät ole millään tasolla erikoistuneet synnytyksiin ja raskauksiin niin tämän vuoksi jos tulee "isompia ongelmia" synnytyksen jälkeen niin suosittelen kaikille hakeutumista erikoistuneiden käsiin. Tämä ihan vain vinkkinä, ja suurimmassa osassa synnytyksen jälkeenhän tuskin tulee suurempia ongelmia joten ihan neuvolalääkäri varmastikin riittää. Minä valitin neuvolääkärillekin kivuista ja kuumeesta synnytyksen jälkeen mutta tämä ei antanut lähetettä eteenpäin vaan päivystyksen kautta vauvan kanssa hakeuduimme Kätilöopistolle takaisin. Lapsivuodeaikana aika stressaavaa kun kukaan ei ottanut vakavasti kun kärsin kivuista. Se että alapää ei haisssut ja ulkoisia merkkejä tulehduksesta ei ole, ei tarkoita etteikö tulehdusta olisi.
Tarinani vain esimerkkinä, en halua kauhukuvia/peloitella ketään. Mutta jos itsestänne tuntuu synnytyksen jälkeen ettei kaikki ok niin hakeutukaa ammattilaisille niin säästytte paljolta! Yksityinen gyne katsoo myös ultralla ja antaa tarvittaessa lähetteen kunnalliselle.
Mursutartar
Satasella mukana keskusteluissa
Sama juttu! Lähtökohtasesti jännitin ja ehkä pelkäsinkin synnytystä etukäteen, kuinka siedän synnytyskipua, kun oma kipukynnys on aika matala. Juttelin yhden lapsen normaalisti synnyttäneen samanikäisen kaverin kanssa ja omat pelot hälveni sillä, että kaveri suositteli synnytystä! Että olihan se sattunut, mutta niin hieno kokemus!!
Ja saman voin sanoa omasta puolesta. Kulunut klisee, mutta kyllä ne kivut unohtuu, kun se pienokainen annetaan rinnalle
Mulla tuli aikanaan (rv 37+4) jotain pientä eritettä sunnuntai aamuna klo 6. Heräsin pissahätään ja sängystä noustessa tuli siis tippa jotain, mikä ei ollut pissaa, enkä oikein unisena hahmottanu että mitä se ois ollu, koska sitä tosiaan tuli vain muutomia pisaroita.
Aloin kuitenkin miettiä, olisiko se ollut lapsivettä ja googlettelin jotain, mutta eipä mitään merkityksellistä löytynyt. Mies lähti kasiksi töihin, kerroin sille mitä olin pohtinut ja kysyi hieman myöhässä töihin lähtiessään, "meinaatsä synnyttää, mun pitää mennä jo!" Noh, enpä tienny. Vietin normaalin päivän, pitkät lenkit koirien kanssa, eikä "eritettä" tullu. Asia kuitenkin askarrutti mieltä ja soitin kättärille iltakuudelta; sen verran googlailulla oli löytynyt että 12 tuntia vesien menosta ois ihan merkityksellinen aikaraja. Kättäriltä kehoiteltiin laittamaan nenäliina pikkareihin; näkee helposti jos jotain tulee.
Kyllähän siihen nessuun jotain tuli, soitin reilun tunnin päästä uudestaan ja Kättäriltä pyydettiin tulemaan testauttamaan oliko lapsivettä.
Ja sitähän se sitten oli. Ensimmäinen tunne oli silkka epäusko, "ei vielä, koti ei ole valmis!! Vauva ei ole vielä valmis, viikot ei ole täynnä!!". Koska tulehdusarvot olivat normaalit, päästivät kotiin, koska mitään supistuksiin viittaavaakaan ei ollut. Ja seuraavana aamuna klo 8 verikokeisiin ja pikkuhiljaa käynnistykseen, kehoittivat vielä lepäämään hyvin, koska nyt se on sitten menoa.
Eipä nukuttu paljoakaan, ei osannut. Pelattiin parvekkeella scrabblea ja juteltiin myöhään.
Maanantain aamukasilta verikokeisiin, klo 11 laitettiin balongi sisään (osallistuttiin synnytyksenkäynnistys tutkimukseen, jossa arvottiin kahdesta vaihtoehdosta, balongista tai mikähän se toinen oliskaan ollut) ja sen annettaisiin olla 8 tuntia sisällä. Balongi avasi sen 3cm, mitä sen kai luvattiinkin tekevän ja kropan ois pitäny hoitaa loput. En avautunu, supisteluja se kyllä sai aikaan. Ne sattui ja pompin jumppapallolla kuumassa suihkussa polttoja helpottaakseni.
Ma-ti -yötä vasten käynnistävää lääkettä laitettiin kohdun suulle, tiistaina aamupäivällä sitä annettiin suun kautta (jos muistan oikein).
Synnytyshuoneeseen mentiin tiistaina klo 17. Hengittelin ilokaasua, josta ei tuntunut olevan mitään apua, lähinnä sisäänhengitykseen keskittyminen auttoi kipuun ja epäilin ilokaasua vahvasti lumelääkkeeksi. Mies kokeili sitä (kätilönkin luvalla) ja totesi sen olevan ihan ehtaa tavaraa. 17:30 laitettiin oksitosiinitippa ja sitä ennen vauvalle skalppi päälakeen. Ilokaasua meni ja jossain vaiheessa joku opiaattipohjainen kipulääke pistettiin reiteen; en suosittele! Teki tosi uneliaaksi ja halusin vaan käydä nukkumaan (myös vauvan syke laski tuon lääkkeen jälkeen, tosin vei lääke kivuilta pahinta terää pois). Enkä ollut edelleenkään avautunut sitä kolmea senttiä enempää.
Kivut alkoivat olla 21n jälkeen huudattavan kovia ja halusin epiduraalia, minkä antamista epäröitiin ja harkittiin pitkään, koska en tosiaan ollut avautunut. Se kuitenkin pistettiin 22:15 ja luojan kiitos niin tehtiin, sillä Vauva syntyi 23:18; avauduin siis 3cm:stä 10cm:iin alle tunnissa. Ponnistusvaihe kesti 9minuuttia ja se tunne oli ihan kummallinen, että tosiaan oli pakottava tarve ponnistaa ja kätilö ohjaili ponnistuksia tosi hyvin.
Silloin kun balongi asennettiin paikoilleen ajattelin, että nyt ei ole homma enää omissa käsissä. Kun kätilö sitten antoi ensimmäistä kertaa luvan ponnistaa, palasi hallinta itselle ja se oli hieno tunne siinä vaiheessa!
Synnytyshuoneessa yllätyin, että oman rakkaan miehen läsnäolo ja rauhoittava puhe riitti. Olin aatellu, että pidellään käsistä kiinni ja haluun sen pitävän miusta kiinni muutenkin, mutta kosketusta ei sitten oikein jossain vaiheessa sietänyt ollenkaan! Taisin pyydellä sitä anteeksikin.
Synnytyksen jälkeen suihkuun ja isä pesi ja puki toisen kätilön kanssa vauvan (3550g, 49cm ja 34cm). Se, että pissa tuli synnytyksen jälkeen normaalisti haluttin varmistaa ja myöhemmin sit ulostaminenkin (annettiin sitä varten joku laksatiivi).
Saatiin iltapalaa ja omenamehua jalallisista laseista, että saatiin skoolattua.
Kaiken kaikkiaan koko hommasta jäi tosi hyvä mieli. Olin onnellinen, etten ollut tehnyt mitään synnytyssuunnitelmaa, koska se ei todennäkösesti ois mennyt ihan noin niiinkun synnytys sitten meni. Hoitohenkilökunta ja erityisesti kätilöt oli ihan mielettömän ystävällisiä ja taitavia hommassaan!
Nyt odotan tulevaa synnytystä hyvillä mielin. Toivon, että se menis helpommin kun ensimmäinen :) (tosin kätilö sanoikin sen nopean loppuavautumisen perusteella, että seuraavalla kerralla on syytä lähtee samantien supistusten alkaessa sairaalaan; seuraava lapsi voi tulla todella nopeesti).
Ja saahan nähdä kuinka hermona sitä omaa kroppaa ja alapään "eritteitä" sitten viimeisillä viikoilla seuraa.
Muokattu viimeksi: