Synnytys

[Babuu]

En voi itelle mitään... Synnytyksen puolelle alkaa jo ajatukset aika vahvasti vetämään... vaikka onhan tuota aikaa vielä jäljellä... 

Siks aattelin jo nyt tässä vaiheessa luoda tämmösen keskustelun, ett jos vaikka loitakin kivoja linkkejä ja vinkkejä sun muuta aiheeseen liittyvää ois jakaa muillekkin kesäisille mameille. :)

Itse olen ainaki vieraille täällä --> http://www.bebesinfo.fi/ ja sieltä löytyi tosipaljon kivaa ja hyödyllistä tietoa mm. synnytysasennoista ja kivunlievityksistä... vilkaistaahan ;)

 

[Miiruli]

Hyvä linkki. Kiitos Babuu :) Kyllä mullakin synnytys on jo jonkin verran mielessä. Jos kaikki menee hyvin se on kuitenkin yksi elämän hienoimpia kokemuksia. Oikeastaan haluisin synnyttää kotona, mutta se on tulee vaan niin hirmu kalliiksi että sairaalaan on mentävä. Jos kaikki menee oikein hyvin niin haluan polikliinisen synnytyksen eli lapsivuodeosastolle en haluaisi jäädä ellei siihen ole jotain syytä. Vähän jännittää tuleeko vastaan henkilökuntaa joka suhtautuu tähän oikein nuivasti (silloin on kuitenkin aika herkässä tilassa ja oon kuullu melkosia kauhukertomuksia...)

Esikoisen synnytyksessä mua autto paljon etukäteen tehty ajotustyö, ajatus siitä että on olemassa hyvää kipua joka ei ole varotusmerkki mistään vaan jonka tarkotus on vaan tuoda vauva maailmaan <3

 

[Aleksina]

Minullakin on synnytys jo päivittäin mielessä ja se vähän jännittää, vaikka kaiken on kerran käynytkin läpi! Ihan sekin jo mietityttää, kuinka esikoisen hoito silloin onnistuu kun olen synnyttämässä, kun tietysti haluan miehen mukaani synnytykseen? Useinhan se synnytys alkaa keskellä yötä. Olen myös menossa ekaa kertaa Jorviin, viime kerralla olin ihanassa Tammisaaren 'luomu' synnytysosastolla (jota ei enää ole olemassa). Haluaisin myös sieltä mahdollisimman nopeasti kotiin. Nytkin haluaisin mahdollisimman luonnollisen synnytyksen, ei kipulääkkeitä tms. Onneksi on vielä aikaa pähkäillä käytännön asiat järjestykseen! :)

 

[kesämasu]

Täällä myös synnytys on ollut ajatuksissa ja kyllä se tietyllä tavalla jännittää vaikka kaksi kertaa sen kokenut. Ekstraa jännitykseen tuo tarinat "henkilökuntalisästa", eli kun kaikki tietää salissa olevan omaa väkeä ja pyritään kaikki hoitamaan priimasti, tulee jotain komplikaatioita.

Mä oon jo sanonut töissä et mun saliin ei tartte tuoda imukuppia, kammoan sitä kapistusta. Kipulääkkeistä ei väliä, otan tai olen ottamatta, ihan sen hetkisen fiiliksen mukaan. Asentoja oon miettiny kans. Kaks edellistä oli ½istuvassa asennossa, nyt vois olla kiva kokeilla seisten tai kontillaan jolloin lantioon tulis vielä enemmän tilaa. Naurettiin töissä kun kysyin puoli vitsillä et saaks kätilö sen vauvan varmasti kiinni jos seisten synnytän. Lähdettiin vitsinä suunnittelemaan "synnytyssäkkiä", eli IKEA:n kassi jalkojen väliin, pidemmät kantokahvat hartioille ja lyhyemmät reisien ympärille, sinne tulis kaikki siististi samaan pakettiin :D No joo, meitä nauratti ihan kiitettävästi, ei ehkä hauska juttu jos on vähänkään tosikko :D

Sairaalassa meinaan olla vähintään niin kauan että vauva tulee 2 vrk vanhaksi. Lääkäristä riippuen joutuu tulemaan jälkipolille jos vauvan ikä on alle 36h tai 48h, jotkut erikoistuvat lääkärit haluavat että ikää on yli 48h ja jos alle niin on tultava sairaalalle vielä tarkastukseen.

Toisaalta jännittää ja toisaalta oon ihan innoissani et pääsen tuttujen pariin kun synnyttämään meen, voin olla luottavaisin mielin että saadaan hyvää hoitoa kun tunnen henkilökunnan ja niiden tavat... ja toisaalta voin sanoa kuka ei minua tai mun lastani hoida.. onneks sellaisia ei oo montaa :)

 

[Laiskiainen]

Itselle kivunlievityksenä oli ehdoton se Amorin allas! Ja sinne minä ilmoitan heti haluavani kun sairaalan joudun/pääsen!

En oikeastaan toivo muuta, kun saisin kokea luonnollisesti alkaneen synnytyksen, enkä haluaisi joutua käynnistettäväksi.

 

[susama]

tämän varmaan sopii tänne....tällainen henkilökohtainen kokemus...

...en ollut ensimmäisessä raskaudessani osannut mitenkään varautua sellaiseen asiaan, että tuntuma lantionpohjalihaksiin voisi täysin hävitä. Hieman olin nolona ja hämmentynyt kun, en pystynyt pissaa pidättämään synnytyksen jälkeen! Piti alkaa jumppailemaan ja ennakoimaan vessakäyntejä. Tovi siinä meni, että löytyi taas tuttu kontrolli. Seuraavan synnytyksen jälkeen en halunnut kokea TAAS samaa asiaa, joten jo raskauden aikana yritin vähintään kerran päivässä jumpata lantionpohjalihaksia. Ja siitä oli hyötyä!! Ei ollut mitään ongelmia synnytyksen jälkeen!! Ja nyt taas olen yrittänyt päivittäin pitää pienen jumppa hetken, ettei nytkään tulisi pidätysongelmia :) Sitä huomasi ensimmäisen synnytyksen jälkeen, että kuinka tärkeät ne lantionpohjalihakset onkaan!

Suosittelen kaikille jumppa hetkiä