Synnytys

Natsku Ei kannata maalata kauhukuvia, että sektiosta parantuminen on aina vaikeampaa ja pidempää kuin alatiesynnytyksestä! Mulla on tuttuja joilla leikattu väliliha auki alatiesynnytyksessä ja menny jopa 2kuukautta parantua, ei pysty istumaan, käymään kakalla tai kävelemään. Sitten taas kaveri jolle tehtiin sektio ja oli viikossa täysin kunnossa. 


Itse lähden synnytykseen luolamies-meiningillä, eli ennen kaikki synnytykset tapahtuivat ilman lääkkeellistä kivunlievitystä ja tietty edelleenkin afrikassa heimonaiset synnyttävät valittamatta suu supussa ilman kivunlievitystä, pitää vaan harjoittaa mielenhallintaa ja olla oikealla asenteella, että tästähän selvitään! Tietty jos tulee komplikaatioita, eli vauva on väärässä asennossa, synnytys kestää pari päivää JNE niin sitten otetaan lääkettä tai mennään sektioon ja sille ei mitään sitten voi.  
Kuitenkin miten paljon tahansa se sattuu, se on luonnollinen asia ja se on luonnollista kipua (eikä mikään ampumahaavasta johtuva epäluonnollinen kipu) jonka mielelläni haluaisin kokea, varmasti hieno kokemus ja arvostan ja kadehdin heitä jotka siihen pystyvät jos itse en pysty! =)
 
Hauska huomata, että siinä, mitä kätilö sanoi synnytysvalmennuksessa, onkin oikeasti jotain perää: hän totesi, että ensisynnyttäjät tulevat synnyttämään kuin laput silmillä, vailla huolen häivää ja uudelleensynnyttäjillä kyse on aiemmin jo koetun, piilotetun tai unohdetun kokemuksen esiintulosta. Näin siis alatiesynnytyksen kohdalla... Itse ymmärrän nyt, mitä kätilö tuolla tarkoitti. Ensisynnyttäjän mieli on luottavainen ja vailla vertailukohtaa, koska synnytys on ainutlaatuinen kokemus, eikä sitä voi verrata mihinkään muuhun. Myös kipu, jota synnytyksen aikana kokee, on jotakin sellaista, jota ei voi toiselle selittää. Tämä ehkä osittain siksi, että se on muuttuvaa ja synnytyksen vaiheesta riippuvaa. Se on varmaa, että meille jokaiselle se tulee olemaan kokemuksena erilainen. :-)
 
Toi on varmasti ihan totta. Että ensisynnyttäjä menee synnyttämään ikään kuin laput silmillä ;) Itse tein juurikin niin. Lueskelin paljon synnytyksestä raskausaikana, erityisesti Bebesinfon sivuja, joilla korostetaan tuota luonnollisuutta ja "mainostetaan" kivunlievityksen haittoja. Ja sain kuin sainkin itseni psyykattua siihen, että kyllä minäkin luomuna synnytän ja se on niin luonnollista jne. Lähdin synnyttämään pitkän synnytystoivelistan kera. Ja vain pari toivetta sitten loppujen lopuksi toteutui. Sain olla vesiammeessa ja isä sai katkaista napanuoran. Muutoin koko synnytys meni ihan eri lailla kuin toivoin, vaikka sainkin synnyttää alakautta.

Tuo kivun positiivisuus on jännä juttu. Toki se kipu on positiivista, mutta siinä tilanteessa, kun on 20 h taistellut sen kivun kanssa ilman kivunlievitystä ja kivunlievityksen kanssa, niin mulla ainakin lensi romukoppaan luonnollisuus ja positiivisuus kipua kohtaan. Jos se kätilö, joka piti meille synnytysvalmennuksen ja vaahtosi siitä positiivisesta kivusta, olis sattunut synnytyssaliin samaan aikaan, kun ponnistelin meidän neitiä pihalle, niin olisin kyllä Ismo Alankoa lainaten huutanut sille, että vedä se positiivinen ajattelu hanuriis!

Ens kerralle mulla ei ole muita toiveita, kuin että saisin sen epiduraalin, joka sitten teki tuosta alatiesynnytyksestä mun kohdalla mahdollisen ;) Tietysti yrittäisin varmaan taas mennä mahdollisimman pitkälle luomuna, mutten varmaan olis enää niin ehdoton periaatteissani.
 
Niin tosiaan tosta sektiosta toipuminen, sekin on varmasti ihan yksilöllistä. Itellä tuntu kyllä melkeen yhtä kipeeltä sekin alatiesynnytys just varmaan sen välilihan leikkauksen takia ja ku sai ponnistaa reilusti toista tuntia niin oli vatsalihakset monta päivää kipeet..ja kävelin tosiaan ku ois ollu paskat housussa. Mut kyllä sitä oli kipee myös sektion jälkeen ja ekat päivät teki töitä kun laskeutui sängylle makuu asentoo ja ku taas nousit ylös..Mut luulis et pitempi aika siinnä ois menny. Kyllähän sitä aina kuuntelee kadena näitä mammoja jotka synnyttää parissa tunnissa ja viellä ilman kivunlievityksiä ja sit menevät suihkuun ku mitään lasta ois tehnykkään..ite meni istumaan penkille sinne suihkuun ku viittiny omassa oksennuksessani olla..ja sinnekki mut sai taluttaaa. Mut niin kaikilla nääkään synnytykset ei oo vaikeita tai helppoja ja niitä ku ei vaan voi vertailla..ihmiset on niin erilaisia kestään kipua ja moni asia mitä synnytyksessä tapahtuu ei välttämättä oo kenenkää syy niin vaan tapahtuu..Mä toivoisin et lähinnä saisin kokea ees yhen suht normaalin synnytyksen..ettei tarttis puukkoo heilutella alapäässä eikä vatsalla. Mut jos pitää ni sit pitää..toivottavasti vaan kaikki menee loppujen lopuks hyvin ja säilyy molemmat hengissä.
 
Mullakin kun oli se ensimmäinen imukuppisynnytys, niin siinä tehdään aina se episiotomia. Useita tikkejä tuli ja olihan ne epämiellyttävät noin viikon verran, mutta muutamalla perussärkylääkkeellä päivässä pärjäsin. Aika pitkään - useita kuukausia - oli kudos arka, vaikka itse leikkaushaavan paraneminen kesti muutaman viikon. Leikkaushaava se epparihaavakin on ja hygienian kanssa oltava tarkkana!

 Eihän ne kätilöt sitä välilihaa huvikseen leikkaa, mutta jos on pakko esim. vauvan huonon voinnin, ahtauden tai repeytymisvaaran vuoksi, niin ei taida olla paljon muuta mahdollisuutta. Joillakin kudos on sellaista, että se ei yksinkertaisesti anna tarpeeksi periksi.
 
ihana aihe tosiaan(= Itellä takana viime vuotinen hätäsectio ja ei siitä mitään pelkoja ole jäänyt millään tavalla, pääasia tosiaan oli, että lapsi sekä minä selvittiin terveinä. Hätäsectioon päädyttiin kun vauvan sykkeet laski eikä synnytys ns. edennyt vaikka supisti niiiiiiin pirusti. Syykin selvisi myöhemmin lantionmagneettikuvauksissa jossa todettiin ahtaat yläsynnytystiet ja ettei lapsi olis koskaan voinut edes mahtuakkaan alateitse. Synnytys alkoi vesien menolla ja samantien säännöllisillä suppareilla, synnytys kesti reilu 14tuntia +sectio, kivunlievityksinä käytin joitain särkylääkkeitä(ei apua), lämmintä suihkua(pahensi tuskaa), ilokaasua(pisti naurattamaan ja lopulta huippaamaan..), epiduraalia(helpotti) ja lopulta vielä paikallispuudutuksella leikkaukseen. Kaikenkaikkiaan kattava kokemus ja hyvä mieli jäi kun vihdoin oman nyytin syliin sain. Nyt odotan tosikkoa, LA 23.12 ja suunniteltu sectio edessä, vielä en päivää tiedä milloin tullaan leikkaamaan, mutta tiedän melkein mitä odottaa ja ainoa asia mikä harmittaa on, että tällä kertaa jää väliin se "jännitys" että koska alkaa tapahtumaan ellei kaveri tahdokkin tulla maailmaan ennen leikkuupäivää ja päädytään taas kiireelliseensectioon..(= Mitään sen kummosempaa ressiä en ole ottanu, enkä ole mitään miettiny valmiiksi tms. kuten en esikoltakaan, ajattelen asiat niin, että kyllä luonto hoitaa homman tavalla taikka toisella, nyytti on pääasia loppujenlopuksi eikä omat hermoilut(= ja oikeastaan ainoa asia, mitä pelkään niin on tulevan isosiskon 1v2kk suhtautuminen vauvaan kun tykkää niiiin kovasti pienempiä kiusata(=
 
Moikka!
En tiedä onko tämä oikea paikka kirjottaa mutta kirjotan kummiskisn.
Olen 34 vuotias kahden teini-ikäisen lapsen äiti ja nyt on kolmas tulossa jota olemme yrittäneet mieheni kanssa 9 vuotta ja vihdoin tärppäsi.
Laskettu aika on 16.12 eli tänään lähti RV 38.
Kävin toissapäivänä äityspolikliniikalla ja katselivat vauvaa ulralla ja kaikki näyttivät hiuenolta, vauva voi hyvin ja ivrtaukset on ok.. Lääkäri kiinnitti huomiota pienokaisen pieneen kokoon (painoarvio 2670kg), ja hänen ja toisen lääkärin mielestä synnytys olisi järkevä käynnistää perjantaina elikkä tänään aamlla, vauvan pienen koon takia sekä että vauvalle ei satu mitään. Ihmettelen minkä takia synytys käynistetään jos vauvalla on kaikki hvyin ja istukkakin on kondiksessa? tai sitten lääkärit eivät kertoneet kaikkea olellista. He myös kiinnittivät huomiota vauvan päähän joka heidän mielestään oli pieni, HUOM: EI LIIAN PIENI, mutta pieni kummiskin.
Rv 34 minulla alkoi todella kovat supistukst ja oli todella epävarmaa että jos vauva tupsahtaa maailmaan enne aikojaan, mutta kuitenkin on vieläkin mahassa. Noin Rv 35 paikeilla huomattiin että lapsivettä oli niukasti mutta se asia on jo historiaa, sitä on kuulemma nyt riittävästi.
Synnytys käynistetään tipalla. Tiedän mitä odottaa sillä ensimmäinen raskauteni käynistettiin tipalla.
Olen 1cm auki ja kohdun suu on pehmeä, minua mietityttää mahtaako vauva syntyä alateitse ja vaikttaako tippa että pakat avatuisi heti? En haluasi sektioon..
Minua pelottaa todella paljon että jotakin ikävää sattuu sillä miksi synnytys käynistettäisiin nyt? Pelkään että lapsessa on jotakin vialla..
Onko teillä samanlaisia kokemuksia?
Onko käytäntönä että lapsen liikkeitä seurataan loppuskaudesta itse?
Kamalaa tämä epätietoisuus.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tyttäremme syntyy terveenä !

-Mamma 34v / RV 38+0

ps. Olen itse 148cm pitkä ja enne raskautta painoni oli 57kg ja nyt se on 63kg.
 
Moikka!
En tiedä onko tämä oikea paikka kirjottaa mutta kirjotan kummiskisn.
Olen 34 vuotias kahden teini-ikäisen lapsen äiti ja nyt on kolmas tulossa jota olemme yrittäneet mieheni kanssa 9 vuotta ja vihdoin tärppäsi.
Laskettu aika on 16.12 eli tänään lähti RV 38.
Kävin toissapäivänä äityspolikliniikalla ja katselivat vauvaa ulralla ja kaikki näyttivät hiuenolta, vauva voi hyvin ja ivrtaukset on ok.. Lääkäri kiinnitti huomiota pienokaisen pieneen kokoon (painoarvio 2670kg), ja hänen ja toisen lääkärin mielestä synnytys olisi järkevä käynnistää perjantaina elikkä tänään aamlla, vauvan pienen koon takia sekä että vauvalle ei satu mitään. Ihmettelen minkä takia synytys käynistetään jos vauvalla on kaikki hvyin ja istukkakin on kondiksessa? tai sitten lääkärit eivät kertoneet kaikkea olellista. He myös kiinnittivät huomiota vauvan päähän joka heidän mielestään oli pieni, HUOM: EI LIIAN PIENI, mutta pieni kummiskin.
Rv 34 minulla alkoi todella kovat supistukst ja oli todella epävarmaa että jos vauva tupsahtaa maailmaan enne aikojaan, mutta kuitenkin on vieläkin mahassa. Noin Rv 35 paikeilla huomattiin että lapsivettä oli niukasti mutta se asia on jo historiaa, sitä on kuulemma nyt riittävästi.
Synnytys käynistetään tipalla. Tiedän mitä odottaa sillä ensimmäinen raskauteni käynistettiin tipalla.
Olen 1cm auki ja kohdun suu on pehmeä, minua mietityttää mahtaako vauva syntyä alateitse ja vaikttaako tippa että pakat avatuisi heti? En haluasi sektioon..
Minua pelottaa todella paljon että jotakin ikävää sattuu sillä miksi synnytys käynistettäisiin nyt? Pelkään että lapsessa on jotakin vialla..
Onko teillä samanlaisia kokemuksia?
Onko käytäntönä että lapsen liikkeitä seurataan loppuskaudesta itse?
Kamalaa tämä epätietoisuus.
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja tyttäremme syntyy terveenä !

-Mamma 34v / RV 38+0

ps. Olen itse 148cm pitkä ja enne raskautta painoni oli 57kg ja nyt se on 63kg.
 
Takaisin
Top