Synnytys

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja salamasu
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
S

salamasu

Jostain jotain jo tietävä
Aattelinpa nyt laittaa tän kun aikaa enään synnytykseen ei tavattoman paljon ole, mitä täällä mielessä ensisynnyttäjillä kuin myös uudelleensynnyttäjillä.. Pelottaako? Kivunlievitys? Tms.
 
Itsellä on takana hätäsektio ja imukuppi synnytys..eli ei kaikkein "normaaleimmat" vaihtoehdot mutta traumoja tai muutakaan pelkoa ei ole jäänyt.Enkä niistä sen kummemmin kirjoitakkaan, kun tuli mieleen et jos  tehdään synnytystarinoille oma ketju jos jotakin kiinnostaa ja uskaltaa lukea. Kenenkään ei tarvi saada pelkoja lueskella niistä jos ei halua. Nyt odottelen vaan mielenkiinnolla sitä millainen kolmas on ja onko edes alatiesynnytys kun on todettu lantiossa ahtautta..eli miten suuri lapsi, siitä riippuneen. Mielelläni ottaisin alatiesynnytyksen, siinä ehken vieläkin askarruttaa suuresti se että milloin oikea aika lähteä sairaalaan :D Kun viimeks oli ns. ensisynnyttäjä kun eka oli sektiolla..niin et miten pian pitäisi lähteä kun nyt oikeasti uudelleensynnyttäjä..matkaa sairaalaan on 60km.
 

 No mua kans jännittää nyt ettei kaikki mee hyvin. :( Ei esikoist odottaessaan pelottanut mutta nyt jänskättää että miten menee synnytys :D Nyt vaan toivon että menis nopeemmin synnytys. Viimeks alko perjantaina supistukset ja vasta sunnuntaina pääsin sairaalaan ja poitsu syntyi maanantai aamuna.. Oli niin ihanaa kun ei ollut nukkunut 3yöhön! Eihän sitä edes tajunnut mitään ja katsekkin seurasi perässä kun käänsi pääntä :D Nyt oon miettinyt sitä spinaali puudutusta. Mut en sit tiiä :D mun täti jolla on 6lasta sanoi että sillä on yhden lapsen synnytyksessä käytetty spinaalia ja se ei ollut kuulemma edes synnyttämistä ku oli niin ihana olo spinaalista. Mutta sitten anestesialääkäri suositteli mielummin epiduraalia :D Ehkä pitäis uskoa anestesia lääkäriä ;) Saas nähä! 
 
Kauhean ristiriitaisia asioita pyörii mielessä näin ensisynnyttäjänä. Kaikkein suurin toive olisi saada synnyttää normaalisti ja toistaiseksi ei ole estettä sille. Kivunlievitys mietityttää myös kun puudutusten haitoista on niin paljon ollut juttua, mutta toisaalta kipu pelottaa vähintään yhtä paljon. Ja kun kokemusta näistä jutuista ei ole, ei voi tietää mitä kestää mitenkin. Periaatteessa varmaan vasta synnytyksen käynnistyessä tietää mitä tarvitsee.
 
Ite en oo vielä ajatellu hirveesti synnytystä. Mietin et tulee mitä on tullakseen ja sit mennään sen mukaan. Toivoisin tietty normaalia alatie synnytystä ja pikasta sellasta ja suht kivutonta. :D Omasta mielestä mulla on korkee kipukynnys mut varmaan sit synnytykses oon ihan eri mieltä ja teen kuolemaa tjn. Kaikki maholliset kivunlievitykset otan tarpeen tullen. Vielä ei pelota synnytys mut varmaan pian alkaa jo jänskättään...
 
Mä (ensisynnyttäjä) en oo vielä kauheesti ajatellut synnytystä, oon tietoisesti jättänyt sen mietinnän myöhemmälle.. Katsoin yhtä synnytysvideoo netistä, ja alkoi oikeasti oksettaa, se näytti jotenkin niin raa'alta touhulta. Pelottaahan se kovasti mut kai siitä selviää kun niin monet muutkin ovat selvinneet. :) Ja alatiesynnytys on mielessä, ellei nyt sit tule jotain estettä sille tässä loppuaikana. Jos olisi joku syy miksi sektiota suunniteltaisiin niin luottavaisin mielin siihenkin lähtisin. Ja kaikki kivunlievitykset otan käyttöön mitkä suinkin on mahdollisia. Mua pelottaa ehkä kivun jälkeen eniten se synnytyksen kesto, et jos se kestää kovin pitkään ja omat voimat loppuu kesken..ja tietysti se et jos vauvalle käy jotain:/
 
Synnytys tulee varmasti olemaan tuskaa, ei voi edes kuvitella kuinka kipeä sitä voi olla. Mutta mä luotan siihen että se ei kestä ikuisesti. Oon synnytyksissä ollut mukana ammattini puolesta ja aina jaksaa hämmästyä sitä kuinka vauvan synnyttyä äidit on niinkuin kipua ei olisi koskaan ollutkaan. Sen täytyy olla sen vaivan arvoista. Alatiesynnytyksen haluaisin mielummin kuin sektion ja toivon parasta että selviydyn synnytyksestä kunnialla ;)
 
Mulla on ensimmäisestä synnytyksestä aikaa kohta neljä kuukautta. Mäkin mietin raskausaikana paljon tuota kivunlievitystä ja kuinka paljon haittaa vauvalle mahtaa olla lääkkeellisestä kivunlievityksestä. Olisin halunnut synnyttää luomusti, koska monessa paikassa toitotettiin kuinka nainen on siihen kyllä kykeneväinen ja kuinka puudutteita käytetään turhaankin.

Vaan toisin kävi. Synnytyskipu yllätti mut täysin. Avautumisvaiheessa sain olla ammeessa ja se toimikin ihan hyvin noin kaks tuntia. Akvarakkuloitakin kokeilin, mutta niitten laittaminen sattui ja teho kesti ehkä viis minuuttia, joten ne ei sitten olleet sen kärsimyksen väärti. Sinnittelin pitkään ilman lääkkeitä. Liiankin pitkään, kunnes yks ihana kätilö sanoi, että nyt olis kyllä hyvä ottaa se epiduraali, että saisin levättyä ennen ponnistusvaihetta. Olin siinä vaiheessa jo niin kipeä, että suostuin ja se on ollut yks viisaimmista ratkaisuista, joita olen tehny. Epiduraali vei kivut kokonaan pois multa ja pystyin nukkumaankin pari tuntia.

Synnytys voi varsinkin ensisynnyttäjällä olla pitkä ja raskas, niin kuin mulla (21 h). Epiduraalin ansiosta jaksoin ylipäätään synnyttää lapseni alakautta, mistä olen iloinen ja ylpeä, vaikka synnytys ei loppujen lopuksi mennyt juurikaan niin kuin toivoin. Terve tyttö kuitenkin tuli, enkä ole päivääkään epäillyt, että puudutus ym. lääkkeet joita sain, olis jotenkin vahingoittaneet häntä.

Tiedät kyllä itse sitten minkälaista kivunlievitystä tarvitset. Äläkä epäröi pyytää sitä. Mulla ainakin oli niin hyvät ja ammattitaitoiset kätilöt, että luotin heidän näkemyksiinsä täysin. Oli sellainen olo, että he kyllä tekevät kaikkensa, jotta mulla ja vauvalla olis kaikki hyvin. Toki tuo luomusynnytys tuntuu olevan kuuma puheenaihe nykyään ja on munkin mielestä hienoa, jos joku sellaiseen kykenee. Mutta kannattaa silti mennä synnyttämään avoimin mielin.

Tsemppiä kaikille oikein paljon loppuraskauteen ja synnytykseen! Ja se on ihan totta, että se kipu kyllä unohtuu, vaikka itse olin ihan varma, että tulen sen muistamaan koko loppuelämäni ;)
 
Enpä jaksa uskoa että kivunlievityksestä olisi haittaa vauvalle. jos miehet joutuis tekeen tän homman niin kivunlievitys olisi varmasti toista luokkaa, todennäköisesti nukutuksessa tapahtuis koko synnytys ;) Luomusynnytys taitaa tosiaan olla nyt in, samoin kuin kestovaipat, mutta kukin menköön tyylillään.. Mutta en näe yhtään huonommaksi vaihtoehdoksi ottaa synnytyksen aikana kivunlievitystä tai käyttää vauvalla kertakäyttövaippoja kuin synnyttää luomuna tai käyttää kestovaippoja. 
 
On sitä tullu mietittyä mutta eipä se vielä ainakaan mitenkään pelota ehkä jännittää että meneekö kaikki hyvin ja kauan synnytys tulee kestämään.
Itse otan kyllä kaikki mahdolliset kivunlievitykset varmaan mitä tarjotaan :D 
 
Itsellä takana alatiesynnytys imukupilla, eikä siitä jäänyt mitään kauhukuvia. Itse sanoin ennen synnytystä, kuten varmaan moni muukin, että kunhan ei vaan ole imukuppi. No, siinä vaiheessa, kun supistuksia oli takana 20 h ja ponnistusvaihettakin jo melkein tunti, niin imukuppi tuntui suorastaaan loistavalta vaihtoehdolta. :-) Lisäksi kun alatiesynnytys ei ollut mitenkään varma asia, koska vauva jouduttiin kääntämään 37 viikolla, olin varautunut jo sektioonkin...

Tulevaan synnytykseen yritän suhtautua rennon positiivisesti. Toivon, että vauva on oikein päin, koska meidän sairaalassa uudelleensynnyttäjät laitetaan kyllä kokeilemaan perätilasynnytystäkin. Sen opin ensimmäisestä synnytyksestä, että jokaisella synnytys ja kivun kokeminen on erilaista. Puudutuksia, ammeita yms. on ihan turha miettiä etukäteen. Sen tietää kyllä sitten, mikä tuntuu hyvältä ja tarvitseeko lääkkeellistä kivunlievitystä. Itse selvisin hyvin 6 cm:iin asti liikkumalla, hymisemällä ja kuumalla pyyhkeellä. Sairaalassa saadusta epiduraalista olen SUPER-kiitollinen! Ketään ei pakoteta ottamaan lääkkeitä, mutta ei ns. luomusynnytys ole myöskään ainoa oikea tapa synnyttää. Sektiosynnytyskin on mielestäni ihan yhtä arvokas! Kysehän on lapsen saamisesta tähän maailmaan... :-)
 
Heh, miehet tosiaan varmaan synnyttäis nukutuksessa ;)

Oon aika samoilla linjoilla kuin sä. Kävin sellaisen synnytysvalmennuksen, jossa kovasti jopa vouhotettiin tuosta luomusynnytyksestä. Tälläin vähän kärjistetysti sanottuna... Niin toki sitä ensisynnyttäjänä sitten uskoi, kun tarpeeksi vakuuteltiin, että se on parempi vaihtoehto jne. Itse olisin toivonut, että joku olis kertonut mulle näistä asioista vähän puolueettomammin. Kuten siitäkin, että imetys voi epäonnistua, vaikka kuinka olis halua ja yritystä... Mutta kun tuntui, että joka paikassa (neuvolassakin) sanottiin, että "imetys kyllä onnistuu, kun vaan tarpeeksi yrittää, kyllä se maito riittää vauvalle". Tässäkin kävi toisin mun kohdalla. Silloin olis toivonut, että joku olis jo etukäteen sanonut, että ei se imetys kaikilla onnistu ja kasvaa se vauva korvikkeellakin.

Mutta pointti on se, että yllätyksiä tulee eikä kaikkeen kuitenkaan voi varautua.
 
Nämä on kyllä just kaikkein riideillyimmät aiheet näissä mammapiireissä eli imetys vs. pulloruokinta, kestovaipat vs. kertakäyttövaipat ja tietty alatiesynnytys vs. sektio ja tossa synnytykses just se kivunlievityksellä vai ilman. Mä muistan ku joku puolituttu tuli mulle voivottelemaan et no voi miltä se nyt tuntu ku menit synnyttää mut et sit kuitenkaa synnyttäny vaan leikattiin..olit varmaan pettyny. Hitsi et meinas kiehasta ja kovasti. Mulle nyt tärkeintä oli et vauva sai tulla maailman..ihan mitä kautta tahansa vaan kunhan hengissä säilyy molemmat.
Niin joku oli kattonu synnytysvideoo..huih! Ite en oo kattonu enkä kato..itehhä sitä oot synnyttämässä ja ei tarvi katella sille osastolle mitä ne yleensä siellä synnytysvideoissa näyttää ja niin saa olla..varmaan joku kätilö tms lääkäri on tottunut aiheeseen mut onhan se erinlaista ku itse olet se joka synnyttää eikä sivusta katsoja. Ja tuosta kivunlievityksestä..oon niitä kokeillu ja osaltaan saanukki apua..en varmana ois ilman mitenkää pystyny. Eli on ollu lämpöhauteita, ammetta, ilokaasua,epiduraalia ja pudendaalipuudutusta..mullakin synnytysten kesto on ollu 18h ja 12h..en tiiä sit oisko ollu lyhempi ilman lievitystä kun niin ainakin monesti kuulema saattaa hidastaa synnytystä ainakin epiduraali (ei kaikilla, joillakin jopa nopeuttaa)..mutta ei auta jossitella..en kerralla katsoo taas millä mennään..:D JA mikä on kesto..
 
Totta. Mä en tajuu miks noihin asioihin jotkut suhtautuu niin fanaattisesti. Meitä on erilaisia äitejä ja varmaan jokainen kuitenkin haluaa lapsensa parasta. Ja tietysti erilaisia synnyttäjiä. Toisilla on korkeampi kipukynnys kuin toisilla. Mulla ei ollut kovin korkea ;) meni kaikenlaista kipupiikkiä ja ilokaasua ja se epiduraali. Sain kuitenkin synnytettyä alakautta, kun sitä niin kovasti toivoin. Tosin raskaus meni viikolla yli LA:n, joten siinä loppuvaiheessa oli jo ihan sama miten se vauva tulee ulos, kunhan tulee!

Mulla se epiduraali auttoi synnytyksen edistymiseen, kun pystyin sen avulla paremmin rentoutumaan ja varmaan se oksitosiini, mikä ilmeisesti laitetaan aina epiduraalin kans, vauhditti avautumista. Ennen niitä olin kuuden synnytyssalissa vietetyn tunnin jälkeen saman verran auki kuin sairaalaan tullessa.

Välillä oon miettinyt, vaikuttiko ne lääkkeet maidon nousuun, joka tapahtui vasta viidentenä päivänä synnytyksestä. Ja oliko mahdollisesti osaltaan vaikuttamassa muihinkin ongelmiin, joita meillä oli imetyksen kanssa. Mutta toisaalta, niitä on nyt tässä vaiheessa turha miettiä. Tyttö kasvaa hyvin ja on tyytyväinen kun saa tarpeeksi ruokaa :)
 
Ennen esikoisen syntymää mä katoin joitain synnytysvideoita, ja ei ois välttis kannattanu. Eipä mua kuitenkaan oikeestaan edes pelottanu tuleva. Mutta nyt kun sen tietää, niin jopas vähän jänskättää :)  Mä en kuvitellu ollenkaan että selviän ilman puudutuksia. Olin kyllä sitä mieltä että mulle kaikki maholliset puudutteet ja heti ku vaan siltä tuntuu. Emmä oo jotenki yhtään sen tyyppistä, et haluaisin yrittää luomua. Matala kipukynnys jne. En usko,että niistä on vauvalle enää siinä vaiheessa mitään haittaa. Mullahan käynnistettiin esikoisen synnytys, niin toivon että nyt alkas luonnollisesti. Nyt on eri synnytyspaikka, jotenka mielenkiinnolla ootan millasia kivunhoitomenetelmiä on tarjolla. Oysissa kun en saanu muuta ku ilokaasua tasan kerran ku tuli paha olo, ja sit epiduraali. Muita ei ees ehoteltu. Suihkuun en voinu mennä, sängyssä vaan piti maata... Siltikään mitään traumoja ei jääny. ! Hyvä niin..
Mulla kait oli sit kuitenki lopen "helppo" synnytys vaikka olinki koko 7h ajan kipeä...

Luottavaisin ja positiivisin mielin kyllä lähen synnyttään tonne sairaalaan.
 
Minulla takana 2 synnytystä, kummatkin Kätilöopiston Haikaranpesässä luomuna ilman kivunlievitystä ja puudusta, eikä mitään traumoja ole jäänyt, vaan päinvastoin kokemukset ovat olleet miellyttävät kivusta huolimatta.
Esikoinen syntyi nopeasti viideltä iltapäivällä lähdimme Kättärille ja tyttö syntyi tasan kello 19. Toisessa synnytyksessä neuvottiin tulemaan paikalle ajoissa, koska ensimmäinen synnytys oli niin nopea, saavuimme kättärille kahdelta iltapäivällä ja tyttö syntyi illalla ennen yhdeksää.
Nyt yritän pysytellä kotona taas mahdollisimman pitkään, koska aika kuluu kotona paremmin. Ja tälläkin kerralla toivon ja uskon pärjääväni ilman kivunlievitystä.
 
Mä oon kans sitä mieltä, et turhaa on mitään suunnitella, synnytykset ovat kaikki erilaisia. Mutta toivoa saa.
LÄhdin esikoista synnyttämään "luomuna", mutta kun supistukset kestivät 3 päivää, rupesin olemaan sitä mieltä, et epuduraali tänne ja heti. Kyllä se sitä lähti. Nyt kun toista odottelen, en malta odottaa kun pääsis taas salille kokemaan sitä ihmetta. Mahdollisimman pitkään haluaisin mennä taas luomuna, mut otan kivun lievitystä jos siltä tuntuu. Ainoa, mitä pelkään, on sektio, onhan se palautuminen sen jälkeen paljon vaikeampaa...
 
Viime yönä alkoi ensimmäistä kertaa jännittämään tuleva synnytys. Sain hiivaan jonkun lääkekuurin puikkoina, en nyt sitten tiedä vaikuttiko ne vai mikä, mutta heräsin aamuyöstä jatkuviin, pitkiin ja kipeisiin supistuksiin :/ Kipu ei varmaan ollut kovin suurta synnytykseen verrattuna, mutta kauhealta tuntui silti ja pelotti, että eikai se nyt ala jo syntymään. Luulenpa että kipukynnykseni ei taida sittenkään riittää luomusynnytykseen. No onneksi ne supistukset sitten loppuivat ja vauva liikkuu kovasti :) Jos ensi yönä tapahtuu sama, pitää varmaankin soitella äitiyspolille ja kysyä neuvoa...
 
Nou hätä :) Mulla kans raskausaikana hiivatulehdus aiheutti supistuksia. Kuten myös jos virtsarakko oli täynnä.

Ja pari viikkoo ennen tytön syntymää alkoi menkkamaiset jomotukset alavatsassa ja -selässä. Mä luulin kans, että nyt lähti syntymään... vaan EI. Lasketun ajan yli kun mentiin, niin tulin jo melkein hulluks kun kyttäsin kaikkia "merkkejä" ;) Kerran nousin vessanpöntöltä vähän turhan hätäisesti ja luulin, että lapsivesi meni. No, kyllä sen sitten oikeasti huomasin, kun se vesi meni ja kunnon supistukset alkoi. Sitten ei todellakaan tarvinnut enää miettiä, että onkohan tää nyt sitä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top