synnytys takana, uusi edessä, ikäeroa tulee hieman vajaa vuosi!!!!

M

Marianne01

Vasta-alkaja
Olisin erittäin halukas kuulemaan muiden vanhempien tarinoita omasta jaksamisesta ja lapsen kanssa pärjäämisestä yms kun meillä ikäeroa tulee hieman vajaa vuosi...:S
itse henkilökohtaisesti en olisi halunnut olla käytännössä 2 vuotta putkeen raskaana ja olisin halunnut nauttia ajasta esikoisen kanssa pidempään, ja tietysti mietityttää kuinka jaksaa 2 pienen kanssa...
vertaistukea tarvitaan!!!
 
hei
meille kans kävi kuten tossa mainitsit,olimme puhuneet kyllä että toisen haluamme,muttei se ollut vielä ajankohtaista.mutta kävikin sitten hassusti,eli esikko syntyi 5/09 ja toinen 6/10. eli lapsillamme on ikäeroa vuosi ja muutama viikko.
rankkaa tämä on ollut,varsinkin kun meillä esikko on hyvin energinen ja sanoisinko toisinaan aika villi. alussa oli hirmu mustasukkainen siskostaan. mutta toki on ollut paljon ihaniakin hetkiä, ja univajeutta on. toki jokainen kokee omalla tavalla jos ikäeroa lapsille tulee vuos,tai jopa alle. jokainen on oma yksilönsä. ja minä olin kauhuissani,voin myöntää. tällä hetkellä ei ole ollenkaan ikävä raskautta,eikä mitää. meille nämä kaksi riittää toistaiseksi vallan mainiosti!
Paljon jaksamisia sinulle ja perheellesi!
 
Ihanaa, joku on vastannut, kiitos siitä!:)
Juu meilläkin toinen oli puheissa joskus 2-3 vuoden päästä, mutta kaipa näin oli sitten tarkoitus tapahtua, mene ja tiedä.. Kuitenkin neiti syntyi 02.12.2010 ja uusi laskettu aika 18.11.2011että näin..
Onhan siinä puolensa, voisin kuvitella että kun muksut rupeavat juurikin olemaan tuossa 1 ja 2 vuoden äiässä ja vanhempia, niillä on toisistaan tosi paljon seuraa yms, mutta varmasti tuo pienin aika raskasta, meillä neiti ollut suht helppo lapsi, ja juuri tuota mietinkin että jos toisesta tulee aivan päinvastainen, niin perässä on kyllä pysyttelemistä..ajattelin että tuota mustasukkaisuutta ei niinkään tulisi helposti, kun jos lapsi ollut ainoa sen esim. 3  vuotta, mutta yksilöllistähän tuo on, saa nähdä kuinka käypi..

Tuntuu että yhden kanss kaikki tekeminen ja liikkuminen on paljon helpompaa kuin kahden pienen, ja ajattelen vain että vuosi vierähtää tyyliin neljän seinan sisällä ja aivan poikki, ja pelottaa ettei pysty antamaan itsestään niin paljon niille lapsille kuin toisessa tilanteessa..
miten teillä tuo eka vuosi meni, noin niinkuin suurinpiirtein?

onhan näistä moni muukin tietysti selviytynyt ja kaikki varmasti sutviintuu ajan kanssa kun vain tottuu ajatukseen ja kun pienokainen syntyy, eihän sitä etukäteen mistään voi tietää..:)



 
ensimmäinen vuosi on mennyt vaihtelevasti, olen kyl käynyt yksin kaupoissa molempien lasten kanssa,toisinaan mennyt hyvin,ei mitään ongelmia. toisinaan taas kaikki menee päin honkia.varsinkin kun esikko ei taho uskoa koskaan yhtään mitään. saan sanoa vaikka kuinka nätisti tai vähemmän nätisti-nämä ovat rajoittaneet minun käymisiä ulkona molempien lasten kanssa ulkona,jos olen yksin. nykyisin kun nuorempi pian 1v ne leikkii keskenään nätisti kunnes esikko päättääkin repiä toista hiuksista,tai muuten vaan lelulla satuttaa. mutta hyvin energisissa merkeissä mennyt,väsyneesti,itketty ja naurettu. ja kyllä varmasti selviää kaikesta,voi joskus olla vain hetkiä jolloin mikään ei suju! mutta kun kasvavat viel enemmä on heistä toisilleen varmasti paljon iloa toisistaan.

JA sittenhän sitä näkee miten kaikki lutviutuu ja lähtee menemään kun toinen on syntynyt. mutta nautihan viel yhdestä pienokaisesta,ennen toista :)
 
heippa taas!
Näimpä juuri, turha sitä on varmasti etukäteen ressata, aika näyttää eiköhän se arki siitä sitten pikkuhiljaa molempien kanssa sitten suju.. onhan tässä aikaa tsempata itteensä ja tosissaan nyt nauttia tuon ensimmäisen pienokaisen kanssa ajasta...
jaksuja sinne teidänkin arkeen ja ihanaa kesän odotusta!!;)
 
Heippa! Meillä kanssa tilanne, että kakkosen ja kolmosen ikäeroksi tullee vajaa vuosi. Esikoinen täyttää juurikin 9v., ja pitkään olimme siinä luulossa että jäämme yksilapsiseksi perheeksi. Minulla PCO, mikä aiheuttaa sen että munasoluja ei irtoa kuin joskus ja jouluna. No, sain lääkityksen siihen alkuvuodesta 2010, ja melko pian tulin raskaaksi ja Eino syntyi 1/2011. Tämä kolmas on ns. yllätysraskaus, en olisi uskonut että enää lisää lapsia saadaan. Mitään lääkitystä ei nyt tietenkään ole ollut, mutta olisiko rakkulaiset munasarjat paranemassa tai muuten vain hyvä tuuri, sillä tulin raskaaksi uudestaan 3/2011. Nyt siis kolmannen la 4.1.12 ja Einon syntymäpäivä oli 14.1. Ihanaa, mutta on tietenkin raskasta olla raskaana melkein 2 vuotta putkeen ja toki arki voi olla aika haipakkaa kun uusi vauva syntyy. Mutta siis aivan ihanaa! Meillä tosin esikoinen suurena apuna, koska on niin "iso". Kertoilkaahan kuulumisia :)
 
Takaisin
Top